4. Ylistys musiikkina

Ylistysmusiikkia voi olla monentyylistä. Se voi olla heavyä, hip hopia, teknoa, iskelmää, popia. Kuitenkin laulut ja ylistyksen tunnuspiirteet ovat samoja, vaikka musiikkityyli vaihteleekin. Musiikkityyli luodaankin ylistyksessä soittimilla ja sovituksilla, ei niinkään kappaleilla. Tavallisimmin esiintyvä tyyli on kuitenkin nk. perusylistys, johon tämäkin tutkimus lähinnä keskittyy. Nuorisotilaisuuksissa, esim. Näky-konferenssin Metamorphosis –tapahtumassa, saatetaan käyttää enemmän nuorison makuun sovitettua ylistysmusiikkia. Ylistysmusiikin tämän hetken edelläkävijä australialainen Hillsongs julkaisee erikseen United ja Youth Alive –nuorisoylistysmusiikkia, jossa siinäkin laulut ovat suurin piirtein samat kuin koko seurakunnalle suunnatuilla äänitteillä.

4.1 Ylistys ja palvontalaulut

Ylistyslaulut ovat siis yhteislauluja. Musiikillisesti ne ovat lyhyitä, melodialtaan ja harmonialtaan yksinkertaisia ja helposti mieleen tarttuvia. Tästä syystä ylistyslauluja on helppo laulaa sellaisenkin, joka ei harrasta musiikkia tai ei ole musiikillisesti lahjakas.

Ylistysmusiikki jakaantuu ylistys- ja palvontalauluihin , vaikka yleensä puhutaan yleistäen vain ylistyslauluista. Nämä kaksi laulutyyppiä erotellaan silloin, kun halutaan korostaa niiden erilaisia funktiota. Ylistys- ja palvontalaulujen ero on sekä musiikillinen että hengellinen. Puhutaan myös ylistyksestä ja palvonnasta, jolloin erotukseksi ylistys- ja palvontalauluista tarkoitetaan ihmisen toimintaa eikä musiikkia.

Ylistyslaulu –termi perustuu kreikankieliseen sanaan eulogeo, joka sananmukaisesti tarkoittaa ”puhua hyvää, siunata, kiittää, ylistää”. Ylistyslaulujen sanoitukset liittyvätkin Jumalan tekoihin tai Jumalan voimaan ja suuruuteen. Esim.

1. Ylistäkää Herraan taivas ja maa,
enkelitkin taivaassa riemuitkaa.
Ylistäkää Herraa!
2. Aurinko, tähdet ja kuu palvokaa.
Ylistäkää meri, taivas ja maa.
Ylistäkää Herraa!

Voimallinen kirkkaudessaan,
armollinen
kuningas taivaan.
Ihmeellinen, suurenmoinen,
Siionissa
kuningas kaiken maan.

Esimerkki 1.

Ylistyslauluja kutsutaankin joskus myös julistus- ja juhlintalauluiksi. Näiden nopeiden ylistyslaulujen tehtävä on ”herättää” ihmiset, saada heidät irtautumaan arjesta ja kiinnittämään ajatuksensa Jumalaan. Tästä syystä hengellisissä tilaisuuksissa ylistyslaulut aloittavat ylistyksen. Ylistyslauluja saatetaan käyttää myös evankeliointitilaisuuksissa niiden sanoman ja iloisuuden vuoksi.

Palvontalaulut ovat rauhallisia ja tunteikkaita ”rakkauslauluja”. Kreikan proskyneo, joka tarkoittaa ”suudella kohti, osoittaa kunnioitusta, kumartaa, palvoa, kumartaen rukoilla” on palvoa-termin kantasana. Arkikreikassa sanaa käytetään kunnioituksen osoittamisesta korkeassa asemassa olevalle henkilölle. Palvontalaulujen sanoitukset ovat usein intiimejä ja minä-sinä –muodossa.

Mä laulan rakkauslauluni
Pelastajallein, Jeesukselle
Oon kiitollinen kaikesta
Mitä tehnyt oot, rakas Jeesus
Oon iloinen, että omasi oon
Ei oo paikkaa parempaa,
Kuin levätä sylissäs
Levätä sylissäs
Pidäthän mua lähelläsi
Pidäthän mua lähelläsi
Pidäthän mua lähelläsi
Käsivarsillasi

Esimerkki 2.

Palvontalaulujen funktio on kiintymyksen osoittaminen Jumalalle. Salli sanoo, että ”palvonta on ihmisen vastaus Jumalan rakkauteen, sydämen rakkauden osoitus Jumalalle.” Ylistyksen ja palvonnan raja on häilyvä, mutta yleistäen voidaan sanoa, että ylistys on Jumalan kiittämistä siitä, mitä Hän on tehnyt ja palvonta keskittyy siihen, mitä Jumala itsessään on.

4.2 Analyysi (tästä puuttuvat esimerkit. Olen siis analysoinut 10 ylistys- ja 10 palvontalaulua)

4.2.1 Melodia

Ylistyslaulujen melodiat ovat keskenään melko samantyyppisiä. Äänitteiden perusteella voidaan sanoa, että niiden melodiat käyttävät maallisen populaarimusiikin tyylikeinoja. Ylistysmusiikki perustuu duuri-molli –tonaliteettiin erittäin vahvasti, virsien käyttämiä kirkkosävellajeja ylistysmusiikissa ei ole ollenkaan. Analysoidusta kymmenestä ylistyslaulusta kaksi on mollissa, laulukirjoissa lauluista vain noin 10% on mollissa. Laulut noudattavat sävellajin asteikkoa, eikä kromaattisuutta ei juurikaan esiinny, väliaikaisia ylennyksiä tai alennuksiakin on harvassa.

