White Horses Stablen historia ei ole mikään äärettömän värikäs tai jännittävä, mutta tallialueen historia on sen sijaan mielenkiintoinen. Tälle sivulle on kolmen otsikon alle koottu tallin historiasta kertovaa asiaa. Huomaathan, että kaikki paitsi nettihistoria on keksittyä. Tuolla Rakennusten historiaa kohdassa on mm. yksi mahtava hevonen. Sitä ei kuitenkaan ole ikinä ollut olemassakaan ei realissa, eikä virtuaalisesti.

Nettihistoria
Eli aloin tehdä White Horses Stablea joskus lokakuussa 2002. En muista tarkkaa päivää. Nykyään naureskelen mielessäni ensimmäiselle etusivulle. Siinä oli karmiva tausta. Sellainen mitä löytyy kopiointi paikoista. Sitten ylhäällä luki sinisellä pohjalla valkoisella Talli Elegant (Tallin vanha nimi). Sen alla on valkoisella pohjalla sinisellä tervetuloa. Sitten oli joku pieni animaatio, ja tekstiä. Se jälkeen tuli linkit. Ne oli aiheen mukaan lajiteltu laatikoihin. Laatikot olivat kaikki erivärisiä, ja jokainen linkki oli kirjoitettu eri värillä. Olen näin jälkeen päin yrittänyt jäljitellä sitä etusivua. Pääsinkin aika lähellä. Täältä voit käydä kattomassa sitä. Alkuperäinen oli vielä karseampi. Jokaisella muulla sivulla oli eri taustat, ja hirveitä värejä (melkein kaikilla vieläpä eri värit). Kaikkien sivujen alussa oli animaatio. Hevosista oli kerrottu kahdella lauseella, ja kuvat oli luvattomia. Voit varmaan hyvin kuvitella miten karmiva tallini on siinä vaiheessa ollut. Taso koheni hitusen kun aloin käyttää Ritva Väänäsen taustoja, etsin luvalliset kuvat, ja aloin käyttää animaatioiden sijasta kuvia. Sitten päätin tehdä uuden etusivun. Siitä tuli jo paljon hienompi. Vaihtelin taustoja, ja värejä. Sitten kaikki alkoi kuitenkin luulemaan että Talli Elegant nimellä tarkoitin talliani. Näin ei ollut vaan se oli yhden hepan nimi. No, vaihdoin sen jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Sen jälkeen aloitinkin ison rempan. Se muutti tallin koko ulkoasun. Siinä oli framet, ja sellaiset laatikot. Parantelin hevosten tietoja, etsin lisää kuvia, parantelin toimintaa, ym vastaavaa. Sen jälkeen hyväksytinkin tallini TaHy :llä. Pääsin 4 luokkaan. Parissa kuukaudessa kuitenkin kyllästyin frameihin, ja totesin että talli muistuttaa massatallia. niinpä tein itse uuden layoutin. Se oli väriltään beige ja siinä oli kolme osaa. Ylin oli otsikko, sitten tuli linkki palkki ja sitten teksti loota. Linkit oli sellaisia ”riippulinkkejä”, joissa siis linkkiä napsauttamalla aukeaa pieni valikko. Parantelin myös hevosten luonteita aika paljon ja etsin lisää kuvia. Se layout olikin aika pitkään, mutta alkuvuodesta 2004 totesin, että uusi oli saatava. Niinpä väsäsin uuden layoutin. Se oli sininen table ja olin siihen itse tyytyväinen. Siinä sivussa vaihtui tallin osoite ja yritin raapia jostakin vielä lisää kuvia. Siihenkin kuitenkin kyllästyin ja aloin kaavailemaan taas uutta. Silloin oli alku kesä 2004. Minulla oli 3 ideaa, enkä osannut valita parasta, joten käännyin kävijöiden puoleen. He äänestivät mielestään parhaan ja sen sitten laitoin. Se oli keltainen table. Pidin siitä, mutta talventullen totesin että se ei sovi vuodenaikaan, joten tein tämän nykyisen leiskan.
