Kiitokset Jonnalle haasteesta :D

Draco/Evelyn(/joku sun itse keksimä henkilö) tai Draco/Ginny/

romance

lauseet:"Odota!"
            "Hyppää!"
            "Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.."
            "Petturi!/Luotin sinuun." (toinen/molemmat)
            "Me olemme hyvä pari vai mitä?"

sanat: kissa
          korppi
          silmä (jossain muussa yhteydessä kuin kauniit/ ruskeat ym. silmät)
          amme
          käärme

ei seur. sanoja: puu
                       tuoli
                       nenä
                       sininen

henkilöt: Kalkaros
             McGarmiwa Harry
             Lupin

 

(sanoja saa taivutella)

Pari: Draco/Ginny

 Genre: Romance/action

Rating: PG-13

Aika: Draco on 25 –vuotias ja Ginny vuoden nuorempi

Juoni: Draco pelastaa erään kauniin naisen tappokirouksen kynsistä ja vie tämän turvaan salaiseen piilopaikkaansa. Hän päättää suojella naista, kunnes vaara on ohitse, vaikka inhosikin naista ennen. Silti tämä herättää hänessä tunteita, joiden hän on luullut aikoja sitten kuolleen …

 ******

 Draco Malfoy asteli Viistokujalla myöhään lauantai-iltana. Taivas oli uhkaavien, tummien pilvien peitossa ja ilma oli painostavaa. Pian alkaisi sataa vettä. Draco oli melkein ainoa velho, joka käveli Viistokujalla siihen aikaan illasta. Tuuli heilutteli hänen platinanvaaleita hiuksiaan, jotka ylettyivät jo melkein olkapäille asti. Hän oli antanut niiden kasvaa ja monet sanoivatkin hänen muistuttavan aivan isäänsä, Lucius Malfoyta.

Draco työnsi kätensä syvälle takin taskuun. Hän oli unohtanut hanskat kotiin ja nyt sormet olivat kylmän turruttamat. Oli helmikuun loppupuoli. Lunta oli maassa paksut kerrokset ja pakkasta oli 20:nen asteen yläpuolella. Maa hänen jalkojensa alla oli liukas.

Draco huokaisi. Hän oli kyllästynyt istumaan illat yksin kotona, pienessä asunnossaan Viistokujan laitamilla. Lucius Malfoyn kuoleman jälkeen sukukartano oli jouduttu myymään pois, sillä Dracolla ei ollut varaa pitää sitä. Hän oli kuitenkin saanut huomattavat summat rahaa kartanon myynnistä. Narcissa, hänen äitinsä, oli mennyt uusiin naimisiin ja asui Birminghamissa rikkaan miehensä kanssa. Nainen osasi kyllä valita miehensä, Draco ajatteli irvistäen.

Lucius oli toki jättänyt testamentissaan kartanon ja sen tilukset hänen haltuunsa, mutta mitä Draco teki niin suurella talolla? Hän tunsi itsensä niin mitättömäksi ollessaan siellä, sillä kaikki tosiasiassa kuuluivat vain hänen isälleen, joka oli jo kuollut. Lucius oli kuollut erääseen viirukseen, johon ei ollut velhomaailmassakaan parannuskeinoa.

Draco havahtui mietteistään kirkaisuun. Hän katsoi ympärilleen pimeässä ja erotti erään katulampun valossa naisen, joka tempoi itseään vapaaksi häijyn näköisen miehen otteesta, jolla oli taikasauva koholla. Draco kuuli tänne asti sanat, jotka mies lausui:

”Nyt sinun aikasi on koittanut!”

Draco lähti juoksemaan, välittämättä vähääkään siitä, että saattaisi joutua itsekin hengenvaaraan. Juuri kun mies lausui ”Avada Kevadra!” Draco tyrkkäsi naisen syrjään. Mies horjahti, taika osui lampun valoon, joka sammui. Draco kuuli miehen kiroavan. Ote naisesta oli kuitenkin irronnut.

”Juokse!” Draco huusi naiselle, joka katsahti pelästyneenä taakseen. Hän kömpi seisomaan ja lähti juoksemaan niin nopeasti kuin taisi. Draco kääntyi miestä kohden, mutta ei nähnytkään tätä enää missään. Outoa.

Draco kuuli naisen manailevan edessäpäin ja kompastuvan jalkoihinsa. Hän vilkaisi hädissään taakseen ja yritti kömpiä pystyyn. Draco lähti tulemaan kohti. Ilmeisesti nainen luuli häntä hyökkääjäkseen, koska yritti taas paeta.

”Odota!” Draco huudahti. Nainen ei pysähtynyt, mutta Draco sai hänet vaivatta kiinni.

”En minä satuta sinua. Oletko kunnossa?” Draco kysyi, pidellen naista käsivarsista. Hänen mielestään nainen vaikutti todella tutulta, mutta ei vain saanut mieleensä, missä yhteydessä oli törmännyt tähän. Draco erotti hyvin vähän naisesta pimeydessä, mutta tunsi kuinka pehmeä ja sileä naisen iho oli.

”Draco?” nainen kysyi epävarmana. Mistä nainen tunsi hänet? Kuka tämä oli?

”Minä olen. Mistä tiedät nimeni? Kuka sinä olet?” Draco kysyi. Nainen nauroi miltei hysteerisesti ja yritti riistäytyä vapaaksi.

