Tiivistelmä

    Kiinnostukseni kuurosokeutta kohtaan ajoi minut valitsemaan opinnäytetyöni aiheeksi
    kuurosokeiden kulttuurin. Käytettävissäni olevien rahallisten ja ajallisten resurssien niukkuuden
    ja kuurosokeiden parissa työskentelemäni ajan vähyyden vuoksi ei minun ollut mahdollista tehdä
    laajaa tutkimusta kuurosokeiden kulttuurin sisällöstä. Niimpä opinnäytetyössäni keskityinkin
    tutkimaan voisiko kuurosokeutta ajatella kultturina.

    Tutkimuksessani haastattelin yhteensä kymmentä henkilöä. Kuurosokeita ja heidän parissaan
    läheisesti työskenteleviä ihmisiä, eli kuntoutussihteereitä, kuntoutusohjaajia ja tulkkeja.
    Haastatteluilla kartoitin kuurosokean elämäntapaa, heidän tapaansa elää ja selviytyä arkipäivän
    tilanteissa. Työntekijöiltä kyselin kuinka he omassa työssään ovat huomanneet kuurosokeiden
    ryhmän erilaisuuden muihin kulttuuri- ja vammaiskulttuuriryhmiin verrattuna. Haastatteluja peilasin
    eri kulttuurin määritelmiin.

    Tutkimukseni perusteella voin todeta, että kuurosokeat elävät joko integroituneina valtakulttuuriin
    tai mieltävät itsensä kuuluvaksi kuurojen kulttuuriin. Kuitenkin kuurosokeiden ryhmässä on selvästi
    nähtävissä vain ja ainoastaan kuurosokeille ominaisia piirteitä, joka osoittaisi heillä olevan omaa kulttuuria.
 

   Kuurosokeus
 

     Aiheet

    1. Johdanto
    2. Kuurosokeus
    2.1 Kuurosokeuden määritelmä
    2.2 Kuurosokeiden määrä
    2.3 Kuurosokeuden syitä ja ryhmittely
    2.3.1 Syntymästä asti kuurosokeat
    2.3.2 Myöhemmällä iällä kuurosokeutuneet tai kuurosokeutuvat
    2.4 Kuulo- ja näkövamman vaikutuksia
    2.4.1 Näkövamma
    2.4.2 Kuulovamma
    2.5 Kuurosokeiden kommunikaatiotavat
    3. Tulkkipalvelu
    4. Kulttuuri
    5. Tutkimus
    5.1 Tutkimuksen tekeminen
    5.2 Tutkimuksen tulokset
    5.3 Pohdintaa
    6. Lopuksi

    Lähteet
 
 
 

    1 Johdanto

    1980- luvulla Amerikassa alkanut ja 1990- luvulla Suomeen levinnyt kuurotietoisuus
    on muuttanut kuulovammaisten ihmisten käsitystä itsestään. Nykyään kuurot mieltävätkin
    itsensä mieluummin kielelliseksi (viittomakieliseksi) vähemmistöksi kuin vammaisryhmäksi.
    On alettu puhua vammaiskulttuurista (www.kynnys.fi) (Tuntosarvi 10/1999s.11).
    Viime aikoina on alettu käydä keskustelua siitä, voisiko myös kuurosokeilla olla
    omaa valtaväestöstä ja vammaiskulttuurista eriävää kulttuuria.

    Opinnäytetyöni tarkoitus kuurosokeiden kulttuurin etsimisen lisäksi on tehdä eräänlainen
    perusteos joka käsittelee kuurosokeutta, kuurosokeiden kommunikaatiotapoja ja
    kuurosokeuteen johtavia syitä.
 

    2 Kuurosokeus

    2.1 Kuurosokeuden määritelmä

    Perinteisesti kuurosokeutta on määritelty ainoastaan lääketieteellisistä ja diagnostisista lähtökohdista.
    Tällöin on usein unohdettu vamman vaikutukset yksilön elämässä. Vuonna 1980 hyväksytyn
    yhteispohjoismaisen määritelmän mukaan:

    "Henkilö on kuurosokea, kun hänellä on vakava asteinen näkö ja
    kuulovamman yhdistelmä. Osa kuurosokeita on täysin kuuroja ja
    sokeita. Toisilla on näön ja/tai kuulon jäänteitä. Vammojen
    yhdistelmä vähentää samanaikaisesti mahdollisuuksia käyttää
    hyväksi mahdollisia näön ja kuulon jäänteitä. Tämä aiheuttaa
    sen, että kuurosokeat eivät ilman muuta voi käyttää hyväkseen
    näkövammaisille tai kuulovammaisille tarkoitettuja palveluita.
    Kuurosokeus aiheuttaa tämän johdosta erittäin suuria vaikeuksia
    koulunkäynnissä, jatkokoulutuksessa, työssä, perhepiirissä ja
    sosiaalisissa kontakteista sekä estää informaation saamista ja
    osallistumista kulttuuritoimintaan.
    Kuurosokeina syntyneiden tai kuurosokeiksi varhaisessa iässä
    tulleiden kohdalla tilanne monimutkaistuu sen johdosta, että
    heillä on usein persoonallisuuden kehitykseen ja käyttäytymiseen
    liittyviä lisävaikeuksia. Tämänkaltaiset lisävaikeudet
    vähentävät vielä enemmän mahdollisuuksia käyttää hyviksi näön ja
    kuulon jäänteitä ja vaikeuttavat muiden toimintojen kehitystä.
    Kuurosokeus on tästä syystä nähtävä aivan omana vammana, joka
    aiheuttaa erityismenetelmien tarvetta kommunikoinnissa ja
    jokapäiväisessä selviytymisessä."

    Yhtenevän määrittelyn avulla on pyritty osoittamaan, että kuurosokeus on nähtävä omana
    erikoislaatuisena vammanaan. Selkeällä määrittelyllä on saavutettu myös tärkeitä sosiaalipoliittisia
    tavoitteita ja sen avulla kuurosokeat itse, heidän omaisensa, järjestöt ja työntekijät ovat perustelleet
    kuurosokeiden erityispalveluiden tärkeyttä ja tarpeellisuutta.
    (Hassinen 1998 s.7-8)
 
 

    2.2 Kuurosokeiden määrä

    Kansainvälisesti kuurosokeiden määrästä esiintyy ristiriitaisia arvioita, jotka vaihtelevat
    noin 2.2 - 14.9 / 100.000 asukasta. Suuret erot johtuvat kirjavasta määrittelystä ja heikosta
    rekisteröinnistä. Suomen Kuurosokeat ry:n (WWW.kuurosokeat.fi) palvelujen piirissä on
    arviolta 750 kuurosokeaa.(Hassinen 1998)
 

    2.3 Kuurosokeuden syitä ja ryhmittely

    Perinteisen jaon mukaan kuurosokeat on jaettu kahteen ryhmään.
    - Syntymästä asti kuurosokeisiin
     - Myöhemmällä iällä kuuurosokeutuneisiin.

