Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

Tämä kirjoitus on tarkoitettu ihmisille, jotka viettävät paljon aikaa pohtien elämän syvällisiä kysymyksiä. Tämä teksti on omien pohdintojeni sivutuote ja sellaisena toivon sen sisältävän paljon hyödyllisiä ajatuksia pohdiskelua harrastaville ihmisille. Tekstin alussa pyrin hahmottamaan lukijalle mihin elämän filosofiaa tarvitaan. Samalla esitän muutamia vinkkejä ja ideoita, joista saattaa olla hyötyä ihmisille jotka pyrkivät parempaan elämän hallintaan. Sen jälkeen esittelen omia näkemyksiäni siitä miksi tietoinen elämän hallinta on järkevää nykyaikana. Siinä samassa yhdistän järjen käytön yksittäisen henkilön elämänpiiriä laajempiin yhteyksiin ja tuon esille niitä tekijöitä, jotka vaikeuttavat elämän hallintaa nykyoloissa. Lisäksi tuon esille myös oman näkemykseni elämän filosofian yhteiskunnallisesta merkityksestä. Teoretisoinnin vastapainoksi olen tekstin loppupuolelle sijoittanut muutamia konkreettisia esimerkkejä erilaisista elämänohjeista, joidenka avulla helpotan omaa elämääni.

Elämän filosofia ei ole filosofiaa sanan akateemisessa merkityksessä. Sitä harrastavan henkilön ei tarvitse välttämättä olla perillä tunnettujen filosofien ajatuksista tai erilaisista filosofian tiedekunnan sisäisistä suuntauksista eikä sen harjoittamiseen tarvita koulutusta. Voidaankin sanoa, että elämän filosofiksi valmistava tutkinto on syntyminen tähän maailmaan.
Mitä elämän filosofia sitten on? Vastaukseksi voidaan sanoa, että se on eräänlainen tee-se-itse-filosofia eli käytännön ajattelua, jonka sisällön keskeisimpiä kysymyksiä myöten elämänfilosofi itse saa vapaasti päättää. Se toimii elämän hallinnan välineenä ja käsittelee yksilölle itselleen ajankohtaisia asioita. Tarkoituksena on pohtimisen ja ajattelun avulla löytää elämälle merkitys sekä ratkaista elämän pulmatilanteita luomalla erilaisia elämänohjeita ja kehittelemällä elämälle mielekkäitä päämääriä. Täten elämän filosofian voidaan tulkita karkeasti ottaen kaikenlaiseksi pohtimiseksi ja ajatteluksi, jonka avulla henkilö pyrkii parempaan elämän hallintaan. Tärkeintä on oppia ratkaisemaan eteen tulevia pulmatilanteita ja ennakoimaan elämäntilanteiden muutoksia. Sillä tavoin elämän kiperistä tilanteista on helpompi selviytyä.

Elämän filosofian tärkein tehtävä on elämänlaadun kohottaminen. Se tarkoittaa merkityksien ja sisällön antamista elämälle eli yksilö asettaa itse omalle toiminnalleen suuntaviivat ja päämäärät. Sillä tavoin voidaan välttää elämän sisällöttömyys, joka johtaa yleensä tilanteeseen, jossa elämä vain ottaa päähän ilman, että edes henkilö itse osaa sanoa minkä takia häntä oikeastaan vituttaa. Elämän filosofian tehtävä on estää tietoisen elämän hallinnan avulla tämän kaltaisten tilanteiden syntyminen. Elämän filosofiassa on siis kyse elämän hallitsemisesta tietoisella tavalla.
Välillä on hyvä pysähtyä oikein kunnolla miettimään oman elämänsä tapahtumia. Pohdiskelun avulla kaoottinenkin elämäntilanne rupeaa järjestäytymään paremmin hallittavaksi kokonaisuudeksi, mutta se ei tapahdu itsestään vaan vaatii hiukan älyllisiä ponnistuksia. Juuri kokonaiskuvan tai kokonaiskäsityksen rakentaminen omasta elämästä auttaa ennakoimaan elämässä tapahtuvia käänteitä, jolloin ne eivät enää tunnukaan niin rajuilta ja musertavilta. Näin elämän filosofia ennaltaehkäisee vaikeuksia. Tietenkään yllätyksiltä ei koskaan voi välttyä, mutta vaikeissakin tilanteissa elämän filosofia toimii merkittävänä apuna tilanteen uudelleen hallintaan saamiseksi. Pohtimalla nimittäin oppii samalla korjaamaan omia virheitään ja ottamaan niistä opikseen. Silloin on paljon todennäköisempää ettei enää toista kertaa ajaudu samaan tilanteeseen, joka muuten olisi väistämätöntä.
