Koulutuskentillä näkee jos jonkinmoista ohjaajaa. Tässä muutama eri tyyppinen koiran omistaja.
Kärsimätön.
Kärsimätön on yleensä kolmikymppinen mies ja hän käy koirakoulussa vain kerran. Kun koira ei oppinutkaan kaikkea tarvittavaa tunnissa, hän hermostuu ja antaa periksi. Kärsimättömällä ei ole aikaa sellaiseen viivyttelyyn mitä koirakoulussa harjoitetaan. Koiran täytyy osata kaikki käskyt viikon kuluttua ja muistaa ne elämänsä loppuun asti.
Inisijä.
Inisijä on monesti nainen, mutta inisijämiehiäkin olen tavannut. Inisijä toistaa kuin mantraa: "Ei tämä tottele. Ei se kuuntele minua." Hän sanoo käskyn ainakin kymmenen kertaa peräjälkeen: "Istu-istu-istu-nyt-äidin-pikku-kultapuppeli-niin-saat-kotona-makkaraa." Hänen lempilausahduksensa on: "Ei tästä tule mitään." Inisijä kulkee monesti koiransa perässä ja hänen on mahdotonta ottaa tukeva ote hihnasta. Inisijän kannattaisi olla koirakoulussa varuillaan, koska kouluttajalle tulee monesti vastustamaton tarve tarttua tätä hartioista ja ravistella kunnolla.
Mutkuttaja.
Mutkuttajalta eivät koskaan lopu tekosyyt. "Mutku eihän me päästä silloin ikinä kotipihasta. Mutku kotona on kylmät lattiat. Mutku sen kuppi on aina ollut jääkaapin edessä." Mutkuttajaa on aivan turha opastaa, koska hänellä on aina hyvä syy olla tekemättä kuten käsketään. Mutkuttajan eräs alalaji kysyy neuvoa, ja minkä tahansa neuvon kuullessaan vastaa poikkeuksetta: "Mutku me ollaan jo kokeiltu sitä eikä se toimi."
Täysinoppinut.
"Niin tätä me ollaan harjoiteltu jo kaksikuukautisesta asti. Se osaa kyllä paljon muutakin, imuroi meillä lattiat ja lajittelee postin. ...Joo kyllä se onnistuu, otetaanko kahdella vai puolellatoista pysähdyksellä?" Täysinoppineen koira on koulutettu jo valmiiksi heidän tullessaan koirakouluun, ja se saa kaikkien muiden petojen omistajat vihreäksi kateudesta, varsinkin kun sillä ei tunnu olevan lainkaan kiinnostusta hajuihin, muihin koiriin tai viereisen henkilön makupalaan ja se tuijottaa omistajaansa herkeämättä. Muiden koirakoululaisten onneksi täysinoppineita on hyvin pieni promille kaikista.
Sosiaalinen.
Sosiaalinen hiljenee aivan rehellisestä äimistyksestä, jos häntä kehottaa lopettamaan juttelun vieruskaverin kanssa ja keskittymään opetukseen. "En minä ole tullut tänne koiraani kouluttamaan, hupsuko olet! Ei Mustin mitään tarvitse osata. Täällä näkee kaikki ystävät, ja Musti pääsee tutustumaan uusiin kivoihin kavereihin." Koulutusohjaajan onneksi sosiaalisen koirakin on yleensä sosiaalinen.
Macho.
Machoja on ehkä enemmän miehissä kuin naisissa. Macho on aika rasittava oppilas, ja sen takia onkin varmaan hyvä, että pahimman sortin machot eivät edes koirakouluun alennu tulemaan. Heidän käskynsä muistuttavat sonnin mylvintää ja kätensä on nopea nykimään hihnasta. Jos kyse olisikin vain periaatteesta, ettei makupaloja käytetä koulutuksessa, mutta machot eivät haluaisi palkita koiraa millään tavalla. "En varmaan ala lirkuttamaan koiralle. Kyllä sen on käskyä toteltava ja siinähän on kylliksi kehua kun en anna selkään." Mies-macholla on usein myös vaikeuksia ottaa käskyjä vastaan ainakaan nuorelta naiselta.
Huono-onninen.
Huono-onnisen osaksi on sattunut maailman kaikkein jääräpäisin koira. Hän käy kentällä viikoittain kuukaudesta toiseen, tekee hiki päässä töitä kotona ja yrittää kaikkensa, mutta koiranjurrikka haistattaa hänelle pitkät ja kieltäytyy oppimasta mitään hyödyllistä. Monesti mukana on myös mielenkiintoinen sivuoire: koira osaa ison liudan temppuja ja tuntee kolmekymmentä leluaan nimeltä, mutta heti käskyn sivutessa kaukaisestikin tottelevaisuutta koira haistaa sen ja heittäytyy mahdottomaksi. Koulutusohjaaja ja koko muu ryhmä säälivät mutta myös kunnioittavat huono-onnista, koska hän ei suostu heittämään hanskoja tiskiin. Huono-onnisen toinen nimitys onkin Taistelija.
Besserwisser.
Besserwisser kyseenalaistaa kaiken koulutusohjaajan sanoman ja saa nokkelin sanankääntein tämän aivan solmuun. Besserwisser osaa kaiken paremmin kuin koulutusohjaaja. Kaikki yhdistykset olisivatkin tyytyväisiä, jos besserwisserit sosialisoisivat tietämyksensä ja alkaisivat opettaa muita.
Alisuorittaja.
Alisuorittajan koira on helppo koulutettava, se pitää hyvin kontaktia omistajaansa ja oppii nopeasti. Pienellä hiomisella se loistaisi tokokokeissa. Koulutusohjaaja ottaisi koiran itselleen milloin vain. Alisuorittaja ei ole kuitenkaan kiinnostunut kilpailemisesta. Koulutusohjaaja repii hiuksia päästään, yrittää suostutella, maanitella ja uhkailla, mutta alisuorittaja ei jaksa opettaa koiralleen suoraa perusasentoa, koska hehän eivät koskaan aio kilpailla. Osalla alisuorittajista nälkä kasvaa syödessä ja he haluaisivatkin kokeilla taitojaan kokeissa, mutta koira istuu aina vinoon eikä halua oppia uutta suoritustapaa.
Kotipriimus.
Tämä on henkilökohtainen suosikkini. Yritettyään turhaan saada pikku villipedon tekemään edes jotakin he ottavat kasvoilleen syyllisen ilmeen ja sanovat: "Kyllä se kotona tottelee!" Koulutusohjaajan suuri haaste on saada kotipriimus luottamaan siihen, ettei hän suinkaan ole ainoa, jonka koira aluksi villiintyy koulutuskentällä, ja saada pari harjoittelemaan muuallakin kuin olohuoneessa.