Sävellaji ei muutu kappaleen kuluessa, vaan se pysyy samana kaikissa kymmenessä analysoitavassa ylistyslauluissa Kuitenkin käytännössä on tavallista, että sävellajia nostetaan puolella sävelaskeleella, kun laulua on laulettu muutaman kerran perussävellajissa, vaikka nuotissa modulaatiota ei lue. Etenkin muodoltaan lyhyissä kappaleissa tämä on yleistä. Modulaation tapahduttua joko koko laulua voidaan laulaa korkeammasta sävellajista tai ainoastaan kertosäkeistöä, jolloin säkeistöön ei enää palata. Näitä modulaatioita on niin ylistyslauluissa kuin palvontalauluissakin. Itse asiassa analysoiduissa palvontalauluissa kahden nuottiin oli jopa merkitty modulaatio, mikä johtunee siitä, että nuotit on sovitettu äänitteen tekoa varten. Normaalisti modulaatiota ei kirjoiteta nuotteihin, vaan se tapahtuu spontaanisti ylistystilanteessa ylistyksenjohtajan näytön mukaan. Laulukirjoissa yksittäisissä lauluissa oli sävellajin vaihdos kesken kappaleen. Esim. Jesus You’re Everything -kappaleessa säkeistö on D-duurissa ja moduloi kertosäkeistöön tultaessa F-duuriin ja palaa taas D-duuriin, kun kappale kertautuu alusta.

Ylistyslaulujen melodioissa ei ole suuria intervallihyppyjä: Tavallisimmat ovat s2 liikkeet sekä ylös että alaspäin, seuraavaksi eniten esiintyvät intervallit P1, s3 ja p3. Ainoastaan yhdessä analysoitavassa kappaleessa kymmenestä on p7 alaspäin, kahdessa p6 ylöspäin ja yhdessä s6 alaspäin ja lähinnä vain näissä samoissa lauluissa esiintyy myös P5. Muissa ylistyslauluissa suurimmat hypyt olivat P4 joko ylös- tai alaspäin. Näistä voi siis päätellä, että melodiat eivät ole kovin monimutkaisia tai vaikeita laulaa, koska niissä ei ole suuria hyppyjä.

Tyypillistä oli myös se, että ylistyslaulut päättyivät joko p1  toonika (5/10, yksi P1 dominatti) tai s2  toonika (3/10). Yksi laulu oli poikkeuksellinen päättyen p3 alaspäin  mediantti. Ylistyslaulujen aloitukset olivat vähän vaihtelevampia. Viisi lauluista alkoi mediantilla, mutta niiden jatkoissa ei ollut selvää yhtenäisyyttä. Muut viisi alkoivat dominantilla. Näidenkään seuraavalla intervallilla ei ollut yhtenäisyyttä toisiinsa. Kuitenkin kaikista kappaleista tyypillisimmin ensimmäinen intervalli oli P1 (4/10) ja toisiksi tyypillisimmät P4 ja p3 (2/10). Nämä ominaisuudet ovat tavallisia länsimaiselle kevyelle musiikille, eikä niissä siksi ole mitään erityistä huomattavaa.

Ylistyslaulujen melodioille ovat rytmillisesti yleistä runsaat synkoopit. Usein nämä synkooppiset rytmikuviot muodostavat kappaleen teeman. Seuraava esimerkki on tyypillinen ylistyslaulun melodia- ja rytmikuvio. Siinä sekä säkeistö, että kertosäkeistö käyttävät likimain identtistä rytmikuviota, säkeistön melodialinjan ollessa peilikuvan omainen kertosäkeistön melodialle.

Esimerkki 1.

Melodiakulun yksinkertaisuuden vastapainona erilaiset rytmiset vastakkainasettelut ovat ylistyslaulujen tavallisia tehokeinoja. Esimerkkinuotissa (2) säkeistön ensimmäiset 4 tahtia ovat hyvinkin synkooppisia, mutta sen vastapainona loppu kappale koostuu lähes täysin puolinuoteista.
Esimerkki 2.

Yhteistä ylistyslauluille ja palvontalauluille ovat niiden pääosin duurista muodostuvien sävellajien lisäksi niiden ambitus. Ambitus vaihtelee sekä ylistys- että palvontalauluissa sekstin ja desimin välillä, joista tavallisimmat ovat molemmissa oktaavi (8/20) ja nooni (5/20). Seksti on ambituksena kolmessa, septimi ja desimi kahdessa laulussa. Tavallisimmin ambitus liikkuu c1:n ja c2:n välillä. Matalin esiintyvä sävel tutkituissa kappaleissa on g ja korkein d2. Laulukirjoissa sen sijaan matalin esiintyvä sävel on a ja korkein f2. Tämä johtunee siitä, että samat laulut nuotinnetaan Suomessa sävelaskelta tai joskus jopa kahta matalammalle, jotta ne eivät olisi liian korkeita seurakuntalaisille laulaa. Analysoitujen laulujen eniten esiintyvät sävellajit olivatkin F- ja A-duurit, kun taas laulukirjoissa yleisimmät olivat G- ja H-duurit.

Palvontalaulujen melodiset erot ylistyslauluihin verrattuina löytyvät lähinnä intervalleista: Palvontalauluissa esiintyy huomattavasti suurempia intervallihyppyjä kuin ylistyslauluissa: p7 ylöspäin löytyy kahdesta laulusta, p6 tai s6 viidestä. Myös P5 esiintyy runsaasti useissa kappaleissa. Toki palvontalauluistakin löytyy eniten intervalleja P1, s2 ja s3, p3. Joukossa on yksi erikoinen laulu, sillä siinä ei esiinny ollenkaan terssejä, vaan se käyttää ainoastaan P1, p2, s2, P4, P5 ja p6 –intervalleja. Palvontalaulut päättyvät kuten ylistyslaulutkin: joko P1  toonika (5/10) tai s2  toonika (5/10). Ylistyslauluja säännöllisemmin palvontalaulut kuitenkin alkoivat mediantti  p3 ylöspäin (3/10) tai dominantti  p1 (3/10). Yksi lauluista alkoi toonikalla.

Palvontalaulujen rytmit ovat paljon suorempia kuin ylistyslaulujen. Niissäkin kyllä esiintyy jonkin verran synkooppeja, mutta ei yhtä huomattavasti. Tämä on toisaalta luonnollista, sillä palvontalaulujen luonne on rauhallisempi ja levollisempi ja suorat rytmit vahvistavat sanoitusten tunnelmaa. Ylistyslauluissa synkoopit tukevat puolestaan laulujen nopeaa ja reipasta luonnetta. Palvontalaulujen melodinen hahmo on suurimmassa osassa kaarimainen, jolloin melodia siis nousee kertosäkeistössä. Esimerkiksi:

Esimerkki 3.

