Olli Santavuori:

Vallankumoukselliset Spartacuksesta Che Gueavaraan.

Copywright: Olli Santavuori

Käsikirjoitus, Internet-versio

www.angelfire.com/journal2/o_santavuori

Pori, 2007

Esitaistelu ja työsuunnitelma, sisällys

Vallankumouksellisia on historiassa ollut paljon ja historia voi antaa tuomion heidän työnsä puhtaudesta, ovatko heidän aatteensa olleet puhtaita ja ovatko heidän tekonsa olleet puhtaita, ja missä määrin ja missä kohden näin on. Missä määrin he ovat noudattaneet yleviä aatteitaan ja missä määrin he ovat tästä luistelleet.

Tämä on tutkielman tarkoitus, työsuunnitelma, tutkia kuka henkilönä on ollut puhdas ja kuka likainen, kuka kirkasotsainen aatteen mies ja kuka verinen diktaattori. Kaikkihan ovat ihmisiä ja erehtyväisiä, ja lopullinen tuomari on Jumala eikä ihmisten historiankirjoitus, mutta monia myyttejä ja harhakäsityksiä asiassa on varmaankin kumottavissa ja roistot ja kunnon ihmiset ovat toisistaan erotettavissa historiantutkimuksen avulla. Tämähän ei nyt tietenkään ole puhdasta historiantutkimusta, kun ihmisten puhtautta mietitään, ja asiallakin on vain amatööri, mutta tällaisena kirjoitelma on varmaankin mielenkiintoisempi kuin akateeminen historiantutkimus, joka toivottavasti kuitenkin tulee käyttöömme.

Puhun nyt monikossa, koska ajattelin kirjoittaa kirjaa hieman Wikipedian tavoin: ihmiset voivat kirjoituksen edetessä lähettää tietojaan ja käsityksiään ja kommenttejaan, jotka saavat vaikuttaa tekstin muotoon ja sisältöön ja jotka sitten mainitaan lähteinä.

Jos nyt hieman luonnostelen asiaa, että se tulisi konkreettisemmaksi, niin ajatellaan aivan nykyaikaa. Mehän tunnemme Neuvostoliiton, Kiinan, Albanian, Kuuban, Pohjois-Korean, Vietnamin jne. Tunnemme Pancho Villan ja Zapatan, tunnemme Caribaldin, tunnemme Robespierren. Siinä mentiin jo vähän kaukaisempiinkin aikoihin, mutta jos palataan nykyaikaan, niin viimeinenhän taisi olla sandinistit Nicaraguassa. Mitä heistä ajattelemme? Mitä ajattelemme Leninistä, mitä Stalinista, mitä Che Guevarasta?

Ennen tutkimusta tuntuisi, että Che Guevara on selvinnyt puhtaimmin paperein. Hän ei syyllistynyt mihinkään asiattomiin julmuuksiin eikä ruvennut veriseksi diktaattoriksi vaan yritti vaan jatkaa vallankumousta koko maailmassa. Kerran hän ampui yhden sotilaansa vuorilla, kun tämä ei pitänyt kivääriään käden ulottuvilla niin kuin kaikissa armeijoissa vaaditaan, ja vallankumouksen jälkeen Kuubassa hän kyllä oli mukana metsästämässä vallankumouksen vihollisia, mutta miten nämä arvioidaan, on juuri nyt tutkimuksen asia. Vaikka hän sitten Boliviassa ei saanut talonpoikia mukaansa, hän on kuitenkin heille edelleenkin Commandante Che.

Stalinhan ei selvinnyt ollenkaan puhtain paperein, vaan oli hirvittävä diktaattori, Hitlerin veroinen ja toisten mielestä jopa pahempi. Lenin on tietysti nykyajan suurin, mutta paljon turhia veritekoja varjostaa hänenkin mainettaan. Ja jotkut väittävät, ettei bolshevikkivallankumous ollut oikeastaan vallankumous vaan vallankaappaus suorastaan kansan vallankumousta vastaan. Ja olihan siellä Kronstadtin kapinakin, joka väkivalloin tukahdutettiin. Tsaarin perhe murhattiin ja muutama täysin sivullinenkin siinä samassa.

Trotskin vaikutus oli sitten käytännössä hajottava kaikissa vallankumouksellisissa yhteisrintamissa, vaikka hänen ajatuksissaan varmaan on paljonkin itua.

Mao sitten on varmaankin Leninin veroinen, mutta virheitä on paljastunut jälkeenpäin, miljoonien ihmisten kuolemia ja myöhemmällä iällä esimerkiksi naisten hyväksikäyttöä asemansa avulla.

Kaikista puhtaimpia ovat sitten tietysti Itä-Euroopan toisinajattelijat Saharovista Lech Walesaan. Siellä on paljon tuntemattomia sotilaita, joiden historia on kirjoittamatta. Myös Nelson Mandela Etelä-Afrikassa ei taida paljon muuta tarvita kuin kunnioitusta.

Ranskan vallankumouksen johtajat eivät selvinneet puhtain paperein, mutta Englannin mainio vallankumous sujui verettömästi, ja Yhdysvaltain itsenäisyyssodan, vallankumouksen, sankarit ovat historian ehkä parhaita. Etelä-Amerikassa kapinoita ja vallankumouksia on niin tuhottomasti, että mahdotontahan niitä kaikkia on tarkastella.

Ja ettei jäisi epäselvyyksiä, niin aivan kuin professori Kullervo Rainio aikoinaan sanoi, Suomi ei tarvitse mitään vallankumousta. Me olemme niin pitkällä kuin tässä maailmassa voidaan ihmisten toimesta päästä, vasta tuhatvuotisessa valtakunnassa Jeesuksen jumalallisella johdolla on parempi yhteiskunta. Suomen vallankumous itse asiassa tapahtui jääkärien johdolla 1918 ja punaiset vetivät siihen sellaisen punaisen viivan, ettei kansaa voida koskaan enää unohtaa, vaikka sitä välillä yritetään ja tehdäänkin.

Tässä hieman johdantoa, ja sisällysluettelo valaisee asiaa sitten enemmänkin. Tämä on käsikirjoitus ja kaikki on muutettavissa ja parannettavissa.

Sisällys:

1. Esitaistelu ja työsuunnitelma

2. Spartacus

3. Uuden ajan uskovaiset, Munster ja Calvin ym

4. Robespierre ja muut Ranskan vallankumouksessa

5. Yhdysvaltain vapaussodan johtajat

6. Pariisin kommuuni

7. Caribaldi

8. Pancho Villa ja Zapata

9. Bela Kun

10. Suomen punaiset

11. Rosa Luxemburg

12. Lenin

13. Stalin

14. Trotsky

15. Mao

16. Ho Tsi Minh

17. Kim Il Sung

18. Espanjan sisällissodan tasavaltalaiset

19. Castro

20. Che Guevara

21. Mandela ja Afrikassa muutkin

22. Sandinistit

23. Saharov ja Lech Walesa

24. Suomessa: SKP

25. Tiedonantajalaiset

26. Maolaiset

27. Suomen toisinajattelijat