”Ehkä on parempi, ettet saa koskaan tietää. Anna minun nyt mennä”, nainen aneli.

”Ei tule kysymykseenkään. Ei ennen kuin kerrot kuka olet. Vaikutat niin tutulta. Voisin vaikka lyödä pääni pantiksi, että olet – Ei. Se olisi silkkaa huulluutta”, Draco puisteli päätään. Nainen kallisti päätään ja hänen punaiset, ristiselkään asti ulottuvat hiuksensa putosivat sivulle.

”Kuka minä olen, Malfoy?” nainen kysyi pehmeästi eikä hänen äänensä värissyt enää.

”Ginny Weasley?” Draco kysyi epäuskoisesti ja irrotti nopeasti otteensa kuin naisen kädet olisivat polttaneet häntä. Ginny horjahti hiukan taaksepäin.

”Minäpä hyvinkin”, Ginny vastasi ilkeästi hymyillen. Hän saattoi tuskin uskoa, että oli kaikista ihmisistä törmännyt juuri Draco Malfoyhin.

”Siitä onkin aikaa”, Dracon ääni muuttui ivalliseksi. Ginny oli miltei toivonut, ettei mies tunnistaisi häntä. Äsken hän oli puhunut hänelle huolestuneeseen sävyyn.

”Niin on. Voinko nyt mennä?” Ginny otti askeleen taaksepäin. Miksi hän kyseli niin typeriä Dracolta, jota oli aina vihannut. Vai oliko?

”Et”, Draco sanoi ja tarttui häntä uudestaan käsivarresta, estääkseen häntä lähtemästä. Ginny nielaisi ja katseli miehen kasvoja, jotka vaivoin erotti pimeässä. Draco oli kasvanut todella pitkäksi ja voimakkaaksi mieheksi. Ginny ylettyi tätä vain rintakehään asti, joten hän joutui taivuttamaan päätään.

”Ensin vastaat kysymyksiini. Kuka tuo mies oli? Miksi hän tahtoi tappaa sinut?” Draco tivasi..

”En voi kertoa, mutta olen hengenvaarassa. Minun on päästävä kotiin”, nainen pyyhkäisi punaisia hiuskiehkuroitaan. Draco rypisti kulmiaan.

”Kuka sinua jahtaa?” Draco kysyi.

”Ex-mieheni”, nainen värähti Dracon otteessa. Draco huokaisi.

”Vai niin. Ja tämä mies luultavasti osaa asunnollesi, joten siellä et ainakaan ole turvassa”, Draco sanoi mietteliäänä, yrittäen olla kuvittelematta Ginnya jonkun toisen käsivarsilla. Miksi ajatus vaivasi häntä? Ei sen pitäisi merkitä mitään.

”Minne minä sitten menisin? Vanhempieni luokse en voi mennä, koska en halua saattaa heitä hengenvaaraan”, Ginny huoahti. Draco haroi hiuksiaan.

”Jäljellä on yksi vaihtoehto”, Draco sanoi hitaasti. Ginny vilkaisi häneen.

”Menemme minun luokseni salaiseen piilopaikkaani”, Draco päätti. Ginny kauhistui ja perääntyi, tempoen itsensä vapaaksi Dracon otteesta.

”Ei ikinä! Minä en sinun luoksesi lähde! Ei tule kysymykseenkään. Sehän olisi silkka itsemurha”, Ginny vaikeroi. Draco mulkaisi häntä.

”Suostutko sitten mieluummin sen hullun miehesi tapettavaksi?” Draco tivasi.

”Ex – mieheni”, Ginny muistutti. Draco huitaisi vähättelevästi kättään.

”Aivan sama. Et kuitenkaan voi antautua sellaiseen vaaraan. Minun luonani olet turvassa”, Draco päätti. Ginny huokaisi ja raastoi hiuksiaan.

”En tiedä, voinko luottaa sinuun. Miksi yhtäkkiä haluaisit auttaa minua? Vihasit minua ja perhettäni kauan”, Ginny sanoi. Draco katseli häntä ilmeettömänä.

”Onko minulla vaihtoehtoja. Olen aurori ja minun kuuluu suojella ihmisiä. Sinun hyvinvointisi on nyt tärkeämpää kuin menneet”, Draco päätti. Ginny ei vaivautunut enää väittämään vastaan, sillä väsymys painoi silmäluomia. Hän halusi päästä vain nukkumaan jonnekin lämpöiseen sänkyyn.

Kaikki oli alkanut siitä, kun Ginny oli nähnyt Ralphin toimivan laittomasti. Hän kuljetti joitakin myrkyllisiä aineita Englantiin jostain muualta maailmasta. Hän oli huomannut aineita Ralphin sängyn alla olevassa salaluukussa. Hän oli eräänä päivänä siivoillut yksin kotona, kunnes salaluukku oli ilmestynyt hänen eteensä. Uteliaisuus oli voittanut ja hän oli mennyt katsomaan, mitä siellä oikein oli.

