3. Viti Levu

… ja nousee lentokoneesta Fidzi-saarten lentokentän Transit-käytävään.

No, täällä kävi niin, että kirjoitin ylpeyksissäni ja tyhmyyksissäni maahantulopapereihin olevani lehtimies. Olin kokonaan unohtanut Fidzi-saarten poliittisen tilanteen.

Tästä seurasi, että kun kone viiden aikaan aamulla elokuun loppupuolella 1988 laskeutui NADIn (lausutaan Nandi (1)) lentokentälle, jouduin odottamaan kolme tuntia, työajan alkuun, passintarkastusviranomaisten esimiestä Romanttiset haaveet murskautuivat heti alussa kovaan todellisuuteen, ja hyvä oli, ettei revolveria todellisuudessa ollut mukana, ruoskaa kyllä myöhemmin tarvittiinkin.

Lievästi hermostuneena vietin aikani tutkimalla ”Tax Free” –myymälän valtavan hienoja tavaravalikoimia. Hienot fidziläiset kaiverrustyöt, kankaat, korut ym olivat pääosassa, ja muutenkin siellä oli täysin edustava valikoima tavaraa niin kuin millä tahansa länsimaisella olentokentällä. Siistit tummat melaneesialaiset tytöt olivat myyjinä ja juttelivat mielellään ulkomaalaisen, ehkä heidän kannaltaan eksoottisen, pohjoisen matkalaisen kanssa.

Lopulta esimies tuli, pidimme neuvottelun Transit- hallin baarituoleilla, ja hänellä oli mukanaan toinenkin mies, joku poliisi tai lentokenttäviranomainen. Neuvottelussa ilmeni, että lehtimiehiltä vaaditaan etukäteen maahantulolupa. Heillä on ollut huonoja kokemuksia, kun jotkut ovat kirjoittaneet asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. He eivät voi päästää minua maahan näinollen.

Sadatellen mielessäni tyhmyyttäni kerroin kiireesti todellisen ammattini ja matkani luonteen. Vakuutin olevani rehellinen suomalainen ja voivani olla hyvin kirjoittamatta mitään artikkeleita Fidzistä. Muistin kuinka jotkut tuttavani Suomessa olivat kertoneet suomalaisen passin voimasta, ja kertoessani rehellisyydestäni suomalaisena lätkäisin samalla passini pöytään.

Virkailija lehteili hajamielisenä passia ja kertoi tuntevansa yhden suomalaisen ja että tämä oli todella rehellinen ja uskovansa näinollen kyllä minua. Pienen epäröinnin jälkeen he sanoivat, että he antavat minulle viikon Fidzillä. Minun pitää olla turistina, pitää hauskaa eikä kirjoittaa mitään artikkeleita kun ei kerran ole laillista lupaa.

Näinollen olen nyt rehellinen suomalainen, enkä kirjoita artikkeleita Fidziltä. Kirjoitan vain matkakirjan, niin että fidziläiset virkailijat voivat olla varsin rauhallisia mahdollisen journalistisen myyräntyöni suhteen.

Hermostunut ilmapiiri Fidzillä johtuu vallankaappauksesta muutama vuosi sitten. Ihmiset eivät aivan vapaasti puhu politiikkaa, ja kaikki eivät ollenkaan pidä nykyisestä päälliköstä, RABUKAsta, eivät edes kaikki melaneesialaiset alkuperäisväestön ihmiset, joita hän edustaa. Sain vaikutelman, että poliittinen tilanne on edelleen veitsenterällä ja saattaa heilahtaa mihin suuntaan vaan.

Vallankaappaus oli veretön, mutta sen yhteydessä rotumellakoissa ilmeisesti kuoli joitakin ihmisiä. Rotujen väliset suhteen ovat nyt pinnallisesti katsoen täysin korrektit, ainakin yksilötasolla kaikissa niissä tilanteissa, joita näin viikon aikana. Intialaisten tilanne on ikävä, sillä ylikansoitettuun Intiaan ei kenenkään tee mieli palata, ja he itse tuntevat itsensä täysin fidziläisiksi tietysti nykyään.

Itse melaneesialaiset ovat äärettömän ystävällisiä. Oikeastaan vielä vieraanvaraisempia ja ystävällisempiä kuin polyneesialaiset, ja se on tosi paljon kun polynesialaisia mainitaan maailman ystävällisimmäksi kansaksi. Kadullakin jopa kaupungin keskustassa ihmiset saattavat tulla juttelemaan ja kysymään mistä olet jne. Jos menee ohi aterioivien ihmisten, he pyytävät aina mukaan syömään, se on vanha melanesialainen tapa.

Luonnonkaunis ”Kuningattaren tie” kulki Nadista SUVAan, pääkaupunkiin, ja sinne matkasin yrittääkseni järjestää laivamatkojani Etelämerellä ja pitäen hauskaan saamani käskyn mukaan. Tutustuin sekä intialaisiin että melaneesialaisiin ja minulla oli samoalainen (siis polynesialainen) tyttöystäväkin jonkin aikaa. Rantabileissäkin oltiin hiekkarannalla illalla, jolloin olutta jakoi yksi valittu juomanlaskija, joka antoi aina mukin sille, jonka katsoi janoisin olevan.

Lukijaa varmasti kiinnostaisi kaikkein eniten Fidzin luonto, ehkä politiikkakin ja sitten eniten nämä intialaiset, melaneesialaiset ja polyneesialaiset hauskanpidon suhteen, mutta loukkaantuneena ja uskollisena Fidzille aion nyt sitten kuitenkin kirjoittaa vain polynesialaisista, ja se kyllä oli tarkoitus alunperinkin. En kirjoittanut mitään Finnjetistä, Hampurista enkä Amsterdamistakaan vaikka kyllä sielläkin oli hauskaa, niin kuin arvata saattaa.