Olli
Santavuori: Talvimatka Espanjaan 2010–2011
Alkusanat
Tämän kirjasen
kirjoittaminen sai alkunsa siitä, kun kirjoitin matkakirjan edellisestä
Espanjan matkastani, ja tämä on jatkoa sille projektille. Alun perinhän minulla
oli tarkoitus kirjoittaa matkakirja ja opaskirja aiheena talven viettäminen
Espanjassa. Anoin siihen apurahaa, mutten saanut. Nyt olen kyllästynyt
toistaiseksi hakemaan apurahoja, kun ei niitä tunnu tulevan. Viimeksi hain
apurahaa kirjoittaakseni filosofian kirjani (”Maailmankatsomusta etsimässä”)
tietoteorian luvun laajemmaksi kirjaksi samalla tavoin kuin olen aikaisemmin
kirjoittanut metafysiikan luvun kirjaksi ”Mikä tämä maailma on?”. Molemmat ovat
tässä kotisivuillani. Tietoteorian kirjan tekeminen on jäänyt, kun en saanut
apurahaa, motivaatio on hiipunut toistaiseksi. Samoin tieteisromaanini
”Ensimmäiset ihmiset toisella tähdellä, Alfa Kentaurissa”, on edelleen kesken.
Tämän matkakertomuksen kirjoittaminen innostaa nyt eniten.
Ajattelin tällä kertaa
kirjoittaa eri tavalla, en kirjoita kronologista matkakertomusta vaan kaikki
asiat erikseen: matkustaminen, asuminen, ihmiset, vakuutukset, pankit,
terveydenhoito jne. maustaen niitä matkani tapahtumilla.
Viimeksi jouduin
rahanpuutteen takia lähtemään jo puolentoista kuukauden kuluttua takaisin, nyt
onnistuin olemaan kolme kuukautta. Tarkoitus nytkin oli olla koko talvi, mutta
asukkaaksi ilmoittautumisen ja vakuutuksen voimassaolon takia oli
mutkattomampaa olla vain kolme kuukautta. Sinnehän voi sitten mennä taas
laillisesti ja turvallisesti takaisin, kun olen ollut välillä Suomessa.
Matkat
Lähtiessä varasin
hyvissä ajoin Air Finlandilta lipun.
Nämä ovat halpamatkoja ja hinnat vaihtelevat 80–300 € välillä, riippuen
kysynnästä. Minun oli varattava matka palkkapäiväni, eläkepäiväni tienoille,
joten en saanut aivan halvinta mahdollista matkaa, mutta halvan kuitenkin.
Tampereeltakin menisi Malagaan lento
Rayan Airilla, mutta lähdin
Helsingistä, kun menin tyttäreni perhettä katsomaan ensin. Sieltä sainkin
paremmat matkalaukut lainaksi vävypojaltani Peteriltä, mikä oli erinomainen asia. Peterillä oli myös
huomattavasti tietoa matkalipuista, varusteista ja vakuutuksista, ja tutkimme
yhdessä Internetiä ja soitin vakuutusyhtiölle Pohjolaan.
Oli tietysti hienoa
tavat tyttärenpoikaani Joonatania ja
koko perhettä. Marjalle on tulossa
jo toinen lapsi.
Takaisin tullessa
olisin kaksi kuukautta aikaisemmin saanut lipun 89 €:lla, mutta silloin en
vielä uskaltanut varata sitä. Kuukauden kuluttua se maksoi 169 €. Sitten se
hinta oli taas laskenut 80 €:oon juuri ennen lähtöä, koska kone ei ollut
täynnä. Reittilennot maksaisivat 400–500 €.
Niinpä lähdin taas Salmisen Sepon kanssa Poriin, junalla
Helsinkiin ja ratikalla Kumpulaan, jossa Marja ja Joonatan olivat vastassa
pysäkillä. Pienessä sateessa kävelimme heidän kotiinsa. Seuraavana päivänä olin
vielä heidän kanssaan terveyskeskuksessa Joonatanin jonkun tarkastuksen takia.
Kone oli 4 tuntia myöhässä, sen vietin Marjan ja Peterin luona, ja pääsin
sitten normaalilla jonotuksella ilmoittautumisesta ja turvatarkastuksesta.