Myrkkyjä hän ei ollut koskaan osannut aavistaakaan. Ralph oli jokseenkin omituinen ja turhan kiihkeä välillä, hermostui pienistäkin asioista, jos joku uteli jotain. Mutta mies oli jollakin tavalla sellainen viattoman oloinen kaveri, josta kukaan ei osaisi odottaakaan mitään pahaa. Kun Ginny oli tutustunut Ralphiin Säilä&Imupaperissa, hänestä mies oli vaikuttanut hauskalta, kohteliaalta ja luotettavalta.

He olivat menneet kuuden kuukauden seurustelun jälkeen kihloihin ja puolen vuoden kuluttua naimisiin. Ginny työskenteli Säilä&Imupaperissa, mutta Ralph oli töissä jossakin firmassa, joka valmisti luutia. Mies ei vaikuttanut sellaiselta, joka koko ikänsä valmistaisi erilaisia luutia.

Ginny huokaisi ja vilkaisi Dracoa, heidän kävellessään kohti Dracon asuntoa.

”Meidän on haettava joitakin vaatteita ja ruokaa mukaamme ennen kuin lähdemme. Ehdotan, että lähdemme jo tänä yönä. Piilopaikkani sijaitsee Walesissa, erään vuoriston lähellä ja sinne on monen tunnin ajomatka. Ehdimme perille luultavasti ennen aamua, Draco selitti. Ginny tyytyi vain nyökkäämään. Hän ei oikein voinut vielä kuvitellakaan, että käveli rinnakkain Dracon kanssa.

”Sinä olet siis aurori. En olisi ikinä kuvitellut sinulle sellaista hommaa”, Ginny hymähti. Draco kohotti kulmiaan ja vilkaisi häneen.

”Mikset?” Draco kummasteli.

”Sinä vain et näytä sellaiselta, joka voisi tehdä jotain palveluksia yhdyskunnalle. Tarkoitan, jonkun hyväksi. Olit hyvin itserakas nuorena”, Ginny virnisti. Draco hymähti.

”Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää”, Draco huomautti ja Ginny huokaisi. Ei todellakaan. Sen hän oli saanut huomata.

***

Dracon asunto oli lämmin ja melko pieni. Ginny oli lukenut Päivän Profeetasta Dracon isän kuolemasta. Hän oli vihannut kaikkia Malfoyja Tylypahkassa ollessaan, sillä he olivat liian monta kertaa puhuneet pahaa hänen perheestään. Nyt hän ei tiennyt, mitä tuntea Dracoa kohtaan. Mies halusi kerrankin auttaa häntä, eikä heittänyt ivoja kommentteja hänen asustaan tai mistään muustakaan.

Ginny sysäsi punaisia hiuskiehkuroita kasvoiltaan. Ne ylettyivät melkein kainaloihin asti. Hän oli antanut niiden kasvaa. Hän silmäili ruskeilla silmillään uteliaasti viihtyisää poikamiesboksia.

”Mihin kartano joutui?” Ginny ihmetteli.

”Myin sen”, Draco vastasi lyhyesti, selvästi haluttomana puhumaan menneestä, joten Ginny antoi asian olla.  Dracolla oli luultavasti hyvä syy myydä asuntonsa.

Draco kehotti Ginnya istumaan sohvalle olohuoneeseen, sillä aikaa kun hän pakkaisi.

”Mutta entä minun vaatteeni? Miksemme voi käydä asunnollani? Asun tässä ihan lähellä”, Ginny kertoi. Draco huokaisi ja nyökkäsi sitten. Ei kai siitä haittaakaan olisi?

Draco oli muuttanut Viistokujan lähettyville vasta muutamia kuukausia sitten. Hän ei ollut sinä aikana tavannut Ginnya aiemmin, sillä vieraili harvoin Säilä&Imupaperissa. Hän ei ollut edes tiennyt, että nainen oli siellä töissä. Hän oli joskus aikoinaan epäillyt, että Ginny saisi itselleen vain kaikkein tylsimmän ja alhaisimman työn, kuten esimerkiksi kadunlakaisijan.

Draco yritti loihtia kuvaa Ginnysta kadunlakaisijana ja huoahti sitten. Ei. Nainen oli liian viehättävä siihen hommaan. Ginny oli pyöristynyt mukavasti juuri oikeista paikoista. Hän piti naisen hiuksista ja pehmeistä, ruskeista silmistä. Kasvot olivat hiukan kalpeat ja pisamat erottuivat hyvin.

Draco pakkasi nopeasti vaatteensa. Hän toivoi, ettei pyryttäisi kovasti, kun he ajaisivat Walesiin. Hänen piilopaikkansa sijaitsi Muryby – vuoriston liepeillä. Hän viihtyi siellä silloin tällöin. Siellä oli helppo ajatella asioita.

Mökki, joka siellä sijaitsi, oli aikoinaan kuulunut hänen serkulleen, joka oli loukkaantunut lasketteluonnettomuudessa niin pahasti, että oli menehtynyt sairaalassa saamiinsa vammoihin. Draco oli ostanut talon paria vuotta myöhemmin ja oli nyt käyttänyt sitä runsaat viisi vuotta.

Hän vilkaisi Ginnyyn, joka istui auton etupenkillä hänen vierellään. Hän oli hommannut auton, vaikka ei pitänytkään jästeistä tai heidän keksinnöistään, mutta oli jo aikaa sitten havainnut, että ilman autoa oli hankalaa liikkua paikasta toiseen.

