Debrieff:

Arthur tuppasi köpöttelemään koko pelin siellä täällä, ja naukkaili siinä mennessään majatalon antimia ja oman pullon sisuksia, minkä kerkesi muiden kanssa höpöttämiseltä.

Peli sinänsä alkoi huonosti kun paikalle kannettiin umpihumalainen kääpiö. Asiaa hieman tutkittuaan selvisi Arthurille että sinne oli mennyt pontikkakätkö. Kääpiö ei edes muistanut mistä oli ponut löytänyt (Arthur itse oli sen dementikkona ehtinyt jo unohtaa), eikä penteleen juopolla ollut edes yhtään täyttä pulloa mukana jotta ne olisi voinut takavarikoida "tieteellisiin tutkimuksiin". Tilanne oli kovin harmittava, mutta parannusta toi se että Arthurilla tuntui olevan todella paljon rahaa, jolla nauttia majatalon antimia. Todellisuudessa majatalon väki unohti vain laskuttaa (ainakin) häneltä, ja Arthurhan tietysti oletti itse maksaneensa aiemmin, ja vain unohtaneensa sen.

Arthur ehti käydä useampia mielenkiintoisia keskuteluja useammankin henkilön kanssa, erityisesti Even kanssa oli kiva puhua keksinnöistä ja orava touhuista. Suurimpina ongelmina Arthurilla oli ystävänsä PAtricin pettävä vaimo, jonka Arthur oli nähnyt itseteossa pontikanpiilotusreissulla, ja magian luvaton käyttö kylän alueella. Karenin pettämisestä Arthur ei onnistunut puhumaan kunnolla Patricille, tai Karenillekaan, kun ei halunnut Patricin kärsivän liikoja. Magian käyttäjä ei selvinnyt vaikka montaa henkilöä epäiltiin, tosin kaksi maagiksi epäiltyä löydetettiin, joskin toinen neiti Winslow osoittautui magiataidottomaksi jo "ennen suurta kuulustelua".

Suurimmat ongelmat Arthurille tuli juuri Winslowin sisarusten takia, kun Arthuria pyydettiin hoitelemaan nuo kaksi rikollista. Arthurhan ei muistanut kunnolla juuri mitään loitsuja, lähinnä illuusion, joten ei hän suuremmin voinut voimiaan käyttää. Arthur yrittikin siirtää kaikki mahdolliset hommat Mihtarille tai kaartilaiselle.

Pahempi ongelma oli sitten erinäiset esineet joita alkoi tupsahdella paikalle. Niitä oli paikalla kaksikin, yksi ruusu ja yksi viuhka, joilla kummallakin tarpeeksi vahva maagi voisi jotenkin sotkeutua jumalten tasolle. Siinä olisi ollut ihan riittävää haastetta Arthurille kunnon päivinänsäkin, mutta demetisoitunut äijän käppänä oli vähän heikoilla tilanteen selvittelyssä. Ruusu oli eräällä kentillä, ja häntä jahtasi paha maagi, joka etsi kyseistä ruusua. Välillä ruusu oli Arthurillakin tutkittavana, mutta hän palautti sen kentille (vaikka hetken pohtikin jos palauttaisi illuusion oikean tilalla). Kun Kentti sitten rupesi kaveeraamaan pahiksen kanssa, oli Arthur aika peloissaan. Kyseltyään tilanteesta hän kuitenkin vakuuttui että ruusu oli yhä turvassa (täysjärkisenä olisi voinut olla erimieltä, ja vaikka tajuta että kenttiä oli loihdittu). Onneksi paha maagi ei tajunnut että ruusu oli kentillä, joten kaipa se oli oikeastikin turvassa.

Viuhka tuli Arthurin silmille kuin vahiongossa. Sen omistanut kauppias epäili että se olisi maaginen ja tuli kyselemään siitä Arthurilta. Piennen sekoilun ja muistihäiriöiden jälkeen Arhur tajusi mistä oli kyse ja onnistui sitten ostamaan (jotenkin sitä rahaa tuntui taskun pohjalla riittävän) viuhkan itselleen keijulta joka oli ehtinyt ostaa sen kauppiaalta.

Arthur ei siis oikeasti saanut juuri mitään aikaan tai selville, vaikka vähän kaikkeen sotkeutuikin jossain määrin. Arthurille kuitenkin selvisi että nykyisessä kunnossaan hän ei voisi juurikaan hoitaa tietovelhon tehtäviä (ja olihan hän ollut eläkkeellä jo 11 vuotta) vaan ennemmin tai myöhemmin hänen kuntonsa paljastuisi. Jokin ratkaisu pitäisi siis löytää, ja siksi Arthur keskusteli Mihtarin kanssa siitä josko häntä kiinnostaisi ryhtyä tietovelhoksi kylään (luultavasti jonkun päällystökurssin jälkeen).

Siinäpä varmaan Arthurin puuhat, ainakin siltä osin mitä hän muistaa ;-)