29.04.2002

Eskolta oli lyöty toinen silmä mustaksi. Mikon isä oli hieman hermostunut, kun Esko oli vienyt hänen taksinsa takaisin. Toinenkin silmä olisi musta, jos Esko ei olisi antanut kyydeistään saamia 29 euroa Mikon isälle. Esko ei tiennyt, että ihminen voi juosta niin kovin, jos joku uhkaa sitä vesurilla. Mikon isä ei kuitenkaan juossut niin kovin kuin Esko, joten Mika oli poiminut tämän hieman kolhuja saaneen Tuning-kaverinsa kyytiin jostain tien varresta.

Eskolla oli tänään aamulla ollut ne kutsunnat, joten armeijapaikka oli selvinnyt. Hän pääsee Turkuun autokomppaniaan. Kutsunnoissa paikalla ollut kapteeni oli kertonut, että autokomppaniaan otetaan vain autojen kanssa ennemminkin tekemisissä olleita kavereita. Kun Eskolta oli kysytty hänen autoihin liittyvää tuntemusta, niin hän oli opetellut Mikalta saamansa lunttilapun ulkoa ja antoi tarinan tulla. Esko kertoi mm. sen, miten akustinen oikosulku ohitetaan pelkän kumilenkin avulla. Kapteeni oli hieman aikaa pyöritellyt silmiään ja kun hän ei tiennyt autohifistä mitään, niin sinnehän Esko autokomppaniaan pistettiin. Kiitokseksi valinnasta Esko oli kertonut, että jos kapteenilla ei ole omaa autoa, niin hän pääsisi kyllä meidän kyydissä kotiin. Kapteenilla kuitenkin oli oma auto, joten hän jäi nyt paitsi yhdestä elämänsä kyydistä. Esko ei ollut kertonut kapteenille, että hän aikoo maalata rynnäkkökiväärinsä Corollan väriseksi, heti kun mahdollista. Täytyyhän jotain jättää yllätykseksi.

Mika kertoi, että hänellä oli tiedossa edulliset alumiinivanteet. Päätimme mennä katsomaan niitä Jukan Vehkeeseen. Kun saavuimme Jukan Vehkeen pihaan, niin Jukka juuri pakitti jotain Ford Rancheroa ulos tallista. Jukka oli näköjään päässyt taas vapaalle poliisien kynsistä. Jukka kertoi, että ne olivat erehtyneet henkilöstä, kun he olivat hänet pidättäneet. Olin ollut koko ajan sitä mieltä, että Jukan pidätys oli takuulla väärinkäsitys. Jukka-nimisiähän on Suomessa tuhansia. Voisivat poliisitkin hieman tarkistaa ihmisten tietoja, ennen kuin vievät tältä vapauden. Jukalla oli nämä alumiinivanteet korjaamonsa lattialla. Vanteita olikin vain kaksi kappaletta. Mika kertoi, että vanteet voisi asentaa siten, että ne olisivat samalla puolella autoa. Vanteissa oli vielä renkaatkin paikallaan. Nyt oli ainoa ongelma, että mihin autoon nämä sopivat. Jukka kertoi, että ajakaa se auto vain sisälle mihin vanteet halutaan, niin hän asentaa ne autoon kuin autoon. Renkaat olivat  kokoa: 255/70/14 eli leveyttä oli kuin vanhassa perseessä. Jukka kertoi, että vanteet olivat olleet juuri tässä Fordissa, jonka hän ajoi ulos. Päätimme, että vanteet laitetaan minun Corollaan. Kävimme hakemassa Corollan ja pian Jukka jo aloittikin vanteiden sovituksen. Hieman laikkakonetta ja voimaa käyttäen vanteet menivät paikalleen. Uusien renkaiden asennusten jälkeen Corolla oli kuin uusi auto.

