FC Ilveksen kesät 1995-98 sekä Tampere Unitedin kesät 1999-2001
FC Ilveksen kesä 1995
Vuonna 1995 FC Ilves yllätti kaikki pelaamalla hyvin Veikkausliigassa, eikä se tippunut 1. divisioonaan.
FC Ilveksen kesä 1996
FC Ilves tippui 1. divisioonaan. Se ei olisi tarvinnut kuin muutaman pisteen säilyäkseen liigassa.
FC Ilveksen kesä 1997
Vuonna 1997 pelattiin 1. divisioonan pohjoislohkossa. FC Ilves aloitti tappioilla, mutta myöhemmin peli alkoi kulkea. Se oli keskellä kautta jo toisena 1. divisioonan pohjoislohkossa, mutta tappiosuma alkoi ja se joutui taistelemaan tosissaan 1. divisioonapaikastaan, sillä tippuminen 2. divisioonaan häämötti. FC Ilveksen manageri Ari "Zico" Hjelm alkoikin valmentaa FC Ilvestä loppukaudesta ja joukkue onnistui säilyttämään 1. divisioonapaikkansa.
FC Ilveksen kesä 1998
Vuoden 1998 FC Ilves alotti melko hyvin, mutta sen jälkeen peli oli tahmeaa ja tappioita tuli peräjälkeen. FC Ilves oli Ykkösen pohjoislohkon viimeinen, mutta sitten alkoi hurja nousu. FC Ilves sijoittui lohkossa kakkoseksi. Se saavutti yhtä paljon pisteitä kuin ykkösellä KPT-85:lla, mutta FC Ilveksellä oli huonompi maaliero, joten kemiläiset voittivat lohkon.
Ylemmän loppusarjan pelit alkoivat melko hyvin, ja FC Ilves oli muutamassa vaiheessa jopa nousulohkon toinen FC Lahden jälkeen. FC Ilves-KTP -ottelu oli kulminaatiopiste. KTP voitti sen ja meni sen jälkeen FC Ilveksen ohi kakkoseksi. FC Ilves kyllä voitti tämänkin jälkeen, mm. lähes varmistavan ottelun FC Interiä vastaan numeroin 2-1. Sen jälkeen FC Ilves hävisi kuitenkin selvästi KPT-85:lle, joten viimeinen kierros ratkaisi kolmannen suoran nousijan paikan, koska sillä hetkellä Ilves oli kolmas.
Päätöskierroksella FC Ilves hävisi FC Lahdelle 2-1 ja koska FC Inter voitti, nousivat turkulaiset liigaan. TPV voitti Hangossa Hangon IK:n, joten FC Ilves ja TPV olivat tasapisteissä. TPV:llä kaksi maalia parempi maaliero, mutta kummatkin joukkueet halusivat ratkaista neljännen tilan ylimääräisellä uusintaottelulla, jonka voittaja pääsisi kaksiosaiseen karsintaan liigan karsijaa FinnPaa vastaan. Ilves hävisi taiston 1-4 (0-3) ja näin FC Ilves - joka muutti nimensä Tampere Unitediksi - jäi Ykköseen.
Tampere Unitedin kesä 1999
Tampere Unitediksi muuttunut FC Ilves kasasi kesälle 1999 varsin hyvän joukkueen. Avauskierroksella P-Iiroille kärsityn 3-0 -tappion jälkeen Unitedin pelit kulkivat voitosta voittoon. Joukkueen suurimpia tähtiä olivat Tampereelle palannut brasilialaishyökkääjä Dionisio ja espanjalaishyökkääjä Iban Parra Lopez, mutta joukkueessa myös runsaasti muita erinomaisia pelaajia.
United voitti pohjoislohkon ja sai täydet (viisi) lähtöpistettä ylempään loppusarjaan. Siellä tuli muutama notkahdus, kuten pohjoislohkon viimeisissä otteluissa. United kuitenkin oli nousupaikoissa kiinni loppuun asti.
Edettiin lopulta ylemmän loppusarjan viimeiselle kierrokselle. United oli kolme pistettä jäljessä suoran nousijan paikalla ollutta Atlantista ja vain voitto päätöskierroksella juuri Atlantiksesta veisi uusintaotteluun suorasta noususta Atlantista vastaan, muuten United karsisi Veikkausliiga-paikasta VPS:ää vastaan. Atlantis olikin ottelussa 0-2 -johdossa, kunnes Lopez kavensi. Atlantiksen liiganousu näytti todennäköiseltä, kun 63. minuutilla joukkue siirtyi jo ratkaisevantuntuiseen 1-3 -johtoon.