Siinä oli siis tallin "kehityksestä". Miksi sitten aloin tekemään tätä tallia? Olin kaverini kanssa jo kyhäillyt tallia expageen. Minä en tykännyt expagesta, koska jos sillä aikoi saada tosi hienon niin piti olla sairaan hyvä. Lisäksi ’ei suoralinkittäminen’ maksoi. Eli en ollut tyytyväinen expageen, joten aloin tehdä tallia geocitiekseen ja nyt se on siirtynyt tänne angelfireen.

Historiaa noin muuten
Olin jo pitkään pohdiskellut tallin ostoa. Ajattelin perustaa ratsastuskoulun. Pari heppaakin oli jo varauksessa. Muistaakseni Tiko, Zenna, Piirto Poju, ja Diana. Olin matkalla katsomaan erästä isoa tallia, kun kuulin ohimennen tontista jolla oli ennen ollut suuri kartano. Kartano oli palanut. Alueen omistanut mies oli kasvattanut hevosia, ja siittola oli ollut iso. Alue siis varmasti sopisi ratsastuskoululle. Ajoin kuitenkin ensin katsomaan sitä yhtä tallia, jota alun perin lähdin katsomaan. Kun astuin tallipihaan olin jo varma että tämä se ei ollut. Paikka oli kolkko ja hengetön. Tontti oli vuosi sitten raivattu tallille ja siihen oli rakennettu tehdas maiset talli tilat. Nyt rakennuttaja yritti myydä sen. Talleja oli kolme isoa rivissä. Kun tänne nyt kuitenkin olin vaivautunut päätin vilkaisin talliin, vaikka ne olivatkin luotaan työntäviä. Kaikkialla oli siistiä kuin sairaalassa. Askeleeni kaikuivat suuressa tallissa ja saivat niskakarvat nousemaan pystyyn. Kammoten häivyin mahdollisimman nopeasti. Paluumatkalla kävin kartanon entisellä paikalla. Sinne johti upea vanhojen tammien reunustama kuja. Tammien takana aukeni hehtaareittain niittyä, jossa oli vanhat risat aidat. Tallipiha oli suuri. Tallista ja kartanosta oli enää palaneet rippeet jäljellä. Se oli surullinen näky. Siinä oli kuitenkin, jotain viehättävää. Ennen kaikkea se oli kodikkaan oloinen paikka. Täysin eri maata, kuin se toinen paikka. Päätin että tämä se olisi. Ostin tontin. Rakensin maneesin, kentän, tallin, talon ja tarhat. Kaikki oli uutta, paitsi että tallin pohja oli valettu vanhan tallin kivijalan päälle, ja talo oli kartanon paikalla. Se toi vanhan kartanon ja tallin tuntua. Sekä tietynlaista kodikkuutta. Illalla ennen ensimmäisten hevosten tuloa. Kävin tallissa siellä oli siistiä, mutta ei yli siistiä niin kuin siellä yhdessä paikassa. Askeleet eivät kumahdelleet, tai korostuneet. Talli vaikutti täydelliseltä. Menin ulos ja katsoin valkoisia tarhoja. Näin siellä paljon hevosia. Katsoin niitä kummissani. Ensin ajattelin, että hevosten toimittajat yrittävät jotenkin juksata minua. Yllättäen ne haihtuivat pois. Hieraisin silmiäni. Aivan varmasti siinä oli äsken ollut hevosia. Ennen häipymistään ne olivat hirnuneet. Hirnunnassa oli selvästi ollut iloinen sointi. Vasta silloin muistin että kun kävin paikalla ensi kertaa olin näkevinäni joukon onnettomia hevosia. Olin ajatellut sen olevan vain harhakuvaa. Tuolloin oli nimittäin hillitön helle ja tallista kertonut mies oli mutissut jotain entisten asukkien surevista haamuista. Kun sen "haamu jutun" sitten myöhemmin muistin tajusin, että niitä ne oudot hevoset olivat. Ne olivat riemuinneet kun kartanon mailla taas laidunsi hevosia. En ollut aikaisemmin uskonut aaveisiin, mutta nyt uskon. Iltaisin omien hevostemme joukossa saattaa nähdä vaeltavan outoja hevosia, jotka katoavat iloisesti pukitellen.