    2.3.1 Syntymästä asti kuurosokeat
    Aikaisemmin suuri kuurosokeuden aiheuttaja oli vihurirokkovirus, joka on tehokkaan rokotuksen
    ansiosta väistymässä. Vamma havaittiin yleensä heti syntymän jälkeen eikä se ollut etenevä
    (Koskinen 1999.s 24). Muita synnynnäisiä kuurosokeuden aiheuttajia ovat äidin raskausaikana
    sairastamat infektiot sekä kromosomihäiriöt. Kuulonäkövamman lisänä saattaa olla myös erilaisia
    neurologisia vammoja, jotka saattavat aiheuttaa liikunta- tai kehitysvamman (Eloaho YM. 1997, 6-7)

    2.3.2 Myöhemmällä iällä kuurosokeutuneet tai kuurosokeutuvat

    Syntymästä saakka näkövammaiset, joiden kuulo on huonontunut myöhemmin.

    Tässä ryhmässä ei ole eroteltavissa yhtä selvää sairautta, vaan syynä voi olla esim. harmaa tai viherkaihi,
    vammautuminen, tai diabetes. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset ovat yleensä olleet mukana näkövammaisten
    toiminnassa ja ovat omaksuneet puhutun kielen äidinkielenään, sillä ovat käyneet koulunsa
    joko näkövammaisten koulussa, tai integroituina kansa/peruskoulussa (Koskinen 1999).

    Syntymästä saakka kuulovammaiset, joiden näkö heikentyy myöhemmin.

    Tähän ryhmään kuuluvien näköongelmat alkavat yleensä kouluiässä.. Kuulovamman asteesta riippuen henkilö
    on käynyt koulunsa joko kuurojen koulussa, tai integroituna kansa/peruskoulussa. Henkilön äidinkieli on joko
    puhuttu kieli, tai viittomakieli. Suurin tämän ryhmän kuurosokeuden aiheuttaja on Usherin oireyhtymä
    (Kaitalo 1990, 8).

    Usher on periytyvä geenivirhe, joka puhkeaa lapsella, mikäli molemmat vanhemmat ovat geenin kantajia.
    Usheria on kolmea laatua.
    Usher 1: Synnynnäinen vaikea kuulovamma, tasapainoelimen toiminta puuttuu, huimausta näön heiketessä,
    näköongelmat havaitaan yleensä leikki -iässä. Aiheuttajana viisi eri geeniä
    Usher 2: Eri asteinen huonokuuloisuus, joka pysyy muuttumattomana tai kuulo alenee hitaasti, tasapainoelimen
    toiminta on normaalia, ei huimausta. Näköongelmat todetaan myöhemmin kuin Usher 1:llä ja näkö pysyy
    parempana.  Aiheuttajana kaksi eri geeniä.
    Usher 3: Yleisin tyyppi Suomessa. Kuulovamman aste, alkamisaika ja eteneminen vaihtelee syntymästä asti
    vaikeasta, nuoruusiän keskivaikeasta aikuisiällä havaittuun kuulovamman. Näköongelmat eivät poikkea muista
    ryhmistä. Usher 3 havaitaan yleisimmin 1- 2 vuoden iässä. Aiheuttajana yksi geeni. (Hassinen 1998.)
 

    2.4 Kuulo- ja näkövamman vaikutuksia

    2.4.1 Näkövamma

    Näkövamman aiheuttaja on verkkokalvon rappeuma, josta seuraa Retinitis pigmentosa niminen sairaus.
    Retinitis pigmentosa aiheuttaa muutoksia silmän verkkokalvon sauva ja tappisoluissa (Hyvärinen 1991, 28)
    Näiden muutoksista seuraa alentunutta hämäränäköä, häikäistymistä, alentunutta kontrastinäköä, sekä näkökentän
    kaventumista (Lahtinen-Miettinen 1991, 7) Retinitis pigmentosa aiheuttaa myös erilaisia valopilkkuja tai liikkuvia
    valoja näkökenttään. Valoilmiöiden syynä on verkkokalvon rappeutumisen aiheuttama näköhäiriö (Hyvärinen 1991, 29)
    Alentunut hämäränäkö saattaa ilmetä jo lapsena, mutta yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Kuurosokean
    silmä mukautuu valaistuksen vaihteluun hitaasti ja verkkokalvon sauvasolujen toiminnan loppuessa silmän
    adaptaatiokyky heikkenee ja lopulta lakkaa kokonaan. Sen seurauksena pimeässä näkeminen loppuu kokonaan.
    Tällöin puhutaan hämäräsokeudesta (Hyvärinen 1981, 107). Häikäistyminen voi ilmaantua samaan aikaan
    hämäräsokeuden kanssa. Näkö huononee heti, jos valo kohdistuu suoraan silmiin, tai mikäli valo muuttuu
    yllättäen kirkkaaksi. Myös kaikki valoa heijastavat pinnat aiheuttavat häikäistymistä. Kontrastinäön alentuessa
    pintojen vaaleuseron havaitseminen vaikeutuu. Tällöin kulkeminen vaikeutuu, sillä pintojen syvyyssuhteita on
    vaikeata erottaa toisistaan. Myös kasvonpiirteiden ja ilmeiden hahmottaminen vaikeutuu. Kolmiulotteisuus häviää
    ja ympäristö muuttuu kuvaksi. ( Hyvärinen ym 1994, 18) Normaalisti ihmisen näkökenttä on 180 astetta.
    Kuurosokean näkökenttä saattaa kaventua alkuun siten, että hän ei sitä itse huomaa. Näkösolujen toiminta lakkaa
    ensin pieniltä alueilta verkkokalvolla, jolloin näkökenttään ilmestyy pieniä sokeita kohtia. Alkuun aivot kykenevät
    korjaamaan kuvan siten, että siinä ei näytä olevan mitään vikaa, mutta myöhemmin sokeiden alueiden kasvaessa
    näkökentän laitaosan toiminta häviää ja jäljelle jää vain kapea kenttä eli putkinäkö.(Hyvärinen 1981, 67-69)
    Yksilölliset vaihtelut näkövamman laadussa ovat suuria ja vaihtelevat päivän, vuorokauden ajan ja vireystilan mukaan.
 

