Pieni Tarina

6.5.2002 Hietikko

 

 

Liikkuva kivi

 

Eräs kertomus kertoo että alueella harrastettiin viinankeittoa ja niillä reissuilla pojat olivat päättäneet ottaa asiaksi heilauttaa kiven paikoiltaan.

 

 

Linja tie

 

Kerrotaan linjatien kulkevan Palolta Luovankylään ns. Kujanpäähän samoin kärrytien kulkevan lähes samaa reittiä, kuitenkaan eivät ole sama tie. Linjatie kulki ajasta aikoja sitten Kuniston mäestä aina Päntäneelle päin.

 

Trenki

 

Jokipiin trenki  Viljami oli useissa taloissa töissä Luovankylässä. Mutta pisimpään Kalle Jokipiin renkinä. Palvelus ajankohta hänellä oli 1920- 1924. Samalla hän oli vuokralaisena Kallen Luovan talossa.

 Hänen kaikki kolme lastaan syntyivät eri paikoissa. Lauri syntyi Alangossa, Eino syntyi Luovassa (Ketomäki) ja Eira Lehtiloukolla.

Viljami työskenteli myös Rönnlundin Mäenpäässä. Täältä hän kenties sai vinkin lähteä Amerikkaan.

Kävikin niin että hän teki Amerikan reissun kaksi kertaa ja tienasi siellä talon hintaa ja ostikin sen sitten Lehtiloukolta. Viljami aatteeltaan oli kuitenkin työväen edustaja eikä luopunut siitä koskaan, vaikka hänen omaisuutensa karttuikin.

 

Pojat

 

Kerran olivat Teuvalaiset pojat tulleet riiaamaan Luovankylän tyttöjä. Tiesivät kylällä olevan vapaita tyttöjä. Mutta kävikin niin, että vaikka oli sovittu tapaamiselle jatko, Sylki Aino niminen kahteen sormeesa ja löi sillä kämmeniinsä niin, että läjähti ja  sanoi” Empä tottavie otakkaa en totta otakkaa”. Saman teki toinen kin tyttö Elina ja sanoin en ”minäkään”. Tämän jälkeen tiet poikien kanssa erosivat. Pojilla oli kuitenkin toiveita vielä ja kävivät muiden tyttöjen ikkunain alla ja myöhemmin oli tyttöpiireissä kerrattu miksi poikia liikkui muiden ikkunain alla.

 

Kihlaparit

 

Kerrotaan Luovankyläisten Lähteneen kihloja ostamaan, heille oli neuvottu, että Vaasasta ne on haettava. Nuoret tottelivat sulhanen oli äsken mainittu Viljami ja  toinen Sulhanen oli Eero N ja nuorikkoina heidän tulevat vaimonsa. Satoi tietenkin kun piti lähteä Ensin hevosella kirkolle n 16 km. Sieltä sitten  junalla Seinäjoelle ja jatkona Vaasaan. Vähintään päivän reissu se oli ja takaisinkin piti tulla. Kävi vielä niin että eväät unohtuivat toiselta nuorikolta, kokemusta matkustamisesta kun ei ollut, ja tietenkin rahat riittivät hädin tuskin matkoinin. Tämä varmaan oli hyvä opetus arjen ongelmista.

 

 

 

 

Kuuliaiset

 

Aina ei talossa vietetty häitä kun tytär meni avioon. Kuitenkin häiden korvikkeet kuuliaiset pidettiin. Eräissä tällaisissa kuuliaisissa Rönnlundin päässä kävi niin, että  Karijokelaiset Häjyt tiesivät Rönnlundissa olevan kuuliaiset. Niinpä ryhmä häjyjä ilmaan tui kuuliaisiin. Tekivät niin kuin muuallakin pyrkivät häiritsemään juhlallista tilannetta. Häjyt hyppivät pöyrilläkin ja siinä olevat nuorenparin saamat tavarat saivat osansa niin että osa särkyi. Nuorikko olikin kertonut että ”meni vähä pilalle” kuuliaiset. Onni sentään että ei puukkoa käytetty. Tavallista kun oli Karijoella siihen aikaan ,että vähän ”klivautettiin”. Tämä tarkoitti, että puukolla pieniä lihashaavoja tehtiin hääpaikoilla. Tämä on tapahtunut 1920 Rönnlundissa.