Henkselini piippasivat ja jouduin tarkempaan syyniin. Kerran Prahan matkalla
mokasin oikein perusteellisesti kun kalapuukkoni oli jäänyt kassin pohjalevyn
alle ja jouduin tosi tarkkaan kuulusteluun. Takaisintulomatkalla jätin henkselit
pois eikä piipannut mikään.
Fuengirolassa, sinne oli siis matka Costa del Solille, kuulin, että jotkut matkalaiset olivat lentokentällä saaneet
aterian lentoyhtiöltä kun olivat huomanneet pyytää. Lentokoneessa meille
tarjottiin ilmaiset ruokajuomat viivästyksen lohdutukseksi. Lentokoneessa
juttelin Espanjassa asumisen asioista viereisen pariskunnan kanssa.
Hostell
Nevadan autonkuljettaja oli vastassa
lentoasemalla. Puhelimeni toimi siellä, ja olin ilmoittanut myöhästymisestä
jo aikaisemmin. Ystäväkseni myöhemmin tulleen Hilun puhelin ei toiminut asemalla emmekä löytäneet häntä ahkerasta
etsimisestä huolimatta. Hän oli ottanut sitten taksin ja oli kiukkuinen.
Matkat
perillä
Hilun tytär Tanja tuli Moskovasta äitiään katsomaan. Hän on siellä töissä jossakin
firmassa varsin korkeassa asemassa ja tuntee Moskovan suomalaisyhteisöä. Hän mm
pelaa jotakin venäläistä luutapalloa Suomen suurlähetystön henkilökunnan
joukkueessa. Menimme Hilun kanssa häntä junalla vastaan Malagan lentoasemalle.
Junalippu ostettiin automaatista Los
Boliches’in asemalla, 1 €. Matka oli varsin helppo, juna oli siisti,
WC oli; puoli tuntia. Täytyi vaan osata jäädä oikealla asemalla pois. Onnistuimme
höpöttämäänkin madridilaisen rouvan kanssa.
Kävimme lentoasemalla syömässä jotakin pientä, kallista tietysti oli
siellä. Tytär löytyi saapuvien terminaalista, ja kyllä Hilu oli onnellisen
näköinen hänen seurastaan! Tytär oli kaunis, tyylikäs kolmekymppinen nainen.
Lähdimme sitten Fuengirolaan ja Hilun kotiin. Jätin heidät tietysti
kohteliaasti keskenään juttelemaan ja asioimaan. Kuitenkin he usein halusivat
minut mukaansa. Kävimme mm yhdessä meksikolaisessa ravintolassa, missä meille
laitettiin sombrerot ja orkesteri soitti meille. Ruokakin oli hyvää, se oli
hauska reissu.
Hilulla oli polvi kipeä ja kävelykeppi. Sen takia olin hänelle
varsin hyödyllinen kumppani kaikessa asioinnissa. Hänelle sattui sitten
sellainenkin onnettomuus, että olkapää meni sijoiltaan. Tanja tietysti hoiti
asiat, mutta minäkin olin mukana. Englannin kielellä asiat yleensä hoituivat,
mutta minäkin välillä solkkasin Espanjaa, kun sitä Tanja ei paljoa osannut.
Tilasimme ambulanssin Hilun kotiin, ja he tutkivat tilanteen ja
tekivät mitä voivat ja antoivat lähetteen sairaalaan. Sinne meidän kuitenkin
piti mennä taksilla. Taksi meni ensin aivan väärään paikkaan hyvin pitkälle,
mikä ei ollut mukavaa Hilulle, kun hän oli kovissa tuskissa, mutta lopulta
pääsimme Marbellaan, missä oli hieno ja ajanmukainen,
toimiva sairaala. Taksikuski pyyteli kovasti anteeksi, eikä ottanut täyttä
hintaa.
Hilu pääsi pian hoitoon ja Tanja meni hänen mukaansa. Minä istuin
odotushuoneessa; siihen meni melkein koko yö. Aamupuolella lähdimme takaisin,
ja asia oli kunnossa.
Fuengirolassakin on sairaala, mutta ambulanssihenkilökunnan
mielestä tässä tapauksessa Marbella oli parempi.