Myös erilaiset päämäärät auttavat hädän hetkellä selviytymään, koska ne antavat voimaa jatkaa eteenpäin. Päämääriä ei kannata valita koskaan umpimähkään vaan pohtimisen avulla asettaa itselleen realistisia tavoitteita. Epärealistiset unelmat aiheuttavat hyvin usein ikäviä pettymyksiä ja toimivat masentavana ja lannistavana elementtinä elämässä. Tavoitteiden ei tarvitse välttämättä olla kovin suuria sillä hyviä tavoitteita on niin paljon kuin on ihmisiäkin - yhdelle tavoitteena voi olla kokeesta läpi pääseminen, toinen pyrkii saamaan kympin ja kolmas voi haluta jotain ihan muuta. Tärkeintä on edetä hitaasti ja kärsivällisesti lannistumatta vastoinkäymisistä. Vain omien virheitä pohtimalla ja korjaamalla voi todella ottaa opikseen. Esimerkiksi ensimmäisen yrityksen epäonnituessa kannattaa tilannetta jälkikäteen pohtia tehden itselleen selväksi mikä meni vikaan. Vasta sen jälkeen kannattaa ryhtyä uuteen yritykseen paremmin edellytyksin. Kärsivällisyys ja ahkeruus palkitaan myös jokapäiväisessä elämässä - palkkiona on kohonnut elämänlaatu.
Pyrkimys saavuttaa jotain itselleen tärkeäksi tai arvokkaaksi kokemaa luo ihmisen elämälle sisällön. Juuri sen avulla elämän eri osa-alueet vähitellen nivoutuvat yhdeksi mielekkääksi kokonaisuudeksi. Mikäli elämä tuntuu koostuvat yksittäisistä toisistaan irrallisista tapahtumista se menettää helposti mielekkyytensä. Esimerkiksi matematiikan tunnilla istuminen voi tuntua turhauttavalta, jos henkilö kokee ettei hän tarvitse tulevaisuudessa mihinkään tunnilla oppimiaan taitoja. Pahimmillaan vastaava tilanne toistuu lähes kaikissa jokapäiväisen elämän tilanteissa jolloin elämään astuu helposti "hälläväliä" asenne eli millään ei ole enää mitään merkitystä. Sanomattakin lienee selvää, ettei henkilö silloin koe elämäänsä tai olemistaan kovinkaan onnelliseksi. Siksi elämälle kannattaa asettaa päämääriä, jotka antavat elämän tapahtumille merkityksen. Päämääriä on kahdenlaisia: pitkän- ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Pitkän aikavälin tavoitteet ovat yleensä jotain suuria unelmia ja jossain tapauksissa niiden toteuttamisesta muodostuu henkilön elämäntehtävä; tavoite, jonka saavuttamiseen ihminen omistaa koko elämänsä. Jollekin henkilölle elämäntehtävä voi olla vaikka huippu-urheilijan ura, toiselle elämäntehtävä voi olla, jonkin tieteellisen ongelman ratkominen ja kolmas taas voi omistautua vaikkapa taulujen maalaamiselle. Elämän tehtävän valitseminen on siis täysin henkilökohtaisista valinnoista kiinni. Siksi ei olekaan olemassa mitään yleispätevää sääntöä sille millaisien arvojen varaan elämäntehtävän kuuluisi perustua, koska jokainen määrittää itse hiljaa mielessään nuo arvot.
