Jukka Vuorion Ilves-ennakko
Liigakauden alkuun on hieman yli kuukausi. Keskustelu siitä on syytä aloittaa
viimeistään nyt, kun joukkueet näyttävät olevan muotoutumassa ensi kauden
kokoonpanoonsa.
Ilves kaudella 1999-2000
Ilveksellä on monia merkittäviä menetyksiä pelaajakalustossaan. Suurimmat
menetykset ovat tietenkin Vesa Toskala, Peter Larsson ja Oscar Ackeström. Vaikka
Vesa Toskala ei viime kaudella aina esittänytkään parastaan, hän oli kuitenkin
maajoukkueringissä ja vielä nuori.
Voiko samaa sanoa korvaajaksi hankitusta Pasi Kuivalaisesta? Tietenkin
Kuivalainenkin on pelannut maajoukkueessa ja ehdottomasti ollut monena vuonna
KalPan paras pelaaja. Viime kausi Ässissä ei kuitenkaan vakuuttanut kaikkia,
mukaanlukien allekirjoittanutta miehen taidoista. Toisaalta Toskalan viime kausi
ei juurikaan ollut parempi. Toskalalle olisi muutaman seuraavan vuoden aikana
jouduttu maksamaan todennäköisesti hyvinkin suurta tiliä. Kuivalainen on
varmasti tällä osastolla edullisempi maalivahti. Ikäviä huhuja ovat myös
Toskalan 300 000 markan suuruiset saatavat Ilvekseltä. Se pistää ajattelemaan,
paljonko miehen palkka mahtoi olla viime kaudella? Se pistää myös ajattelemaan,
voiko seurajohto syyttää kehnosta viime kaudesta vain itseään? EI varmaankaan
ainakaan motivoi pelaamaan, jos palkka on rästissä.
Toskala oli meidän oma mies, mutta Kuivalainen pelaa Ilveksessä itselleen
mahdollisimman hyvää kautta. Suuressa seurassa onnistumiset ovat näkyvämpiä kuin
Porin Ässissä. Samalla myös ensi kauden seuran palkkabudjetti kasvaa Kuivalaisen
nollapelien mukana.
Mikäli Toskala olisi jäänyt Ilvekseen, hänen olisi ollut syytä esittää paljon
viime kautista enemmän loistokkaita otteita. Pasi Kuivalaisenkin on syytä
onnistua. Jos mies vuotaa, tuuraaja Kristian Antila ei olemattomalla
liigakokemuksellaan ole kaikkien mieltä rauhoittava mies. Lisäksi Antilasta
pitäisi ehtiä vielä mestaruustaistelun ohella ehtiä kouluttamaan liigatasoinen
maalivahti, ja mielellään vieläpä huippu -sellainen. Toskala ei koskaan
täyttänyt Tammen saappaita, ehkä Antila sen vielä jonakin päivänä tekee?
Puolustusosastolla on liikennettä ollut kumpaankin suuntaan. Oscar Ackeström
siirtyi HIFK:hon Brian Rafalskin paikalle, ja Mikko Haapakoski Ouluun Kärppien
divaritähdeksi. Tilalle tulleet Tomi Pettinen ja Rodrigo Lavins ovat varmasti
Haapakosken tasoa, mutta kuka korvaa Ackeströmin? Tätä yrittää todennäköisesti
Lavins, eikä tähän astisten harjoituspelien kannalta näytä mahdottomalta,
etteikö mies myös onnistuisi tehtävässään. Pettinen taitaa ainakin toivottavasti
myös kovan pelin, mutta osannee jotain muutakin?
Sami Karjalainen muistetaan parhaiten Jan Calounille järjestämästään
löylytyksestä, toivottavasti tämän kauden jälkeen myös jostakin muusta. Allan
Measures ei Ilvekselle enää ole mikään varsinainen menetys. Yhtä puolustajaa on
kai etsiskelty ympäri maailmaa, mutta ainakin toistaiseksi Ilves on tullut hyvin
toimeen ilman uusiakin puolustajia. Arto Tukio ja Teemu Kesä tuntuvat
harjoituspelien perusteella olevan suhteellisen liigakypsiä miehiä.
Veli-Pekka Hård on eräs kysymysmerkeistä. Toivottavasti Hakametsässä nähdään
usein miehen kukonkävelyn lisäksi myös viime kautta rutkasti enemmän taklauksia.
Miehellä on kokoa, miksei hän käytä sitä?
Pasit Puistola ja Saarinen ovat Ilveksen parasta osaamista sekä yli-, ali- että
taskentällisin. Saarinen taklasi mallikkaasti viime kaudella, toivottavasti
otteet jatkuvat samanlaisina myös ensi kaudella. Kaksikko viime kauden yksi
valopilkuista. Pasit ovat myös maajoukkuetasoa yhdessä Martti Järventien kanssa,
joka toivottavasti ensi kaudella kehittyy siksi Risto Siltaseksi jota hänestä
odotetaan. Järventie lyönee itsensä lopullisesti maajoukkueeseen, mikäli
säilyttää ykköspakin roolin koko kauden.
