Alkusanat

Matkustaminen

Fuengirola

Los Boliches

Pankit

Hotellit

Internet

Televisio

Ihmiset

Vakuutukset

Maisemat

Rantaelämä

Ravintolat

Tietokilpailut

Karaoket

Yöklubit

Kirkot

Asukkaaksi kirjoittautuminen

Kaupat ja hinnat

Espanjan kieli

Alkusanat

Tämän kirjasen kirjoittaminen sai alkunsa siitä, kun kirjoitin matkakirjan edellisestä Espanjan matkastani, ja tämä on jatkoa sille projektille. Alun perinhän minulla oli tarkoitus kirjoittaa matkakirja ja opaskirja aiheena talven viettäminen Espanjassa. Anoin siihen apurahaa, mutten saanut. Nyt olen kyllästynyt toistaiseksi hakemaan apurahoja, kun ei niitä tunnu tulevan. Viimeksi hain apurahaa kirjoittaakseni filosofian kirjani (”Maailmankatsomusta etsimässä”) tietoteorian luvun laajemmaksi kirjaksi samalla tavoin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut metafysiikan luvun kirjaksi ”Mikä tämä maailma on?”. Molemmat ovat tässä kotisivuillani. Tietoteorian kirjan tekeminen on jäänyt, kun en saanut apurahaa, motivaatio on hiipunut toistaiseksi. Samoin tieteisromaanini ”Ensimmäiset ihmiset toisella tähdellä, Alfa Kentaurissa”, on edelleen kesken. Tämän matkakertomuksen kirjoittaminen innostaa nyt eniten.

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa eri tavalla, en kirjoita kronologista matkakertomusta vaan kaikki asiat erikseen: matkustaminen, asuminen, ihmiset, vakuutukset, pankit, terveydenhoito jne. maustaen niitä matkani tapahtumilla.

Viimeksi jouduin rahanpuutteen takia lähtemään jo puolentoista kuukauden kuluttua takaisin, nyt onnistuin olemaan kolme kuukautta. Tarkoitus nytkin oli olla koko talvi, mutta asukkaaksi ilmoittautumisen ja vakuutuksen voimassaolon takia oli mutkattomampaa olla vain kolme kuukautta. Sinnehän voi sitten mennä taas laillisesti ja turvallisesti takaisin, kun olen ollut välillä Suomessa.

Matkat

Lähtiessä varasin hyvissä ajoin Air Finlandilta lipun. Nämä ovat halpamatkoja ja hinnat vaihtelevat 80–300 € välillä, riippuen kysynnästä. Minun oli varattava matka palkkapäiväni, eläkepäiväni tienoille, joten en saanut aivan halvinta mahdollista matkaa, mutta halvan kuitenkin. Tampereeltakin menisi Malagaan lento Rayan Airilla, mutta lähdin Helsingistä, kun menin tyttäreni perhettä katsomaan ensin. Sieltä sainkin paremmat matkalaukut lainaksi vävypojaltani Peteriltä, mikä oli erinomainen asia. Peterillä oli myös huomattavasti tietoa matkalipuista, varusteista ja vakuutuksista, ja tutkimme yhdessä Internetiä ja soitin vakuutusyhtiölle Pohjolaan.

Oli tietysti hienoa tavat tyttärenpoikaani Jonatania ja koko perhettä. Marjalle on tulossa jo toinen lapsi.

Takaisin tullessa olisin kaksi kuukautta aikaisemmin saanut lipun 89 €:lla, mutta silloin en vielä uskaltanut varata sitä Kuukauden kuluttua se maksoi 169 €. Sitten se hinta oli taas laskenut 80 €:oon juuri ennen lähtöä, koska kone ei ollut täynnä. Reittilennot maksaisivat 400–500 €.

