Käytetty auto Saksasta kotikonstein

Seuraavassa eräs tarina auton ostamisesta Saksasta. Tarina ei taatusti ole mikään kertomus optimaalisesta toiminnasta eikä sitä puutteineen voi edes pitää kovin hyvin toteutettuna. Joku voi ottaa tästä opikseen tai joku voi pitää tätä varoittavana esimerkkinä – ihan kaikki käy. Tarinan päähenkilö ei ole erityisen autotekninen henkilö eikä perehtynyt autoihin muuten kuin niiden ajamisen osalta. Tarinassa ei myöskään oteta kantaa autoverotukseen vaikka joitain lukuja onkin mainittu. Missään tapauksessa tätä eikä tämän esittämistapaa saa ottaa liian tosikkomaisesti.

Yleistä jupinaa

 Tarina alkoi siitä kun kuulin saavani komennuksen ulkomaille. Muuttoauton hankinta oli aivan päivän selvä asia alusta pitäen. Aikojen kuluessa ajatukset autosta ja sen hankinnasta vaihtelivat viikoittain. Mielessä oli uusista autoista Passat ja Audi A4. Toinen vaihtoehto oli käytetyn auton hankkiminen Saksasta. Näinä vaihtoehtoina esiin tuli ainakin Omega ja BMW 700-sarja. Lopuksi valinta painottui käytettyyn autoon hankintahinnan edullisuuden vuoksi.

Uuden auton tax-free-hinnaksi olisi muodostunut rahteineen noin 110 – 140 tmk. Käytetyn auton hintahaarukaksi hankintakuluineen tuli noin 30 – 70 tmk mallista riippuen.

Harkinnan perusteeksi kävin koeajamassa uuden Omegan, käytetyn Omegan (-97) sekä käytetyn BMW 735:n (-89) Suomessa. Molemmat tuntuivat hyviltä joskin tietysti aivan eri luokan autoilta. Tässä vaiheessa vaaka kallistui lievästi BMW 700-sarjan puolelle.

Seuraava askel oli ottaa yhteys kahteen Suomalaiseen autojen välittäjään Saksassa tositoimien aloittamiseksi. Toisen välittäjän toimintaperiaate oli etsiä asiakkaan toivomusten mukainen auto tai useampia paikallisista liikkeistä ja esitellä nämä sitten asiakkaalle paikan päällä. Häneltä saisi myös muuta tarvittavaa apua käytännön järjestelyissä. Yhteys häneen pelasi vaivattomasti sähköpostitse. Tämän välittäjän erittäin asialliset sivut löysin netistä tietoja hakiessani.

Toisen välittäjän toiminta taas perustui siihen, että hän ja Saksalaiset kumppaninsa etsivät yksityisiltä toivomusten mukaisia autoja ja ostavat ja toimittavat ne sitten Suomeen. Tässä vaihtoehdossa ei ostajan tarvitse vaivautua paikan päälle lainkaan. Eri asia tietysti on haluaako ostaa auton sitä näkemättä.

Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut hassummalta. Mutta mutta… Ensimmäiseltä välittäjältä en saanut lainkaan tietoja siitä miten hän hinnoittelee palvelunsa. Kysyin sitä pariinkin otteeseen mutta ainakaan mielestäni en saanut selvyyttä asiaan. Toisen välittäjän hinta auto Suomeen tuotuna olisi ollut noin 10 tmk. Pidin tätä tässä vaiheessa kovin kalliina vaihtoehtona.

Päätin itse hoitaa homman ja lähteä Saksaan. Matkatoimisto Area järjesti kätevästi edullisimman tavan päästä Saksaan lentäen ja laivalla takaisin Suomeen Nordic Ferry Center Oy:n kautta. Tähän asti erittäin helppoa. Viikon varoitusajalla sain lento- ja laivapaikan. Paluun oli ajoittanut kuuden päivän päähän siten, että paikalla olisi viisi tehokasta etsintäpäivää.

Olin valinnut Hampurin lähialueineen kohteekseni koska se oli sopivan lähellä. Olin tosin kuullut varmana huhuna, että juuri tälle alueelle kuljetetaan muualta Saksasta kaikki riiskut autot myytäväksi hölmöille ulkomaalisille. Ennen matkaa olin netistä ja DAZ:sta poiminut läjän potentiaalisimpia autoja joita tavoittelisin.