    2.4.2 Kuulovamma

    Kuulovammat luokitellaan vaikeusasteen mukaan lievään (noin 15-40dB), kohtalaiseen (noin 40-65dB), vaikeaan
    (noin 65-90dB) ja erittäin vaikeaan (yli 90dB) (Viita ym.1998, 39)
    Lievä kuulovamma: Vaikeuksia saada puheesta selvää meluisassa ympäristössä. Myös kuiskauksen kuuleminen
    tuottaa ongelmia. Kohtalainen: Kuulemisvaikeuksia ryhmäkeskusteluissa ja melussa. Rauhallisessa ympäristössä
    kahdenkesken kuulee hyvin.
    Vaikea: Henkilöllä on vaikeuksia selvitä kaikissa kommunikaatiotilanteissa ja hän kuulee vain kuulokojeella.
    Huuliltaluku helpottaa ymmärtämistä. Henkilön oma puhe saattaa olla hieman epäselvää, mutta ymmärrettävää.
    Erittäin vaikea: Henkilöllä ei ole käyttökelpoista kuuloa jäljellä ja viittomakieli mahdollistaa kommunikoinnin.
    Kuulokojeen avulla henkilö saattaa havainnoida ympäristön ääniä, joka helpottaa tilan hahmottamista.
 

    2.5 Kuurosokeiden kommunikaatiotavat

    Kuurosokeiden käyttämät kommunikaatiotavat voidaan jakaa kahteen ryhmään:
    Viittomakieleen ja puhuttuun kieleen perustuviin menetelmiin.
    Kuurosokeiden käyttämiä kommunikaatiotapoja ovat:
 

    Viittomakieleen perustuvia kommunikaatiotapoja:
    1. Viittomakieli
    2. Taktiili viittominen.

    Puhuttuun kieleen perustuvia kommunikaatiomenetelmiä:
    3. Viitottu puhe
    4. Puhe ja kuulolaite
    5. Sormiaakkoset
    6. Antikva
    7. Kirjoitus.
    8. Braille, eli pistekirjoitus
    9. Huulioluku

    Lisäksi
    10. Kosketus
 
 
 

    Viittomakieli

    Viittomakieltä käyttävät syntymästä asti, tai varhaisessa lapsuudessaan kuuroutuneet.
    Viittomakielellä on oma puhutuista kielistä poikkeava rakenteensa.
    Viittomakielen kieliopillisia elementtejä ovat käsien, vartalon ja suun liikkeet, sekä ilmeet.
    Viittomat muodostuvat osista, joita ovat mm. käsimuoto, paikka, liike ja (käden) orientaatio (Eloaho ym. 1997, 14)
    Kiinteiden viittomien lisäksi käytetään myös tilanteessa tuotettua, produktiivista viittomista (Takkinen 1998)
    Viittomakielessä on omat sanaleikkinsä, sananlaskunsa ja viittomakielisillä on oma kieleen sidottu kulttuurinsa.
    Viittomakieli ei yleisen harhaluulon mukaisesti ole kansainvälistä, vaikka monet viittomat, kuten muotoa
    ( pallo, kolmio. pitkä, lyhyt jne.) ja jotkin tekemistä ilmaisevat viittomat (onkia, ampua, juoda jne.)
    ovatkin ns. universaaleja.
    WWW.kl-deaf.fi

    Taktiili viittominen

    Mikäli kuurosokean näkö ei riitä viittomien seuraamiseen vapaassa tilassa, joutuu hän käyttämään kädestä käteen,
    eli taktiilia viittomista. Sekä viittomakieltä, että viitottua puhetta voi vastaanottaa taktiilisti.
    Taktiilissa viittomisessa vastaanottajan käsi tai kädet lepäävät hänelle viittovan henkilön käsien päällä ja liikkuvat
    viittomien mukana. (Tuntosarvi 9/1999) Täten vastaanottaja saa viittomien liikkeiden ja käsien muodon perusteella
    saman informaation, kuin vapaaseen tilaan viitottaessa.
    JohannaMesch (www.handikappa.se/sdrf/tsp/hohanna.htm) on väitellyt tohtoriksi tukholman ylopistosta aiheenaan
    taktiili kommunikaatio. Hänen tutkimuksensa "Teckenspråk I taktil form" tiivistelmä on luettavissa tästä.
    (www.sb.su.se/disputation/psikböad/JohannaMesch.html)
 

    Viitottu puhe

    Viitottu puhe eroaa varsinaisesta viittomakielestä siten, että viitotussa puheessa viittomakielen viittomat tuotetaan
    puhutun kielen mukaisessa sanajärjestyksessä. Viitottu puhe noudattaa muutenkin puhutun kielen sääntöjä.
    Viitotulla puheella voidaan esimerkiksi käyttää puhutun kielen sanaleikkejä, tai sananlaskuja. (Koskinen 1999 s.36)
    Mikäli viitotulla puhella kommunikoivalla henkilöllä on kuulon jäänteitä, voidaan viitotussa puheessa käyttää myös
    ääntä.(Härmä- Pelkonen: Viitotun puheen oppikirja.) Viitotulla puheella voidaan kommunikoida joko vapaaseen
    tilaan viittomalla, tai taktiilisti.
 

