Kaiken alku

Nyt oli saatu todistus ammattikoulun ensimmäisen luokan loppuun saattamisesta. Kesä oli jo täydessä vauhdissa ja illalla olisi aivan järjettömät bileet tiedossa naapurikaupungissa Turussa. Bileisiin oli kutsuttu ainakin neljä mielettömän hyvää naikkosta, joista takuulla ainakin yksi olisi minun allani jossain vaiheessa yötä. Esko tuli hakemaan minut kotoa neljän aikaan ja sitten saman tien Eskon Fiat Panda sai sellaista kyytiä, että heikkohermoisemmalta olisi tullut vetelät housuun. Esko oli saanut kuulla kaveriltaan Mikalta, että paikallisella stereo-myyjällä, Tompalla olisi tullut vaihdossa aivan virheetön Auto-Bass-Crunchin SPL4 -booster/ekvalisaattori. Nyt aloimme miettiä, että jos jättäisimme nuo bileet väliin ja ostaisimme noilla kaljarahoilla tuon boosterin. Eskon Pandassa oli jo ennestään sellainen hifijärjestelmä, että taustapeili tärähteli, kun veti volumet kaakkoon. Marssimme hetken miettimisen jälkeen Tompan liikkeeseen sisään ja näimme boosterin heti tiskillä. Jos tavarasta voi sanoa, niin se oli rakkautta ensi silmäykesellä. Siinä oli kaikki, mitä boosterissa voi olla eli ainakin neljä kierrettävää nuppia, kahdeksan liukukytkintä ja neljässä rivissä bassoon tahtiin vilkkuvat punaiset valot. Laite oli kuin pakasta vedetty. Ainoastaan yksi kierrettävä nuppi puuttui ja booster oli vielä kiinni luultavasti Datsun Cherryn kojelaudan keskiosassa. Tomppa vakuutti, että laite ei ollut "kuumaa tavaraa" vaan joku iäkäs mieshenkilö oli antanut sen vaihdossa. Laskimme tiskillä rahamme yhteen ja huomasimme, että saimme kasaan 170 euroa. Tomppa lupasi myydä sen siihen hintaan, vaikka kuulemma joku kaveri oli sitä tulossa katsomaan. Päätimme hetkeäkään miettimättä jättää ne bileet väliin ja ostaa tuon boosterin. Kyllä sitä naista saisi myöhemminkin ja heti kun tämä boosteri olisi Eskon Pandassa kiinni, niin naisten taso paranisi aivan takuulla. Laitoimme boosterin Pandan takapenkille, jossa oli aivan mielettömän makeat penkinpäälliset. Mika ainakin epäili, että penkit olisi aitoa lepardia. Mika oli mies, joka tiesi enemmän tuningista, kuin gynekologi naisesta. Jos kaupunkiimme joskus pystytetään patsas vuoden Tuning-miehelle, niin se on Mikan patsas, eikä kenenkään muun.

Nyt ajoimme Eskon vanhempien talliin ja aloitimme asennuksen. Mika saapui kuin tilauksesta paikalle todistamaan tätä ikimuistoista tapahtumaa. Stereoista tulvi todella asiallista disko-musiikkia. Esko irrotti soittimen yläpuolella olevan kaksinkerroin taitetun wunderbaumin, joka toimi kiilana, ettei cd-soitin tipu Pandan keskikonsolin sisään. Siitä nykäistiin kaiutinjohdot irti ja kierrettiin ne boosterin sisäänmenoihin. Nyt jos ollaan tarkkoja, niin se iäkäs mies, jonka vanha booster tämä oli, olisi voinut katkaista johdot hieman siistimmin. Johdot oli pituudeltaan 3cm - 70cm ja pisimmässä johdossa oli kiinni sulakerasia, jossa sijaitsi Cherryn kaikki sulakkeet. Tomppa kyllä kertoi, että on ihan yleinen tapa, että johdot ovat erimittaisia. Ennen kuulema käytettiin erivärisiä johtoja, jotta ne erottaa toisistaan, mutta Tompan mukaan nykyään on muotia se, että johdot ovat samanvärisiä, mutta erimittasia. Nyrkkisääntönä johdoissa on se, että pisin johto on joko plus tai miinus. Saimme Eskon kanssa kaikki kaiutinjohdot kiinni ja Mika oli sillä aikaa pistänyt virtapuolen kuntoon. Mika oli kytkenyt plusjohdon akunkenkään ja oli pujottanut sen huomaamattamme tulipellin läpi. Hän oli venyttänyt kaasuvaijeria ja sitonut sen nippusiteellä kaasarin kylkeen, jotta tämä peukalon paksuinen kaapeli mahtuu samasta läpiviennistä. Tomppa kertoi, että booster tarvitsee todella paljon virtaa eli näissä virtahommissa emme säästele. Sitten enää maajohto kiinni ja herätepiuha, niin saadaan ensimmäiset soundit vehkeestä ulos. Maadoituspisteeksi löysimme tupakansytyttimen ulkokehän ja herätteen otimme jostain sinisestä johdosta. Soitimme Tompalle ja hän kertoi, että herätteen voi ottaa mistä vaan, missä on plussaa. Tässä sinisessä johdossa luki windshield wiper, eikä meillä ollut kenelläkään hajua, mitä se tarkoitti, mutta kyllä kai se jotain Dodge Viperiin liittyvää on. Olin jo pitkään ollut sitä mieltä, että Panda on aivan järjettömän hyvää ajaa, varsinkin kaupungissa, kun on märkä tie. Renkaista vaan loppuu usein pito jopa viideksitoista sentiksi kun oikein laittaa kumin haisemaan.

Nyt oli se jännä hetki kun lyödään uusin Tompalta ostettu Bass-idiot-wankers levy soimaan boosterin kautta. Virta päälle, soitin päälle, Mika kyytiin ja sitten Power-näppäin pohjaan: Ei mitään. Mikä helvetti oli vikana? Ei soundin soundia. Väänsimme kaikkia hanikoita ja kun virta oli päällä niin perkele, pyyhkijät kun pisti päälle niin johan tapahtui. Basso oli aivan mieletön. Soundi ulottui Mikan arvion mukaan ainakin yhteen hertsiin. Nyt saman tien piti laittaa Panda käyntiin ja lähteä Turkuun ajamaan varikon ohi. Auto käyntiin ja eikun menoksi. Esko väänsi avaimesta ja Panda huusi kuolemaa. Kierrokset oli Mikan arvion mukaan noin 14-tuhatta Mahtoikohan se kaasuvaijerin venytys tehdä tämän? Aivan sama, pääasia että on bassoa. Ainoa asia mikä tässä hommassa ihmetyttää, on se että miksihän Tomin liikkeen hintalappu oli bosterin kyljessä ja siinä luki 20 euroa.

Seuraava tarina