Unitedin piti kyetä tekemään kolme maalia. Mahdottomasta tuli kuitenkin mahdollinen. Ensin Dionisio teki 70. minuutilla 2-3 ja rangaistuspotkusta 75. minuutilla 3-3. Mutta vielä tarvittiin yksi maali! Hurja painostus lopulta tuotti 85. minuutilla kyseenalaisen rangaistuspotkun. Valmentaja Harri Kampman osoitti taktista silmää panemalla rangaistuspotkun ampujaksi Miikka Kajanderin, eikä edellistä rankkaria ampunutta Dionisiota. Kajander tykitti pallon alakulmaan ja Tammelan stadion räjähti riemusta! Atlantiksella oli lopussa vielä läpiajokin, mutta siinä se ei onnistunut. Lisäaikaakin pelattiin kuutisen minuuttia, mutta sekään ei Atlantista enää pelastanut. Unitedin uskomaton 4-3 -voitto takasi Helsingissä pelattavan uusintaottelun suorasta noususta Veikkausliigaan vuodeksi 2000.
Uusintaottelu alkoi jo kello 15.30, koska Helsingin Pukinmäen stadionilla ei ollut valoja. Ensimmäistä puoliaikaa hallitsi lievästi Atlantis, mutta ainoan maalin teki United. 24. minuutilla Atlantiksen maalivahti torjui pallon reilusti eteensä ja Lopez nosti sen tolpan kautta sisään: 0-1. Toisella puoliajalla United sai rangaistuspotkun, mutta Dionision yritys jäi torsoksi ja veto epäonnistui. Dionisio paikkasi juitenkin virheensä, sillä Lopez järjesti hienon tilanteen ja "Dino" tuikkasi pallon verkkoon 73. minuutilla. United taisteli lopun ja voitti 0-2. Jännittävien vaiheiden jälkeen se nousi seuraavaksi kesäksi Veikkausliigaan!
Tampere Unitedin kesä 2000
Joukkueen runko pysyi melko hyvin kasassa. United hankki mm. Tommi Koivistoisen, Tommi Paavolan, Jari Niemen ja Antti Pohjan riveihinsä, ja miehet onnistuivatkin kauden aikana hyvin. Edellisen kauden joukkueesta parhaimmista Dionisio jatkoi ja Iban Parra Lopez palasi kesäkuussa.
Seitsemän kierroksen jälkeen United oli kolmella pisteellään sarjan jumbo. Pisteet olivat tulleet kotitasapeleillä. Ensimmäinen voitto irtosi 31. toukokuuta kotona KTP:stä. Sen jälkeen pisteitä tuli tasaseen tahtiin. Tappiottomat putket osuivat suurin piirtein kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin sekä elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Kummallakin kerralla joukkue pelasi neljä tappiotonta ottelua peräkkäin, joista kolme ensimmäistä oli voitollisia.
United nousi sarjataulukossa koko ajan ylöspäin, melkein jopa mitalitaisteluun mukaan. 17. syyskuuta United kuitenkin hävisi Rovaniemellä RoPS:lle 3-0 - sen jälkeen ei ollut enää mahdollisuuksia kolmen parhaan joukkoon ja ote kirposi selvästi.
United sijoittui Veikkausliigassa kuudenneksi, ja se oli nousijalta mainio suoritus. Kuudes sija varmistui viimeisessä ottelussa, kun se voitti vieraissa sen kanssa kuudennesta sijasta kilpaa käyneen FC Interin 2-5.
Tampere Unitedin kesä 2001
Nimekkäimpinä Tommi Koivistoinen, Tommi Paavola ja kauden edetessä heikosti pelannut Dionisio lähtivät. Muutamat hankinnat paikkasivat heidän erinomaisesti - Mikko Kaven pelasi nollapelejä solkenaan ja loppukaudella hankittu Noah Hickey iski tärkeitä maaleja.
Edelliskausi meni Pasi Heinäseltä hukkaan, mutta tällä kaudella hän pääsi takaisin pelikentille ja onnistuikin hienosti. Uusi mies Lee Jones johti kivikovaa puolustusta ansiokkaasti, Kari Sainio teki hyvin arvokasta likaista työtä. Antti Pohja oli joukkueen maalitykki 16 maalillaan. Erityisesti keskikesällä Pohjan nimi oli monien huulilla, sillä hän iski voittomaaleja pelistä peliin. Jari Niemen maalisaldo näytti pitkään nollaa, mutta kesäkuussa Niemikin pääsi Turussa iskemään pallon tyhjään maaliin. Niemi vertyi loppukautta kohden, mikä oli lopulta erittäin tärkeä asia.
