Kuka minä sitten olen?
19-vuotias. Asuinpaikka Kotka. Ei opiskele tällä hetkellä mitään. Työskentelee kassaneitinä. Nimi Hanna. Pitkähiuksinen ja tummiinpukeutuva. Luonteeltaan vaikea.
Siinä kai sellaista perustietoa minusta, mutta kuka minä sitten todella olen?
Elämäntapani ovat kovin yksinkertaiset. Käyn aina silloin tällöin töissä, muun ajan nukun, olen tietokoneella, katson telkkaria, syön tai olen niiden harvojen ihmisten kanssa joihin olen saanut tutustua.
Sydäntäni lähellä on siis tietokoneen ääressä istuminen, lähinnä irkkaaminen, sitä tulee hyvin usein tehtyä. Lisäksi tykkään poltella kynttilöitä ja viettää aikaa yksin hyvää musiikkia kuunnellen. Kävelylläkin on sillointällöin mukava käydä, ja valokuvaamisesta pidän myös hyvin paljon.
On minulla ihmisiäkin ympärilläni, tosin ei kovin montaa mutta tarkempia tietoja heistä
täällä.
Asustelen siis Kotkassa satamantuntumassa vuokrayksiössä. Olen syntynyt Vantaalla ja sen jälkeen asunut Ahosenniemellä (Kuopiossa päin) sekä Kouvolassa, mutta nyt olen muutama vuosi sitten päätynyt Kotkaan silloisen poikaystäväni takia. Ero tuli mutta jäin silti tänne. Olen opiskellut hotelli- ja ravintola-alaa (laivakokiksi) mutta keskeytin opintoni kiinnostuksen puutteen vuoksi ja nyt teen lähinnä vain töitä.
Luonteeltani olen yksinkertaisesti sanottuna hyvin vaikea. On harvoja ihmisiä vain jotka minua kestävät ja ymmärtävät mutta hekin entistä rakkaampia. Sana ”ristiriitainen” kuvastaa aika hyvin minua. Osaan olla herkkä ja tunteellinen ja hyvin usein olenkin, mutta vain harvat näkevät minusta sen puolen, ulkokuori saattaa näyttää kylmältä ja tunteettomalta vaikken sitä oikeasti ole (vai olenko?). Hymyä minun kasvoillani ei niin kovin usein näe mutta silloin kun sen näkee, se on usein aitoa. Jotkut kuvailevat surumieliseksi ja pessimistiksi vaikka iloinenkin osaan olla. Hyvin mustasukkainen olen läheisistäni ja seurankipeäkin nykyään. Ja todella hankala osaan olla jos siltä tuntuu, raivokohtauksiakin näkee hyvin usein. Yritän elää hetkessä ja ottaa siitä irti kaiken mitä saan (hyvin usein en mitään) ja antaa tulevaisuuden tuoda mitä haluaa. Elän täysin tunteiden vallassa vaikka järkikin joskus tekojani ohjaa, mutta spontaaneja tekojakin tulee joskus tehtyä. Itsepäisyyttä löytyy myös rutkasti ja jonkinsorttista huumorintajuakin. Minulla on myös tapana uhrata paljon aikaa ajattelulle, pohdiskelen kaikkea elämän ja kuoleman väliltä ja stressaankin joskus liikaa. Itsekkääksikin voisi luonnettani sanoa vaikka pyrinkin aina silloin tällöin ottamaan huomioon muutkin ihmiset. Tylsistyn hyvin nopeasti kaikkeen enkä jaksa oikein innostua mistään mutta sitten joskus kun jotain todella tapahtuu, osaan ottaa siitä kaiken irti ja nauttia. ”Pienet onnenhetket kasvattavat voimavaroja jotka liian usein hiipuvat”.
Musiikki on hyvin lähellä sydäntäni. Kuuntelen aika paljon kaikkea laidasta laitaan. Ennen musiikkimakuni oli hieman mustempaa, kuuntelin pääasiassa metallia mutta nykyään hyvin monenlaista muutakin. Tässä niitä rakkaimpia joita tulee hyvin usein kuunneltua: Nightwish, Yö, Cmx, Zen Cafe, Sonata Arctica, Eternal Tears Of Sorrow, Metallica, Dido, Enigma, Gregorian, Canto Finlandia, Lacuna Coil, The Gathering, Sentenced, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Briskeby, Apocalyptica, Him, For my pain, Maija Vilkkumaa, Negative, Guns n roses, Ozzy Osbourne, Lullacry, To/die/for.. Eiköhän siinä tullut tärkeimmät?
Elokuvia tykkään myös katsella, tosin nykyään vähempi. Kaikenlaiset koskettavat tarinat ovat hyvinkin mieleeni ja rakkausnyyhkytarinat varsinkin. Tässä mieleenpainuvimpia, upeita elokuvia: Titanic, Romeo&Julia, Crazy&beautiful, Vuosi nuoruudestani, Kuutamolla, Minä ja Morrison, Menolippu Mombasaan, Gilpert Grape, Muistojen polku, Pakko olla in, Bridget Jones, The Crow, Halloween, Villit kuviot, Kuudes aisti..br>
Runot ovat myös hyvin lähellä sydäntäni, itsekin joskus kirjoitin mutta päätin kuitenkin jättää sen touhun niille jotka sen osaavat. Lempirunoilijoitani ovat ehdottomasti Tommy Tabermann ja Maaria Leinonen.
Kirjojakin joskus luin mutta nykyään en juuri ollenkaan. "Nancy" on varmasti ollut se ehdoton suosikki.
Kirjoittamisesta on jo melkeinpä tullut elämäntapa. Siitä lähtien kun kasvokkain puhuminen alkoi tuntua vaikealta muiden kuin läheisteni kanssa, aloin kirjoittaa. Novelleja on varmaan tullut elämäni aikana kirjoitettua aika paljon mutta nykyään kirjoittaminen on lähinnä jäänyt kirjeisiin, sekä internetissä keskusteluun. Se on siis eräänlainen kommunikointi tapa minulle. Mutta ihan harrastuksen puitteissa se kirjoittaminen toimii tällä hetkellä eikä koskaan varmaan ammatiksi asti ylety koska tykkään kirjoittaa sitä mitä haluan ja miten haluan, enkä miettiä olisiko siitä julkaisukelpoiseksi. Koska sitä siitä ei varmaan olisi.
Meri on hyvin lähellä sydäntäni, siitä kai tuo Oceanborn-nikki täällä internetissä. Meri on kauneimpia luontokappaleita mielestäni ja tykkään hirmuisesti olla jossain meren äärellä ja vain katsella sitä äärettömyyttä.<3
Paljon jäi varmasti kertomatta mutta tässä kai se oleellisin?
Lue kirjaa.
Kirjoita kirjaan.
