Kohteiden havaitseminen
1. Alkuvalmistelut
Hyvissä ajoin ennen havaitsemista kannattaa suunnitella tarkkaan, mitä havaitsee ja mihin aikaan, monet tähtiharrastajat tekevät jo kesällä havaintosuunnitelman koko syksyksi (tosin itse en ole koskaan jaksanut, voisi tietysti ensi syksyksi...). Päätettyäsi joku kohde, jota aiot havaita, pitää sinun ensin hankkia riittävän tarkka etsintäkartta kohteen löytämiseksi taivaalta. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, mihin aikaan yöstä ja myös vuodesta kohde näkyy parhaiten; monet kohteet näkyvät vain muutaman kuukauden ajan vuodesta. Jos aiot katsoa Kuuta tai kirkasta planeettaa, ei etsintäkartta ole tarpeellinen, kunhan vain tiedät, missä suunnassa ja tähtikuviossa kohde on. Sen sijaan himmeämpien kohteiden kohdalla tarvitaan aina vain tarkempi tähtikartta, sillä lähes aina kohteita etsitään juuri tähtien avulla, ja huonon kartan avulla himmeän kohteen löytäminen on lähes mahdotonta. Esimerkiksi Tähtitaivaan taskukirjassa karttaan on merkitty tähdet 4. magnitudiin saakka, eli vain hyvin kirkkaat tähdet. Silti kartasta löytyy sellaisia kohteita kuin Pöllösumu, jonka kirkkaus on 12 magnitudia! Kyseisen kohteen löytäminen suhteellisen vähäisellä vaivalla vaatii kartan, jossa tähdet on merkitty noin 8. magnitudiin saakka. Itse löysin kohteen internetistä lataamani ohjelman avulla, jossa tähdet ovat aina 9. magnitudiin saakka. Edellisten lisäksi on otettava muitakin tekijöitä huomioon. Täysikuun aikana himmeitä kohteita on turha yrittää katsella, ja myös revontulet saattavat häiritä melko paljon (kannattaakin varmaan keskittyä niiden ihailemiseen). Jos ilmakehässä esiintyy paljon pyörteitä, erityisesti horisontin lähellä tähdet tuikkivat voimakkaasti ja esim. planeettojen ja Kuun yksityiskohtia on vaikea erottaa kunnolla. Myöskään kesä - heinäkuussa ei juuri voi havaita ainakaan syvän taivaan kohteita valoisuuden takia, Lapissa liian valoisa aika on vielä pidempi. Suosittelen myös, että keskityt ainakin muutamien ensimmäisten havaintokertojen jälkeen johonkin tiettyyn taivaan alueeseen ja todella syvennyt sen kohteisiin, etkä vain suuntaa kaukoputkea paniikinomaisesti ympäri taivasta yrittäen nähdä mahdollisimman monta eri kohdetta (mikä minullakin oli alussa tapana tehdä). Eihän tässä työstä ole kyse, vaan havainnoinnista on tarkoitus nauttia!
Jos olet aikeissa katsella vain paljain silmin esimerkiksi kuuta, Linnunrataa, revontulia, meteoreja tai muuta helposti nähtävää kohdetta tai ilmiötä ei sinun tarvitse ottaa kuin alla oleva seikka huomioon.
Ennen havaitsemista on tärkeää pukeutua hyvin lämpimästi, sillä kahdenkymmenen asteen pakkasessa ei ole järin mukavaa seistä ulkona pitkiä aikoja. Sama koskee myös kevään ja syksyn lämpimämpiä öitä.