”Missä sinä asut?! Draco kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja Ginny selitti koko loppumatkan reittiä hänen asunnolleen, missä pakkasi nopeasti vaatteita ja jonkin verran evästäkin mukaan. Sitten he jatkoivat matkaa.

***

 

Oli jo varhainen aamu, kun Draco ajoi väsyneenä auton yksikerroksisen mökin pihaan. Mökki oli rakennettu tiilestä ja se oli maalattu punaiseksi. Ginny nukkui syvää unta. Draco sammutti auton moottorin ja yritti ravistella naista hereille. Se ei auttanut.

Draco haroi hiuksiaan, miettien, miten saisi Ginnyn sisälle. Hän nousi autostaan ja hänen jalkansa upposivat polvenkorkuiseen lumeen. Hän kahlasi toiselle puolen autoa ja avasi matkustajan puoleisen oven. Ginny liikahti unissaan, avaamatta silmiään. Draco tempaisi naisen varovaisesti syliinsä ja lähti kantamaan tätä mökkiä kohti.

Hän taiteili avaimen taskustaan ja aukaisi mökin oven. Sisällä oli suorastaan jäätävän kylmää. Draco kantoi Ginnyn vierashuoneeseen, missä oli yksi sänky. Hän laski naisen varovaisesti sängylle, vetäisten ensin peiton syrjään. Ginny ei herännyt siihenkään.

Draco riisui ulkovaatteet naisen päältä, mutta jätti muut hänen yllensä, sillä sisällä paleli ilman lämmintä vaatetta. Hän peitteli naisen hyvin ja meni sitten lämmittämään mökkiä ennen kuin lähtisi itsekin nukkumaan.

***

 

Ginny heräsi ensimmäisen kerran myöhään illalla. Hänen oli tukahduttavan kuuma. Unisena ja hiukan hämmentyneenä nainen kömpi istumaan vuoteessa. Hän ihmetteli ensin, missä oikein oli, kunnes muisti kaiken. Älähtäen hän vaipui takaisin vuoteelle.

Hän sulki silmänsä ja ajatteli Ralphia. Hän olisi tahtonut huutaa miehelle: ”Petturi!” kerta toisensa jälkeen, mutta mitä se hyödyttäisi. Ralph oli särkenyt hänen sydämensä. Ginnyn täytyi kuitenkin tunnustaa, ettei ollut kovin surullinen. Eikö hän rakastanutkaan Ralphia?

Hän oli vain sokaistunut Ralphin hyväsydämisyydestä ja upeasta ulkomuodosta. Mutta siinä kaikki. Mies olikin osoittautunut huijariksi, petturiksi … Ginny halusi ottaa avioeron mitä pikemmin.

Loikoiltuaan hetken aikaa, hänen vatsansa alkoi murista äänekkäästi. Manaten Ginny nousi ja lähti tallustelemaan keittiöön, missä tuoksui kahvi. Hän nuolaisi huuliaan ja astui huoneeseen, missä Draco istui pyöreän pöydän äärellä, juomassa kahvia ja syömässä paahtoleipää.

”Huomenta – tai oikeastaan iltaa”, Ginny toivotti ja lysähti pöydän ääreen istumaan. Draco vilkaisi häneen ja mutisi ”Iltaa” takaisin. Ginny teki itselleen leivän ja kaatoi kahvia mukiin.

He söivät hiljaisuuden vallitessa. Ginny ei keksinyt mitään sanottavaa, joten hän antoi ajatustensa harhailla takaisin Tylypahkaan, vuosiin, jolloin Draco oli vihannut häntä enemmän kuin ehkä ketään – no, ehkä tämä oli vihannut Harry Potteria enemmän.

He olivat kuuluneet eri tupiin. Rohkelikot ja luihuiset olivat inhonneet aina toisiaan ja heidän välillään oli kilpailuja. McGarmiwa oli ollut rohkelikkojen tuvan johtaja ja Kalkaros puolestaan luihuisten. Hekään eivät olleet tulleet toimeen keskenään, vaikka viimeisten huhujen mukaan Ginny tiesi, että he olivat menneet keskenään kihloihin.

Uutinen oli ollut hänelle niin suuri yllätys. McGarmiwa ja Kalkaros yhdessä? Hän ei olisi ikinä osannut sitä kuvitella, sillä molemmilla oli jo ikääkin. Mutta elämä oli lyhyt, joten miksi haaskata sitä riitelyyn?

Syötyään, Ginny päätti mennä suihkuun. Draco neuvoi hänelle tien kylpyhuoneeseen, missä hänen ilokseen oli iso amme. Ginny oli odottanut vähintään jotain vaatimatonta suihkua, josta tulisi hyvin vähän vettä. Ammetta hän ei ollut edes uskaltanut toivoa.

Ginny valutti veden ammeeseen ja riisuutui hyräillen. Hän pulahti lämpimään kylpyyn ja nautti siitä täysin rinnoin.

***

 

Pari päivää kului. Ginny yritti keksiä itselleen aina jotain kivaa tekemistä. Hän ei ollut koskaan viihtynyt maalla, mutta Muryby -vuoriston liepeillä hän pystyi rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksiaan. Eikä hänen tarvinnut pelätä Ralphia.

Ginny istuskeli kuistilla eräänä lauantaiaamuna ja katseli, kuinka tuhannet pienet lumihiutaleet putoilivat paksuun lumihankeen. Kuusissa oli paksut kerrokset lunta ja oravat hyppelivät kuuselta toiselle, ravistellen lunta alas.