Niinpä lähdin taas Salmisen Sepon kanssa Poriin, junalla Helsinkiin ja ratikalla Kumpulaan, jossa Marja ja Joonatan olivat vastassa pysäkillä. Pienessä sateessa kävelimme heidän kotiinsa. Seuraavana päivänä olin vielä heidän kanssaan terveyskeskuksessa Joonatanin jonkun tarkastuksen takia. Kone oli 4 tuntia myöhässä, sen vietin Marjan ja Peterin luona, ja pääsin sitten normaalilla jonotuksella ilmoittautumisesta ja turvatarkastuksesta. Henkselini piippasivat ja jouduin tarkempaan syyniin. Kerran Prahan matkalla mokasin oikein perusteellisesti kun kalapuukkoni oli jäänyt kassin pohjalevyn alle ja jouduin tosi tarkkaan kuulusteluun. Takastulomatkalla jätin henkselit pois eikä piipannut mikään.

Fuengirolassa, sinne oli siis matka Costa del Solille, kuulin, että jotkut matkalaiset olivat lentokentällä saaneet aterian lentoyhtiöltä kun olivat huomanneet pyytää. Lentokoneessa meille tarjottiin ilmaiset ruokajuomat viivästyksen lohdutukseksi. Lentokoneessa juttelin Espanjassa asumisen asioista viereisen pariskunnan kanssa.

Hostell Nevadan autonkuljettaja oli vastassa Lentoasemalla. Puhelimeni toimi siellä, ja olin ilmoittanut myöhästymisestä jo aikaisemmin. Ystäväkseni myöhemmin tulleen Hilun puhelin ei toiminut asemalla emmekä löytäneet häntä ahkerasta etsimisestä huolimatta. Hän oli ottanut sitten taksin ja oli kiukkuinen.

Matkat perillä

Hilun tytär Tanja tuli Moskovasta äitiään katsomaan. Hän on siellä töissä jossakin firmassa varsin korkeassa asemassa ja tuntee Moskovan suomalaisyhteisöä. He mm pelaavat salibandyä Suomen suurlähetystön henkilökunnan kanssa. Menimme Hilun kanssa häntä junalla vastaan Malagan lentoasemalle. Junalippu ostettiin automaatista Los Boliches’in asemalla, 1 €. Matka oli varsin helppo, juna oli siisti, WC oli, puoli tuntia. Täytyi vaan osata jäädä oikealla asemalla pois. Onnistuimme höpöttämäänkin madridilaisen rouvan kanssa.

Kävimme lentoasemalla syömässä jotakin pientä, kallista tietysti siellä. Tytär löytyi saapuvien terminaalista, ja kyllä Hilu oli onnellisen näköinen hänen seurastaan! Tytär oli kaunis, tyylikäs kolmekymppinen nainen. Lähdimme sitten Fuengirolaan ja Hilun kotiin. Jätin heidät tietysti kohteliaasti keskenään juttelemaan ja asioimaan. Kuitenkin he usein halusivat minut mukaansa. Kävimme mm yhdessä meksikolaisessa ravintolassa, missä meille laitettiin sombrerot ja orkesteri soitti meille. Ruokakin oli hyvää, se oli hauska reissu.

Hilulla oli polvi kipeä ja kävelykeppi. Sen takia olin hänelle varsin hyödyllinen kumppani kaikessa asioinnissa. Hänelle sattui sitten sellainenkin onnettomuus, että olkapää meni sijoiltaan. Tanja tietysti hoiti asiat, mutta minäkin olin mukana. Englannin kielellä asiat yleensä hoituivat, mutta minäkin välillä solkkasin Espanjaa, kun sitä Tanja ei paljoa osannut.

Tilasimme ambulanssin Hilun kotiin, ja he tutkivat tilanteen ja tekivät mitä voivat ja antoivat lähetteen sairaalaan. Sinne meidän kuitenkin piti mennä taksilla. Taksi meni ensin aivan väärään paikkaan hyvin pitkälle, mikä ei ollut mukavaa Hilulle, kun hän oli kovissa tuskissa, mutta lopulta pääsimme Marbellaan, missä oli hieno ja ajanmukainen, toimiva sairaala. Taksikuski pyyteli kovasti anteeksi, eikä ottanut täyttä hintaa.