Tarkoituksenani oli lähteä jollekin meriristeilylle, joita
satamasta lähti säännöllisesti, mutta jotenkin sekin jäi. Muut retket minua
eivät nyt kiinnostaneet. Marokkoon
ehkä kannattaisi lähteä, kun siellä puhutaan Ranskaa. Tunisiaan tehdään paljon retkiä, samoin Gibraltarille, ja tietysti myös eri puolille Andalusiaa ja Espanjaa. Stella
Maris- hotellissa rantakadulla Fuengirolan keskustan ja Los Boliches’in
puolivälissä on varattavissa kaikenlaisia retkiä, ja siellä on paljon
suomalaisia, suomalaisia lehtiä ja kirjoja lainattavaksi.
Busseilla myös on helppo matkustella kun oppii systeemit. Muutaman
matkan tein Hilun kanssa, kun hän ei aina jaksanut kävellä, ja sitten kävin
jouluna Los Pacosissa Pertin kanssa. Muuten vain kävelin ja
näin kyllä Fuengirolan ja Los Boliches’in joka puolelta.
Fuengirola
Malagasta on etelään
Fuengirolaan puolen tunnin matka rantatietä autolla. Junallakin pääsee
helposti. F:ssa on paljon rantoja, hotelleja ja turisteja ympäri Eurooppaa. Eri
kansallisuuksien ihmiset ovat paljolti keskittyneet eri kaupunginosiin,
suomalaiset Los Bolichesiin ja Los
Pacosiin. Bussilla paikkaan yhdellä eurolla (ja alennuslippujakin on), eivätkä
kävellenkään matkat ole mahdottomia. Supermercadoja, kauppoja, on tiheässä.
Niin kuin kaikkialla
etelän ja saaristojen rantakaupungeissa, täällä ei muuta ohjelmaa välttämättä
tarvitsekaan kuin kulkea edestakaisin rantabulevardia ja pysähdellä siellä
istuskelemaan ja poikkeamaan ravintoloihin ja baareihin syömään herkullisia
ruokia.
Suomalaisia ravintoloita
ja baareja on paljon, Suomen kielellä pärjää monessa paikassa. Kaikenlaista
muutakin ohjelmaa on, kielikursseista retkiin ja risteilyihin.
Los
Boliches
Los Boliches on
Fuengirolan kaupunginosa pari kilometriä keskustasta pohjoiseen. Suomalainen
hostelli on hostelli Nevada, johon asetuin viikoksi. Sitten menin halpaan espanjalaiseen
hostelliin, Hostell Santa Fe, joka
oli kirkon torin laidalla. Siellä olin kaksi kuukautta ja kolme viikkoa.
Rannalle oli parin korttelin matka ja siellä oli hiekkaranta ja ravintoloita.
Torin läheisyydessä oli monia baareja, joista sai halpoja tapaksia.
Azul-nimisessä
ravintolassa, Sininen Koti,
suomalaiset kokoontuivat karaokeen ja tietokilpailuihin. Sinnekään ei ollut
pitkä matka.
Bussikatu
ja Junakatu halkovat Los Boliches’in
ja niiden avulla siellä on helppo suunnistaa ja löytää paikat.
Internet-kahviloita, joissa on myös halvat puhelimet, on joka paikassa. Kaikki
palvelut löytyvät helposti, pankit, kännykkäfirmat, kaupat, hallit jne. Los Bolichesissa
on yksi halli ja Fuengirolan keskustassa suurempi.
Feria-alueella on tori
ja kirpputori muutamana päivänä viikossa. Se on Fuengirolan puolella, mutta
lyhyen matkan päässä Los Boliches'ista.
Pankit
Automaateista saa rahaa
joka paikassa. Automaatti saattaa imaista kortin, niin kuin minullekin kävi
viikon kuluttua saapumisesta. Se oli perjantai-päivä, enkä tajunnut, että
olisin saanut kortin lauantainakin, kun luulin, että pankki on kiinni
lauantaina. Sota-baari oli
hostellini vieressä ja sieltä yritimme puhelimella Jarkon ja espanjalaisen avuliaan tarjoilijanuorukaisen kanssa
soitella joka paikkaan ja koputella pankin oveen ym. Kun soitin Suomeen Nordeaan,
neuvottiin heti sulkemaan kortti ja odottamaan uutta, joka tulee
kuriiripostilla. Näin sitten kävikin, parin päivän päästä tuli paketti
hostelliini. Pohjolasta ei saanut mitään avustusta, koska korttia ei ollut
varastettu.