    Puhe ja kuulolaite

    Kuulokojeen käyttäjä kykenee häiriöttömässä ympäristössä vastaanottamaan puhetta kuulokojeen avulla, joskin
    kuulolaitteen ääni ei vastaa normaalia ääntä, vaan on mekaaninen. Yleisimpiä kuulokojeita ovat korvantauskoje,
    jonka mikrofoni on korvan takana tai taskukoje, jonka mikrofoni on kaulalla tai paidan rintataskussa. Lisäksi on
    olemassa korvakäytävän suulle sijoitettava kone, silmälasi koje ja kuulokkeen mallinen koje (Viita ym. 1998, 56).
    Kuulolaite vahvistaa kaikki ympäristön äänet, joten esimerkiksi ruokailutilanteessa ruokailuvälineiden kilinä voimistuu
    kuulokojeen käyttäjän korvaan ja häiritsee normaalin keskustelun kuulemista. Tällaisia tilanteita varten on olemassa
    induktiosilmukka, joka vahvistaa ainoastaan suoraan laitteen mikrofoniin puhutun äänen. Induktiota on saatavilla joko
    henkilökohtaista mallia, tai ryhmätilanteissa käytettävää silmukkavahvistinta. Se mahdollistaa kuulemisen tilanteissa,
    joissa muuten kuuleminen olisi mahdotonta. Edellytyksenä on, että kaikki puhuttu informaatio välittyy mikrofonin
    kautta eli ryhmätilanteessa tulee mikrofonia kierrättää puhujalta toiselle. Lisäksi on olemassa radioaaltoihin perustuvia
    FM- laitteita, joissa on erillinen mikrofoni ja vastaanotin.(Eloaho ym. 1998, 56-67)
 
 

    Sormiaakkoset

    Varsinaisessa viittomakielessä sormiaakkosia käytetään , kun esiintyy sana, tai nimi, jonka viittomaa ei tiedetä, tai mikäli
    viittomaa ei ole laisinkaan. Useimmat myöhemmällä iällä kuurosokeutuneet eivät halua opetella viittomia, tai viittomakieltä,
    jonka vastaanottaminen saattaa olla vaikeata vaillinaisella näkökyvyllä ja viittomakielen opettelu pelkällä tuntoaistilla vaatii
    vahvaa motivaatiota. Sormiaakkosten etuna on helppo omaksuttavuus, mutta haittapuolena on kommunikoinnin hitaus, sillä
    jokainen sana sormitetaan kirjain kerrallaan. Sormittaessa käsi tulee pitää lähellä suuta, jolloin vastaanottaja voi seurata myös
    sormittajan huuliota. Sormiaakkostuksessa on oleellista rauhallisuus, jotta vastaanottaja ehtii hahmottaa kirjaimet ja muodostaa
    niistä kokonaisia lauseita. Sormiaakkosjärjestelmiä on maailmassa useita. Suomessa on ollut käytössä kahdet eri sormiaakkoset.
    Niinsanottuja vanhoja sormiaakkosia käyttää vielä osa vanhoista kuurosokeista ja kuuroista. Suomessa käytössä olevissa
    niinsanotuissa yhden käden sormiaakkosissa A, E, ja S ovat vaikeasti eroteltavissa toisistaan. (Koskinen 1999. s.39)
    Brittiläiset sormiaakkoset, joissa käytetään molempia käsiä, ovat nopeammat ja helpommat käyttää, vaikkapa kävellessä.
    Suomalaisten ja brittiläisten sormiaakkosten vertailussa (Leivonen- Sairanen 1998, 12)  todettiin, että brittiläiset sormiaakkoset
    ovat motorisesti helpot oppia ja että ikä ei ole niiden oppimisen este.
 

    Antikva- kirjoitus

    Antikva- kirjoituksella tarkoitetaan kommunikaatiotapaa, jossa kuurosokean kämmeneen, selkään, tai poskeen kirjoitetaan
    isoja aakkos kirjaimia (tikkukirjaimia). Jokaisen sanan jälkeen pidetään pieni tauko, tai pyyhkäistään kädellä kirjoitus kohtaa
    sanavälin merkiksi. Samaa kirjoitusmenetelmää voidaan käyttää vaikkapa pöydän pintaan kirjoitettaessa, jolloin kynänä
    toimii kuurosokean etusormi. Mikäli     henkilö ei osaa viittomakieltä tai sormiaakkosia, on Antikva- kirjoitus tällöin helpoin
    kommunikaatiotapa. (Eloaho ym 1997 s.21)
 

    Kirjoittaminen

    Kirjoituksella kommunikoidessa tulee ottaa huomioon henkilön näkökyky ja kirjoituksen koko valitaan sen mukaan.
     Kuurosokealle kirjoitettaessa myös kirjoitusalustan ja tekstin kontrastin tulee olla riittävän hyvä, mikä käytännössä
    yleensä tarkoittaa valkoista taustaa ja mustaa tekstiä. Näkökentän ollessa kapea tai puutteellinen, joutuu lukija
    siirtämään katsettaan monta kertaa, joka puolestaan hidastaa lukemista. (Koskinen 1999.s.36)
    Lukemista voidaan helpottaa eri apuvälineillä. Erityyppisistä suurennuslaseista voi olla apua, mutta niiden
    suurennus ei aina välttämättä riitä. (Suomen Kuurosokeat ry. 1997 s.21)

    Pistekirjoitus

    Pistekirjoitus perustuu sokean ranskalaisen Luis Braillen (1809- 1852) kehittämän kuuden pisteen järjestelmään,
    joiden avulla voidaan muodostaa yhteensä 64 erilaista merkkiä (Honkanen, Vartio 1998, 32) Pistekirjoitus on
    kohtalaisen helppo omaksua systemaattisuutensa vuoksi, mutta pelkän tuntoaistin avulla pisteiden sujuvan lukutaidon
    oppiminen vie aikaa. Kirjoitusta tuotetaan joko naskalilla ja levyllä, tai pistekirjoituskoneella. Muita pistekirjoituksen vähemmän
    käytettyjä apuvälineitä ovat Tellatouch- keskustelukone, jossa on sekä pistekirjoituskoneen, että tavallisen kirjoituskoneen
    näppäimet ja Dialogos, joka on samanaikaisesti pistekirjoitin/kuuntelulaite, elektroninen kirjoituskone, nauhuri ja puhelinliitäntä.
    Dialogosin avulla täysin kuuro ja sokea henkilö kykenee käymään puhelinliitännän välityksellä toisen henkilön kanssa.
    Tietokoneet ovat nykyään lähes syrjäyttäneet Tellatouchin ja Dialogosin  Uusimpina keksintöinä pistekirjoituksen saralle
    ovat tulleet pistekirjoitus näyttö tietokoneelle.
 
 

    Huulioluku

    Moni jo syntymästään tai varhaisesta lapsuudestaan kuulovamman omaava henkilö seuraa huuliota, eli huulten liikkeitä
    ja kasvojen ilmeitä. Kommunikointi tilannetta voi  helpottaa lisäämällä huulten ja ihon kontrastia punaisella huulipunalla.
    Huulion selkeys helpottaa viestin perillemenoa. Selkeyden edellytyksenä on, että sanat äännetään huolitellusti, jopa liioitellen.
    Mikäli kuurosokea seuraa huuliota, on puhujan tärkeätä pysyä paikallaan ja puhua kuurosokeaa kohti.
 