Hilu pääsi pian hoitoon ja Tanja meni hänen mukaansa. Minä istuin odotushuoneessa; siihen meni melkein koko yö. Aamupuolella lähdimme takaisin, ja asia oli kunnossa.

Fuengirolassakin on sairaala, mutta ambulanssihenkilökunnan mielestä tässä tapauksessa Marbella oli parempi.

Tarkoituksenani oli lähteä jollekin meriristeilylle, joita satamasta lähti säännöllisesti, mutta jotenkin sekin jäi. Muut retket minua eivät nyt kiinnostaneet. Marokkoon ehkä kannattaisi lähteä, kun siellä puhutaan Ranskaa. Tunisiaan tehdään paljon retkiä, samoin Gibraltarille, ja tietysti myös eri puolille Andalusiaa ja Espanjaa. Stella Maris- hotellissa rantakadulla Fuengirolan keskustan ja Los Boliches’in puolivälissä on varattavissa kaikenlaisia retkiä, ja siellä on paljon suomalaisia, suomalaisia lehtiä ja kirjoja lainattavaksi.

Busseilla myös on helppo matkustella kun oppii systeemit. Muutaman matkan tein Hilun kanssa, kun hän ei aina jaksanut kävellä, ja sitten kävin jouluna Los Pacosissa Pertin kanssa. Muuten vain kävelin ja näin kyllä Fuengirolan ja Los Boliches’in joka puolelta.

Fuengirola

Malagasta on etelään Fuengirolaan puolen tunnin matka rantatietä autolla. Junallakin pääsee helposti. F:ssa on paljon rantoja, hotelleja ja turisteja ympäri Eurooppaa. Eri kansallisuuksien ihmiset ovat paljolti keskittyneet eri kaupunginosiin, suomalaiset Los Boliches'iin ja Los Pacosiin. Bussilla paikkaan yhdellä eurolla (ja alennuslippujakin on), eivätkä kävellenkään matkat ole mahdottomia. Supermercadoja, kauppoja, on tiheässä.

Niin kuin kaikkialla etelän ja saaristojen rantakaupungeissa, täällä ei muuta ohjelmaa välttämättä tarvitsekaan kuin kulkea edestakaisin rantabulevardia ja pysähdellä siellä istuskelemaan ja poikkeamaan ravintoloihin ja baareihin syömään herkullisia ruokia.

Suomalaisia ravintoloita ja baareja on paljon, suomen kielellä pärjää monessa paikassa. Kaikenlaista muutakin ohjelmaa on, kielikursseista retkiin ja risteilyihin.

Los Boliches

Los Boliches on Fuengirolan kaupunginosa pari kilometriä keskustasta pohjoiseen. Suomalainen hostelli on hostelli Nevada, johon asetuin viikoksi. Sitten menin halpaan Espanjalaiseen hostelliin, hostelli Santa Fe, joka oli kirkon torin laidalla. Siellä olin kaksi kuukautta ja kolme viikkoa. Rannalle oli parin korttelin matka ja siellä oli hiekkaranta ja ravintoloita. Torin läheisyydessä oli monia baareja, joista sai halpoja tapaksia.

Azul-nimisessä ravintolassa suomalaiset kokoontuivat karaokeen ja tietokilpailuihin. Sinnekään ei ollut pitkä matka.

Bussikatu ja Junakatu halkovat Los Boliches’in ja niiden avulla siellä on helppo suunnistaa ja löytää paikat. Internet-kahviloita, joissa on myös halvat puhelimet, on joka paikassa. Kaikki palvelut löytyvät helposti, pankit, kännykkäfirmat, kaupat, hallit jne. Los Boliches'issa on yksi halli ja Fuengirolan keskustassa suurempi.

Feria-alueella on tori ja kirpputori muutamana päivänä viikossa. Se on Fuengirolan puolella, mutta lyhyen matkan päässä Los Boliches'ista.

