Muuripata

 

Kertomusta luovankylääsittään 16.4.2003

 

Moltihin aika pieniä silloon, ku näitä muuripatoja oli sielä sun täälä eri taloos. Meiranki kyläs oli tosi monta muuripataa. Se oli aina kesäkäytös sellaanen, joka oli ulukona. Tälläänen muuripata rustinki muurattihin useen silloon, ku rakennettihin navetoota tai jotaki koriattihin ulukokartanolla. Siihen aikahan tarvittihin aina varia elukoolle ku jauhot haurutettihin, että lehemät heruus. Tällä haurutuksella saatihin imellytettyä tämä jauho makiaksi, yleensä soli kauraa, jota nauroolle annettihin mun aikana itikat oli jo ersiiri lehemiä.

Toiskas oli tälläänen muuripata kans ja sielä tietysti tuli nähäryksi kuinka sitä käytettihin. Sekun oli äireen koto, niin sielä tuli käyryksi aina silloon tällöön. Pienelle poijjan klopille se ei olu matka eikää mikää, aina se matka juostihin vielä.

Tämä toiskan muuripata oli tehty, ku vanha navettarati oli puraattu ja uutta ratia tehtihin, soli muistaakseni kesä 1956 sei ollu se kova ukkooskesä 1957,

muistan sen niin komiana kesäpäivänä ku savu nousi tornin päästä ja auriko paistoo niin komiasti ja voikukat kukkii siinä kentturalla, ja oli ku voitolis ollu maas. Soli taloon tytär Aune joka siinä mun mielikuvas tiskas kluurun kans astioota ja aina kuuuluu kilina pesufarin reunoosta ku haarukat ja pistit samoon ku lusikakki ja veittet kilahteli farin reunahan.

Se Aune sitte laittoo ne kipot kuivamahan sellaasehen häkilöömehen, soli tehty jostaki vanhasta kaapista ja naulattu sitte aitan senähän nauloolla. Se tiskipöytä oli vain koppulootu raakalaurasta ja siinä sitte voi pitää pesusoikkua ja virutes faria. Kuumaa vettä sitte oltettihin vain siitä seliän takaa muuriparasta, napolla tietysti. Senki kuuli hyvin äänestä, että soli varia se vesi, ku senkaatoo siitä fatihin. Mäen ooo varma käyttikö se jotaki saipuaa siinä astioota pestes,  mutta kyllä saipuaa silloon aiaki oli, muistan sitäki teheryn, mutta son eri asia sitte.

Tähän astiooren pesuhun liitty sitten kumma tapaus palio myhemmin ku moltihin jo kasvanu vähä isoommiksi ja meitoli kloppia ainaki kolome nelijä. Ja soli jotaki elokuun alakupuolta ja koulut ei ollu vielä alakanu, koska nehän alkas silloon aina syyskuun aluus.

Moltihin kontittu siihen aitan taakse mariapuskille, soli kontittava koska jos mamma tai paappa näki niin nolis heti ajanu pois meirät, mutta ku tultihin kyyrys ensi lähelle puskia ja sitte ryömittihin puskihin. Sielä mariapuskien alloli tilaa ku puskat oli vanhoja ja tihkuja päältä ja sitte niisoli ollu kehikko niiren ympärillä niin sinne alle jäi kakaraan kontittavat komut ja me kaikki maharuttihin sinne. Mutta silloonki sattuu, että joku tuli tiskaamahan astioota ja molis paliastuttu tetysti, jos lähärettihin pois, mä en oo varma oliko se mamma vai Aune joka silloon tiskas, mutta hiliaa meirän piti sielolla. mä luulen, että se hoksas, että joki outua on muttei keksiny mitä, sen huomas sen käyttäätymisestä ja se joskus kuunteli koska sen tiskoo ääntä ei aina kuulunu. Meitä tietysti yritti vähä naurattaaki jännitys, koska me saman aikaasestii syötihin eli varaasteettihin  niitä viinimarioja. Niitä nypittihin sielä puskis altapäin. Mustia viinimrioja voi näin syörä, mutta niitä punaasia ja valakoosia ei oikeen tykätty syörä ne tais olla jotenki happamia marioja. Oli siinä omenapuitaki mutta niitä ei oikiastaan voinu syörä noli niin rutuusia ja tosi karvahia noli jotakin pohojoosen lajikesta ja halakeeli aj oli sellaasia muotopuolia, mutta kun salla joskus sai otettua niin pakko noli syöraä ja heittää ruoto sitte mettähän. jos ruorot olis purottanu siihen lähelle niin mekkala siitolis noussu. Ja joku olis voinu tulla niskavilloohin. Kotona oltihin silloon tarkkoja mitä koltiaaset teköö se oli hyvin heleppua selekäsauna. Soli hyvin menny jos tuli vain tukistusta ohimolta tai kämmensyrjä lyönti takaraivohon. Soli sen ajan tapa kurittaa. Melekeen, jos vielä tästä kurituksesta puhuus oli niin, jotta jos vanahemmista jokusanoo tee se tai tämä, niin soli mentavä, seuraavalla kerralla tuli ne jo kravelihin kiinni tai kämmensyrjä lyönti ja kysymys perähän että ”mitä mä sanoon”. Jos kus riitti ku ne katto päälle, niin tiesi että mitä oli tekemätä.

No sitte muistan toisenki tapauksen. Moltihin oltu tapuririihellä tuola Rööllunnin pääs ja tappuririihi kestiki pirempähän ku luultihin jasiltä piti meirän kakaraan lähtiä sitte jo kotomieheksi tekemähän askarehia. Osa jäi sitte seissulla tuomahan lehemiä kotiappäin tullesnansa ne ku oli Viitalan käälys  ja kulietettihin sieltä sitte kotia lypsettäväksi. Soli hyvä kun oli sitte pyörät jo että se kuliettaminen oli helepompaa kumma kyllä lehemät pysyy meleko hyvin teiren lairas ja pyörälla sitte ajettihin peräs vittan kans. Muttei niitä kurmuja sanu kyytätä lujaa niiren utarehet vuoti ku ne heiluu juostes ja sen olis sitte äitee huomannu kotona, se ku lypsi ne käsin.

Silloon sai vielä kuliettaa lehemiä maantiellä, mutta niihin aikoohin alakooki keinosiementäjät kulukia ja soli Elemeri ensimmäänen keinosiementäjä ja se ajoo sitte sillä fiiat 600 sella niinku viimmeestä päivää maharotoon pöly nousi tiestä eikä ainakaa minuuttihin nähäny mitää, joskus tuli päälle pieniä kiviä ja tuntuu että pienemmät mölökkerökivetki pyörii maas, kolari siinä sitte kerran tuliki, muttei se tainnu elemeri olla.

Mutta mun piti sitte tulla pistämähän valakia muuriparan alle ja mä tein niin. Mutta minen hoksannu kattua parankannen alle sielei ollukkaa vettä ja minä pistin valakian ja puita pesän täytehen. Pistin oven kiinni ja lähärin pois. Minä unohrin asian sen jäläkehen ja ku isä sitte tuli kotia riiheltä se meni kattomahan paranalle ja silloon pata oli kuulemma ollu jo punaanen ja kansiki jo savus soli heittäny kylymää vettä patahan ja puitaki yrittäny vetää pois pesästä. Se sanoo sitte mulle että solit jättäny paran täyttämätä mä häpesin, mutta ei se muuta sanonu ku, että soli ihimet ettei pata haliennu. Silloon varmahan olis tullu koivuniemen rusinoota eli raippoja jos niinolis käyny.

 

ahti