Olga on yksi tallin hankalimpia hevosia. Se ei ihmisiä juuri kunnioita, vaan äksyilee kaikille. Luonne lienee periytynyt hyvin pitkälti isältä, joka sekin oli vihainen.
Jo karsinaan mennessä saa olla varuillaan: Olga ei helpolla sulata ihmisiä omalla reviirillään vaan tunkeilija saa hyvin äkkiä hampaanjäljet nahkaansa. Ruokkijalle se ei viitsi vihoitella, vaikka korvat luomussa katseleekin. Olgalle olisi syytä antaa ruuat ainakin ensimmäisten joukossa, odottelu kiristää tamman hermoja ja se rupeaa riehumaan ja potkimaan.
Talutettaessa Olga ryntäilee joka suuntaan tai sitten yrittää purra. Suitset liinalla kuuluvatkin vakiovarusteisiin ja raippakin on hyvä olla mukana muistuttamassa siitä että ihmisiä ei niin vain pureskella.
Jo varusteiden pukeminen saa Olgalla päälle vastustusvaihteen. Se pyörii karsinassa, steppailee niin että varpaitaan saa varoa ja suitsittaessa nostaa päänsä korkeuksiin.
Ratsastettaessa olga on aluksi hankala, kulkee eteenpäin jännittyneesti ja puree kiinni kuolaimeen. Kun aikansa pyörittelee tammaa kentällä, se alkaa rentoutua ja hyvä ratsastaja saa siitä irti vaikka mitä. Olga on parempi koulussa, vaikka esteetkin sujuvat metriin asti. Esteitä ei juuri harjoitella eikä kisata, koska Olga on esteradalla miltei mahdoton pidäteltävä, kun se jyrää menemään takajalkojaan viskellen.
Sileällä Olga on aivan loistava, kunhan suurin vastahankaisuus on saatu taittumaan. Sillä on hyvät askellajit ja se liikkuu miltei luonnostaan hyvin irtonaisesti ja kauniisti missä tahansa askellajissa ja tempossa. Niinpä se onkin eräs tallin lupaavimmista kasvateista, mitä kouluratsastukseen tulee.
Olgan lastaaminen sujuu joskus kuin unelma: tamma kävelee suoraan traileriin (tapansa mukaan korvat luimussa ja vastahankaisena), joskus se taas lyö kaikki kaviot maahan kerta kaikkiaan kieltäytyen menemästä traikkuun. Kisapaikalla se on melkoisen rautahermoinen: ei välitä muista hevosista eikä hälinästä.