Taivas oli harmaa, mutta silti luonto oli hyvin kaunis. Draco oli vielä nukkumassa, joten Ginny saattoi rauhassa istuskella kuistilla ja nauttia luonnon hiljaisuudesta.

Yhtäkkiä hän erotti lumen keskeltä silmät, jotka katsoivat häntä uteliaasti. Ginny rypisti kulmiaan ja varautui ponkaisemaan seisomaan, jos se olisi jokin petoeläin. Mutta sieltä loikkasikin esiin pikkuruinen kissa, joka oli hyvin kylmissään. Se jäi seisomaan vähän matkan päähän hänestä ja kallisti päätään uteliaasti.

”Hei, pikkuinen. Onko sinulla kylmä?” Ginny puheli ja ojensi kättään. Kissä loikkasi pelästyneenä kauemmaksi, mutta uskaltautui sitten lähemmäksi. Ginny kuiskutteli sille pehmeästi ja sai kuin saikin houkuteltua kissan syliinsä. Se oli vilunen, sillä se vapisi. Ginny puristi sen rintaa vasten ja nousi varovaisesti seisomaan.

Hän meni sisälle ja kaatoi maitoa kuppiin, laskien sitten kissan maahan. Se alkoi melkein heti litkiä maitoa ja Ginny katseli sitä hymyillen. Samassa Draco asteli hiukset sekaisina keittiöön, unisena ja kummissaan.

”Mitä sinä teet? Mikä tuo on?” Draco tuijotti kissaa hölmistyneenä. Kissa pelästyi miestä ja pinkaisi toiseen huoneeseen.

”Oi, katso nyt mitä teit! Pelästytit sen tuolla äänelläsi!” Ginny ryntäsi kissan perään. Draco tuijotti hölmistyneenä Ginnyn jälkeen.

”Mitä vikaa äänessä on?” Draco pohti ääneen ja alkoi sitten tehdä itselleen aamiaista.

Seuraavan yön Ginny nukkui sikeästi kissa kainalossaan. Pikkuinen karvakerä näytti luottavan Ginnyyn, mutta Dracoa se vierasti. Aamulla kuuden aikaan kissa loikkasi alas Ginnyn sängyltä ja hiipi keittiöön. Se pomppasi keittiön työtason päälle ja huomasi muropaketin pöydällä.

Innoissaan se alkoi raapia muropakettia, joka loppujen lopuksi kaatui ja levitti koko sisältönsä pöydälle lattiaa myöten.

Samassa Draco asteli keittiöön venytellen jäseniään ja huomasi kissanpennun.

”Sinä senkin! Katso nyt, mitä sait aikaan. Hyppää alas sieltä!” Draco kivahti. Kissa kallisti päätään ja naukaisi. Ihan kuin se olisi nauranut hänelle.

”Nyt riitti. Minä en vihaa eläimiä, mutta sinun tapauksessasi kyllä. Nauratko sinä minulle? No, kohta et naura, sillä minä –” Dracon lause jäi kesken, kun Ginny astui keittiöön.

”Ihanaa, sinä puhut Emmalle. Minä annoin sen nimeksi Emma. Emma, tule tänne”, Ginny maanitteli ja kissa loikkasi heti pöydältä ja ryntäsi Ginnyn suojiin.

Draco pyöräytti silmiään ja alkoi keittää kahvia. Ginny silitelli uutta lemmikkiään ja oli aivan sen pauloissa. Draco katseli pientä kissaa ja toivoi salaa mielessään, että olisi tuossa kissan paikalla, Ginnyn sylissä. Ajatus sai hänet kuumenemaan täysin ja hän pyörähti nopeasti ympäri kahvinkeitintä kohti. Hänkö muka Ginnyn syliin? Herää jo, pahvi! Draco torui itseään ja koetti ryhdistäytyä.

***

Aamu sujui mutkattomasti. Uusi tulokas sotki paikkoja minkä ehti, mutta Ginny pisti sen lopulta huoneeseensa lukkojen taakse, missä se naukui surkeasti. Sitä nainen ei kestänyt kuunnella vaan vapautti Emman, joka mulkoili häntä eikä suostunut enää syliin vaan piiloutui sohvan taakse.

Ginny antoi sen jäädä sinne ja päätti lähteä hiukan ulos tuulettumaan. Draco oli puita hakkaamassa varastossa. Ginny puki lämmintä yllensä ja astui ulos pakkasilmaan. Hän asteli pehmeällä hangella eteenpäin, kohti metsää. Pian mökki jäi kauas taakse ja hyvin pian Ginny huomasi olevansa eksyksissä.

”Voihan kökkö!” Ginny parahti ja katseli epätoivoisena ympärilleen. Hän veti myssynsä tiukemmin päähänsä ja vikuili vaivihkaa ympärilleen. Toivottavasti täällä ei olisi karhuja …

Ginny nielaisi ja olisi halunnut vajota lumen alle. Draco nauraisi hänelle päin naamaa. Mies pitäisi häntä täytenä idioottina, joka ei osannut edes suunnistaa. Mutta oliko se mikään ihme? Ei Tylypahkassa oltu opetettu sellaisia asioita.

