Lapsuuteni vietin Valtimolla, on pohjoiskarjalan pohjoisin kunta.

Kuvassa äidin sylissä Marianne, vieressä minä, Sirkka istuu ja Ulla seisoo, isä Heikin sylissä Seppo. Sukunimemme Pussinen.

Valtimolla on komea kirkko. Koulu ikäisenä, kun asuimme kirkonkylässä, kävin kirkossa tyttö ystävieni kanssa. Mukavimpana onkin jäänyt muistoihin, kun äitini sunnuntaina laittoi ruokaa perheelleen ja kuunteli samalla radiojumalanpalvelusta. Meitä kun olikin jo silloin viisi lasta, Kaarina nuorimmainen on syntynyt Puukarissa. Puukari on valtimon pikkukylä.

Edesmennyt isäni oli kirvesmies. Hän oli mukana rakentamassa tätä Valtimon yläastetta, silloinen yhteiskoulu. Tämä jäikin isäni viimeiseksi, koska hän sairastui nivelreumaan, jota hän sairasti 20 vuotta, aina kuolemaansa saakka.

Nykyinen Valtimon uimaranta, oli silloin kauppias Alvi ja Aune Pussisen omistama ranta. Isäni oli Alvi-sedän pikkuserkku, Suojärveltä molemmat tulivat sodan jälkeen Valtimolle.

Tässäpä isäni kuvat, vasemmalla 20 v ja oikealla 68v Heikki Pussinen. Isäni omaksui täysin Suomen kielen, puhui karjalan murretta ainoastaan karjalaisten parissa. Toimi jatkosodan aikana sotapoliisina, kun oli palelluttanut jalkansa talvisodassa. En tiedä miten paljon se vaikutti hänen myöhempään nivelreumaansa. Ei hän saanut korvausta, mutta mielestäni hän oli sotainvalidi.