                                                       The Ranger '97
                     'ENSIMMINEN KOULUPIVNI'

Aamu sarastaa. Pydll lojuva hertyskello aloittaa kammottavan vali-
tuksensa ensi kertaa pariin kuukauteen. Kyseess on taas lukuvuoden 
ensimminen piv. Viimeiset pari viikkoa olen odottanut tt piv 
inhonsekaisin tuntein, ja toivonut ettei se koskaan saapuisi. Mutta 
tulihan se sielt, niinkuin aina.

Hitaasti nousen sngyst, suljen hertyskellon ja pukeudun. Kvelen 
kylppriin, ja pursotan hammastahnaa harjalle. Pestyni hampaat ja 
hierottuni loputkin unet silmistni aloitan laukun pakkaamisen. Ensim-
minen piv, joten paljoakaan ei tarvittaisi, mit nyt pari kyn ja 
kumi korkeintaan.

Tarkistan viel unohtuiko jotain, annan katseeni harhailla ympri huo-
netta.

Silloin huomaan SEN. SE lep pydll vuoteeni vieress, SE kutsuu 
minua, haluaa ett otan sen mukaani. Nappaan SEN pydlt ja tungen 
taskuuni, sill SILLE voisi olla kytt tnn. Kvelen reppu selss 
ja SE taskussa ovesta ulos, jtn aamupalan tarkoituksella vliin. Ei-
p se nyt maistuisikaan, vatsassa kiert kuten joka vuoden ensimmi-
sen koulupivn.

Tallustan apeana bussipyskille tihkusateessa, ja istahdan penkille 
odottelemaan bussia. Kymmenen minuutin kuluttua liasta sinisenharmaa 
HKL:n bussi ilmestyykin mutkan takaa, vinkkaan sen pyshtymn ja hyp-
pn kyytiin. 

- "Ettek te nykynuoret perkele osaa edes kunnolla sit merkki
   nytt?", rjyy nyre bussikuski kopperostaan, ilmeisesti 
   vinkkaukseni ei kelvannut hnelle.
- "Kyks tm?", kysyn ja nytn ijlle keskisormea. En kuitenkaan
   halua lent ulos bussista odottamaan seuraavaa sateessa, joten
   ennen kuin hn ehtii reagoida, laahustan bussin takaosaan ja
   lyshdn istumaan.
 
Bussin jyristelty eteenpin viitisen minuuttia ikvn tuttu rakennus 
hmtt nkpiiriss : Koulu. Huokaisen ja painan pyshtymisnappia, 
nousen bussista ja kvelen koulun pihaa kohti. Matkalla ohitan pari 
iloista pikkukakaraa, ilmeisesti ensimmiselle luokalle menossa. He 
juttelevat ja hihittelevt, eivt piruparat tied mik heit odottaa.

Myhss, toteaa pihan reunalla jkttv kello saapuessani viimeinkin 
koulun pihalle. Astun isosta povesta sisn ja maleksin lpi tyhjien 
kytvien. 'Kotiluokkani' ovelle saavuttuani potkaisen sit muutamaan 
otteeseen. Joku tulee avaamaan oven, ja tallustelen sisn.

Luokkaan pstyni vilkaisen ymprilleni, ja nen samat vanhat idioo-
tit ymprillni. Tunnen heidt kaikki, mutta en erikoisemmin pid ke-
nestkn. Tekopyhi kusipit suurimmaksi osaksi, typeryksi jotka 
ilmoittavat olevansa erilaisia ja silti kuuluvat syvsti halveksimaan-
sa 'massaan' enemmn kuin massa itse.

Marssin suoraan opettajainpydn luo lpi pulpettirivien luokan etuo-
saan.

- "Opettaja", totean hnen huomionsa herttkseni.
- "Niin?", vastaa luokanopettajattaremme, parissakymmeniss oleva
   kaunis naisihminen nostaessaan katseensa oppilasluettelosta.
- "Minulla olisi opettajalle ylltys", ilmoitan iloisella nell.
- "Miks se sellainen ylltys on?", Opettajan silmt kirkastuvat nin
   mukavasta aloituksesta lukuvuodelle. 'Olisipa tuollaisia enemmn.
   Olisi tmkin homma mukavampaa', hn ajattelee.
- "Tm", vastaan edelleen hilpell nell. Vetisen SEN
   housujeni taskusta, nostan SEN ohimolleni, virnistn ja vetisen
   liipasimesta. Harmaa aivomss roiskahtaa pydlle, osa roiskuu
   opettajan plle. Luokassa syntyy hysteerinen kirkuna, jota min
   en en kuule.

  'Eip tarvitse en kyd koulua', ajattelisivat pydll lojuvat
  aivoni. Siis jos sattuisivat olemaan viel yhten kappaleena.

---
(C) The Ranger 1997, all rights reserved. Lis osoitteesta
http://www.angelfire.com/art/thr/