Pankit

Automaateista saa rahaa joka paikassa. Automaatti saattaa imaista kortin, niin kuin minullekin kävi viikon kuluttua saapumisesta. Se oli perjantai-päivä, enkä tajunnut, että olisin saanut kortin lauantainakin, kun luulin, että pankki on kiinni lauantaina. Sota-baari oli hostellini vieressä ja sieltä yritimme puhelimella Jarkon ja espanjalaisen avuliaan tarjoilijanuorukaisen kanssa soitella joka paikkaan ja koputella pankin oveen ym. Kun soitin Suomeen Nordeaan, neuvottiin heti sulkemaan kortti ja odottamaan uutta, joka tulee kuriiripostilla. Näin sitten kävikin, parin päivän päästät tuli paketti hostelliini. Pohjolasta ei saanut mitään avustusta, koska korttia ei ollut varastettu.

Espanjalainen tili on hyvä olla, jos tarvitsee espanjalaisen Internet-yhteyden tai asumisoikeuden. Minulla oli edellisestä matkasta tili, ja siirsin sinne rahaa Internetissä, jolloin sain nostettua rahaa pankista. Pankki oli kaukana Fuengirolan puolella, ja jokainen ymmärtää, että kaikenlaista järjestelyä ja kuljeskelua tässä tarvittiin, mutta lopulta asiat järjestyivät kaikin puolin parhain päin.

Internetin ja pankkikorttien takia, ja koska on euro-valuutta, ovat nämä raha-asiat varsin helppoja ja yksinkertaisia. Automaateista täytyy muistaa, että käy niissä pankin konttorien edessä ja silloin kun pankki on auki. Ja kyllä sen oppii, mitkä automaatit ovat luotettavia. Pankkien eteisissä ovat parhaat.

Hotellit ja asuminen

Olen ollut muutaman kerran aikaisemminkin Fuengirolassa ja Torremolinoksessa ja useammassakin hotellissa. Hotellimajoitus on halpaa, kun sen ottaa matkalippujen yhteydessä, viikoksi, kahdeksi viikoksi tai kuukaudeksi. Varmaan huoneen saa kolmeksikin kuukaudeksi, mutta silloin kannattaa jo mieluummin vuokrata asunto tai mennä halpaan hostelliin.

Käytännössä parhaita hotelleja ovat apartamentot, joissa saa itse keittää ruokia.

Hostell Nevada on siis suomenkielinen paikka. Nykyään sitä pitävät uskovaiset ja siellä ei tarjota alkoholeja. Aikaisemmin kun olin siellä, sievät suomalaiset lentoemäntätytöt katsoivat naamaani aamuisin ja naaman perusteella kaatoivat arvioimansa määrän votkaa minulle ja siihen tomaattimehua. Tämä autuus oli siis nyt poissa.

Viikon olin siellä, 150 €. Sinä aikana tutustuin vuokra-asuntoihin, mutta niiden hinta oli 450–600 € kuukaudessa, joten kun näin Santa Fen teipatun ikkuna mainoksen kirkkotorin laidalla: 300 € suurilla kirjaimilla, menin heti sinne.

Kodin onni- niminen suomalainen paikka bussikadulla välittää vuokra-asuntoja. Kävin kylässä useampienkin suomalaisten luona, mm Pertin luona Joulua viettämässä, ja asunnot olivat tietysti siistejä ja mukavia. Kaikenlaista manjaana-juttua tietysti jokaisella oli ollut asioiden järjestämisessä. Hilu sai mukavan yhden makuuhuoneen asunnon läheltä ja muutti vielä toiseenkin erityisen mukavaan, mutta sitten hänen täytyi jo lähteä muutaman päivän päästä.

Isompia asuntoja perheille on tietysti eri puolilla saatavissa suuremmalla hinnalla. Kaikista saa helposti tietoa Internetistä, jossa voi tehdä myös varauksia.