Espanjalainen tili on hyvä
olla, jos tarvitsee espanjalaisen Internet-yhteyden tai asumisoikeuden. Minulla
oli edellisestä matkasta tili, ja siirsin sinne rahaa Internetissä, jolloin
sain nostettua rahaa pankista. Pankki oli kaukana Fuengirolan puolella, ja
jokainen ymmärtää, että kaikenlaista järjestelyä ja kuljeskelua tässä
tarvittiin, mutta lopulta asiat järjestyivät kaikin puolin parhain päin.
Internetin ja
pankkikorttien takia, ja koska on euro-valuutta, ovat nämä raha-asiat varsin
helppoja ja yksinkertaisia. Automaateista täytyy muistaa, että käy niissä
pankin konttorien edessä ja silloin kun pankki on auki. Ja kyllä sen oppii,
mitkä automaatit ovat luotettavia. Pankkien eteisissä ovat parhaat.
Hotellit
ja asuminen
Olen ollut muutaman
kerran aikaisemminkin Fuengirolassa ja Torremolinoksessa
ja useammassakin hotellissa. Hotellimajoitus on halpaa, kun sen ottaa
matkalippujen yhteydessä, viikoksi, kahdeksi viikoksi tai kuukaudeksi. Varmaan
huoneen saa kolmeksikin kuukaudeksi, mutta silloin kannattaa jo mieluummin
vuokrata asunto tai mennä halpaan hostelliin.
Käytännössä parhaita
hotelleja ovat apartamentot, joissa saa itse keittää ruokia.
Hostell Nevada on siis
suomenkielinen paikka. Nykyään sitä pitävät uskovaiset ja siellä ei tarjota
alkoholeja. Aikaisemmin kun olin siellä, sievät suomalaiset lentoemäntätytöt
katsoivat naamaani aamuisin ja naaman perusteella kaatoivat arvioimansa määrän
votkaa minulle ja siihen tomaattimehua. Tämä autuus oli siis nyt poissa.
Viikon olin siellä, 150
€. Sinä aikana tutustuin vuokra-asuntoihin, mutta niiden hinta oli 450–600 €
kuukaudessa, joten kun näin Santa Fen teipatun ikkunamainoksen kirkkotorin
laidalla: 300 € suurilla kirjaimilla, menin heti sinne.
Kodin
onni-
niminen suomalainen paikka bussikadulla välittää vuokra-asuntoja. Kävin kylässä
useampienkin suomalaisten luona, mm Pertin
luona Joulua viettämässä, ja asunnot olivat tietysti siistejä ja mukavia.
Kaikenlaista manjaana-juttua tietysti jokaisella oli ollut asioiden
järjestämisessä. Hilu sai mukavan yhden makuuhuoneen asunnon läheltä ja muutti
vielä toiseenkin erityisen mukavaan, mutta sitten hänen täytyi jo lähteä
muutaman päivän päästä.
Isompia asuntoja
perheille on tietysti eri puolilla saatavissa suuremmalla hinnalla. Kaikista saa
helposti tietoa Internetistä, jossa voi tehdä myös varauksia.
Pyykki oli minulle
pikkaisen ongelmana hostellissa. Käsin pystyi tietysti pesemään, kaupungilla
oli pesuloita, myös itsepalvelupesuloita, ja lopuksi huomasin, että kyllä
hostellinkin tytöt pesivät pyykkiä pyydettäessä, muovikassillinen muutamalla
eurolla. Aluksi vein pyykkiä muutaman kerran Sotabaarissa tutustumani Jäbän luokse. Jarkko ja Jäbä asuivat
siellä ja siellä sattui olemaan australiansuomalainen kaveri, joka oli tullut
polkupyörällä Euroopan läpi.
Internet
Espanjassa on
Internet-kahviloita melkein joka kadunkulmassa. Niistä pääsee nettiin erittäin
halvalla pitkäksi aikaan. Ja kannettavahan monilla on mukana, useissa
asunnoissa on Internet-yhteys. Tekstit pystyy helposti kääntämään koneella
kielistä toisiin. Torreviejassa aikoinaan oli mukava antaa kotisivusta tekstejä
espanjankielisinä tuttaville. Täällähän en espanjalaisiin tutustunut muutakuin
torimme pultsariin ja baarikeskustelutasoisesti yhden suomalaisen vaimoon.