Kausi alkoi yllätysvoitolla mestarisuosikki FC Jokereista Pohjan onnistuttua viime hetkillä. Pelit jatkuivat mallikkaasti, ja tappion karvasta kalkkia jouduttiin nielemään vasta toukokuun loppupuolella VPS:ää ja Hakaa vastaan.
Parista tappiosta noustiin mallikkaasti. Ensin United taisteli HJK:ta vastaan vierastasurin, ja kotonaan kiri HJK:ta vastaan 0-2 -tilanteesta 3-2 -voittoon. United pelasi yhdeksän tappiotonta ottelua peräkkäin, ja nousi samalla sarjakärkeen kesäkuun lopun RoPS-voitollaan. Unitedin tyyliksi tuli ratkaista voitto vasta viime hetkellä, kuten RoPSia (2-1) ja peräti kaksi maalia viime hetkillä Atlantista (1-3) vastaan.
Tappioton putki katkesi ponnettomaan esitykseen Kuopiossa heinäkuun puolivälissä. Tappio kuitattiin seuraavaksi hienolla 4-3 -voitolla Lahdesta, vaikka United ehti pelissä jo menettää 3-1 -johtonsa.
Ipswich Town vieraili paria päivää myöhemmin Tammelassa lähes täyden katsomon edessä. Alussa United katseli englantilaisten pelaamista, ja oli hetkessä 0-2 -tappiolla. Ville Lehtinen huudatti Tammelan stadionia kahdella maalillaan, mutta ensimmäisellä puoliajalla Ipswich sai kyseenalaisen rangaistuspotkun ja iski siitä voittomaalin. Pelin lopussa Ipswich viimeisteli 2-4. Suomen Cupkin aloitettiin heinäkuun lopulla 1-2 -voitolla RoPSista. Peli meni rankkarikisaan asti.
Liigassa voittoja alkoi tulla harvemmin, ja sarjajohto menettiin. Jotkut olivat jo valmiita lyömään hanskat tiskiin mestaruuden puolesta, kun täysi Tammelan stadion todisti 1-2 -tappiota sarjan kärkiporukalle MyPalle. Toinen vahva mestariehdokas oli HJK. FC Jokerit oli tippunut yllätyksellisesti sarjan hännille ja kolmen edelliskauden mestari FC Haka oli hiipunut vakaasti neljänneksi.
Tammelan stadionin nurmikenttä muuttui lähes suoksi Ipswich-pelin jälkeen ja Atlantis-peli jouduttiin siirtämään. Myöhemmin nurmella pystyttiin jo jotenkuten pelaamaan, ja KuPS kaatui vetisellä kentällä Hickeyn jalkajatkolla maalin edestä.
Suomen Cup jatkui voitollisena, sillä FC Inter kaatui myös rangaistuspotkujen jälkeen 0-1. Näin United varmisti tiensä Suomen Cupin välierään MyPaa vastaan marraskuun alkuun.
Liigassa loppukaudesta peliään hurjasti paranut VPS vei Unitedia Vaasassa 3-0, ja sarjan kärki (HJK, MyPa) alkoi uhkaavasti karata. Tämän syyskuun 22. päivän tappion jälkeen joukkue ryhdistäytyi hurjasti. FC Haka kaatui Hickeyn maalilla Tammelassa. Maali syntyi samasta paikasta kuin KuPS-pelissä, mutta nyt pallo osui Hickeyn käteen ja FC Hakan maalivahti lopetti pelaamisen. Pallo ohjautui maalin perukoille ja tilanne aiheutti paljon porua. Erotuomari ei kuitenkaan nähnyt tilanteessa mitään sääntöjenvastaista, joten maali hyväksyttiin.
Viimeisillä kierroksilla sarjan kärki alkoi erottua. Mitalikolmikko, HJK, United ja MyPa, oli varma. Sijoitukset olivat vielä hakusessa. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella, 20. lokakuuta, MyPa voitti HJK:n kotonaan ja United Lahdessa. MyPalla oli heikoimmat mahdollisuudet mestaruuteen ja Unitedin mahdollisuudet paranivat huimasti HJK:n tappion myötä.