Suurien elämäntehtäväksi kasvaneita tavoitteita ei voi ruveta sellaisenaan toteuttamaan vaan se prosessi pitää pilkkoa pienemmiksi lyhyemmän aikavälin tavoitteiksi. Sillä tavoin suuri urakka on paljon helpommin saavutettavissa. Lyhyen aikavälin tavoitteet toimivat siten eräänlaisina askelmina, joiden kautta voidaan edetä kohti suuremman unelman toteuttamista. Tämänlaisena askelmana voisi ajatella toimivan esimerkiksi pääsykokeiden läpäiseminen tai rahan kerääminen/säästäminen jotain hankintaa varten. Nämä esimerkit saavat kuulostamaan päämäärien saavuttamisen hyvin helpolta, mutta todellisuudessa se vaatii kuitenkin paljon elämän filosofista pohdiskelua: on mietittävä strategia, jonka avulla tavoitteisiin pyritään ja kohdattava lukematon joukko erilaisia vastoinkäymisiä, joista pitää ottaa opikseen.

Elämä on suuri koulu jonka oppilaita olemme läpi elämämme - halusimme me sitä tai emme. Tarkoitan tällä sitä, että jokainen joutuu elämänsä varrella kohtaamaan pulmatilanteita ja haasteita. Ihmisen elämä on jatkuvien muutosten läpi käymistä, koska ihmisen henkiset ja fyysiset muutokset eivät lopu murrosikään. Jossain vaiheessa kehitys kääntyy rapistumiseksi ja myös siihen on henkilön psyykeen pystyttävä sopeutumaan. Samalla elämä on kulkua läpi toinen toistaan seuraavista uusista elämäntilanteista. Miettikää millaisia vaatimuksia esimerkiksi parisuhde, työsuhteeseen siirtyminen, vanhemmuus tai pelkästään paikkakunnalta toiselle muuttaminen kohdistavat ihmisyksilöön. Kaikki ne vaativat enemmän tai vähemmän sopeutumista. Tässä koko elämän läpi jatkuvassa sopeutumisprosessissa etulyöntiasema on niillä, jotka elävät elämäänsä tietoisella tavalla eli käyvät mielessään läpi elämän tapahtumia. Heillä on valmiina mielessään monenlaisia toimintamalleja, joihin turvautuen uusien haasteiden kohtaaminen on paljon helpompaa. Silloin ei tarvitse jäädä avuttomana ihmettelemään, että "mitä tässä nyt pitäisi tehdä".
Myös ympäristömme muuttuu kokoajan huikeaa vauhtia teknologian huiman kehitysnopeuden ja yhteiskunnassa tapahtuvien suurien sosiaalisten muutosten kuten globalisoitumisen seurauksena. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset eivät jätä meistä ketään kylmäksi vaan koskettavat meitä kaikkia ja edellyttävät meiltä jatkuvaa sopeutumista uusiin tilanteisiin. Useimmiten huomaamme ympäristön muutokset erilaisina vastoinkäymisinä, kun kaikki ei menekään enää niin kuin aikaisemmin. Silloin tottumukset ja tavat joutuvat muuttumaan, josta useimmiten seuraa henkilön persoonan eri osa-alueiden ajautuminen keskinäiseen ristiriitaan. Tällöin henkilön on itse ruvettava pohtimaan toimintaansa ja pyrittävä ratkaisemaan ympäristön muutoksen esille tuomia sisäisiä ristiriitoja. Ellei näitä ristiriitoja ratko mielessään, niin niistä voi aikojen saatossa kehittyä erilaisia elämää rajoittavia fobioita tai muita vaikeasti ratkottavia henkisiä ongelmia. Siksi vaikeudet ja muut pelottavat asiat on uskallettava kohdata ja ratkaista sillä muuten niitä saa pahimmillaan paeta mielessään vuositolkulla.
Elämän eläminen tietoisella tavalla on lähes pakollista nykyisessä yhteiskunnassa. Elämme yhteiskunnassa, jonka jäsenet ovat hyvin pitkälti individualisoituneet eli yksilöllistyneet. Ihmisten ei siis tarvitse olla keskenään samanlaisia tai noudattaa samanlaisia tapoja tai kunnioittaa samoja arvoja. Ympäristössämme avautuu siis erilaisuuden kaoottinen kenttä. Georg Simmelin ajatusta lainaten voimmekin todeta, että "kun emme löydä ympäristöstämme yhtenäisyyttä, niin rupeamme etsimään sitä omasta sisimmästämme." Tällä hän tarkoitti, että ympäristössämme vallitseva valtava erilaisuuden kirjo synnyttää entistä vahvemman tietoisuuden omasta minuudestamme ja yksilöllisyydestämme. Tämän seurauksena minuudesta on tullut tietoisen työstämisen ja kehittämisen kohde. Näin ollen olemme kaikki enemmän tai vähemmän pakotettuja elämän filosofiseen pohdiskeluun eli tietoiseen itsemme muovaamiseen.