Pankkiasiat, sähköposti
jne. on näissä kahviloissa aivan yhtä helppo hoitaa kuin Suomessakin. Jos
haluaa jotain pitkiä tekstejä kirjoitella, niin silloin on oma kone tietysti
oltava mukana ja asunnossa Internet-yhteys. Azul-ravintolassa oli sellainen
systeemi, että siellä sai yhteyden, kun toi oman koneensa mukaan.
Televisio
Huoneessani oli hyvin
toimiva televisio. Siinä oli parikymmentä kanavaa, kaikki espanjankielisiä.
TV:t ovat yleensä hotelleissa pieniä, niin oli tämäkin, mutta aivan tarpeeksi
suuri pienessä huoneessa.
Filmit ovat yleensä
dumpattuja, eli John Wayne puhuu sujuvasti Espanjaa. Kuitenkin on
tekstitettyjäkin ja joskus puhuttiin pelkkää Englantia ilman tekstiä. En tiedä
oliko vastaanottimessa tai lähetyksessä vikaa niin kuin Suomessakin välillä
tapahtuu kun tämä digi-juttu on uutta, vai oliko asia tehty
opetustarkoituksessa.
En ole varma, mutta
tuntui siltä, että ohjelmassa oli enemmän hyvin raakoja leffoja verrattuna
Suomen tarjontaan. Muutamalla kanavalla oli aina selvänäkijöitä pitkissä
ohjelmissa, mitä ei Suomessa näe. Härkätaisteluja en nähnyt yhtään, ilmeisesti
eläinsuojelijat ovat voitolla. Yhdellä kanavalla oli yöllä pehmopornoa.
Lännenfilmejä oli melkein joka päivä. Hostellilla ei ollut omia maksettavia
kanavia niin kuin nykyään hotelleissa yleensä on.
Suomalainen kanava on
saatavissa omaan televisioon asunnoissa.
Mainokset kestävät
kauan, paljon kauemmin kuin Suomessa. Siinä kai voivat sitten sohvaperunat
välillä käydä laittamassa paellaa. Filmeissä lopputekstit jätetään pois, kun ne
Suomessa tunnollisesti aina näytetään. Tämähän on aivan järkevää, jos joku
niitä tekstejä tarvitsee, voi hommata filmin videon.
Ihmiset
Suomalaisia kun
Fuengirolassa näkee, aina voi mennä juttelemaan, aivan kuin Lapsissa
retkeilijät keskenään. Toisaalta siellä on niin paljon suomalaisia, että
kaikkia se ei enää ollenkaan kiinnosta. Jos joku on juuri saapunut, niin aina
todella mielellään vaihtaa ajatuksia.
Espanjalaisiin ei
oikein tutustu, kun on niin paljon suomalaisia. Hostellin henkilökuntaa ja
ravintoloiden tarjoilijoita tietysti oppii tuntemaan jonkin verran. Pitkään
paikalla olleet ja työssä olevat tietysti tutustuvat espanjalaisiin helpommin.
Suomalaisia tuttavia
minulle tuli paljon, Nevadasta, Santa Festä, Sotabaarista, muista suomalaisista
baareista, karaokeilloista ja tietokilpailuilloista. Ja ihan kadullakin ja
rannalla juteltiin paljon.
Yhteen afrikkalaiseen, Mustafaan, tutustuimme Hilun kanssa rannalla. Puhuimme sekaisin espanjaa,
ranskaa ja englantia. Hän oli Marokosta ja kertoi tilanteestaan siellä ja
Espanjassa. Perhe oli kotimaassa ja hän oli ansaitsemassa rahaa, mutta joutui
vaan myymään afrikkalaisia käsityötuotteita, mikä on aika epäkiitollista
hommaa, ja siellä on näitä myyjiä joka puolella koko ajan tyrkyttämässä
tavaroitaan.
Eniten olin Jussin ja Martin kanssa. Martilla oli naisystävä Kaisa, he kolme asuivat yhdessä, tai Jussi ainakin väliaikaisesti
asui Martin ja Kaisan luona. Jussi ja Martti olivat opiskelleet molemmat aika
paljon filosofiaa, meillä oli loputtomasti juteltavaa. Jussi oli opiskellut ja
väitellyt Moskovassa, ja oli ollut tulkkina, mm kerran Breshneville. Kävimme
yhdessä tietokilpailuissa ja kerran voitimme viinipullon.
