3. Viti Levu
…
ja nousee lentokoneesta Fidzi-saarten lentokentän Transit-käytävään.
No, täällä kävi niin, että kirjoitin ylpeyksissäni ja tyhmyyksissäni maahantulopapereihin olevani lehtimies. Olin kokonaan unohtanut Fidzi-saarten poliittisen tilanteen.
Tästä seurasi, että kun kone viiden aikaan aamulla elokuun loppupuolella
1988 laskeutui NADIn (lausutaan Nandi (1)) lentokentälle, jouduin odottamaan
kolme tuntia, työajan alkuun, passintarkastusviranomaisten esimiestä
Romanttiset haaveet murskautuivat heti alussa kovaan todellisuuteen, ja hyvä
oli, ettei revolveria todellisuudessa ollut mukana, ruoskaa kyllä myöhemmin
tarvittiinkin.
Lievästi hermostuneena vietin aikani tutkimalla ”Tax Free” –myymälän
valtavan hienoja tavaravalikoimia. Hienot fidziläiset kaiverrustyöt, kankaat,
korut ym olivat pääosassa, ja muutenkin siellä oli täysin edustava valikoima
tavaraa niin kuin millä tahansa länsimaisella olentokentällä. Siistit tummat
melaneesialaiset tytöt olivat myyjinä ja juttelivat mielellään ulkomaalaisen,
ehkä heidän kannaltaan eksoottisen, pohjoisen matkalaisen kanssa.
Lopulta esimies tuli, pidimme neuvottelun Transit- hallin baarituoleilla,
ja hänellä oli mukanaan toinenkin mies, joku poliisi tai
lentokenttäviranomainen. Neuvottelussa ilmeni, että lehtimiehiltä vaaditaan
etukäteen maahantulolupa. Heillä on ollut huonoja kokemuksia, kun jotkut ovat
kirjoittaneet asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. He eivät voi päästää minua
maahan näinollen.
Sadatellen mielessäni tyhmyyttäni kerroin kiireesti todellisen ammattini ja
matkani luonteen. Vakuutin olevani rehellinen suomalainen ja voivani olla hyvin
kirjoittamatta mitään artikkeleita Fidzistä. Muistin kuinka jotkut tuttavani
Suomessa olivat kertoneet suomalaisen passin voimasta, ja kertoessani rehellisyydestäni
suomalaisena lätkäisin samalla passini pöytään.
Virkailija lehteili hajamielisenä passia ja kertoi tuntevansa yhden
suomalaisen ja että tämä oli todella rehellinen ja uskovansa näinollen kyllä
minua. Pienen epäröinnin jälkeen he sanoivat, että he antavat minulle viikon
Fidzillä. Minun pitää olla turistina, pitää hauskaa eikä kirjoittaa mitään
artikkeleita kun ei kerran ole laillista lupaa.
Näinollen olen nyt rehellinen suomalainen, enkä kirjoita artikkeleita
Fidziltä. Kirjoitan vain matkakirjan, niin että fidziläiset virkailijat voivat
olla varsin rauhallisia mahdollisen journalistisen myyräntyöni suhteen.
Hermostunut ilmapiiri Fidzillä johtuu vallankaappauksesta muutama vuosi
sitten. Ihmiset eivät aivan vapaasti puhu politiikkaa, ja kaikki eivät ollenkaan
pidä nykyisestä päälliköstä, RABUKAsta, eivät edes kaikki melaneesialaiset
alkuperäisväestön ihmiset, joita hän edustaa. Sain vaikutelman, että
poliittinen tilanne on edelleen veitsenterällä ja saattaa heilahtaa mihin
suuntaan vaan.
Vallankaappaus oli veretön, mutta sen yhteydessä rotumellakoissa ilmeisesti
kuoli joitakin ihmisiä. Rotujen väliset suhteen ovat nyt pinnallisesti katsoen
täysin korrektit, ainakin yksilötasolla kaikissa niissä tilanteissa, joita näin
viikon aikana. Intialaisten tilanne on ikävä, sillä ylikansoitettuun Intiaan ei
kenenkään tee mieli palata, ja he itse tuntevat itsensä täysin fidziläisiksi
tietysti nykyään.
Itse melaneesialaiset ovat äärettömän ystävällisiä. Oikeastaan vielä
vieraanvaraisempia ja ystävällisempiä kuin polyneesialaiset, ja se on tosi
paljon kun polynesialaisia mainitaan maailman ystävällisimmäksi kansaksi.
Kadullakin jopa kaupungin keskustassa ihmiset saattavat tulla juttelemaan ja
kysymään mistä olet jne. Jos menee ohi aterioivien ihmisten, he pyytävät aina
mukaan syömään, se on vanha melanesialainen tapa.
Luonnonkaunis ”Kuningattaren tie” kulki Nadista SUVAan, pääkaupunkiin, ja
sinne matkasin yrittääkseni järjestää laivamatkojani Etelämerellä ja pitäen
hauskaan saamani käskyn mukaan. Tutustuin sekä intialaisiin että
melaneesialaisiin ja minulla oli samoalainen (siis polynesialainen)
tyttöystäväkin jonkin aikaa. Rantabileissäkin oltiin hiekkarannalla illalla,
jolloin olutta jakoi yksi valittu juomanlaskija, joka antoi aina mukin sille,
jonka katsoi janoisin olevan.
Lukijaa varmasti kiinnostaisi kaikkein eniten Fidzin luonto, ehkä
politiikkakin ja sitten eniten nämä intialaiset, melaneesialaiset ja
polyneesialaiset hauskanpidon suhteen, mutta loukkaantuneena ja uskollisena
Fidzille aion nyt sitten kuitenkin kirjoittaa vain polynesialaisista, ja se
kyllä oli tarkoitus alunperinkin. En kirjoittanut mitään Finnjetistä,
Hampurista enkä Amsterdamistakaan vaikka kyllä sielläkin oli hauskaa, niin kuin
arvata saattaa.