Yhtäkkiä Ginny erotti maassa jotain tummaa ja kiemuraista. Hän otti askeleen eteenpäin, pidättäen hengitystään. Oliko se käärme? Mitä jos se hyökkäisi hänen kimppuunsa?

”Miksi sitten seisot ihailemassa sitä?” Ginny kysyi itseltään ja loikki karkuun niin nopeasti kuin korkeassa hangessa pääsi.

Häntä alkoi pian paleltaa. Onneksi oli valoisaa. Entä jos hän kuolisi tänne kylmyyteen? Draco ei huomaisi kaivata häntä ennen kuin pimeän yllättäessä. Siihen mennessä Ginny olisi pelkkä jääpuikko.

Ajatus kylmäsi häntä ytimiä myöten. Ginny yritti hengittää syvään rauhoittuakseen ja koetti miettiä mihin suuntaan hänen pitäisi mennä. Mikään suunta ei tuntunut tutulta, sillä kaikki näytti metsässä melko samalta. Lunta oli alkanut sataa hiljalleen, joten se pyyhkisi Ginnyn kengän jäljet hangen päältä.

”Miksi aina minä?” Ginny ulisi.

”Nyt rauhoitut. Et saa joutua epätoivoon. Sinä olet rohkea, selviytyjä. Olet rohkelikko!” Ginny puheli itselleen ääneen. Eipä se paljon hänen tunteisiin vedonnut. Ginny ei saanut kuitenkaan jäädä seisoskelemaan, sillä silloin hän paleltuisi heti. Niinpä hän lähti päämäärättömästi kuljeskelemaan sinne tänne metsän siimeksessä.

Yhtäkkiä hän oli kuulevinaan jupinaa. Ginny seisahtui kauhuissaan ja tuijotti tiheää metsää. Tulisiko sieltä karhu? Oliko täällä karhuja? Tai susia? Jupisivatko karhut? Ginny pudisteli päätään ja pidätteli hengitystään.

Samassa Draco ilmaantui näkyviin. Mies näytti jokseenkin vimmastuneelta ja hetken aikaa Ginnyn teki mieli rynniä puun taakse piiloon Dracon sylin sijasta. Draco oli varmaankin todella vihainen. Ginny huokaisi, mutta päätti huolehtia siitä vasta myöhemmin. Niinpä hän ryntäsi hangen poikki Dracoa kohti.

”Voi, Draco! Sinä tulit! Arvasin, että löytäisit minut, mutta en vain tiennyt, koska. Luulin, että kuolisin tänne kylmyyteen”, Ginny vapisi. Draco kietoi kätensä Ginnyn hauraan hahmon ympärille ja hengitti syvään tämän hiusten tuoksua. Ginnyn poski tuntui jääkylmältä hänen lämmintä kaulaansa vasten ja Draco värähti.

”Ainahan minä yhden jääkylmän naisen löydän”, Draco hymähti, mutta huolestui sitten. Ginny oli kylmästä kankea ja hän tärisi vaatteidensa alla.

”Tule. Sinut on saatava jonnekin lämpimään ja heti, muuten saat keuhkotaudin”, Draco tarttui häntä kädestä ja lähti johdattamaan kohti mökkiä.

Draco ei ollut huutanut, Ginny ajatteli sekavin tuntein. Hän seurasi miestä kompuroiden lumen seassa. Jalat tuntuivat yhtäkkiä painavan liikaa. Kaikki pyöri hänen silmissään ja hän vajosi tiedottomana lumeen.

”Ginny!” Draco säikähti ja ravisteli naista. Ei tulosta. Draco seisoi hetken epäröiden paikoillaan, mutta tempaisi sitten naisen syliinsä ja lähti harppomaan vaivattomasti kohti mökkiä. Hänen oli oltava nopea ja saatava Ginny lämpenemään mahdollisen shokin varalta.

Pian he olivat perillä. Draco syöksyi sisään ovesta ja kiiruhti kylpyhuoneeseen. Hän kiskoi märät vaatteet velton Ginnyn yltä ja laittoi lämpimän veden valumaan. Amme täyttyi pian ihanan lämpimästä vedestä. Draco joutui riisumaan Ginnyn alastomaksi ja auttoi sitten naisen ammeen pohjalle.

Hän ei voinut olla ihailematta Ginnyn pehmeää ihoa, täyteläisiä rintoja ja hoikkia sääriä. Ginnysta oli muotoutunut aikamoinen nainen. Draco joutui hillitsemään kaiken itsehillintänsä, jottei olisi koskettanut Ginnya. Nyt ei ollut aikaa sellaiseen.

Hän antoi Ginnyn loikoilla lämpimässä vedessä. Vähitellen poskien huolestuttava väri alkoi muistuttaa normaalia väriä. Väri palasi hänen poskilleen ja kylmyys häipyi. Ginny aukaisi raukeana silmänsä ja katseli hiukan hölmistyneenä Dracoa.

”Mi-mitä tapahtui? Missä minä olen? Miten sinä -?” Ginny änkytti ja henkäisi sitten, tajutessaan, että makasi alastomana ammeen pohjalla. Hän punastui hiusjuuriaan myöten.

”Sinä riisuit minut”, Ginnyn ääni oli pelkkä kuiskaus. Draco nousi vaivautuneena.