Mielenkiintoinen
tuttavuus oli Kalle, joka on kolmekymppinen
nuori mies. Hän oli ollut monessa paikassa Espanjassa ja asui hylätyssä
ravintolahallissa espanjalaisten katuihmisten kanssa. Olin siellä kerran
kylässä, mutten kyllä uskaltanut heidän bileisiinsä
mennä. Kalle oli oppinut Espanjaa aivan paikan päällä, aloittaen ravintolan
keittiöstä täysin espanjalaisessa paikassa. Hän teki rannalla hiekkataidetta ja
keksi kaikenlaisia toimeentulon lähteitä. Kerran hän tuli vastaan ja kertoi
saaneensa parin sadan euron sakon, mikä varmasti oli hänelle vaikea maksaa, kun
oli kääntänyt espanjankielestä englantiin huumeiden myyjälle, vaikkei mitenkään
osallistunut muuten kaupankäyntiin. Hän väitti, että kun oli ollut sängyssä
espanjalaisen tytön kanssa niin suuttunut isä ja veljet olivat hakanneet ja
kiduttaneet häntä kuusi tuntia.
Vakuutukset
Kansainvälinen Kela-kortti
on hankittava ja siihen espanjankielinen selvitys, jos on eläkkeellä. Näillä
pärjää kaikissa kunnallisissa terveyskeskuksissa, mutta jos haluaa käydä
yksityisillä lääkäreillä, on oltava myös matkavakuutus, joka on tarpeen myös
matkatavaroiden ja yllättävän kotiuttamisen tarpeen takia. Pohjolan toimisto
löytyi Los Boliches’ista, mutta pankkikorttia ei korvattu, koska sitä ei ollut
varastettu. Siis ei annettu mitään tukirahaa korttia odotellessa.
Vakuutuksessa oli se
ikävä juttu, että se on voimassa vain kolme kuukautta, sitten täytyy olla 14
päivää Suomessa, että se tulisi taas voimaan. Jos haluaa pitää sen voimassa yli
3 kk, täytyy ennen lähtöä Suomessa sopia asiasta ja maksaa 80 € kuukaudessa
lisää. Näin on Eurooppalaisen kohdalla, joka minulla oli. Muuten tämä kortti
toimii mainiosti, sain ilmaisen lääkärikäynnin yksityisellä lääkärillä, kun
minulle tuli paha yskä.
Maisemat
Ensimmäisen kerran kun
tulin Fuengirolaan monta vuotta sitten, pysähdyin rannalla, katselin merta
toisella puolella ja vuoria toisella puolella, aurinko paistoi, oli lämmintä,
olin ylen onnellinen ja tyytyväinen. Lähetin kortin työmaalle, josta minut oli
savustettu pois, ja kirjoitin, että puurtakaa te siellä, täällä on tämmöistä.
Rannoilla maisemat ovat
tietysti hienoimpia. Myös kujat ja kadut taloineen ovat viihdyttäviä.
Liisan
kanssa kävin patikkaretkellä vuoriston juurelle. Minulla oli juuri ollut yskä,
joten en jaksanut kovin pitkälle, kävimme vain vuorten juurella olevilla
kukkuloilla, joista jo näkyi kauniisti Los Boliches, Fuengirola ja meri.
Ihailimme siellä maisemaa ja söimme eväitä. Bussi ei tullut, emme jääneet
pitkäksi aikaa ja kävelimme Los Pacosiin ja sieltä vuorten juurelle. Jotkut
suomalaiset kuulemma tekevät säännöllisesti retkiä vuoren huipulle.
Rantaelämä
Ensimmäisinä päivinä marraskuun
alussa oli vielä lämmintä ja vesikin siedettävää, niin että aluksi kävin
uimassa kerran. Sitten ei sitä viitsinyt enää harrastaa, rannalla saattoi silti
lojua auringossa vielä pitkään ja silloin tällöin. Tammikuussakin oli vielä
aivan kauniita aurinkoisia päiviä, jolloin lämmintä oli yli 20 astetta.