Rakennusten historiaa
Talli alueen ja rakennusten historia yltää aina 1800-luvun alkuun. Tuolloin rikas kreivi Belmont kävi ensi kertaa tallin nykyisellä paikalla. Hän ihastui siihen valtavasti. Eikä ihme paikka oli ja on tietysti vieläkin todella kaunis. Niinpä hän päätti rakentaa paikalle siittolan. Se olikin todella mahtava ja upea. Se kasvatti connemaroja ja arabeja. Paikan nimi oli omistajansa mukaan Belmontin siittola. Hevoset saivat nimeensä kasvattajaliitteen Belmont’s. Tallin kuuluisin ori oli Grakanda. Grakanda oli leiskahtelevan punaruunikko arabi, joka voitti lukuisia palkinto. Se haudattiin viimeiselle laitumelleen. Siihen pystytettiin valkea kivi, jossa luki: ”Tässä lepää upea ori Grakanda, joka tullaan muistamaan aina ja ikuisesti”. Myöhemmin laitumella laiduntaneet hevoset nukkuivat aina sen vieressä ja myrskysäällä ne menivät sen luokse. Tila pysyi Belmontien hallussa aina vuoteen 1901. Silloin tila siirtyi perustajan pojan pojalle joka ei välittänyt hevosista, vaan rahasta hän myi tilan herra Forrelille. Belmont halusi rahat eikä kertonut tilasta sen enempää. Kun Forrel tuli tilalle hän järkyttyi. Hän oli kerran käynyt siellä, kun se oli ollut loistossaan. Nyt tila oli rapistunut. Iso osa hevosista oli kuollut nälkään ja ne mitkä elivät oli pakko lopettaa. Siellä ei oltu käyty kuukausiin. Talli oli likainen ja risa joidenkin hevosten murtauduttua ulos. Forrel totesi, että Belmontien aika tällä tilalla oli selvästikin ohi. Niinpä tila vaihtoi nimensä Forrelin siittolaksi ja kasvattaja nimeksi tuli Forrel’s. Forreleilla se pysyi aina vuoteen 1996. Sitten eräänä syysyönä yönä kartano ja talli paloivat. Forrelit kuolivat palossa. Hevosiakaan ei keritty saada ulos. Aamulla jäljellä oli vain kivijalat ja mustuneita lankkuja. Öisin tilan mailla vaelsi joukko onnettomia hevosia, mutta kun niitä yritti lähestyä ne katsoivat tulijaa apaattisesti surullisilla silmillään ja katosivat. Paikkaa alettiin karttaa moisen takia. Kuitenkin rohkeimmat varastivat kaiken arvokkaan mitä oli jäljellä. Niin myös Grakandan kiva hävisi. Syksyllä 2002 ostin tontin ja rakensin ratsastuskoulun. Ihmettelin miksi hevoset menivät tiettyyn kohtaan eräällä laitumella, varsinkin kun niitä pelotti. siellä ei ollut mitään merkkiä, vain pieni kuoppa. Kuin paikalla olisi joskus ollut jotakin. Kysyin asiasta eräältä kyläläiseltä. Hän kertoi, että siinä oli 1800-luvulla eläneen mahtavan Grakanda hevosen hauta. Kun tila oli palanut kivi oli varastettu. Hän kertoi vielä kuvauksen kivestä, joten teetätin uuden kiven. Kuten aiemmin jo kerroin talli ja talo on tehty vanhojen kivijalkojen päälle. Se tuo kodikkuutta ja voi melkein nähdä mahtavan Grakandan seisovan talli käytävällä hirnumassa korvia vihlovasti.