Juuri yksilöllistymisen mukanaan tuoma yhteiskunnallinen ulottuvuus liittää elämänfilosofian yksittäisiä henkilöiden elämänpiiriä laajempaan yhteyteen. Vaikka yksilöllisyys ja yksilöllistyminen johtavatkin minuuden tietoiseen työstämiseen, niin samalla yksilöllistymiskehityksellä on myös kielteisiä vaikutuksia. Mitä enemmän yksilöt itsenäistyvät ja mitä selkeämmin he erottautuvat ympäristöstään niin sitä helpommin heidän toimintansa keskeiseksi motiiviksi nousee kylmä itsekkyys. Muita ei enää oteta huomioon, jolloin yhteiskunta atomisoituu ja sen jäsenet menettävät keskinäisen lojaliteetin ja solidaarisuuden. Näin ollen yksilöllistyminen voi johtaa yhteiskunnan murenemiseen, rappeutumiseen ja lopulta tuhoutumiseen.
Yksittäisten ihmisten hiljaa mielessään harjoittama elämän filosofia voi tuoda helpotusta tähän yhteiskunnallisen mittakaavan saavuttaneeseen ongelmaan. Pohdiskelun avulla on helpommin ymmärtää oma riippuvaisuutemme kanssaihmisistä ja sen ymmärtäminen on omiaan vähentämään itsekästä käytöstä. Samalla kyse on oikeastaan ihmiskunnan henkisen kehitystason kohentamisesta - yleistyessään kansan keskuudessa elämän filosofinen pohdiskelu voisi toimia yhteiskunnan moraalista ja henkistä rappiotilaa pahentavan markkinatalouden vastavoimana. Tällä tarkoitan sitä, että elämän filosofinen ajattelu saisi ihmiset todella miettimään asioita sen sijaan, että omaksuisivat suin päin mainonnan ja joukkoviihteen meille syöttämiä turmiollisia arvoja, mielikuvia ja toimintamalleja.
Myös teknologian kehitys tuottaa jatkuvasti ihmiskunnan hyödynnettäväksi uusia entistä tehokkaampia välineitä itsensä tuhoamiseksi ja nykyisen typeryyden aikakaudella on vain ajan kysymys milloin ihmiskunta tekee niiden avulla itsestään lopullisesti selvää. Käytännössä katsoen vain ihmiskunnan henkisen ja moraalisen tason kohottamisella voidaan estää tämän kehityksen huipentuminen ja lopettaa ihmiskunnan itsetuhoinen ja lyhytnäköinen toiminta. Siksi järjen käytön nostaminen uudelleen kunniaan on ehdoton edellytyksiä ihmiskunnan selviytymiselle tulevaisuudessa. Muutos lähtee siitä, että yksittäisten henkilöiden ajatukset saadaan pois lyhytnäköisestä hyödyn tavoittelusta sillä kaikki on viime kädessä kiinni juuri tavallisten kansalaisten tekemisistä päätöksistä ja heidän toiminnastaan. Vain kansan syvät rivit voivat alullepanna tämän muutoksen, sillä päättäjillä tai yhteiskunnan eliitillä ei näytä olevan intressejä tai tahtoa sen toteuttamiseen. Näin voidaan vaatimattomasti todeta, että tavallisten ihmisten arkisessa elämässä harjoittama ajattelu on ainut keino pelastaa ihmiskunta itsetuholta - teknologiaa on tällä kertaa turha odottaa pelastajaksi sillä sekään ei pysty pelastamaan ihmiskuntaa omalta typeryydeltään!