1980-luvun ylistys- ja palvontalaulut eroavat melodisesti eniten tämän hetken lauluista siinä, että ne olivat useammin mollissa. Esimerkiksi 1983 ilmestyneessä Ylistä Herraa –laulukirjassa vain 65% lauluista on duurissa. Tuon ajan ylistyslaulujen yleisimmin esiintyvät intervallit eivät juurikaan eroa nykyisten ylistyslaulujen intervalleista, mutta rytmiset kuviot olivat huomattavasti yksinkertaisempia ja suorempia. Tavallisimmat rytmit olivat puoli-, neljäsosa- ja kahdeksasosanuotit, synkooppeja ei esiintynyt sanottavasti edes ylistyslauluissa.

4.2.2 Harmonia

Ylistys- ja palvontalaulujen soinnutukset eivät juurikaan poikkea toisistaan. Molemmille tyypillistä on runsas perussointujen I, IV ja V käyttö. Tavallisimpia sointukulkuja ovat I-IV-V-VI-II-I ja I-II-IV-V. Esimerkkilaulussa 1 kulku on myös hyvin tyypillinen: I-V-I-V-I-VI-IV-VI-V. Palvontalauluissa esiintyy neljässä välisubdominantti IV/V, ylistyslauluista ainoastaan yhdessä. Ylistyslauluissa taas kolmessa kappaleessa on muunnesointu, useimmiten VI mollisoinnun vastaava duuri. Useassa laulussa oli myös erillinen bassokulku, jolloin basso soitti soinnun terssin.

Analysoitujen laulujen nuoteissa suurin osa merkityistä soinnuista on kolmisointuja. Useissa lauluissa esiintyy kyllä myös jonkin verran nelisointuja: septimisointuja (merkitty amerikkalaiseen tapaan 7 ja maj7), pidätyssointua sus4, vähennettyä sointua sekä lisänoonia add9 (joka on merkitty usein myös add2 tai 2). Pidätyssoinnut ja lisänooni ovat ominaisia etenkin palvontalauluille ja niitä esiintyy runsaasti auditiivisissa näytteissä. Sekstisointuja, 7-5 –sointuja ja noonisointuja oli yksittäisiä.

Äänitteillä ja videoilla sen sijaan nelisointuja kuuluu paljon enemmän. Samoin seurakuntakäyntien yhteydessä ylistystilanteissa kuulosti siltä, että pianistit käyttivät runsaasti nelisointuja, joita nuotteihin ei oltu merkitty. Tästä voisikin päätellä, että nuotit ovat vain suuntaa-antavia ja varsinaisesta harmonisesta sovituksesta vastaa kukin soittaja tai ylistysryhmä itse. Nuotteja ei myöskään ole yleensä erikseen tehty pianolle tai esim. kitaralle ja siksi ne on ehkä kirjoitettu yksinkertaistettuina kaikille soittimille sopiviksi. Tätä oletusta tukee myös Seppo J. Järvisen alkusanat hänen toimittamassaan Laula Halleluja –laulukirjassa: ”Soinnutukset ovat melko yksinkertaisia ja voit vapaasti niitä omaan käyttöösi edelleen muokata”. Ulkomaisissa ylistyslaulukirjoissa soinnutuksen ovat samalla tavalla melko yksinkertaisia ja kuitenkin äänitteillä monimutkaisempia.

Ylistysmusiikissa tavallisin loppukadenssi on V-I eli autenttinen täyslopuke. Näin on analyysin kappaleista 14/20. Kolmessa on plagaalinen lopuke IV-I, yhdessä tosin muodossa II-I. Kolmessa kappaleessa lopuke on IV/V-I. Usein käytännössä esiintyy myös harhalopuke esim. V-VI (vrt. coda) ennen viimeistä varsinaista lopuketta, vaikka se ei näykään nuottikuvasta, sillä kappaleen viimeisiä tahteja kerrataan. Eroja ylistys- ja palvontalaulujen välillä kadensseissa ei sanottavasti ole.

Laulajille ei ole yleensä kirjoitettu erikseen harmonioita, vaikka äänitteillä lauletaan vähintään kaksiäänisesti. Analysoiduissa nuoteissa harmoniat on kuitenkin kirjoitettu useaan lauluun, sillä suurin osa käyttämistäni nuoteista on tehty suurempia konferensseja varten, jossa on mukana kuoro ja siksi on lauluista tehty myös kuorosovitukset. Laulajille on eri seurakunnissa kuitenkin tehty samoista kappaleista useita erilaisia sovituksia, eikä näiden esimerkkikappaleiden harmonioiden analysoiminen välttämättä anna oikeaa kuvaa tyypillisimmistä harmonioista. Tavallista on sekin, että kukin laulaja keksii harmoniansa itse laulaessaan ja silloin ne ovat yleensä yksinkertaisempia kuin harkitut sovitukset. Terssikulut ovat kuitenkin selvästi tyypillisimmät harmoniat sekä analysoiduissa nuoteissa, että äänitteillä, sillä harmoniat muodostetaan paljolti sointujen perusteella, jotta ne sopisivat yhteen soitinsovitusten kanssa.

Vaikka nykyajan ylistys- ja palvontalauluissa soinnutukset eivät ole erityisen monimutkaisia, niin vanhemmissa ylistyslauluissa harmoniat ovat vielä yksinkertaisempia: Sekä Ylistä Herraa - että Laula Halleluja! –laulukirjassa on muutamia kappaleita, joissa koko kappale rakentuu toonika ja dominanttisoinnuille. Ainoastaan I- IV-V-I -sointukulun sisältäviä kappaleita löytyy laulukirjoista jo useita. Lähes kaikki kappaleet on soinnutettu kolmisoinnuilla, nelisoinnuista vain dominanttiseptimisointua esiintyy useammin kuin satunnaisesti.