2. Havaintolaitteet ja niiden asentaminen
Tässä toisessa kappaleessa keskitytään havaintolaitteisiin, joten jos aiot havaita paljain silmin, voit siirtyä suoraan seuraavaan kappaleeseen. Jos kaukoputkesta puhuttaessa jäät pois kärryiltä, lue sivu kaukoputkista. Ensinnäkin sinun tulee päättää, millä laitteella (tai laitteilla) aiot kohdetta katsella. Kaikkein tärkeimpänä laitteen valinnassa kannattaa ottaa huomioon kohteen kirkkaus. Paljain silmin tähtimäiset kohteet näkyvät pimeänä yönä noin magnitudiin +6 saakka, kiikarilla +8:aan tai +9:ään saakka ja tavallisella harrastajakaukoputkella arviolta väliin +12 ja +15 saakka, riippuen tietysti laitteen tehosta. Sumumaisissa kohteissa kirkkaus on jakaantunut suuremmalle alueelle, joten niissä edellämainitut rajamagnitudit ovat pienemmät. Jos kohteen kirkkaus on esimerkiksi 8 magnitudia, sitä ei näe paljaalla silmällä, mutta normaalikokoisella (noin 7 x 35 mm) kiikarilla kohteen pitäisi jo erottua, puhumattakaan kaukoputkesta. Kaukoputkella voi siis havaita kaikkia kohteita, jotka ovat noin magnitudia +12 - +15 kirkkaampia (jopa Aurinkoa suojan kanssa), mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Pohjois-Amerikka-sumu (katso myös Joutsen) näkyy jopa paljain silmin, mutta kaukoputkella sitä on hyvin vaikea nähdä. Tämä johtuu kohteen laajuudesta.
Jos käytät kiikareita, ei sinun välttämättä tarvitse ennen havaitsemista tehdä mitään ennakkovalmisteluja, vaan voit alkaa suoraan etsimään kohdetta. Jos kyseessä ovat isokokoiset kiikarit, voi jalusta olla kuitenkin hyvinkin tarpeellinen. Kaukoputken kanssa tarvitaankin jo enemmän työtä. Viileänä yönä putken pitää ennen havaitsemista antaa sopeutua ulkolämpötilaan noin puolisen tuntia, jonka aikana voikin sitten etsiä käsiinsä okulaarit sekä muut mahdolliset kaukoputken varusteet. Kun kaikki on valmista, asetetaan kaukoputki sopivaan paikkaan, niin ettei jalusta pääse heilumaan. Jos putkessa on ekvatoriaalinen jalusta, pitää deklinaatioakseli osoittaa ensin pohjoiseen taivaannapaan, eli suunnilleen Pohjantähteen. Jos putkessa on atsimutaalinen jalusta, ei suunnalla ole väliä. Vaikka onkin hieman tarpeetonta sanoa, muista ottaa kaikki suojukset pois (ja laittaa ne takaisin havaitsemisen jälkeen). Ennen kuin voit havaita, pitää sinun vielä asettaa paikalleen haluamasi okulaari (kannattaa aina aloittaa pienimmästä suurennoksesta, sillä sillä näkyy laajin osa taivasta ja sumumaiset kohteet erottuvat selvemmin), katsoa jotain sattumanvaraista tähteä ja tarkentaa kuva. Nyt olet valmis etsimään haluamaasi kohdetta. Huomioi, että koska kaukoputket ovat erilaisia, kannattaa ehdottomasti myös lukea putken mukana (toivon mukaan) tullut käyttöohje.
Jos aiot tehdä kohteesta piirroksia tai muistiinpanoja, ota mukaasi taskulamppu, jonka polttimo on maalattu punaiseksi. Älä missään nimessä käy välillä valoisissa sisätiloissa, sillä kestää pitkään ennen kuin silmäsi ovat lälleen tottuneet pimeään.
3. Kohteen löytäminen
Heti ensimmäiseksi on sinun totutettava silmäsi pimeään. Tämä kestää vähintään kymmenen minuuttia, mutta vielä puolentoista tunninkin päästä tottumista tapahtuu. Muista koko ajan olla katsomatta mihinkään kirkkaaseen valonlähteeseen. Jos aiot havaita syvän taivaan kohteita samalla kerralla kuin Kuuta ja planeettoja, jätä viimeksi mainittujen havainnointi viimeiseksi, sillä kaukoputken kautta nähtynä Kuukin on häikäisevän kirkas.