Kuitenkin aika usein oli kylmempää, pilvistä tai sateista, jolloin rannalle ei
niin tehnyt mieli. Tosin, jos ei satanut, rantakadulla oli kuitenkin mukava
kävellä ihmisvilinässä ja poiketa ostoksille ja ravintoloihin. Kesällä on
tietysti vielä paljon vilkkaampaa ja uiminen on mukavaa. Aurinko on silloin
keskipäivällä liiankin polttavaa. Hotelleissa on myös uima-altaita tietysti,
samoin joidenkin asuinkortteleiden pihoilla. Nekin ovat kylmiä talvella.
Jos menee
makuutuoleille lekottelemaan päivävarjojen alle, joku tulee aina ottamaan
maksun, 4,50 €. Nämä tarjoilijat tuovat myös juomia pyydettäessä. Samanlaista
on varmaan kaikilla Etelän rannoilla. Vapaita rantoja Fuengirolassa on myös
joka paikassa. Niihin voi mennä vilttien, pyyheliinojen ja eväiden kanssa.
Monet ravintolat rannalla ovat kalaravintoloita, joista saa mm. herkullisia
grillattuja sardiineja, jotka maistuvat aivan erilaisilta kuin purkkisardiinit.
Ravintolat
Ravintoloita Fuengirolassa on noin sadan metrin välein. Koskaan ei
silti voi tietää, milloin ne ovat auki. Toiset noudattavat englantilaisia
lounas-, päivällis- ja illallisaikoja, toiset ovat auki miten sattuu, ja
toisilla on säännölliset aukioloajat, jotka vaihtelevat ravintolasta toiseen. Ruokia
on kaikenmaalaisia, andalusialaisista englantilaisiin ja kolumbialaisiin. 5-6
€:lla saa täyden aterian alkuruokineen, pääruokineen ja jälkiruokineen
halvimmissa paikoissa, varsinkin kiinalaisissa.
Aamuisin saa tapaksen ja juoman 2 €:lla meidän sotabaarissamme. Ei
siis ole ollenkaan pakko laittaa ruokaa kotona, vaan voi aivan hyvin käydä yhtä
halvalla ulkona.
Tietokilpailut ja yöklubit
Satamassa olevassa suomalaisten ravintolassa ja Sininen
koti-ravintolassa oli joka viikko tietokilpailuja. Karaoken lisäksi nämä olivat
ainoita paikkoja, joissa helposti tutustuu suomalaisiin; sen lisäksi, että
kaikkialla kyllä oli suomalaisia. Jussin ja Martin kanssa menimme usein näihin
ja kerran voitimme viinipullon, niin kuin on jo todettukin.
Yökerho Mai Tai rantakadulla
Fuengirolan keskustan puolella oli kiinni talvikaudella. Se on sellainen paikka
jossa käy suomalaisia espanjalaisten lisäksi. Kerho sattui olemaan kiinni juuri
sen ajan kuin olin Espanjassa. Viimeisellä viikolla se oli auki, mutta silloin
olin sairaana. Se jäi kokematta tällä kertaa. Aikaisemmin matkoillani olin
kerran siellä, ja tutustuin suomalaisiin, jotka asuivat korkealla vuorenrinteellä,
ja olin siellä kylässä.
Espanjalaisiin yöklubeihin en tutustunut, niitäkin tietysti on
monenlaisia.
Karaoket
Karaoket olivat siis ”Sininen
koti”, Azul- ravintolassa. Siellä laulettiin, juotiin ja tanssittiin. Monet
lauloivat tosi hyvin, minä en kyllä mene mihinkään laulamaan. Soitan kyllä
kitaraa, mutta laulaa en osaa.
Näitä karaokeja oli
kyllä Los Bolichesissa monessakin paikassa, englantilaisissa, irlantilaisissa jne.
paikoissa. Niissäkin oli mukava käydä. Hilun kanssa käytiin yhdessä paikassa
hänen uuden asuntonsa lähellä ja juttelimme siellä espanjalaisten ja muiden
maiden turistien kanssa. Tämmöisissä paikoissa voi tutustua espanjalaisiinkin
ja muihin kuin suomalaisiin.
Kirkot
Los Bolichesissa on
Suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta, ja tällä seurakuntakoti
Junakadun varrella. Siellä on kirjasto, josta voi lainata kirjoja. Systeemi on
sellainen, että kirjoittaa vaan paperille, kuinka monta kirjaa lainaa, ja
sitten palauttaessa kuinka monta on palauttanut. Valikoima on varsin suuri.