”Minun oli pakko. Muuten olisit kuollut. Pärjäätkö nyt yksin vai pitääkö minun pestä hiuksesi ja kuivata sinut?” Draco kiusasi pehmeästi. Ginny henkäisi.

”Ei kiitos! Pärjään todellakin aivan yksin. Mene nyt”, Ginny hoputti. Draco vaikutti siltä kuin hänellä olisi ollut vaikeuksia lähteä. Mies seisoskeli hetken aikaa paikoillaan, tuijottaen hänen vartaloaan, mikä teki Ginnyn tilanteesta entistä kiusallisemman. Vihdoin Draco kuitenkin pyörähti ympäri ja marssi ulos kylpyhuoneesta.

Ginny valahti voimattomana ammetta vasten makaamaan ja ummisti silmänsä. Luoja … Draco oli nähnyt hänet alastomana! Mitä mies oli ajatellut? Oliko tämä pitänyt hänen vartalostaan? Vai inhosiko hän häntä? Ginny ei olisi tahtonut nousta ammeesta ollenkaan. Miten hän osasi suhtautua Dracoon kuin ystävään nyt, kun mies oli nähnyt hänet ilkialastomana?

***

 

Pari päivää kului. Ginny yritti unohtaa kohtauksen, jolloin Draco oli nähnyt hänen vartalonsa. Helppoa se ei ollut. Dracon katseet saivat hänet haluamaan miestä suunnattomasti. Hän oli melko varma, että mieskin tahtoi häntä, sillä hänen tuijotuksensa eivät olisi jättäneet ketään naista kylmäksi.

Ginny huokaisi ja pyyhki keittiön pöytää heidän ruokailun jäljiltä. Draco oli juttelemassa jonkun ystävänsä kanssa toisessa huoneessa. Pian mies kuitenkin tuli keittiöön kännykkä kädessään.

”Hyviä uutisia. Illalla on pienet juhlat ystäväni Derekin kunniaksi. Hän täyttää 30 vuotta ja asuu viiden kilometrin päässä täältä. Derek soitti juuri ja pyysi meitä mukaan juhlimaan. Mitä sanot? Olisitko halukas lähtemään?” Draco katsoi häntä. Ginny pohti asiaa ja vilkaisi seinällä raksuttavaa kelloa. Se oli kolme päivällä.

”Kyllä se minulle sopii. Mihin aikaan menisimme?” Ginny tiedusteli.

”Siinä kuuden jälkeen. Derekin mukaan meidän ei tarvitse ostaa lahjaakaan näin lyhyen varoitusajan takia”, Draco hymähti ja Ginny nyökkäsi.

***

 

He valmistautuivat juhlia varten. Ginny tajusi, ettei hänellä ollut mitään kunnollista päälle pantavaa, paitsi musta mekko, joka ylettyi puoleenreiteen. Siinä oli syvään uurrettu kaula-aukko. Ginnyn mielestä se paljasti aivan liikaa, mutta Ralph oli ostanut hänelle. Se oli varmaan vahingossa joutunut mukaan muiden vaatteiden joukossa.

Ginny puki sen yllensä, kun ei muutakaan keksinyt. Hän oli muutama tunti sitten käynyt suihkussa pesemässä hiuksensa ja kuivattanut ne hyvin. Nyt ne kiilsivät puhtauttaan ja laskeutuivat upeasti olkapäille.

Ginny puki hameen yllensä ja katseli itseään sitten peilistä. Asu paljasti liikaa hänen hoikkia sääriään, mutta ei sillä ollut nyt väliä. Parempi näinkin kuin verkkareissa, Ginny ajatteli hymähtäen.

Hän otti käsilaukkunsa ja asteli olohuoneen puolelle. Draco istuskeli sohvalla odottamassa häntä kärsimättömänä. Emma nukkui sikeästi hänen vierellään ja Ginny katsoi kumpaakin hellyyttä tuntien. Draco kohotti katseensa kuullessaan ääniä. Hänen silmänsä olivat pullistua päästä, kun hän huomasi asun, jonka Ginny oli valinnut.

”Luoja! Näytät todella upealta”, Draco sanoi käheästi. Ginny punastui ja hymyili.

”Kiitos. Niin sinäkin”, Ginny kuiskasi haltioissaan. Draco oli pessyt myös hiuksensa ja kammannut ne siististi. Hänellä oli tummansininen puku päällään ja Ginnyn mielestä mies näytti syötävän komealta leveine harteineen ja lihaksikkaine vartaloineen. Puku oli tainnut jäädä hiukan pieneksi, sillä se kiristi rintakehän kohdalta. 

***

Pian he lähtivät matkaan. Ilta oli kaunis. Tuhansia tähtiä kimmelsi öisellä taivaalla ja kuutamo hehkui niiden välissä, valaisten muuten pimeää tietä. Metsää oli kummallakin puolen eikä valoja näkynyt missään. Ainoastaan Dracon auton valot loistivat pimeässä.

Ginny katseli metsää ajatuksiinsa vaipuneena. Hän oli alkanut viihtyä Dracon seurassa. Mies oli niin erilainen kuin ennen. Ehkä Draco oli aikuistunut ja tajunnut, ettei kiukuttelemalla ja haukkumalla toisia saanut ystäviä.