Riippuen täysin kohteen vaikeustasosta, sen voi löytää hetkessä tai sen löytäminen saattaa vaatia useita havaintoyrityksiä eri öinä. Ennen kuin yrität etsiä edes vaatimukseltaan keskitason kohdetta, on sinun välttämätöntä tuntea tärkeimmät tähdistöt ja löytää ne taivaalta vaivatta. Pohjoisella taivaalla tällaisia tärkeitä tähdistöjä ovat esimerkiksi Orion, Iso Karhu, Joutsen, Kassiopeia, Pegasus, Perseus, Karhunvartija, Leijona, Kaksoset, Ajomies, Härkä ja Kotka. Kun tunnet ne, on jo helppoa löytää niiden välissä sijaitsevat himmeämmät ja pienemmät tähdistöt. Kun vain on pohja josta alkaa, on tähtikuvioiden löytäminen vaivatonta, joskin aikaavievää. Itse tunsin 10 vuotta sitten vain Otavan ja Orionin selkeät ja kirkkaat tähtikuviot, mutta niiden avulla "levittäydyin" yhä kauemmas niistä, kunnes lopulta tunsin pohjoisen tähtitaivaan (eteläistä en kovin hyvin tunne, koska en ole koskaan nähnyt sitä). Juuri kahden edellä mainitun kuvion avulla pystyy löytämään yllättävän monia tähdistöjä seuraamalla tähtien välisiä linjoja.
Aloittaessasi kohteen etsimistä pitää sinun ensin paikantaa kohteen likimääräinen sijainti. Tämän jälkeen, laitteesta riippumatta, kannattaa käyttää seuraavanlaista tapaa: kohde löydetään ns. tähtihyppelyn avulla, jossa kirkkaasta tähdestä siirrytään tähti tähdeltä kohteeseen. Itse kuvittelen myös tähtien muodostavan pieniä kuvioita, joiden avulla on helppo löytää jokin kartan kohta taivaalta tai myös löytää kohde, jos kuvittelee kohteen osaksi kuviota. Kohteen ollessa himmeä ja sumumainen, ei se välttämättä pistä silmään, vaan saattaa pienen tuijottamisen jälkeen ilmestyä heikkona näkökenttään. Jos paikalla ei näy mitään, ei siis välttämättä kannata olettaa, että paikka on väärä, vaan kohde ei välttämättä heti erotu (tai kohde on liian himmeä näkyäkseen juuri sinä yönä tai sillä havaintolaitteella). Hyvä ja joskus välttämätönkin keino on sivusilmällä katsominen; monet kaasusumut ja galaksit saattavat jopa kadota katsoessa niitä suoraan. Tämä johtuu siitä, että silmässä hiukan sivulla olevat tappisolut havaitsevat paremmin heikkoa valoa. Itse katson kohteita automaattisesti sivusilmällä, jopa kirkkaita planeettojakin.
Jos kohdetta ei
millään löydy, ei kannata huolestua. Erityisesti jos kohde on
hyvin himmeä, kokeneetkin harrastajat saattavat yrittää
kymmeniä kertoja kohteen näkemistä - tuloksetta. Tarkista siis
aluksi tähtikartan avulla, että paikka on oikea. Jos näin on,
saattavat olosuhteet vain olla liian huonot kohteen näkemiseen
(muista myös tarkistaa, pitäisikö kohteen ylipäätään
näkyä käyttämälläsi laitteella). Lähinnä kolmen tekijän
avulla voi arvioida havaintosään laatua: seeing, taustataivaan
tummuus ja läpinäkyvyys. Seeing merkitsee ilmakehän
rauhallisuutta, eli kuinka paljon ilmassa esiintyy näkyvyyttä
heikentäviä pyörteitä. Taustataivaan ollessa liian vaalea
eivät himmeät kohteet näy, ja läpinäkyvyyden ollessa hyvä
tähdet ja muut kohteet näkyvät selkeinä ja kirkkaina; esim.
sumuisuus on sitä huonontava tekijä. Kannattaa siis
ehdottomasti yrittää kohteen näkemistä uudelleen, kohteen
lopulta näkyminen tuntuu silloiin vain palkitsevammalta.