4.2.3 Muoto ja rakenne

Ylistys- ja palvontalaulujen rakennetta on sinänsä vaikea analysoida, että se saattaa muuttua joka kerta kappaletta laulettaessa. Samasta kappaleesta on erilaisia versioita äänitteillä ja videoilla. Jokainen ylistyksenjohtaja tai soittaja voi siis tehdä kappaleen rakenteesta haluamansa. Kuitenkin ylistyslauluilla on tietyt muotonsa, jota voi selvittää. Lauluista voidaan erottaa osat A, B ja C, jossa A on säkeistö, B kerto ja C bridge. Yleensä A osa on silloin johdatteleva, melodialtaan yksinkertaisempi ja B osa tarttuvampi ja mahtipontisempi, mikä ei periaatteena eroa olennaisesti maallisesta populaarimusiikista. Ylistyslaulut ja palvontalaulut ovat perusmuodoltaan melko samanlaisia. Tavallisimmin esiintyvät muodot ovat AB, AAB, ABB ja ABC. Ylistyslauluille tyypillisintä on rakenne, jossa on kaksi säkeistöä ja kerto eli ABA, tosin yleisimmin muodossa ABBABB eli kertosäkeistö kertautuu aina (5/10). Toiseksi tavallisin on AAB –rakenne, jossa siis säkeistö A aina kertautuu ennen kertosäkeistöön siirtymistä (3/10). Kahdessa ylistyslauluissa esiintyy myös rakenne ABC, joka on tavallisempi nimenomaan ylistys- kuin palvontalaululle. Esimerkin 1 muoto on ABAB.

Palvontalaulujen yleisin rakenne taas on AB, joissa kumpikaan osa ei nuotin mukaan kertaudu (5/10) ja sen variantti AABB, jossa molemmat osat kerrataan (2/10). Näiden lisäksi analysoiduissa palvontalauluissa esiintyvät yksittäiset AAB, ABC ja ABB –muodot. Palvontalauluissa on yleensä vain yksi säkeistö. Esimerkin 3 muoto on palvontalauluissa eniten esiintyvä AB.

Käytännössä rakenteet kuitenkin siis vaihtelevat. Jokaista osaa voidaan kerrata niin monta kertaa kuin ylistyksenjohtaja haluaa. Vaikka laulussa olisi kaksi säkeistöä, voidaan laulaa yhtä säkeistöä esim. kolme kertaa ja toista vain kerran. Tavallista on myös se, että lopuksi kerrataan kertosäkeistöä useamman kerran ja kertosäkeistön kaksi viimeistä tahtia vielä pariin kertaan (muodostaa ikään kuin codan). Eroja löytyy myös seurakuntien välillä: useissa perinteisissä seurakunnissa lauluissa on selkeämpi rakenne ja niitä lauletaan läpi vain pari kertaa, mutta karismaattisissa seurakunnissa laulujen rakenne muuttuu aina tilanteen mukaan ja laulua kerrataan useasti.

Sekä ylistyslaulujen että palvontalaulujen yleisin pituus on 32-34 tahtia. Nämä jakaantuvat useimmiten niin, että sekä säkeistössä (A) että kertosäkeistössä (B) on 16 tahtia. Jos kappaleessa on bridge (C), joko säkeistö tai kertosäkeistö on silloin yleensä vain 8 tahdin mittainen. Tavallisia ovat kuitenkin myös 24-40 tahdin pituiset laulut. Alle 16 tahtia on tämän hetken lauluissa harvinaisuus.

Ensimmäiset Suomessa käytetyt ylistyslaulut olivat muodoltaan hyvin vaihtelevia. Uusina, varsinaisina ylistyslauluina olivat lyhyet, yhden säkeistön käsittävät, vain 6-16 tahdin pituiset laulut, joiden muoto on tyypillisesti A tai AB. Näille tavallista on kertaava rakenne, jossa joko sekä neljän tahdin A osa että neljän tahdin B osa kerrataan tai pelkästään B osa kerrataan. 143 laulua sisältävässä Laula Halleluja –ylistyslaulukirjassa suurin osa on tällaisia. Esimerkiksi:

Esimerkki 4.

Toisaalta tuon ajan ylistyslaulukirjoissa on paljon myös pidempiä lauluja, joissa on 3-7 säkeistöä. Niiden rakenne saattaa muuten olla samanlainen kuin lyhyiden ylistyslaulujen. Etenkin Ylistä Herraa –laulukirjasta löytyy useampi Hengellisen laulukirjan (HL) laulu, kuten Käännä katseesi Jeesukseen (HL 311) ja Golgatan veressä voima on (HL 187) tai Nuoren Seurakunnan Veisukirjan laulu, kuten Saviruukku ja Onneni on olla. Nämä poikkeavat paljon lyhyistä ylistyslauluista muutenkin kuin kokonaispituudeltaan. Niissä ei ole samanlaisia eri osien kertauksia ja niiden osat ovat pidempiä, 8-28 tahtia.

4.2.4 Tahti ja tempo

Ylistys- ja palvontalaulujen tahtiosoitukset ovat tutkituissa lauluissa kaikissa 4/4. Ylistyslaulukirjoista löytyy myös 3/4, 6/8, 6/4 ja 2/4 tahtiosoituksia, vaikka 4/4 onkin selvästi yleisin käytettävä tahtiosoitus. On harvinaista, että tahtiosoitus muuttuu kesken laulun. Sen sijaan tehokeinona saatetaan käyttää kertosäkeistössä kaksijakoista melodian rytmiä kappaleessa, jonka tahtiosoitus on kolmijakoinen. Esimerkiksi:

Esimerkki 5.

Yhdessä analysoitavassa ylistyslaulussa on yksi 2/4 tahti säkeistön ja kertosäkeistön taitekohdassa. Tällaista rytmillistä tehokeinoa on käytetty myös parissa laulukirjojen laulussa. Tahtiosoituksissa ei ole huomattavaa eroa eri aikakausilla syntyneiden laulujen välillä. Vanhemmissakin lauluissa yleisin tahtiosoitus on 4/4 . Erona vain on se, että niissä ei ole käytetty yllä mainittuja rytmillisiä tehokeinoja.

Ylistyslaulujen tempomerkinnät ovat n. = 120-160. Osassa nuoteista ja nuottikirjoista on tempomerkintöjä ja osassa ei. Kuitenkin voidaan päätellä, että ylistyslaulut ovat tempoltaan suhteellisen nopeita. Palvontalaulujen tempomerkinnät taas ovat = 60-120 eli selvästi ylistyslauluja hitaammat. Toki nämä tempot vaihtelevat eri soittajan tai ylistyksenjohtajan näyttöjen mukaan ja tempomerkinnät ovat vain ohjeistuksia.