Päiväkohtainen matkakertomus

Päivä 1

Aamulento Hampuriin ja perillä paikallista aikaa noin klo 10. Taksilla kentältä ensimmäiseen liikkeeseen jossa netti-ilmoituksen mukaan oli kaikkein potentiaalisin auto (BMW 730iA, -91, aj. 118 tkm). Liike oli paikallinen BMW-merkkiliike. Liikkeessä ei tietenkään ollut autoa eikä muitakaan vastaavia mutta ko. auto olisi heidän yhdessä haarakonttorissaan Elmshormissa, noin 35 km:n päässä. No eipä muuta kun suunnitelman mukaan taksilla autovuokraamoon ja Clio alle kolmeksi päiväksi. Vuokra-autolla suoraan (= vain parin eksymisen jälkeen) Elmshorniin, missä kerrottiin, että auto oli juuri myyty. Joopa joo… Vaihtoautolistalta löytyi kuitenkin yksi mahdollinen vastaava mutta tietenkin se oli taas ketjun Pinnebergin haarakonttorissa jonne oli matkaa parikymmentä kilometriä. Kiertelin kuitenkin liikkeen pihalla ja yllätyksekseni etsimäni auto olikin siellä. Myyjä oli ihmeissään kun luuli sitä jo myydyksi. Pääsin muitta mutkitta koeajolle ja jo heti alussa totesin, että moottori ei ota kierroksia hyvin eikä yleisvaikutelma vastannut odotuksiani. Auto oli erittäin epäsiisti ja sisustus repsotti sieltä täältä. Palautin auton masennuksen vallassa koska ennakkotietojeni mukaan tämän piti olla kaikkein paras valinta.

Pyyhkäisin kuitenkin vielä sinne Pinnebergin liikkeeseen ja siellä kohtasin aivan vastaavan ilmestyksen: erittäin huonosti pidetyn luksusauton. Täällä oli kuitenkin mielenkiintoinen tuttavuus: Omega –94, aj. 12300 km!!!! Totta – kysyin myyjältä onko tämä mahdollista ja hän vakuutti auton olleen vanhalla ukkelilla uudesta lähtien ja kilometrit todella pitivät paikkansa. Auto oli lisäksi hinnoiteltu (17000 DM) mielestäni selvästi vuosimallin mukaan eikä kilometreillä ollut hintaan vaikutusta. Tuntui aivan uudelta autolta! Mielenkiintoni heräsi ja päätin palata asiaan jos muuta ei tulisi tielleni.

Päivän aikana kiertelin lukemattomia vastaani tulleita autokauppoja – pieniä ja jättisuuria. Jokaisessa pikkukaupungissa oli autoliike tai pari ja vastaani tuli vielä Autopark-niminen alue jossa oli lukuisia suuria liikkeitä.

Iltapäivä olikin jo pitkällä ja palasin illaksi Hampuriin ja etsin edullisen hotellin kävelymatkan päästä keskustasta ja sisäänajotien varrelta.

Päivä 2

Nyt päätin siirtyä hieman kauemmaksi Hampurista ja suunnistin Bremeniin päin. Matkalla alkoi kuitenkin sataa valtavasti räntää ja lunta ja päätin kääntyä surkeiden olojen vuoksi takaisin. Otin suunnan Hampurin lähellä olevaan Uerstenin pikkukaupunkiin. DAZ-lehden mukaan siellä olisi BMW 730iA -91, aj. 150 tkm, 3 omistajaa. Kilometrejä oli kuitenkin saksalaisittain paljon ja hinta (10900 DM) keskimääräistä halvempi joten en uskaltanut odottaa tältä reissulta paljoa. Löysin kuin löysinkin kaupan ja pikasilmäyksellä rännän alla oleva auto vaikutti aikaisempia siistimmältä. Myyjä luovutti avaimet katsomista varten mutta akku oli tyhjentynyt eikä keskuslukitus toiminut. Onneksi myyjä sai selvitetyksi jipon, millä BMW:n ovet aukeavat ilman sähköä. Sisältä auto yllätti siisteydellään. Apukaapeleilla moottori käyntiin ja auto lämpimäksi. Myyjä tarjosi koeajoa ennen kuin kerkesin edes pyytää. Ajelin autolla hetken ja totesin sen kulkevan puhtaasti. Moottoristakaan en kuullut mitään ihmeellistä. Tasamaalla suoritetussa alustan tarkastuksessa en havainnut ruostetta missään. Pakoputken takapää tosin vaikutti laholta. Autossa oli automaattivaihteisto, automaattinen ilmastointi, nahkasisustus, vakionopeuden säädin ym. Lisäksi siinä oli saksalaisittain harvinaiset talvirenkaat omilla vanteilla. Auton radio oli pimeänä eikä liikkeellä ollut avauskoodia.