Toiseksi viimeinen kierros ratkaisi sen, että MyPa ottaa pronssiset mitalit. HJK:lla oli jo mahdollisuus varmistaa mestaruus, mutta United sinnitteli mukana, joten tilanne oli kinkkinen loppuun asti. Ennen toiseksi viimeistä kierrosta HJK:lla oli pisteen etumatka. HJK voittikin ottelunsa Jokereita vastaan ja United ei näyttänyt saavan maaleja aikaan Tampereella Atlantista vastaan. Unitedin tasapelillä HJK olisi karannut liki tavoittamattomaan kolmen pisteen johtoon.
Atlantis-pelissä Pasi Heinänen oli kilauttanut tolppaa viime hetkillä. Pasi Salmela onnistui vielä kalastamaan rangaistuspotkun lisäajalla, mutta Pohja tyri kaiken kukkuraksi pilkun ja voitto näytti mahdottomalta. Helsingissä odoteltiin samaan aikaan lopputulosta Tampereelta mestaruus mielessä. Niin vain Niemi harhautti atlantislaiset vielä kymmenen sekuntia ennen lisäajan päättymistä ja antoi upean keskityksen Janne Räsäsen päähän. Räsänen ohjasi niukasti pallon maaliin ja United nousi jälleen kerran viime hetkillä voittoon.
Päätöskierroksella eroa oli yhden pisteen verran. HJK pelasi kotonaan FC Hakaa vastaan ja United juuri sarjapaikkansa varmistanutta FC Jazzia vastaan. Tammelan stadionin katsomot olivatkin ääriään myöten täynnä (reilut 5400 katsojaa), ja kentän laidalla seistiin sankoin joukoin joka puolella, minne vain pääsi seisomaan. Paljon enempää ihmisiä Tammelan stadion ei olisi enää pystynyt vetämään. HJK pelotteli 1-0 -johdollaan tamperelaisia, mutta United vastasi iskemällä ensimmäisen puoliajan lisäajalla. Niemi pelattiin läpi ja hän nosti pallon komeasti yläkulmaan.
Toisella puoliajalla odoteltiin katsomossa lähinnä tilannetietoja Helsingistä. Unitedin voittaessa ja HJK:n pelatessa korkeintaan tasan United olisi mestari. Mestaruus ei olisi siis Unitedin omissa käsissä, vaan FC Hakan apua tarvittaisiin. Lopulta 66. minuutilla Tammela räjähti, kun kuulutettiin FC Hakan tasoittaneen ottelunsa HJK:ta vastaan 1-1:een. Mestaruustoiveet nousivat sfääreihin yhtäkkiä!
Jazzilla oli pari maalintekopaikkaa lopussa. Ne kestettiin, ja viimein loppuvihellys varmisti Unitedin 1-0 -voiton. Nyt odoteltiin vain lopputulosta Helsingistä. Kuuluttaja ilmoitti vain muutamaa hetkeä myöhemmin, että HJK ja Haka pelasivat tasan. Mestaruus oli yllättäen mennyt Unitedille. Ylibuukattu Tammela eli tilanteessa täysin rinnoin mukana ja otti joukkueen omakseen. United oli tullut puun takaa ja ottanut mestaruuden!
Suomen Cup jatkui marraskuun puolella. Välierissä Tampereella MyPa pelotteli johtomaalillaan, mutta Ville Lehtisen tasoitusmaalilla peli venyi lopulta rankkareihin asti. Niissä United oli parempi 4-2 ja tie vei finaaleihin.
Finaali Atlantis-United jouduttiin siirtämään, koska Finnair Stadiumin kenttä oli jäässä. Peli siirrettiin pelattavaksi paria päivää myöhemmin Tampereelle. Finaalissa värjötteli nelisentuhatta katsojaa. Tero Koskela pelasti Unitedin maalilta saksipotkullaan ensimmäisellä puoliajalla, mutta Unitedkin alkoi saada paikkoja toisella puoliajalla. Liukas kenttä teki tepposensa loistavissa paikoissa.
Ratkaisu venyi hieman yli 60. minuutille, kun vaarattoman näköisessä tilanteessa Mikko Kaven ei saanut palloa kiinni, ja Adriano nappasi sen ja jatkoi maaliin. Lopussa United haki tosissaan tasoitusta tuplamestaruus haaveenaan, muttei onni hymyillyt enää kauden viimeisessä ottelussa marraskuun puolivälissä. Atlantis voitti Suomen Cupin, United jäi toiseksi.
Takaisin