Tyypillistä ylistysmusiikille on kuitenkin myös se, että samaa laulua voidaan laulaa sekä nopealla että hitaalla tempolla. Tätäkään ei tietenkään nuoteista voi nähdä, mutta videoilla ja live-äänitteillä tämän huomaa. Käytännössä tapahtuu siis niin, että joko aluksi lauletaan ylistyslaulua huomattavasti hitaammalla tempolla ja nopeutetaan vähitellen laulun normaali tempoon tai jos halutaan siirtyä ylistyslaulusta palvontalauluun, niin ensin ylistyslaulu lauletaan nopeassa tempossa ja viimeisen kerran hitaasti, jotta rauhallisempaan lauluun siirtyminen olisi sujuvampaa.

4.3 Erot muuhun hengelliseen musiikkiin

4.3.1 Harras musiikki

Instrumentaalin kirkkomusiikin ja liturgisen musiikin eroa ylistysmusiikkiin on ehkä turha paneutua. Ne ovat niin kaukana toisistaan, ettei niitä ole järkevää vertailla tämän tutkielman puitteissa. Mutta myös virsien ja hengellisten laulujen ero ylistysmusiikkiin on vähintään yhtä suuri kuin esimerkiksi kansanmusiikin ero populaarimusiikkiin. Nämä hengellisen musiikin lajit eroavat toisistaan niin musiikillisten kuin ulkomusiikillistenkin ominaisuuksiensa perusteella. Yhteistä niille on sanoituksen hengellisyys ja käyttötarkoitus yhteislauluna.

Monet virret ja hengelliset laulut ovat syntyaikanaan olleet ”ylistyslauluja”. Niiden sanoitukset kertovat Jumalan ominaisuuksista, Hänen armostaan, rakkaudestaan, voimastaan ja pelastuksesta. Niin myös monet nykyajan ylistyslaulut. Erona on se, että virsissä ja hengellisissä lauluissa käytetään vanhahtavaa, kuvailevaa, suorastaan runollista kieltä. Sanoitukset ovat pitkiä ja tarinanomaisia. Esim. Virsi 63, jossa on 6 säkeistöä.

1. Oi Rakkain Jeesukseni Esimerkki 4.

Ylistyslauluissa voi sanoja olla hyvin vähän. Tyypillistä on laulun perusajatuksen toistaminen useaan kertaan. Ajatukset ilmaistaan normaalilla nykykielellä, eivätkä puhekielen ilmaisutkaan ole vieraita. Nämä ovat juuri ne ominaisuudet, joista ylistyslauluja yleensä myös moititaan. Monet ovat sitä mieltä, että ylistyslaulujen sanoitukset ovat liian yksinkertaisia ja niistä puuttuu virsien ja hengellisten laulujen kaunis runollinen kieli ja samoja asioita toistetaan aivan liikaa. Kuitenkin ylistysmusiikin kannattajat pitävät samaisia ominaisuuksia positiivisina. Joka tapauksessa juuri ylistyslaulujen kieli ja sanoituksen tyyli ovat niiden yhdenmukaisimpia tunnuspiirteitä.

Jeesus, kiitos rististäsi
Kiitos verestäsi,
joka meidät vapautti.
Me palvomme sua
eessäs polvistuen.
Jeesus, kiitos rististäsi.


Kiitos elämästä,
kiitos pelastuksesta,
veren voimasta,
tänäänkin se parantaa.
Kiitos Jeesus, veresi puhdistaa.
Kiitos voitosta Golgatalla.


Esimerkki 5.

Näiden kahden esimerkin sanoituksissa on selkeä sävyero, vaikka niiden sanoma on sama. Virren sanoitus on huomattavasti runollisempaa ja kuvailevampaa ylistyslaulun. Virren kieli on vanhahtavaa ja ylistyslaulun nykykieltä. Ylistyslaulun yleissävy on positiivinen, kiitetään siitä, mitä Jeesuksen ristinkuolema toi ihmiselle. Virrestä jää vakavampi ja synkempi mielikuva puhuttaessa Jeesuksen tuskasta ja omasta ahdistuksesta ja pelosta. Ylistyslaulu keskittyy siihen, mitä Jumala on tehnyt, kun taas virsi katsoo asiaa enemmän ihmisen kannalta.

Etenkin virsien sanoituksista, mutta myös Hengellisen laulukirjan laulujen sanoituksista löytyy myös synkkiä ja elämän vaikeuksista kertovia. Tällaisia sanoituksia ei löydy ylistyslauluista, koska ylistyslaulujen tarkoitus on korottaa Jumalaa, ei keskittyä ihmiseen itseensä. Virret ja hengelliset laulut sen sijaan on voitu suunnata sanoituksiltaan joko Jumalalle, toisille uskoville tai ei-uskoville.

Musiikilliset eroavuudet ylistyslaulujen, virsien ja hengellisten laulujen välillä ovat helposti kuultavissa. Ylistyslaulujen melodiat ovat, kuten aikaisemmin on mainittu, tyypillisiä populaarimusiikille. Nämä melodiat ovat yksinkertaisia ja mieleenpainuvia. Perinteisissä hengellisissä lauluissa liikutaan enemmän kirkkosävellajien pohjalla tai käytetään virsille tyypillisiä sävelkulkuja, kuten dominantin väliaikaista korottamista, joita virsikirjassa esiintyy usein. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä yleisöpalstalla käytiin keskustelua virsien monimutkaisuudesta ja liian vaikeista sävellajeista. Monet eivät pysty osallistumaan virsiin, vaikka haluaisivatkin, koska niiden melodiat ovat nykyajan musiikkiin tottuneille outoja ja sävellajit korkeita sellaisille, jotka laulavat vain silloin tällöin. Ylistyslaulut ovat yksinkertaisia todennäköisesti siksi, että kaikki voisivat osallistua niiden laulamiseen, harrastuneisuudesta ja musikaalisuuden asteesta huolimatta.

Myös laulujen rakenne on erilainen. Ylistyslauluissa ei ole koskaan enempää kuin kaksi säkeistöä, tavallisinta on säkeistö ja kertosäkeistö, joita kerrataan monesti, kuten selvitin edellisessä alaluvussa. Virsissä ja hengellisissä lauluissa on yleensä monta säkeistöä, eikä mitään osaa varsinaisesti kerrata, eli niiden rakenne on AA1A2A3A4A5 jne. Uudemmissa virsissä ja myös hengellisissä lauluissa on tosin joitakin lyhyempiä, enemmän ylistyslauluja rakenteeltaan muistuttavia kappaleita.