    Kosketus

    Vaikka kosketus onkin mukana muutamissa kommunikaatiomenetelmissä ei sen osuutta voi olla korostamatta kuurosokean
    kommunikaatiossa. Thayerin (1986)     mukaan yksilön identiteetti, selviytyminen, kulttuurin ja seksuaalisuuden ilmaiseminen,
    status ja aggressio  ovat vahvasti sidoksissa kosketukseen. Kosketus on siis välitön, intiimi ja hallitseva kommunikointimuoto.
    Kosketuksella voidaan ensisijaisesti kommunikoida lämmöllä hoitavasti ja koskettavasti. Suurin osa ympäristömme välittämästä
    informaatiosta välittyy silmien ja korvien kautta, mutta myös kosketuksen merkitys on suuri. Kun yksilö menettää kykynsä
    verbaaliseen kommunikaatioon, kosketuksen merkitys kommunikaatiomuotona kasvaa. "Tämän voivat kaikki kuurosokeat ja
    kuurosokeiden parissa työskentelevät myöntää pelkästään oman empiirisen kokemuksensa perusteella." (Koskinen 1998)
 

    3 Tulkkipalvelu

    Tulkkipalvelu on tärkeä osa kuurosokean elämää. Tulkin kanssa kuurosokealla on mahdollisuus osallistua tilaisuuksiin,
    joihin hänellä ei olisi mahdollisuutta mennä tai ottaa osaa ilman tulkkipalvelua. (Tulkinkäyttäjän opas 1998 s.1)
    Invalidihuoltolain vuonna 1988 toteutetun kokonaisuudistuksen myötä kuurosokeille turvattiin
    oikeus tulkkipalveluun, jota tarjoavat Viittomakielen Tulkit.
    Laissa Kuurosokealle taataan tulkkipalvelua vähintään 240 tuntia vuodessa. (Tulkinkäyttäjän opas 1998 s.9)
    Viittomakielen tulkiksi kouluttautumisesta saa lisätietoja osoitteesta WWW.psko.fi. tai WWW.tk-opisto.fi
    Viittomakielentulkki koulutus (AMK) kestää 3.5 vuotta.
    Viittomakielen tulkkeja on koulutettu viittomakielisten tulkkipalvelua toteuttamaan 1980- luvulta alkaen.
    Viittomakielen tulkkikoulutus antaa valmiudet myös kuurosokeiden tarvitsemien palveluiden tarjoamiseen,
    kuten opastus ja kuvailu. (Tulkinkäyttäjän opas 1998 s.12)
    Vuonna 1999 Viittomakielen tulkit perustivat Osuuskunnan, jonka toimintaa
    ollaan parhaillaan käynnistämässä.(www.sunpoint.net/vkvia)

    4 Kulttuuri

    Mitä kulttuuri on?

    Kulttuurin määrittely on vaikeaa. Kansainvälisesti hyväksyttyjä kulttuurin määritelmiä ei ole saatu aikaan.
    Kautta aikojen kulttuurista on esitetty satoja erilaisia määritelmiä riippuen esittäjän katsontakannasta ja ideologiasta.
    Seuraavassa esittelen muutamien tutkijoiden käsityksiä kulttuurista, joita käytin pohjana omassa tutkimuksessani.

    John H. Bodley määrittelee kulttuurin kahdeksasta eri näkökulmasta.
    Näkökulmina ovat aihepohjainen, historiallinen, behavioraalinen, normatiivinen, funktionaalinen, henkinen ja symbolinen.

    1 Aihepohjainen
    Pitää sisällään kaiken mitä on määriteltävissä eri piirteiden tai luokitusten mukaan, esim. sosiaalinen organisaatio, uskonto ja talous.

    2 Historiallinen
    Tarkoittaa sosiaalisia perinteitä, joita välitetään sukupolvelta toiselle.

    3 Behavioraalinen
    Opittuja ja totuttuja inhimillisiä käyttäytymis tapoja. Elämäntapaa.

    4 Normatiivinen
    Yleiset elämiseen liittyvät ideaalit, arvot ja säännöt.

    5 Funktionaalinen
    Inhimilliset tavat ratkaista ongelmia, jotka liittyvät yhdessä elämisen ja ympäristöön sopeutumiseen.

    6 Henkinen
    Ajatukset ja opittujen tapojen kokonaisuudet. Ne asiat, jotka erottavat ihmisen eläimestä.

    7 Rakenteellinen
    Jäsennellyt, toisiinsa liitetyt ideat, symbolit ja käytänteet, jotka ovat kulttuurissa käytössä.

    8 Symbolinen
    Mielivaltaiset käyttöönotetut merkitykset, jotka yhteisö jakaa ja joita se käyttää.
    (Rauma- Uggelberg 1999 s.3)

    Wardhaugh toteaa, että kulttuuri pitää sisällään ne asiat, jotka auttavat meitä selviytymään jokapäiväisestä elämästämme.
    Hänen mukaansa juuri kulttuurillinen tietotaito kertoo meille puhujan ja kuuntelijan roolit kussakin kulttuurissa.
    Kulttuurierot näkyvät selkeästi siinä, kuinka kyseinen kulttuuri suhtautuu puheen keskeyttämiseen, puheenvuorojen pituuteen,
    tauotukseen ja siihen millaisena     kulttuurin jäsenet kokevat esim. hiljaisuuden tai kosketuksen. (Wardhaugh 1986, 211)
    Kulttuurinen taustamme välittyy viestinnällisissä valinnoissamme. Tulkitsemme ja valitsemme kaiken havainnoimamme
    kulttuurillisen taustamme kautta.(Hall 1973, 97)
 
 

    5 Tutkimus

    5.1 Tutkimuksen tekeminen

    Tutkimusta tehdessäni lähdin etsimään kuurosokeiden kulttuuria. Voisiko kuurosokeilla,
    jotka on perinteisesti nähty vain vammaisryhmänä olla omaa kulttuuria?