Hyökkäys on tälläkin kaudella Ilveksen paras puolustus. Kaikesta huolimatta
jääkiekossa on kaksi taktiikkaa, joiden mukaan joukkue voi pelata. Joko
varmistaa, että vastustaja tekee vähemmän maaleja, tai sitten tehdä enemmän
maaleja kuin vastustaja. Hyökkäysarsenaalinsa nähden Ilveksen vaihtoehto
näyttäisi olevan jälkimmäinen, ja hyvä niin. Jos joukkueella on sellaisia
hyökkäjiä kuin Raimo Helminen, Tommi Miettinen (joka todennäköisesti on
Marois'sta huolimatta joukkueen kallein hankinta), Sami Ahlberg, Vesa
Viitakoski, Mikko Peltola ja Mika Arvaja, tiimi voi huoletta panostaa maalien
värkkäilyyn. Varsinkin, kun puolustajistakin ainakin Järventie, Puistola ja
Lavins ovat innokkaita maalintekijöitä.
Lähtijäpuolella faneja varmastikin jossain määrin harmittaa omien kasvattien
Peltomaan ja Kaipaisen häipyminen. Ainakin Kaipainen kasvattanee Lukossaan yhden
kauden piste-ennätystään huomattavasti. Hannu Mattila olisi tietenkin voinut
jatkaa ainakin vielä yhden kauden, mutta minkäs teet. Juha Järvenpäästä päästiin
eroon, viimeinkin. Sitä onkin odotettu ja muutamia vuosia.
Se, mikä kaikkia kuitenkin eniten kiinnostaa, on Daniel Marois. Onko mies samaa
tasoa kuin jokerifloppi Yves Racine, vai onko mies uudesti syntynyt Dale
Derkatch tai Jordy Douglas? Ainakin maalisarakkeensa mies on jo saanut auki.
Ketjujen muodostumista on varmasti haitannut myös yhden avainhyökkääjän Vesa
Viitakosken alkukauden loukkaantuminen. Ja kaikesta kritiikistä huolimatta
Viitakoski tai Peltola eivät pelanneet yhtään sen huonommin viime kaudella kuin
muukaan joukkue, mikäli se nyt on miehille mikään puolustus. Viitakoski on
kahden viime kauden aikana osunut tolppien väliin yhteensä kuitenkin
kolmisenkymmentä kertaa hieman yläkanttiin laskien.
Tommi Miettinen näyttää sopeutuneen loistavasti Ilvekseen, ja se nostattaa
monenlaisia toiveita ensi kautta ajatelleen. Helmisen lisäksi Ilveksellä näyttää
olevan toinenkin ehdoton huippusentteri. Jarkko Nikander on harjoitusotteluiden
pisteillään yllättänyt positiivisesti ainakin allekirjoittaneen. Jos mies jatkaa
liigassakin samaan tahtiin, hän on varmasti hinta/laatu -suhdettaan parempi
hankinta.
Se, ettei Tomek Valtonen palannutkaan Ilvekseen harmittaa varmasti monia.
Jääkiekko on kai kuitenkin kiertolaiselämää, ja tokihan me kaikki toivotamme
miehelle hyvää kautta Jokereissa, vaikka helsinkiläiset eivät muuten
menestyisikään.
Hirvosen veljesten tähtihetki liigatasolla on tähän asti ollut Tomin vuoden 1998
helmikuussa tekemä jatkoaikamaali Jokereita vastaan. Kolmosketjussa ei pisteitä
varmaankaan synny Raipen tahtiin, mutta mikäs olisikaan sen hienompaa kuin
maalit veljesten yhteisvoimin? Maalintekijänä miehet vuorotellen. Tomi kuitenkin
saalistanee veljeään huomattavasti suuremman pistesaaliin.
Juha Hautamaa on monien fanien suosikki, eikä pelkästään pelillisten ansioidensa
takia. Monelle mies on tuttu surullisen kuuluisasta Venäjän matkasta, mutta mies
osaa myös tehdä maaleja, taklata ja härnätä vastustajaa. Ainaisten
loukkaantumisten vaivaama Hautamaa on terveenä ollessaan Ilveksen ehdotonta
parhaimmistoa.
Viime kaudella kolme liigamatsia ehtinyt pelata Ilkka Laitinen ehti viedä
lähtemättömästi monen fanin sydämen tehdessään kaksi maalia ja vielä
tapellessaan itsensä suihkuun. Todennäköinen vuoden tulokas.
Raimo Helmistä tuskin tarvitsee erikseen käsitellä, sen verran hyvin tiedossa
maajoukkueen ennätysleijonan taidot ovat. Todettakoon kuitenkin, että koska
neljästä tarjolla olleesta voitosta (SM-kulta, EHL-voitto, maailmanmestaruus ja
SM-liigan pistepörssin voitto) Raipe jäi ilman mitään, motivaatiota ensi
kaudelle ei varmaankaan tarvitse hakea. Kausi tuskin jää vielä Raipen
viimeiseksi, mutta Ilveksen pelillisen johtajan ominaisuudessa miehellä alkaa
olla viimeinen mahdollisuus johdattaa Ilves mestaruuteen.
Ja Oliver Setzinger? No, toivottavasti jätkä saa peliaikaa A-nuorissa.
Liigajoukkueeseen pelaajaa ei kuitenkaan ensi kaudella kannata vielä odotella.
Keskustelu olkoon avoin ja kiihkeä.
Jukka Vuorio (jukkavuorio@hotmail.com).
Takaisin