Huomattava ero virsien, hengellisten laulujen ja ylistyslaulujen välillä on niiden tempossa. Ylistyslauluja on siis kahdenlaisia, ylistys- ja palvontalauluja, joista ylistyslaulut ovat aina nopeita tempoltaan. Tällaisia ei virsissä ja hengellisissä lauluissa ole. Palvontalaulut ovat lähempänä perinteisiä hengellisen musiikin lajeja. Myös rytmillisesti ylistyslaulut eroavat virsistä ja hengellisistä lauluista, sillä etenkin uudemmissa ylistyslauluissa on paljon synkooppeja. Sekä ylistys- että palvontalauluissa on selkeä pulssi, kun taas monissa hengellisissä lauluissa ja virsissä ei edes ole määriteltyä tahtilajia. Ylistyslauluja säestetäänkin rytmisillä soittimilla kuten rummuilla ja perkussioilla, mutta virsiä ja hengellisiä lauluja ainoastaan uruilla tai pianolla, joissa ei välttämättä tarvita tarkkaa tahtilajia.

Perinteisen hengellisten yhteislaulujen ero ylistysmusiikkiin on siis löydettävissä viidellä tasolla: 1) Ylistysmusiikin sanoitukset ovat muodoltaan ja kieleltään yksinkertaisempia 2) Ylistysmusiikin sanoituksissa keskitytään Jumalan korottamiseen ja ylistämiseen, mutta virsissä ja hengellisissä lauluissa aiheena on usein myös ihmisen kärsimys, syntisyyden tunnustus jne. 3) Ylistysmusiikki on musiikillisesti nykyaikaisempaa ja yksinkertaisempaa 4) Ylistyslaulut ovat yleensä lyhyitä, yksi tai kaksi säkeistöisiä, mutta virsissä ja hengellisissä lauluissa on useimmiten monta säkeistöä 5) Ylistyslauluissa on selkeä rytmi ja tempo.

4.3.2 Hengellinen aikuismusiikki

Hengellinen aikuismusiikki on pääasiassa esittävää musiikkia. Sen ja ylistysmusiikin ero on melko helppo sekä kuulla että nähdä nuottikuvasta. Silti jossain tapauksissa määrittely on vaikeampaa, sillä toiset artistit sekoittavat äänitteillään aikuismusiikkia ja ylistysmusiikkia. Tässäkin jälleen on usein kysymys sovituksesta, eikä välttämättä kyseisestä laulusta.

Kuten harras musiikki, myös hengellinen aikuismusiikki eroaa ylistysmusiikista selvästi sanoiltaan. Aikuismusiikin kappaleiden kieli ei ole yhtä runollista kuin virsien, mutta kuitenkin harkitumpaa kuin ylistyslaulujen kieli. Lauluissa on usein joku tarina, toisin kuin ylistyslauluissa, joissa vain kuvaillaan Jumalan ominaisuuksia tai omia tunteita. Sanoituksen aiheina lauluissa on usein elämän suunnan etsiminen, evankeliumin julistaminen, Jeesuksen ristinkuolema tai etenkin helluntaiherätyksen piirissä syntyneissä tyypillisenä ”taivaskaipuu”. Esim.

Kun aika on kerran käydä yli virran
ja täältä kotiin muuttaa saan.
On turvaisaa silloin, lähden vaikka milloin.
Mä tiedän, koti mua odottaa.

En kuvitella sitä saata
en unessakaan nähdä voi,
niin ihmeellinen paikka taivaan koti on!
Vain hämärästi usvan tavoin
sen muurit kaukaa nähdä voin.
Niin koti mua silloin kerran odottaa!

Kun joskus mä illoin pois kaipaan, niin milloin´
mä täältä pääsen kotiin muuttamaan?
Ja kyynelkin vierii, sinne palaa mieli,
en maassa enää olla halua.

On kotimaani mulla taivas,
ja kaupunki on kultainen.
Käyn helmiporteista mä sinne sisälle.
Mä kultakaduillensa astun,
kun viimein pääsen perille.
Niin, koti siellä kerran mua odottaa.
On taivaan maassa rauha aina,
ei sotaa, nälkää, kuolemaa,
ja sairaus on poissa sieltä kokonaan.
Sen aurinko ei koskaan laske,
ei kyyneleitä missään näy.
Niin, koti mua siellä kerran odottaa!


Esimerkki 6.

Vastaavaa ”taivaskaipuuta” ei ylistyslauluissa ole, sillä niissä ei keskitytä maanpäällisen elämän vaikeuksiin, vaan Jumalaan ja Jumalan tuntemiseen. Sen sijaan muunlaista kaipausta kyllä on. Ylistyslaulujen kaipaus on tuntea Jumala, Jumalan rakkaus, kuulla Jumalan ääni.

1. Salaisessa piilopaikassa,
hiljaisuudessa sä oot.
Tuokiossa, hiljaisessa,
odotan sua, kaipaan nyt vaan
paremmin sua tuntea.

Tuntea sinut, kuulla sun äänesi
Haluan enemmän.
Koskettaa sua, nähdä sun kasvosi
Tuntea sinua.

2. Maaliviivaa kohti juoksen nyt.
että saisin palkinnon.
Kaikki esteet taakse jätän,
lähemmäs sua haluan vain,
paremmin sua tuntea.


Esimerkki 7.

Näissä kahdessa esimerkissä näkyy myös hengellisen aikuismusiikin ja ylistysmusiikin rakenne-ero: ylistysmusiikin rakenne on yksinkertaisempi ja lyhyempi kuin aikuismusiikin. Auditiivisena ero tulee selkeämmin esille. Aikuismusiikin esimerkki lauletaan CD:llä kuten olen sen kirjoittanut, ilman mitään kertauksia, siis lähinnä jonomaisesti. Ylistysmusiikki -esimerkissä taas kerrataan sekä koko laulua että kertosäkeistöä (jonka olen kirjoittanut sisennettynä) useampaan kertaan. Aikuismusiikin esimerkissä myös kappaleen osat ovat huomattavasti pidempiä kuin ylistysmusiikki -esimerkissä.