Tähän asti olen esitellyt hyvin yleisellä ja teoreettisella tasolla liikkuvia elämän filosofiaa koskettavia kysymyksiä. Koen tarpeelliseksi teorian vastapainoksi myös konkreettisia esimerkkejä pohdiskelun synnyttämistä elämänohjeista. En tunne kenenkään kanssaihmiseni elämää niin hyvin, että voisin ruveta esitelmöimään siitä ja siksipä otankin esimerkit omasta elämästäni. Ne eivät ole ehdottomia totuuksia ja niiden tarkoitus onkin lähinnä vain herättää ajatuksia ja kannustaa lukijaa pohtimaan kyseisiä kysymyksiä. Näin päästäänkin ensimmäiseen elämänohjeeseen, joka koskettaa suhtautumista muiden ihmisten ajatuksiin.
Eli ensimmäinen tärkeä kysymys elämässä on se mitä uskoa ja mitä ei. Itse omassa elämässäni noudatan periaatetta, jonka mukaan mitään lukemaa tai kuulemaa ei pidä hyväksyä ehdottomana totuutena. Kaikki asiat pitää aina suodattaa oman harkinnan läpi ennen kuin niitä rupeaa omaksumaan. Tämä periaate pätee niin muiden ihmisten kanssa käytyihin keskusteluihin kuin luettuihin teksteihin ja kirjoituksiinkin. Toki kaikkea tarjolla olevaa tietoa kannattaa käyttää pohdiskelun aineistona, koska yleensä juuri muiden ihmisten ajatukset auttavat kiinnittämään huomioita sellaisiin asioihin joita ei aikaisemmin ole tullut huomanneeksi. Siksi keskusteleminen ja lukeminen on erittäin kannattavaa. Se helpottaa ja nopeuttaa pohdintojen etenemistä ja toimii samalla myös kritiikkinä, jonka avulla omia ajatusmaailmallisia virheitä on mahdollista löytää ja korjata. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja tähän liittyykin erehtyvyyden sääntö: aina pitää muistaa, että yhtä hyvin kuin naapurin ukko, opettajamme, Sauli Niinistö, Marx tai Einstein, olemme myös me itse erehtyväisiä olentoja. Tällä tarkoitan sitä, ettei mitään aatetta tai auktoriteettia pidä ruveta sokeasti seuraamaan, mutta samalla on varottava sortumasta jääräpäiseen omien virheiden kieltämiseen.
Sitten toiseksi esimerkiksi nostan tavan suhtautua kanssaihmisiin. Pääsemme elämän toiseen tärkeään kysymykseen eli siihen mitenkä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Ihminen on sosiaalinen olento ja joutuu haluamattaankin jakamaan elämänpiirinsä muiden kanssa ja siksi olemme pakotettuja kohtaamaan joka päivä valtavan määrän tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä. Tietenkään elämä heidän kanssaan ei ole aina kovin helppoa. Sen vuoksi kannattaakin mielessään pohtia ikävien tilanteiden varalle käyttökelpoisia toimintatapoja. Sosiaalinen elämä on kuitenkin niin suuri ja merkittävä elämän osa-alue, että sitä koskettavia elämänohjeita on minullakin lähes lukemattomasti. Kaikkea ei jaksa kirjoittaa eikä kukaan edes jaksaisi lukea nippeliohjeita, jotka eivät sovi omaan elämäntilanteeseen. Siksi otankin niistä esille vain kaksi tärkeintä. Ensimmäiseksi päivän aikana tapahtuneet mieluisat ja etenkin epämieluisat asiat on hyvä käydä läpi mielessään ja ottaa opikseen niistä. Omat pohdiskeluni keskittyvätkin suurimmaksi osaksi juuri siihen. Toiseksi on hyvä muistaa, että tehokkain tapa vaikuttaa siihen miten muut kohtelevat meitä on muokata omaa tapaamme käsitellä heitä. Se pätee yllättävän monissa tilanteissa.