Dekkareita on ainakin aivan tarpeeksi, niin että sairastamisaikani meni
mukavasti kirjojen ja TV:n kanssa. Seurakuntakodissa on myös kahvia ym., ja
tila kaikenlaisiin kokouksiin ja kerhoihin. Jumalanpalvelukset ovat kahden
viikon välein Fuengirolan katolisessa kirkossa. Tässä kirkossa olin myös Hilun
kanssa raumalaisen naiskuoron konsertissa, joka oli hieno, suorastaan
liikuttava. Yhden jumalanpalveluksen jälkeen olin kahvitilaisuudessa ja siellä
tutustuin Liisaan, jonka kanssa kävimme syömässä monessa paikassa ja pidimme
läksiäisenikin hänen luonaan yhdessä Martin ja Jussin kanssa. Los Bolichesin
katolisessa kirkossa kävin myös tutustumassa katoliseen jumalanpalvelukseen.
Rantakadulla on
pohjoismainen kirkkotila, jossa on myös erilaisten suomalaisten evankelisten
seurakuntien kokouksia; Helluntailaisten ja Vapaakirkon kai lähinnä. Siellä
kävin kerran ruotsalaisessa jumalanpalveluksessa Hilun kanssa.
Asukkaaksi
kirjoittautuminen
Kolmen kuukauden
oleskelun jälkeen Espanjassa ulkomaalaisten täytyy kirjautua residenteiksi,
asukkaiksi. Tämä vaatii monenlaista paperisotaa ja jonottamista, paikkakunnasta
riippuen. Toisilla paikkakunnilla se on helppoa, toisilla on aikamoinen
byrokratia. Jätin sen tekemättä ja lähdin kolmen kuukauden kuluttua Suomeen. En
tiedä millaista kirjoittautuminen on Fuengirolassa, Torreviejassa se oli
hankalaa, mutta onnistui suomalaisten asiantuntijoiden avulla Unskilta.
Kaikki tuttavat kyllä
sanoivat yksimielisesti, ettei sillä kirjautumisella ole mitään väliä. Siellä
voi asustella aivan rauhassa ilmankin. Kuitenkin jos sattuu jotakin
viranomaisten kanssa, asia kuitenkin tulee esille. Pelasin varman päälle ja
lähdin Suomeen, myös vakuutuksen takia. Voihan sinne mennä sitten uudestaan.
Kaupat
ja hinnat
Ruoka ja tavarat ovat
hiukan halvempia kuin Suomessa. Bussi- ja junamatkat lähiliikenteessä maksoivat
1 €, ja alennuslippujakin oli. Alkoholi on erityisesti halvempaa kuin Suomessa.
5 €:lla sai halpoja litran viski- ja rommipulloja. Runsas lasi paikallista
brandyä, Magno ja Sobreano
yleisimpinä merkkeinä, maksoi 1,50 € baareissa. Ravintoloissa voi syödä
halvalla, mutta tietysti siellä on mukava syödä hyvinkin, eikä sekään ole kovin
kallista muutakuin huippuravintoloissa.
Feria
torilla on kaikenlaisia tavaroita halvalla, myös kirpputoritavaroita, ja
halpoja hedelmiä ja vihanneksia.
Espanjan
kieli
Yleensä joka paikassa
osataan Englantia. Kuitenkaan ei kaikkialla, ja ovathan ihmiset tyytyväisiä kun
yrittää puhua Espanjaa. Hostellimme portsari kyllä
aina vaihtoi Englannin kielelle, hän halusi varmaankin harjoitella. Suomeakin
useissa kaupoissa espanjalaiset osaavat muutaman sanan. Suomalaisista osa puhuu
sujuvaa Espanjaa, osa pikkasen ja osa ei ollenkaan.
Kielikursseja on suomalaisille seurakunnissa ja Finlandia-keskuksessa.
Kieliharjoittelu on vähän vaikeata, kun joka paikassa on suomalaisia. Kaupoissa,
ravintoloissa ja TV:stä kuitenkin tulee kieltä joka päivä harjoiteltua, niin
että kyllä minunkin kielitaitoni vähän kohentui kolmessa kuukaudessa.
Suunnitelmana oli lukea joka päivä kielioppaita, mutta tämä jäi tekemättä, kun
aina oli kaikenlaista ohjelmaa.