Melodiset erilaisuudet ylistysmusiikin ja hengellisen aikuismusiikin välillä ovat korvin kuultavissa. Aikuismusiikin kappaleet kulkevat ylistyslauluja huomattavasti useammin molli-sävellajeissa. Hengellisen laulukirjan lauluihin perustuvat aikuismusiikin kappaleet soveltavat hartaan musiikin melodiapiirteitä, joita käsiteltiin edellisessä alaluvussa. Osa melodioista taas muistuttaa hyvinkin paljon ylistysmusiikin melodioita. Siksi tarkkaa eroa onkin vaikea kuvailla. Sovitukset ovat usein ratkaisevimmat musiikinlajin määrittäjät. Hengellisessä aikuismusiikissa sovitukset soveltavat usein iskelmämusiikin keinoja.

Hengellisen aikuismusiikin ja ylistysmusiikin musiikilliset erot ovat siis kolmella tasolla: 1) Aikuismusiikin sanoitusten aihepiiri ja tyyli poikkeavat yksinkertaisista ylistyslauluista 2) Aikuismusiikin kappaleiden osat ovat pidempiä ja rakenteet jonomaisempia kuin ylistysmusiikissa. 3) Ylistysmusiikin kappaleet ovat pääsääntöisesti duurissa, aikuismusiikissa molli-sävellajeja esiintyy enemmän.

4.3.3 Hengellinen nuorisomusiikki

Kuten totesin luvussa 3.3, hengellinen nuorisomusiikki käsittää hyvin monenlaisen eri tyylisen musiikin. Gospelin ja ylistysmusiikin raja saattaa olla hiuksenhieno; joskus vain käyttötarkoitus määrittelee onko musiikki gospelia vai ylistystä, joskus sama laulu voi jopa olla sekä gospelia että ylistysmusiikkia. Tässä alaluvussa vertailen lähinnä nk. perusylistystä perusgospeliin ja erikseen nuorten yhteislauluihin.

4.3.3.1 Gospel
Gospelin ja ylistysmusiikin perus ero on niiden sanoituksissa ja käyttötarkoituksessa. Gospelmusiikki on alun perin suunnattu nimensä mukaan ei-uskoville kertomaan Jeesuksesta. Osa gospel-kappaleista on kuitenkin tarkoitettu myös uskoville ja niiden sanoitukset kertovat uskovan jokapäiväisestä elämästä. Nykyään suurin osa sanoituksista on juuri näitä arjen elämästä ja pohdinnoista kertovia. Esim. Bass´n Helenin Ylösalaisin

Oon kyllästynyt näihin valheisiin
Tyhjiin sanoihin ja lupauksiin
Kameleontin värinen totuus on
Se valoa kestää vain kuutamon


Kun käännyn näin mä väärinpäin<´br> Nään kaiken selvemmin
Siis oonko mä vai totuutes
Ylösalaisin

Lipevä kieli äänet kalastaa
Kuka enää totuutta rakastaa
Kun kilisee tilillä tuhannet
Niin makeat totuudet

Siks sysään pois
Äklöt loiseliöt, jotka palvoo
Vain sitä, ken suu makeillen
Hunajasanoja tarjoo.
Suora on tie, jota sanansa viitoittaa

Perille vie ja totuutta rakastaa
Ei sammu pois, ei häivy pimeään
Siks luottaa voi kanssani oot
Paha voi tarttua jokaiseen
Niin kuin tauti ihmiseen
Sokeuttaa totuuden ritarin
Kaataen maahan takaisin

Yli kuivan maan Hän meidän johdattaa
Viimeisinkin saa oppia voittamaan
Ja se suurin voima on kätketty totuuteen
Minne vain meen kanssani oot.


Esimerkki 8.

Gospel on esittävää musiikkia ja sen kohteena ovat ihmiset. Käyttötarkoituksena gospelissa siis on hengellisen sanoman ja evankeliumin viestittäminen ja toisaalta uskovien rohkaisu ja mahdollisuus samaistua. Joissain gospelkappaleissa sanoituksen aiheena on myös ylistyslaulujen tapaan Jumalan suuruus. Kuitenkin ylistysmusiikin sanoitukset keskittyvät ainoastaan Jumalaan ja Jumala on myös näiden laulujen kohdeyleisö. Laulut ovat yhteislauluja, joissa ei ole varsinaista tarinaa. Yhteistä gospelmusiikille ja ylistysmusiikille kuitenkin on Jumalan kunnioittaminen musiikilla ja hengellisen asian ajaminen.

Gospel:

Ihminen-> Ihminen

Ylistysmusiikki:
Jumala

I

Ihminen

Kaavio 3. Gospelin kohderyhmäksi koetaan toiset ihmiset ja ylistysmusiikin kohderyhmäksi Jumala

Suurimmat musiikilliset eroavaisuudet ylistysmusiikin ja gospelin välillä ovat laulujen rakenteissa ja sovituksissa. Yleistäen voisi sanoa, että gospel-kappaleissa on sama rakenne kuin populaari- ja iskelmämusiikissa eli yksinkertaistettuna:

1.säkeistö->kerto->2.säkeistö->kerto->bridge->kerto

Tosin monissa gospelkappaleissa on enemmän kuin kaksi säkeistöä. Perinteisessä ylistysmusiikissa taas ei välttämättä ole enempää kuin yksi säkeistö ja silloinkin, jos laulusta löytyy sekä kaksi säkeistöä että bridge, niitä ei yleensä lauletaan edellä kuvatussa järjestyksessä, vaan kaikkia osia kerrataan useamman kerran sekalaisessa järjestyksessä ja moneen kertaan. Ylistysäänitteillä saattaa ylistyslauluilla olla gospel-musiikille tyypillinen rakenne, koska levyn versioita lyhennetään. Jos esim. verrataan Suur-Helsingin seurakunnan julkaistua äänitettä Kirkkaus, kunnia seurakunnan tilaisuudesta äänitettyyn musiikkiin ja videoihin , niin huomaa, että julkaistulla äänitteellä yhtä laulua lauletaan huomattavasti lyhyemmän aikaa ja laulujen muoto on selvemmin kuultavissa.

Käytännössä kuitenkaan ylistyslaululla ja gospelilla ei välttämättä edes ole mitään perusrakenteellista eroavaisuutta, sillä nykyään uusissa ylistyslauluissakin alkaa olla enemmän ”2 säkeistöä, kerto ja bridge” –rakenne. Perinteisissä seurakunnissa ylistyslauluilla on lyhyempi ja tarkemmin sovittu rakenne, jolloin saatetaan laulaa laulu kuten gospelkappaleet yleensä.