    Tutkimukseni on kvalitatiivinen.
    Suuri osa Kuurosokeita käsittelevistä tutkimuksista on kvantitatiivisia, joissa määritellään kuurosokeiden määrää,
    kommunikointia,  tukkipalvelua tai vammojen laatua. Kuurosokean elämän laatua, tai elämäntapaa ei ole vielä
    paljoa tutkittu. Kuurosokeat ovat kuitenkin olleet aktiivisia keksiessään apuvälineitä ja keinoja selvitä jokapäiväisessä
    elämässään; niinkuin meistä jokainen, mutta omasta perspektiivistään.

    Syksyn ja alkutalven 1999 aikana haastattelin kuurosokeita ja heidän kanssaan läheisesti työtä tekeviä ihmisiä.
    Tutkimustani varten haastattelin yhteensä kymmentä ihmistä. Viittä kuurosokeaa, kolmea tulkkia ja kahta kuurosokeiden
    kanssa läheisesti työskentelevää ihmistä. Samaan aikaan aloin pitää tutkimus päiväkirjaa johon kirjoitin pohdintojani ja
    tein muistiinpanoja haastatteluiden aikana.

    Aluksi piti pohtia kuinka tallentaisin keskustelut.
    Päädyin videointiin, sillä mielestäni tämä on tasa-arvoisin keino haastatella sekä puheella, että viittomakielellä haastateltavia.
     Halusin haastattelutilanteiden olevan mahdollisimman luontevia.  Muutaman haastattelun arkaluontoisuuden vuoksi ja
    haastateltavan pyynnöstä en videoinut kaikkia haastatteluja. Mielestäni kaikkien keskustelujen sanatarkka tallentaminen
    ei ollut tarpeellista, sillä haastattelujen tarkoituksena oli pikemminkin kartoittaa kuurosokeiden ja heidän parissaan
    työskentelevien ihmisten ajatuksia kuurosokeudesta ja kulttuurista, sekä pohtia yhdessä heidän kanssaan voisiko
    kuurosokeiden ryhmällä olla jotain vain sille ryhmälle ominaisia piirteitä, omaksi kulttuuriksi asti.

    Arkaluontoisimmat keskustelut kävin kartoittaessani kuurosokeiden arkipäivää. Heidän ilojaan ja surujaan, sitä,
    kuinka he hahmottavat  ympärillään olevaa maailmaa.

    Haastattelutilanteissa pyrin keskustelunomaisuuteen, mutta ohjailin keskusteluja muutamin kysymyksin.
    Luin kuurosokeiden kirjoittamia kuvauksia kuurosokeudestaan ja peilasin sitä kuurojen, sokeiden, sekä
    kuulevien ja näkevien kulttuureihin. Lisäksi kävin sähköposti keskustelua kuurosokeiden kanssa ja luin
    kuurosokeutta koskevia kirjoitelmia, pohdin kulttuurin syvempää olemusta eri kulttuurin määrittelijöiden
    kanssa ja hain jatkuvasti vastausta kysymyksiin.

    Miten kuurosokeus näkyy/ tuntuu jokapäiväisessä elämässä?
    Keitä kuuluu kuurosokeiden ryhmään?
    Millaiset asiat ovat kuurosokealle tärkeitä?
    Kuurosokeiden, kuurojen, sokeiden, kuulevien ja näkevien kulttuuri?
    Miten nämä kulttuurit eroavat toisistaan ja ennenkaikkea voisiko
    kuurosokeilla olla näistä kulttuureista eroavia,
    kulttuuriksi määriteltävissä olevia piirteitä?
 
 
 
 

    5.2 Tutkimuksen tulokset

    Millainen on kuurosokean elämäntapa?

    Vamman hyväksyminen ja sen kansaa elämään oppiminen korostui.
    Näön ja kuulon heikkeneminen ja sitä kautta muiden aistien käyttöön keskittyminen yhdistää
    kaikkia kuurosokeita. Vamman luonteesta johtuen arkipäivän ongelmat kuurosokeilla ovat
    samankaltaisia, kuin kuuroilla, mutta myös samankaltaisia kuin sokeilla.
 

    Miten kuurosokeus näkyy/ tuntuu jokapäiväisessä elämässäsi?

    "Kaupungilla kulkeminen on minulle lähes mahdotonta ilman tulkkia. Kuuro ei kuule jalankulku
    valon vaihtumista, mutta hän näkee sen, kun taas sokea ei näe valon vaihtumista, mutta kuulee
    sen merkkiäänestä." (Haastattelut)

    "On harmittavaa, kun pudottaa jonkin esineen lattialle, eikä löydä sitä, tai kun menee johonkin
    liikkeeseen jossa minua ei tunneta ja ei kuule. Tuttujen äänet kyllä kuulee." (Haastattelut)

    Etenevien vammojen kanssa toimeen tuleminen ja jokapäiväisestä elämästä selviytyminen on
    juuri sitä mitä John H. Bodley tarkoittaa Funktionaalisella kulttuurilla ja Behavioraalisella kulttuurilla
 

    Mitä kuurosokea tekee päivisin?

    Perinteisiä kuurosokeiden töitä ovat olleet erilaiset kori-, sidonta ja  korjaustyöt, sekä hieronta.
    Radion kuuntelu, käsityöt, lukeminen ja ulkoilu ovat suosittuja rentoutumis ja ajanvietto tapoja
    myös kuurosokeiden keskuudessa.

    Tietokoneiden yleistymisen myötä myös kuurosokeita varten on suunniteltu apuvälineitä,
    joiden avulla he kykenevät käyttämään tietokonetta. Sähköpostin lähettäminen ja lukeminen
    avartaa kuurosokean elinpiiriä ja helpottaa sosiaalisten kontaktien luomista. Lähes kaikki jututtamani
    kuurosokeat mainitsivat tietotekniikan käytön opettelun vievän yhä enemmän heidän aikaansa.

    "Tietokoneen ja uusien mahdollisuuksien opettelu. Kirjoittaminen on minulle tärkeätä" (Haastattelut)

    Pistenäyttö on mahdollistanut myös täysin sokean ihmisen tietokoneen käytön ja vuoden 2000 aikana
    Windows- käyttöjärjestelmästä julkaistaan puhuva versio, jolloin kuulon jäänteitä omaava henkilö
    kykenee hiiren ja kuulonsa avulla käyttämään Windows:ia. Behavioraalista kulttuuria siis olisi
    kuurosokeiden ryhmässä havaittavissa.

    Ketä mielestäsi kuuluu kuurosokeiden ryhmään?