Renkaiden potkiskelun jälkeen tiedustelin mihin hintaan luopuisivat autosta. Myyjä antoi kynän ja paperia johon kirjoitin 9000 DM. Hinnaksi tuli lopulta 9500 DM ja kaupan ehdoksi radiokoodin selvittäminen ja tilapäiskilpien hankinta. Kaikkeen suostuttiin ja auto luvattiin kilvillä ylihuomenna. Ei muuta kuin kättä päälle ja 500 DM käsirahaksi.

Palasin Hampurin keskustan tuntumaan ja majoittauduin nyt edellistä hieman parempaan hotelliin kahdeksi päiväksi.

Päivä 3

Eipä ollut ihmeemmin tekemistä. Tiedustelin junareitin autokauppaa lähimmälle asemalle ja palautin vuokra-auton iltapäivällä vaikka olisin saanut pitää sen seuraavaan päivään.

Päivä 4

Aamupäivällä junalla tiedustelemaani reittiä lähiasemalle ja sieltä taksilla liikkeeseen. Hallissa autoni olikin jo väliaikaisissa kilvissä ja akku ladattuna. Radio oli vielä pimeänä mutta myyjä selvitti sen koodin viidessä minuutissa soittamalla BMW:n pääedustajalle. Sitten vain loppurahat tiskiin ja kauppakirjaan nimet.

Lähtiessäni liikkeelle iski todellisuus - tankki lähes tyhjä. Tankkasin läheisellä asemalla lähes 80 litraa ja huomasin, että Saksan ja Suomen bensan hinnoissa ei ole järin suurta eroa.

Pikkuteitä kylien läpi Travemundeen ja sinne keskustaan hotelliin. Auton sain parkkiin siten, että näin sen huoneeni ikkunasta. Näin tuli vähän turvallisempi olo.

Päivät 5-6-7

Ulostauduin hotellista vasta klo 21 koska laivani lähti yöllä. Ja koska lähtö vielä viivästyi niin laivaan pääsimme vasta noin klo 04 aamuyöstä. Rahtilaivassa matka sujui sitten lököillessä ja ruokaillessa. Ruokailut tahdittivat mukavasti koko matkan.

Helsingin Sompasaaren tullista sain siirtoluvan ja -tarrat kotipuoleen ajamista varten. Yhden päivän lupa vakuutuksineen 105 mk.

Kustannuslaskelma

Laskelman hinnat ovat noin-hintoja. Pennitarkkuuksia en yrittänytkään tavoitella.

Mikäli autosta haluaisin maksaa verot olisivat ne maahan tuotaessa olleet noin 123 tmk. Vertailukohtana tässä käytettäisiin uuden BMW 728iA:n hintaa 573500 mk.

Kustannuksia katsoessa voi tietysti miettiä kannattaako itse lähteä haahuilemaan näinkin epävarmalla pohjalla Saksaan. Enää en pidä tätä toisen välittäjän ilmoittamaa 10 tmk kovin kalliina. Kaikki on tietysti kovin suhteellista - kuinka kalliiksi esimerkiksi arvioi oman ajan käytön. Kulujani tietysti olisi voinut karsia huolellisemmalla suunnittelulla ja tarkemmalla hotellien valinnalla sekä myös vuokra-auton osalta. Vuokrasin auton kansainväliseltä ketjulta joka ei varmastikaan ole kaikkein edullisin vaihtoehto. Olin kuitenkin sen verran laiska, että tyydyin aina helpoimpaan ratkaisuun.

Autotohtorin tuomio

Vinkkejä ja huomioitavaa