Ylistysmusiikkia ei varsinaisesti soviteta. Tavallisinta on, että ylistyslaulut soitetaan ja lauletaan joka kerta eri tavalla, koska kappaleista ei ole tehty kuin yksinkertainen nuottiversio ilman harmonioita laulajille tai monesti soittajille jopa annetaan eteen pelkät soinnut, ilman nuotteja. Tällöin jokainen soittaja soittaa kappaleen omalla tyylillään ja oman ”sovituksensa” mukaan soittaessa ja jokainen laulaja kehittää omat harmoniansa laulutilanteessa. Siksi sama kappale kuulostaa hyvin erilaiselta eri ryhmän soittamana Myös ylistyksenjohtaja saattaa tehdä omanlaisensa sovituksen ylistyslauluista. Kun ylistysryhmien kokoonpanot sekä laulajien että soittajien osalta useimmiten vaihtelevat, eivät kappaleetkaan kuullosta kahta kertaa samanlaiselta. Puhumattakaan siitä, että eri seurakunnissa lauluista muodostuu erilaisia sovituksia. Sovitukset riippuvat myös siitä, mistä laulu on alun perin otettu, sillä usein on helpoin noudattaa valmista sovitusta. Gospelissa kappaleiden sovituskäytäntö toimii kuten populaarimusiikissa yleensä, eli bändi tekee kappaleista tietynlaiset sovitukset, jotka soitetaan pitkälti samalla tavalla joka keikalla. Kustakin kappaleesta on olemassa tietty perussovitus, josta voidaan tehdä keikoille vähän eri versioita. Iso ero on myös itse esitettävissä kappaleissa, sillä gospelbändeillä on jokaisella omat kappaleensa, kun taas ylistysryhmät laulavat kaikki hyvin paljon samoja lauluja. Toki joillain ylistysryhmillä voi olla erilaisiakin lauluja, etenkin jos laulut on tehty ylistysryhmän sisällä.

Viime aikoina näiden kahden hengellisen musiikin genren välillä on kuitenkin tapahtunut paljon lähentymistä. Monet gospelartistit ovat alkaneet soittaa ylistysmusiikkia gospelin ohessa, kuten Suomessa Chariots Big Band & kuoro tai USA:ssa Michael W. Smith. Jotkut bändit taas soittavat ylistysmusiikkia, mutta eivät seurakunnissa vaan erilaisissa nuorisotilaisuuksissa ja keikoilla, kuten yhdysvaltalainen SONICFLOOd tai englantilainen Deliriou5?. Suomessakin esim. Petri Kosonen & Band tekee useita keikkoja vuodessa hengellisillä nuorten festivaaleilla. Perinteisesti ylistysryhmässä on soittajia ja useampi laulaja, mutta bändimuotoiset yhden laulajan yhtyeet ovat tulossa pinnalle (vrt. Suomessa Wellu Suonperä, muualla mm. Matt Redman, Tim Hughes). Näissä ollaan musiikillisesti yhä lähempänä gospelia ja populaarimusiikkia.

Gospel eroaa ylistysmusiikista siis seuraavissa seikoissa: 1) funktio, joka gospelissa on esittäminen, ylistysmusiikissa Jumalan ylistäminen. Kohdeyleisöksi ajatellaan siis ihmiset vs. ylistysmusiikissa Jumala 2) sanoitukset, jotka gospelissa kertovat usein ihmisen arjesta ja hengellisestä elämästä, ylistysmusiikissa keskitytään Jumalaan itseensä 3) gospel sovitetaan ja kaikilla yhtyeillä on omat kappaleensa, kun taas ylistysmusiikissa soitetaan samoja kappaleita, mutta sovitukset vaihtelevat.

4.3.3.2 Nuorten yhteislaulut
Asiaan perehtymättömät arvelevat yleensä nuorten yhteislauluja ylistyslauluiksi. Joissain yhteyksissä niitä saatetaankin käyttää ylistyslaulujen tapaan, mutta niiden funktio on kuitenkin eri. Nuorten yhteislaulujen päällimmäinen tarkoitus on enemmän yhdessä laulaminen kuin Jumalan ylistäminen. Monille nuorten yhteislaulut tuovat myös muistoja rippikouluajasta. Näiden laulujen sanoitukset ovat gospelin tavoin usein tarinoita, jotka kertovat enemmän ihmisestä itsestään kuin Jumalasta.

Tuli kirkkoon mies ja lapsi
he eteeni istuivat
kai tie oli pienelle pitkä
oli kosteat kiharat
ei monta hetkeä hiljaa
tuo ollut pikkupää
oli paljon kyselemistä oli paljon nähtävää

Oli kauniit alttaritaulut,
monihaaraiset kynttilät.
Nuo kaksi puhuivat hiljaa
ja joskus hymyilivät.
Kovin kauan saarna kesti.
Lapsi istui miettien
ja pienin, pehmein sormin
isän hihaa hyväillen.

Minä tahtoisin isä jo kotiin
Isä ,minua väsyttää.
Hän nostaa pienet kasvot
ja huuli värähtää.
He lähtivät kesken saarnan,
minä loppuun asti jäin.
Sama hiljainen arka pyyntö
nous syvältä itsestäin:
Minä tahtoisin, Isä jo kotiin
Isä minua väsyttää.
Soi kirkossa kiitosvirsi,
Oli ulkona vihreää.

Esimerkki 9.

Näissä nuorten yhteislauluja sisältävissä laulukirjoissa löytyy gospelyhtyeidenkin kappaleita, kuten Bass’n Helenin Taisteluni , joka liittää laulujen genren gospeliin. Mutta nuorten yhteislauluissa on myös rakenteeltaan ylistyslauluja muistuttavia lyhyitä kappaleita. Esimerkiksi:

1.Kiitos Herra maasta
joka meidät ravitsee
antimillaan meitä hyväilee
Kiitos myöskin hengestä
se meitä rohkaisee
pimeilläkin teillä valaisee


Kunnia Jumalalle
Kunnia armon Herralle

2. Kiitoslaulun Jumalalle
voimme aloittaa
Rakkaudessaan meidät armahtaa
Ylistystä Kuninkaalle
saamme julistaa.
Kerran luokseen kansat kokoaa

Esimerkki 10.