    "Tuo nyt on semmoinen vähän veteen piirretty viiva, mutta kyllä sen sitten huomaa, kun on molemmista haittaa"
    (Haastattelut)

    Englannin kielessä on olemassa kaksi kuuroa merkitsevää sanaa (Deaf ja deaf). Kuuro kirjoitettuna isolla
    alkukirjaimella (Deaf) tarkoittaa kulttuurillisesti kuuroa, eli kuurojen kulttuuria, sen tapoja ja perinteitä
    tietävä ja arvostava ihminen, jonka ei välttämättä tarvitse olla lääketieteellisesti kuuro (deaf)
    (Padden- Humphries s.39).

    Suomessa vastaavan kaltaista ison ja pienen alkukirjaimen merkityseroa ei ole käytössä. Yleisesti
    Suomessa puhutaan kuuroista, kun halutaan viitata ihmiseen, jolla on kuulovamma ja joka on
    integroitunut kuurojen kulttuuriin, sekä viittomakielisestä, tai identiteetiltään kuurosta, "kuurotietoisesta"
    ihmisestä puhuttaessa ihmisestä, joka tuntee ja arvostaa kuurojen kulttuuria.

    Kuurosokeat itse eivät haluaisi määrittää kuurosokeuden kanssa päivittäin työskenteleviä ja heidän
    elintapojaan tuntevia ihmisiä "kuurosokeustietoisiksi" tai " Kuurosokeiksi". Osa kuurosokeista on jopa
    sitä mieltä, että termi kuurosokea on liian leimaava ja jyrkkä. He käyttävät mieluummin itsestään nimitystä
    kuulo- näkövammainen. Kuurosokeus jäisi tässä mielessä siis ainoastaan lääketieteelliselle asteelle, joten
    aihepohjainen kulttuuri jäisi puuttumaan.
 
 
 
 

    Millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä?

    Kuulon ja näön heikentyessä muiden aistien merkitys korostuu. Heikentyvistä aisteista halutaan kuitenkin
    pitää viimeiseen asti kiinni ja niistä halutaan ottaa mahdollisimman paljon irti.

    "Nyt vielä kun minulla on vielä näköä, niin käyn paljon taidenäyttelyissä, sillä haluan mahdollisimman paljon
    muistikuvia tauluista. Tosin jonkun täytyy tulla aina mukaan, sillä jos esimerkiksi lattialle on asetettu jotain
    matalia esineitä, niin minä en näe niitä ja astun niiden päälle."(Haastattelut)

    "Ei en minä niitä (tauluja) enää. Ne on näkeville. Jaa mutta kyllä niitä on muutamia sellaisia kohotauluja ollut,
    jota on ollut kiva koskea…Patsaita voipi tehdä, jos on ihan sokeakin ja niistä saa  irtikin, nyt kun ei enää näe.
    Riippuu vain mitä materiaalia ne ovat."(Haastattelut)

    "Arvoasteikolla (1-10) arvostaisin musiikin noin sijalle 6." (Haastattelut)

    Suuri osa haastattelemistani kuurosokeista eivät haluaisi mennä niin pitkälle, että nimittäisivät omaa elämäntapaansa
    kuurosokeiden kulttuuriksi. Ainakaan miettimättä asiaa ensin tarkkaan. Yhteisiä kulttuurillisia piirteitä erillään muista
    kulttuureista, on kuitenkin havaittavissa.

    Kosketuksen merkitys kuurosokeiden parissa korostuu. Suosiota osoitetaan esimerkiksi tömisyttämällä jalkoja lattiaan,
    mikä osoittaa normatiivisen kulttuurin piirteiden olemassaoloa.

    Suomen Kuurosokeat ry: n Tuntosarvi- lehden numerossa 9/1998
    Heli Viita kirjoittaa kuurosokeiden kulttuurista seuraavaa:

    "Kuurosokeille on yhteistä tuntoaistin korostunut asema itsensä, muiden ihmisten ja ympäristön hahmottamisessa.
    Tuntoaisti, hajuaisti sekä makuaisti antavat myös esteettisiä elämyksiä (=kokemuksia kauneudesta, miellyttävyydestä,
    koskettavuudesta). Tämä luo kuurosokeille omanlaisen yhteisen kokemusmaailman, johon muiden ei ole helppo samaistua.
    Siihen maailmaan voivat toki muutkin päästä mukaan. Se vaatii heiltä kuitenkin erityistä paneutumista ja harjaantumista
    myötäelämisen kautta." (S.4-5)

    Henkisen kulttuurin merkkejä olisi siis nähtävissä.

    Historiallista, kulttuuria ilmentävät kuurosokeiden piirissä periytyvät tavat oppia, selviytyä tilanteista, ja tietojen jakaminen
    uusille kuurosokeutuville. Myöskin kuuluisien kuurosokeiden, kuten Helen Kellerin, tai Franz Leionin tarinat ovat tuttuja
    kuurosokeiden keskuudessa. Nämä tositarinat antavatkin kuurosokeudelle historiallista perspektiiviä.

    Valtaosa kuurosokeista kuitenkin mieltää itsensä kuulonäkövammaiseksi joko kuulevan ja näkevän valtaväestöön,
    tai viittomakielisten yhteisöön integroituneiksi. Tämän vuoksi varsinaista rakenteellista ja symbolista kulttuuria ei
    kuurosokeille ole ainakaan vielä eriytynyt.
 

    5.3 Pohdintaa

    Kulttuurillisia merkkejä kuurosokeudesta on havaittavissa. Kuurosokeat kirjoittavat runoja ja tarinoita omasta
    elämästään ja tavastaan elää. Heidän keskuudessaan on paikkoja  ja ihmisiä, jotka eivät sano mitään muille
    kuin kuurosokeutta tunteville. Kuurosokeiden ryhmissä toimitaan kuurosokeiden ehdoilla ja heidän tapojensa
    mukaan. Valtaväestön kulttuurista kuurosokea jää helposti sivuun. Kuurosokeat ovat myös usein ilmaisset
    närkästyksensä heidän omaa kulttuuriaan lähimpänä olevan, kuurojen kulttuurin suvaitsemattomuudesta
    kuurosokeutta kohtaan. Kuurot eivät heidän mielestään ota riittävästi huomioon kuurosokeuteen liittyviä
    näön ja kuulon ongelmia, jotta mielekäs kokonaisvaltainen kanssakäyminen kuurojen kanssa olisi mahdollista.
    Yhtenä syynä tähän voisi olla kuurojen suurin pelko, nimittäin näön menettäminen. Kuurosokeutta pelätään
    ja kuurojen keskuudessa kuurosokeus mielletään vammaksi, kun taas kuurous mielletään pikemminkin
    kulttuurina kuin vammana. Näkövammaisten kanssa viittomakielisen kuurosokean on oikeastaan mahdotonta
    kommunikoida muuten kuin pistekirjoituksella tai tulkin välityksellä. Kuurosokeiden ryhmä jää siis muiden
    selkeiden kulttuuri ja vammaiskulttuuri ryhmien ulkopuolelle.

