Minä
Olen 14 talvea elänyt ei-tästä-maailmasta tyttönen.
Kiinnostukseni kohteita ovat muunmuassa musiikki, kirjallisuus, larppaaminen ja kaikki nk. "yliluonnollinen".
Laitan tuon yliluonnollisen lainausmerkkeihin, koska mielestäni mikään ei ole yliluonnollista. Jotkut pitävät minua omituisena, mutta uskon kaikkiin maahisiin ja menninkäisiin, keijuihin ja henkiin. Luonto on minulle tärkeää. En tunne varsinaisesti kuuluvani mihinkään uskontokuntaan.
Musiikki merkitsee minulle todella paljon. Elämää. En tiedä miten olisin pärjännyt tai tulisin pärjäämään ilman sitä. Se on auttanut eteen päin.
Musiikkimakuuni kuuluu muunmuassa CMX, Kotiteollisuus, Ismo Alanko kaikkine bändeineen, Viikate, YUP, Zen Café, Paradise Lost, Insomnium, System of a down, Maj Karman kauniit kuvat, Kimmo Pohjonen, Children of Bodom, Finntroll janiinedelleen.
Soitan myös kitaraa. Sitä olen soittanut noin vuoden ja ainakin tällä hetkellä olisi haaveissa bändin perustaminen sekä musiikkilukioon pääseminen joskus hamassa tulevaisuudessa.
Kirjallisuudessa pidän eniten fantasiasta. Niitä on tullut luettua jo kolmisen vuotta; ei kuitenkaan kovin paljoa, sillä ei täältä pienestä ja huonosta kirjastosta niitä löydy.
Toinen kirjallinen rakkauteni on A.W. Yrjänän runot. Vaikka en muuten paljon runoja luekaan (lukuunottamatta Dantea) niin niitä runoja rakastan.
Pidän myös kaikesta nk. "yliluonnollisesta" sekä eri mytologioista kertovista kirjoista, mutta eihän niitäkään tietysti täältä löydy.
Ja tietysti Populaarimusiikkia Vittulajänkältä jymisee.
Lukemisen lisäksi myös kirjoitan. Olen saanut niinä kymmenenä vuotena joina olen osannut kirjoittaa aikaiseksi joitan novelleja sekä runonkyhäelmiä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, se on ollut minulle vaivattomin tapa ilmaista itseäni.
Larppaamisen aloitin vasta tänä syksynä, mutta olen ollut siitä kiinnostunut jo kauan aikaa. On vasta yksi peli takana päin, monta vielä edessä.
"Kun pitää selittää täytyy lopettaa, ei itseään voi toiselle opettaa"
Hmm. Mitä tehdä kun yksinäisyys kasvaa? Mitä tehdä kun pimeän tullessa tuijottelee tähtitaivaalle ja kaipaa jonnekkin, ei tiedä minne? Vituttaa myös. Koulussa on vain pinnallispuolisia kavereita, joiden kanssa ei voisi edes kuvitella puhuvani mistään, mitä ajattelen. Kai sitä on pakko yrittää pärjäillä, edes jotenkin. Mutta. Minkä minä itselleni voin. Ehkä minä joskus löydän sen jotain tai jonkun jota kaipaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Luultavimmin en.
[15.12.2001]
Ei jaksaisi. Koko päivän luukuttanut Viikatetta. Uah, edes jokin pystyy auttamaan. Ja vuosikin vaihtuu ja kaikki. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Tästäkin vuodesta jäi tasan kolme hyvää muistoa. CMXn ja Säätiön tahdissa riehuminen, ensimmäinen larppi sekä se kirkas kylmä ilma jolloin tähdet loistivat pimeällä taivaalla. Mutta pitää yrittää. Onko jotain jonka vuoksi pysytellä?
[25.12.2001]
Ajattelin mennä ulos. Jos näkyisi tähtiä. Mutta metsään en näin pimeällä mene. En haluaisi törmätä karhuun tai muuhun petoon. Mutta muihin olentoihin haluaisinkin törmätä.
*vaimea hymy* Asustelen pienessä kivenkolossa korpikuusen alla. Kesällä menen taasen metsään. Luen. Tai sitten vain makaan sammalmatolla. Haluaisin uida kuunvalossa.
Joulu tuli ja meni. Enkä nähnyt edes yhtään tonttua. Höh. Mutta en miä ole enää löytänyt mitään Suurta ja Mahtavaa Joulumieltä. Varsinkin kun tämä oli ensimmäinen joulu niin, että ukki ei ollut kotona.
[ 21.01.2002 ]
Murheenkeveää.
Soitin kitaraa. Kauan. Pysyin mielissäni.
Mutta yönseutu ahdistaa. Tuo mieleen kaikki pahat asiat. Jotka pitäisi unohtaa, painaa mielen syvyyksiin.
Mutta joskus hymy painautuu huulilleni, en edes tiedä mistä syystä. Ehkä mieleni muistaa jotakin muistamisen arvoista, itse en edes jaksa muistella. Heti ensimmäiseksi tulee mieleen se inhotus jota yritän työntää kauemmaksi.
Siksi niin rakastankin mielikuvitustani.
[01.07.2002]
Hiip.
Kerrankin on ollut päivä ilman sietämätöntä kuumuutta. Soittelin kitaraa. Ja tietysti huudattanut Kotiteollisuutta. Aamenta. Koko päivän. Ensi viikolla pääseekin sitten näkemään sen taas luonnossa. Kaksi kertaa.
Tylsyyttä. Ei paljoa mitään tekemistä.
[2.10.2002]
Koulu alkanut jälleen. Jotenkin tuntunut siltä, että ehkä tämä vuosi ei olisi enää niin kauhea koulun kannalta.
Mutta suuresti suruttaa se, että rakas kissani on luultavimmin kuollut. Jäänyt johonkin loukkuun tai vastaavaan metsäreissullaan, koska ei ole palannut jotain viikkoon vaikka ennen viipyi korkeintaan kaksi päivää.
Aloitin taas kerran lukemaan Tarua Sormusten Herrasta.
[ etusivu ] [ minä ] [ luonnoksia] [ linkkejä ] [ CMX ] [ Ismo Alanko ] [ värityskirja ]