Sovimme, että aina kun ajetaan yöhuoltamolle pihaan, niin ajamme sinne peruuttamalla, niin että vanteet ovat huoltamon puolella, että ihmiset näkevät ne. Mika sai olla ensimmäinen, joka tekee koeajon uusilla renkailla, koska hän osaa ajaa mutkiin niin kuin pitää. Mika starttasi Corollan ja väänsi stereoista volumet täysille. Basso hakkasi todella asiallisesti. Ennen koeajolle lähtöä Mika avasi rekisterikilven ruuveja juuri sen verran, niin että se rämisi niin kuin sen kuuluu rämistä. Mika painoi kaasun pohjaan ja lähti koeajolle. Kuulimme koko ajan tehdashallien takaa, että missä Mika menee. Kun ääni läheni , niin hetken kuluttua Mika jo kaarsikin takasin korjaamolle. Mika kehui Corollan taivaaseen. Ajo oli kuulemma ollut todella miellyttävää. Alusta oli balanssissa ja kaarrekäyttäytyminen aivan samanlaista kuin formuloissa. Ainoastaan ohjauksen ääriasennoissa kuului paha viiltävä rahina, kun rengas otti lokasuojaan kiinni, mutta rekisterikilven räminä peitti sen todella hyvin.

Koska Jukka kertoi, että lisätään vanteiden hinta siihen Mikon Venton korjauslaskuun, niin lähdimme heti tuhlaamaan rahamme johonkin muuhun. Saavuimme Bilteman pihaan ja kävimme ostamassa autoomme uudet alumiinipolkimet. Sitten Esko keksi, että voisimme mennä ostamaan Timolta jonkun sopivan hintaisen CD-levyn. Lähdimme kumit sauhuten Timon luo ja kerroimme, että haluamme uutta soundia autoomme. Timo sanoi, että hänen luonaan oli käynyt pari poliisia edellisenä päivänä, mutta hän oli ollut piilossa makuuhuoneen kaapissa. Samassa kaapissa Timo säilytti myös sellaista kumista naista, joka on kuulemma kavereiden pilaostos hänelle. Esko oli aivan varma, että Timo nussii sitä kumista naista. Esko oli kuullut, että Timolla oli kaupungin suurin kokoelma pornoa. Oli kuulemma videoita, lehtiä, välineitä ja tietokone täynnä pornokuvia. Suurimassa osassa kuvista tosin oli vissiin Timo itse. Eräässä kuvassa Timolla ei ollut päällä mitään muuta kuin radio. Kuitenkin saimme Timolta hänen juuri tekemänsä CD:n. Siinä oli kuulemma juuri meille sopivaa musaa.

Lähdimme Corollan kanssa katsomaan, joko Tompan hifiliike on avoinna ja samalla kuuntelimme uutta musiikkia. Ei mennyt tälläkään kertaa 20 euroa hukkaan. CD oli täynnä ulkomaisia hittibiisejä. Mika väänsi volumen vielä pykälää kovemmalle ja juuri kun In The Navy kappale alkoi, niin huomasimme, että kojelaudan takaa tulee savua. Mitä vittua? Lämpeneekö poltettu CD näin paljon?  Hetken päästä tajusimme, että Corolla on tulessa. Ennen kuin soitimme palokuntaan, niin pelastimme sisältä kaiken mitä kerkisimme. Saimme kerättyä sivuun hajukuuset, penkinpäälliset ja osan CD-levyistä. Esko otti vielä yhden puoliksi sulaneen lepuuttajan, jos palomiehillä kestää tulla liian kauan, niin takuulla saavat maistaa lepuuttajaa. Palomiehet saapuivat kuitenkin todella pian, mutta kysyivät, että kannattaako tuollaista romua edes sammuttaa. Esko huitaisi saman tien. Kaksi palomiestä sitoi Eskon paloautoon letkun avulla rauhoittumaan. Hetken kuluttua Corolla olikin sammutettu. Näky oli lohduton. Koko etupää autosta oli aivan musta. Mika suunnitteli kuitenkin, että jos maalataan koko auto mustaksi, niin autosta voisi tulla todella häijyn näköinen. Palomiehet tutkivat autoa ja katsoivat sulakerasiaan. Mikko perkele oli laittanut stereoita asentaessaan sulakkeen tilalle pätkän sormenpaksuista johtoa. Nyt tämä ei tullut Mikolle halvaksi. Siitä suvusta ei kukaan pääse kerhomme jäseneksi enää ikinä. Jos Esko ei olisi ollut siellä paloautossa sidottuna, niin se olisi mennyt jo lyömään Mikkoa. Tosin Mikon isä ja hänen teroitettu vesurinsa olisivat ehkä hidastaneet Eskon hyökkäystä. Mikko saa kyllä korvata tämän kaiken. Mikolla ei käynytkään niin hyvä tuuri kun tutustui meihin.

 Seuraavaan tarinaan