    Kieli nähdään usein kulttuurin yhtenä perusedellytyksenä. Ilman kieltä ei voi olla kulttuuria ja kieltä ei voi
    olla ilman kulttuuria. Viittomakielisten kulttuuri perustuu viittomakieleen ja sen visuaalisen luoteeseen.
    Kuurosokeiden ryhmältä yhteinen kieli kuitenkin puuttuu.  Tämä aiheuttaa hajaannusta ryhmän sisällä.
    Läheskään kaikki kuurosokeat eivät osaa, eivätkä tarvitse viittomakieltä, kun taas osalle se on ainoa keino
    kommunikoida. Yhteisen kielen puuttumisen näkisin suurimpana ongelmana kuurosokeiden kulttuurin
    eriytymiselle. Voiko yhtenäistä selkeätä kuurosokeiden kulttuuria olla, jos ryhmään lääketieteellisesti
    kuuluvat tarvitsevat tulkkia keskustellessaan keskenään?

    Halusivat kuurosokeat itse heidän elämäntapaansa nimitettävän kulttuuriksi tai eivät, kulttuurillisia piirteitä
    siitä kuitenkin on havaittavissa. Se mihin kulttuuriin kuuluu onkin mielestäni jokaisen ihmisen itsensä
    päätettävissä ja valittavissa.  Jokaiselle ihmiselle on tärkeätä tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi.
    Yksilön identiteetti syvenee samaistumisen mahdollisuudesta muihin samankaltaisiin.
 
 

    6 Lopuksi

    Opinnäytetyön aineiston keruu, pohdinta ja analysointi oli mielenkiintoinen sukellus kuurosokeuteen ja
    kulttuuriin. Huomasin usein pohtivani myös meidän, kuulevien ja näkevien suomalaisten kulttuuria ja
    sen rajoittuneisuutta. Poimimme kuulolla ja näöllä meitä ympäröiviä asioita lainkaan siihen keskittymättä.
    Mikäli pidämme visuaalisen ja auditiivisen kanavamme välittämiä informaatiota itsestään selvyytenä, eikö
    sekin ole kuurosokeutta omalla, käänteisellä tavallaan? Tämän tutkimuksen pohjalta voisi alkaa selvittää
    kuurosokeiden ryhmän sisäisiä kirjoittamattomia sääntöjä ja toimintamalleja. Niitä asioita, jotka kuuro-
    sokeiden ryhmässä tehdään itsestään selvyytenä, mutta jotka ovat ominaisia vain kuurosokeiden ryhmälle.
    Mitä ovat kuurosokeiden ryhmän arvot ja normit? Miten arvot ja normit vaihtelevat kuurosokean vamman
    mukaan? Mielenkiintoinen tutkimuksen kohde olisi myös kuulevien ja kuurojen kulttuurien vaikutus
    kuurosokeuteen.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

    Lähteet

    Eloaho , Liina - Lehtinen, Elina-  Viita Heli 1997 Kuurosokeutuneet. Opas kuurosokeudesta.. Suomen Kuurosokeat ry Helsinki.

    Hall, E 1973. The Silent language. Anchor Press Doubleday.

    Hassinen L. 1998. Kuurosokeat ja tulkkipalvelu. Kuurojen palvelusäätiö

    Koskinen Sointu 1999. Pro gradu tutkielma
    On tärkeätä tehdä samaa kuin muutkin- kuurosokean integroituminen yhteiskuntaan. Helsingin Yliopisto

    Hyvärinen Lea 1991: Silmät ja näkeminen. Pohjoismainen käsikirja no 12. Suomen kuurosokeat ry Helsinki

    Hyvärinen Lea 1981 Silmät ja näkeminen. Kirjayhtymä, Tampere

    Kuurosokean kommunikointi Suomen Kuurosokeat ry.1997  Monila OY

    Hyvärinen, Lea ja työryhmä 1994 Miten retiniitikko näkee. Rp- uutiset erikoisnumero 2-3/94. Retiniitikon opas.
    Retinitis yhdistys ry. Helsinki

    Härmä Lea - Pelkonen Minna: Viitotun puheen oppikirja.

    Lahtinen Riitta - Miettinen Sinikka 1990  Usherin syndrooma. Suomen Kuurosokeat ry.

    Lievonen, Virpi - Sairanen Tiina 1998: Brittiläisten ja Suomalaisten sormiaakkosten vertailu, osa 2.
    Kuurojen viittomakielikeskuksen lehti 2/1998 Käsillä Kääntäjät

    Padden Carol, Humphries Tom 1988: Deaf in America  Harvard press

    Rauma Kirsi - Uggelberg Minna 1999: Opinnäytetyö Kuurojen Kulttuuri Yhteisöllisyyden ja ideologian näkökulmasta. Kuopio

    Suomen kuurosokeat ry Tuntosarvi 10/1999: Vammaiset   Kulttuurivähemmistönä.

    Suomen Kuurosokeat ry Tuntosarvi 9/ 1998: Kuurosokeat ja kulttuuri.

    Hassinen Leena: Kuurosokeat psykoterapian asiakkaina. SKY- lehti Nro.4 1999. Helsinki

    Takkinen, Ritva  1998: Polysynteettiset viittomat.
    Kuurojen liiton viittomakielikeskuksen lehti 2/1998 Käsillä Kääntäjät, Helsinki

    Tulkinkäytäjän opas Toimittaja: Anu Rönkä. 1998. Suomen Kuurosokeat

    Viita Heli - Huttunen Kerttu - Sorri, Matti 1998: Korvat ja kuuleminen
    Suomen Kuurosokeat ry. n julkaisuja sarja A2/1998, Tampere

    Wardhaugh, R. 1986: Introduction to sosiolinguistics. Basil Blackwell