Ensimmäinen afgaanimme ja kennelimme kantanarttu BYBLOS BANANARAMA "Heta" black & brindle narttu, joka on syntynyt 07.05.1993. Hetan isä on Kans & Fin & S & N Mva El Khyrias Up-To-Date ja äiti Fin Mva Choice Sun Chaser. Hetan kasvattaja on Eija Kontio Nurmijärveltä.

PERHEEMME
Perheeseemme kuuluu koirien lisäksi minä Seija ja lapset Eeva ja Mikko. Koiraharrastuksen lisäksi olen Somerniemen Vpk:n ja Rahtarit ry:n Forssan osaston (olen varmaan ainoa rahtari, joka ei omista edes ajokorttia) sihteeri ja SPR:n Somerniemen osaston sihteeri-rahastonhoitaja, joten vapaa-aika on hyvin ohjelmoitu. Töissä olen Somerniemen Osuuspankissa. Kotona meillä on tällä hetkellä kuusi afgaania ja portugalinvesikoira. Eevan koirat ovat Tähtisateen Selim "Nipsu" ja Tähtisateen Hathar "Tellu", Mikon oma koira on portugalinvesikoira Parisade Joviala "Jonna", energiapommi, joka on yhtä aktiivinen luonteeltaan kuin Mikkokin.

Edellä mainittujen koirien lisäksi meillä on afgaanit Byblos Bananaraman tyttäret Tähtisateen Halleria "Alli", Tähtisateen Hamal "Lili", Tähtisateen Himalia "Mimmi" ja Tähtisateen Hyadi "Milla".

KENNELIN HISTORIA JA TULEVAISUUS
Syksyllä 1993 täyttyi yksi unelmani kun hankin ensimmäisen afgaanin. Heta oli puolivuotias muuttaessaan meille. Jossain vaiheessa ajattelin, että en ikinä voi alkaa afgaanikasvattajaksi, koska en voi myydä noin höperöitä koiria kenellekään. Heta oli nimittäin nuorena erikoistunut sänkyyn pissamiseen. Heti jos kaikki ei mennyt arvon neidin mielen mukaan, hän meni ja lirutteli keskelle sänkyä. Heta on kuitenkin muuten niin ihana, hurmaava, ym ylistävää, että pienet pissalirut (ja joskus salukien kanssa käydyt Persia-Afganistan taistelut) eivät haittaa mitään. Niinpä oli itsestään selvää, että kun teemme Hetalle pennut, pidämme yhden itse. Vaan kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan, niinpä me pidimmekin itse neljä pentua.

Hetalle mietimme pitkään mahdollisia sulhasia, emmekä mitenkään meinanneet löytää mielestämme sopivaa, kunnes tapasimme nuoren komean afgaani-pojan Saagoslottets Woodoon. "Wode" täytti kaikki toiveemme, komea urosmainen, hyvärunkoinen yms ja ennenkaikkea erittäin miellyttäväluonteinen uros. Ja kaiken hyvän lisäksi sen sukutaulussa on paljon koiria, joista pidän. Wode ja Heta ovat molemmat puoliksi El Khyrias-sukuisia, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitään lähisukulaisia. Ihanat lapsukaiset syntyivät 6.4.1997, Hale Bopp komeetan loistaessa komeimmillaan.

Päätimmekin jo etukäteen, että komeimmalle pojalle annamme nimeksi Hale-Bopp. No poikia syntyi vain yksi, joten oli helppo päättää kuka on komein. Seitsemälle hurmaavalle siskolle olikin sitten vaikeampi keksiä jotain taivaalle liittyvää H:lla alkavaa nimeä. Muutamia nimiä muutimme kirjaimella, jotta niistä tuli naisellisempia (Hadesa ja Hathar). Myös kennelnimeen yritimme keksiä jotain "tähdellistä". Nimi Tähtisateen tuli sitten yhdistämällä tähdet ja Mikon ehdottama Harvasade, jonka hän taas keksi oman koiransa kennelnimestä.

Tämän pentueen kohdalla suurin yllätys oli se, että kahdeksasta pennusta vain kaksi löysi oman kodin normaaliin luovutusikään menessä ja kaksi yli vuoden ikäisinä (myöhemmin nämä kaksi sitten tulivat meille pariksi kuukaudeksi hoitoon, no hoito osoittautuikin vähän pidempiaikaiseksi, eli koirat palautuivat meille) ja loput jäivätkin sitten -meidän iloksemme ja sukulaisten kauhistukseksi- meille. Onneksemme näistä palautuneista toinen "Henni" sai keväällä 2000 uuden ihanan kodin.

Tässä kohden on syytä muistuttaa: toivo harkiten sillä toiveesi saattaa toteutua. Salainen haaveeni on aina ollut lottovoitto, iso talo ja kymmenen koiraa. Nyt on jo kahdeksan koiraa niin eiköhän ne muutkin haaveet siitä toteudu. Onneksi meillä on pienessä talossa iso aidattu piha, jolla on tilaa juoksennella ja kerätä turkkiin erinäistä kasvillisuutta, jolla on kiva sisustaa taloa sisäpuolelta. Liikuntaa tulee ihan riittävästi, sillä Jonna on hyvä juoksuttaja. Se jaksaa juosta ainakin sata kierrosta enemmän kuin vinttikoirat. Jonnasta piti tulla agility-koira, mutta sillä on aina niin kova kiire, että se ei ehdi hyppiä esteiden yli, vaan juoksee täysillä päin. Pienen pään säästämiseksi unohdimme agilityt.

Olemme erittäin tyytyväisiä ensimmäisiin pentuihimme, ne ovat ihan mukavan näköisiä ja lisäksi erittäin ihania luonteiltaan. Suurimman osan pennuista jäätyä meille kasvamaan olemme saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata kuinka erilaisia ne ovat vaikka ovatkin sisaruksia ja ympäristötekijät ovat samat. Mimmillä näkyvät Australialaiset sukujuuret, sillä se voittaa varmasti kengurutkin hypyissään. Samoja kengurugeenejä on kyllä muillakin, varsinkin Tellulla näyttelykehässä. Alli taas on erittäin taitava etsimään erilaisia esineitä, esim. ongen koukkuja ja lasin sirpaleita, jotka aiheuttivat sen tassuun 10 tikkiä. Alli on hyvin teatraalinen ja varsinkin kynsien leikkuu on sen mielestä jotain täydellisen järkyttävää touhua, joten voi vain kuvitella mikä ääni oli kun puhdistimme tikattua tassua ensimmäisiä kertoja. Milla taas on hiljainen ja huomaamaton. Heta oli kaikenaikaa ihana ja huolehtiva äiti. Kun tyttäret oikein peuhasivat se vaan katseli jostain korkeuksista (=pöydältä) hyvin kuningatarmaisesti ja suorastaan hymyili villeille lapsilleen ja myöhemmin lapsenlapsilleen

Toisen sukupolven Tähtisateen afgaanit syntyivät 17.08.2002, emona Tellu (Tässä on Tellun kuva). Tällä kertaa syntyi pelkkiä poikia. Komeista pikku presidenteistä kaksi asuu USA:ssa ja yksi Skotlannissa.

Toivoimme, että salukimme "Opri", joskus olisi synnyttänyt myös Tähtisateen salukeja, mutta tämä toive ei valitettavasti koskaan toteutunut, sillä Opri kuoli tammikuussa 2004.

Saluki ja afgaani ovat molemmat kauniita ja ihastuttavia rotuja, joihin kannatta ehdottomasti tutustua lähemmin.