Kolmas keskeinen kysymys koskee mielen ja kehon suhdetta toisiinsa. Elämän hallinta on oman mielen hallintaa. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka psyyke ja on kiinteässä vuorovaikutuksessa kehon kanssa, on silloin mielen hallinta myös kehon hallintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että henkisen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta omasta fyysisestä terveydestään. Hyvällä syyllä voisikin sanoa, ehkä todellisuutta hiukan yksinkertaistaen, että terveellä keholla on terve mieli ja terveellä mielellä terve keho. Kyse on siis elämäntavoista. Terveellinen ruokavalio, liikunta ja muut ns. terveelliset elämäntavat ovat siis hyvin keskeisiä elämänhallinnan apuvälineitä, koska hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki sairaudet ja oireet olisi heti lääkittävä. Pikemminkin päinvastoin. Oireiden tunnistamisen oppiminen edistää kehon hallintaa ja tuntemusta ja henkilö voi oppia ymmärtämään niitä vain jos niitä ei heti ilmaantumisen jälkeen tukahduteta. Kehon lähettämien signaalien ymmärtäminen taas on edellytys sille, että henkilö voi löytää omalle keholleen parhaiten sopivat elämäntavat.
Mielestäni elimistön normaalia toimintaa ei pitäisi turhaan mennä sotkemaan keinotekoisilla aineilla. Lääkkeitä ei pitäisi ottaa joka kolotukseen tai pikkukuumeeseen. Kuume on merkki siitä, että keho parantaa itse itseään eikä sen luonnollista puhdistusprosessia ole järkeä mennä tarpeettomasti peukaloimaan. Tietenkin tässäkin suhteessa on hyvä muistaa järjen käyttö. Jos kuume alkaa olemaan vaarallisissa lukemissa on se sen merkki, että sairaus on niin pahaa laatua, että on aika turvautua terveyskeskuspalveluihin. Vakavat sairaudet ja tulehdukset ovat siis täysin oma lukunsa, koska ne muodostavat todellisen uhan elimistön toimintakyvylle. Järkeä siis pitää käyttää vaikka lääkkeitä ei kokoajan suostuisikaan napsimaan. Samanlainen järjen käyttö olisi suotavaa myös muiden keinotekoisten aineiden kanssa. Nautintoaineet ovat tästä hyvä esimerkki. Mikäli niitä käyttää holtittomasti niin ne saattavat saada kehosta ylivallan. Kun keho tulee riippuvaiseksi, orjuuttaa se myös mielen ja silloin elämän hallittavuus luonnollisesti kärsii.
Neljänneksi nousee esille kysymys siitä mitä hyvä elämä on. Elämän filosofian tarkoitushan on juuri korottaa elämänlaatua. Samalla henkilölle muodostuu väkisin jonkinlainen mielikuva siitä millaista on hyvä elämä ja mikä on elämässä tärkeää. Oman henkilökohtaisen käsitykseni mukaan hyvä elämä mahdollistaa mahdollisimman pitkän yksilön itsensä kannalta mielekkään elämän. Tarkoitan mielekkyydellä sitä, että henkilö säilyttää toimintakykynsä ja voi toimia tärkeäksi kokemiensa asioiden parissa. Vastaukset elämän sisällöllisiin kysymyksiin ovat sen sijaan jokaiselle elämän filosofille täysin henkilökohtaisia. Jokainen siis omistakoot elämänsä sille minkä kokee tärkeäksi ja muovatkoon siitä hyvän elämän mallin itselleen.

Lopuksi voisi sanoa, että elämän hallittavuus on lähes yksinomaan kiinni henkilöstä itsestään. Suurimmat virheet ja ongelmat yleensä johtuvat ajattelemattomuudesta ja sitä onkin helpointa välttää tekemällä pohtimisesta elämäntapa. Henkilö, jolla riittää uteliaisuutta ihmetellä ja tarmoa pohtia elämän jokapäiväisiä pikku ilmiöitä voi hyvällä syyllä nimittää elämän filosofiksi. Sellaisella ihmisellä on kaikkein parhaat mahdollisuudet hallita oman elämänsä tapahtumia ja välttää elämän pirstaloitumista merkityksettömäksi palapeliksi. Toivon, että kirjoituksestani on lukijoille hyötyä. Mikäli olet nähnyt niin paljon vaivaa, että olet lukenut tämän kirjoitukseni alusta loppuun asti, niin sinulla varmasti liikenee aikaa kommentoida ajatuksiani tai kertoa omista elämänohjeistasi. Olen hyvin kiitollinen mikäli viitsit nähdä vaivaa sen verran! Sillä tavoin saisin lisää aineistoa oman elämänfilosofiani rakennusaineeksi. Yhteyden minuun saat klikkaamalla framesta löytyvää palautelokeropainiketta.

.

.