Aika kääntyä ja tehdä matka Pluton maan sydämeen. Kaikkein kiinnostavimpia paikkoja ovat aina sellaiset joissa et ole koskaan ennen käynyt, tuntematon maa. Roomalaiset kutsuivat sellaista maata "Terra Incognita", paikka josta et tiedä mitään; ei tiestöistä, ei säteilymäärästä... ei mistään.
.................
Siinä lukee saastunut.
Arvaan, että se näyttää linja-autopysäkiltä. tai katsokaas tätä taloa.
"Terra Incognita" on sangen radioaktiivinen, unohda microröntgenit, täällä puhutaan milliröntgeneistä.
Mikä on maksimi toisessa paikassa on minimi täällä.
Nämä kylät ovat ajan hampaissa, kaikki ovat lähteneet täältä vain reilu kaksi vuosikymment' sitten.
.................
Paitsi, että viranomaiset määräsivät jotkut talot kaadettaviksi maansiirtokoneilla löytääkseen kätköjä, he halusivat ehkäistä säteilyn pääsyn pohjaveteen, niinpä he runnoivat kaiken hienosti.
.................
Selvää on miksi ihmiset eivät halua nähdä näitä paikkoja, täällä tuntee kuoleman läsnäolon. Se on kuin jonkun pirun ilkeän noidan tuijotus, joka tappaa kaiken toivon. Sen henkäys kuihduttaa kaiken elämän. Sen jalanjäljissä elävät vain puunsyöjämadot. Sen kosketus tuhoaa leikin ja häivyttää kaikki värit maanalaiseen hämärään. Se imee elämänmehun kerran niin elinvoimaisesta paikasta, näännyttää kansat, kuivattaa ne pystyyn, tekee ihmisen olemassaolosta tyhjyyden kasvihuoneen. Sitten, hitaasti, näyttämö muuttuu pölyksi.
Kiinanruusu.
Meidän maailmassamme ruusut ovat piikikkäitä... Pluton puutarhassa kaikki piikit ovat ilman ruusuja ja se on todella outoa ja jännittävää, sekä viehättävää meistä.
Tämä moottoripyörä on erottamaton osa puutarhaa. Juuret valtaavat sen nopeasti.
talon sisäpuoli.
Säteilyn on täytynyt olla erittäin voimakasta täällä huhtikuussa 1986, ajattelen, että kymmeniä Röntgeneitä ensimmäisinä päivinä, ihmisten evakuointiin ei ollut aikaa.
Hengityssuojain.
viimeiset vieraskirjakirjamerkinnät osoittavat, että elämä pysähtyii täällä Huhtikuun lopussa 1986.
Tämän täytyy olla jonkun valokuvaajan huone.
Monet kuvat ovat jättäneet Tsernobylin.
Onnettomuuden jälkeen jokapuolella oli radioaktiivisuutta ja ihmiset jättivät tavaransa, monet uskoivat palaavansa pian takaisin, muutaman päivän tai kuukauden tai vuoden kuluttua.
22 vuotta kulunut ja kuvat ovat yhä täällä. Monet eivät selvinneet onnettomuudesta. Muutamat palasivat poimimaan kaikkein tärkeimmät esineensä, eloon jääneet siirtyivät uuteen elämään, ei ollut aikaa jäädä pohtimaan mennyttä elämää.