4. Kohteen tarkasteleminen
Kun kohde on näköpiirissäsi, voit alkaa tarkastella sitä. Vaikka se aluksi saattaisikin näyttää pelkältä muodottoman harmaalta läikältä, voi siitä harjoittelulla ja keskittymisellä nähdä monia yksityiskohtia, riippuen tietysti kohteesta. Suosittelen, että - jos vain jaksat - teet monipuoliset muistiinpanot ja vaikka piirroksenkin kohteesta, sillä siten voit ikuistaa havaintokokemuksesi ja voit pitkänkin ajan päästä tarkistaa, mitä olet sinä kertana kohteesta nähnyt. Muistiinpanoihin kannattaa merkitä ainakin havaintopaikka ja -aika, seeing, taustataivaan tummuus, läpinäkyvyys sekä kohteen mahdollinen nimi, sijainti ja tunnus (esim. M tai NGC). Myös löytymisestä kannattaa kirjoittaa jotain, esim. ohjeita seuraavaa kertaa varten. Seuraavassa muutamia seikkoja joita lisäksi tutkia, niiden avulla saat samalla myös enemmän irti kohteesta. Kysymykset ovat kohteen tyypin mukaan.
Planeetta: Erottiko planeetan pinnalta yksityiskohtia, ja jos erotti, minkälaisia? Minkä värisiä ja miten teräväpiirteisiä ne olivat? Jos kyseessä oli Merkurius tai Venus, minkämuotoisena planeetta näkyi (sirppi tai ympyrä)? Jos kyseessä oli Mars, miten paljon yksityiskohtia näkyi? Näkyikö vain tasaisen punertavaa, vai tummempia ja vaaleampia alueita tai peräti kanavia? Näkyivätkö napalakit? Entä kuut? Jos kyseessä oli Jupiter, kuinka paljon ja minkälaisia vöitä näkyi? Näkyikö niissä pyörteitä? Entä näkyikö Suuri punainen pilkku (Jupiter pyörähtää akselinsa ympäri vain 9 tunnissa, joten vain joskus se näkyy)? Montako kuuta näkyi? Jos kyseessä oli Saturnus, erottuivatko renkaat? Jakoiko tumma väli (ns. Cassinin jako) renkaat? Näkyikö itse planeetan pinnalta mitään yksityiskohtia? Näkyikö kuita? (Huomaa, että vaikka Jupiterin kohdalla neljä kuuta näkyvät aina samassa tasossa, Saturnuksella kuut voivat näkyä missä tahansa planeetan ympärillä) Jos kyseessä oli Uranus tai Neptunus, minkävärinen kohde oli?
Sumumainen kohde (galaksi, tähtijoukko tai kaasusumu): Erottuiko lainkaan yksityiskohtia? Olivatko ne hyvin epäselviä vai malko teräväpiirteisiä? Näkyikö kohteen edessä tähtiä, tai jos kyseessä oli planetaarinen sumu, näkyikö keskustähti? Oliko kohteella selvä vai diffuusi reuna? Jos kohde oli tähtijoukko, näkyikö yhtään, osa tai kaikki tähdistä? Minkämuotoinen kohde oli? Jos kyseessä oli galaksi, näkyikö mahdollisia spiraalihaaroja? Näkyikö ydin pisteenä? Jos kyseessä oli kaasusumu, oliko muoto monimutkainen? Kannattaa piirtää kuva kaikista sumumaisista kohteista. varsinkin jos yksityiskohtia on vaikea kuvata. Muutenkin kuva kertoo kohteesta paljon enemmän.
Sen lisäksi, mitä kohteesta näit, kirjoita myös mitä et nähnyt (mitä olisi voinut nähdä)!
Kuva kannattaa piirtää samassa vaiheessa kun kohdetta katsoo, mutta hienommankin version voi tehdä myöhemmin alkuperäisen pohjalta, kunhan et vain piirrä sellaista, jota vain kuvittelet nähneesi. Muistiinpanot ainakin itse kirjoitan vasta havaintosession jälkeen, hämärässä kirjoittaminen on ikävää ja aikaavievää. Jos kohteen muoto on yksinkertainen, käy kuvan tekeminen näppärästi tietokoneella, käyttäen esim. Paint Shop Pro- tai Photoshop-ohjelmaa.
Siltä varalta - jos joku noudattaa tätä ohjetta kirjaimellisesti - sanoisin vielä, että havaintolaitteet kannattaa tuoda sisälle havainnoinnin jälkeen, jotteivät ne huuruunnu tai katoa.
Jos löydät tästä ns. oppaasta puutteita, ilmoita siitä minulle.