Ginny hymyili hiukan ja vilkaisi miestä, joka vihelteli hiljaa itsekseen. Draco oli muuttunut niin paljon ja parempaan suuntaan. Ilkeästä Dracosta ei ollut merkkiäkään, joskin toisinaan Draco saattoi heittää ilkeitä kommentteja, mutta sitä ei todellakaan tapahtunut usein.

Vihdoinkin he saapuivat perille. Talo, jonka eteen Draco pysäköi autonsa, oli kaksikerroksinen punatiilitalo. Parvekkeella näkyi muutamia ihmisiä, jotka joivat laseista jotain väkevää juotavaa. Ginny nousi autosta ja katseli ympärilleen. Tuuli heilutti hänen punaisia hiuksiaan ja sai hänet hiukan värisemään.

Draco lukitsi autonovet ja he astelivat rinnakkain ovelle. Se avautui miltei heti ja Derek seisoi kynnyksellä.

”Hei! Tervetuloa! Derek huudahti hymyillen ja kätteli heitä molempia. Derek oli tummahiuksinen mies, jolla oli hiukan isot silmät, väriltään yönmustat. Mies oli hoikka ja pitkä.

”Onneksi olkoon”, Ginny toivotti kätellessään miestä. Derek nyökkäsi.

”Kiitos paljon. Kylläpäs Draco on kauniin naisen itselleen löytänyt”, Derek myhäili silmät tuikkien. Ginny punastui hiukan.

”Näpit irti hänestä”, Draco sanoi puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan.

”Ohhoh, sitä ollaan niin tosissaan asian suhteen. En minä sinulta mitään vie”, Derek virnisti ja päästi heidät vihdoin sisään.

Ginny ja Draco astelivat olohuoneeseen, missä soi raskas tanssimusiikki. Ihmiset hytkyivät oudonnäköisinä lattialla ja Ginny katseli heitä kummaksuen. Hän pysytteli Dracon vierellä, kun mies meni tervehtimään vanhoja ystäviään, jotka mäiskivät miestä selkään ja puristelivat hänen kättään, vilkuillen Ginnya uteliaasti.

***

Ilta kului melko nopeasti. Ginny viihtyi Dracon seurassa eikä miehelläkään näyttänyt olevan tylsää. He tanssivat hiljaa keinahdellen musiikin tahdissa. Ginnysta oli upeaa nojata poskeaan Dracon pehmeää paitaa vasten ja ummistaa silmänsä, antaen musiikin viedä ajatukset mennessään.

”Me olemme hyvä pari vai mitä?” Ginny kysäisi tanssin loputtua, kun he kävelivät sohville istumaan. Draco vilkaisi häneen huvittuneena.

”En minä valitakaan”, Draco istahti rennosti sohvalle ja vetäisi Ginnyn syliinsä. Musiikki oli vaihtunut rockiksi eikä heitä huvittanut heiluttaa lanteitaan lattialla. Dracon kädet hyväilivät Ginnyn selkää ja Ginnysta se tuntui hyvältä. Hän huokaisi ja painoi päänsä Dracon leveää olkapäätä vasten. Siihen oli hyvä nojata. Dracon hyräili musiikin tahdissa, antaen kätensä liukua vapaasti Ginnyn vartalolla. Ginnyn tunteet kuumenivat hetki hetkeltä ja muutaman minuutin kuluttua hänestä tuntui kuin hän olisi ollut tulessa.

”Draco”, hän hengähti. Draco katsoi häntä silmät hehkuen.

”Mitä?” mies kysäisi.

”Minä –”, Ginny nielaisi. Hän ei saanut sanaa suustaan. Miten hän kehtaisi pyytää, että Draco suutelisi häntä? Ei sellaista voinut pyytää. Ei Dracolta …

Draco katsoi häntä ja tuntui näkevän hänen sieluunsa asti. Mies kumartui hitaasti ja äkkiä hänen huulensa olivat painautuneet Ginnyn pehmeille, täyteläisille huulille. Ginny hengähti hiljaa ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille, vastaten suudelmaan, joka tuntui varpaissa asti.

Ginny tajusi hyvin sekavasti äänet ympärillään. Hän tunsi ja maistoi vain Dracon taivaalliset huulet omiaan vasten, jotka tunnustelivat häntä kuin eivät olisi koskaan suudelleet ketään. Ginnyn sydän hakkasi kylkiluita vasten ja jos hän olisi seisonut, hänen jalat olisivat varmaankin pettäneet hyvin äkkiä.

Yhtäkkiä hän tiedosti, että joku karjui jotain poliiseista. Draco tuntui heräävän kuin transsista ja kohotti päätään. Ihmiset säntäilivät sinne tänne, yrittäen selvästi päästä ulos talosta.

Draco rypisti kulmiaan ja nousi. Ginny valui hänen sylistään ja hengähti tuntiessaan jalat taas lattiaa vasten. Joku töytäisi häntä ja lennätti hänet Dracoa vasten. Mies tarttui häneen raudanlujalla otteella.

”Mitä tapahtuu?” Ginnyn ääni oli kuiskausta kuuluvampi, mutta Draco kuuli sen.

”Poliisit. Joku on hälyttänyt ne metelin takia. En tajua, miksi kaikki vauhkoontuivat siitä”, Draco vilkaisi ympärillään sekoavia ihmisiä. Derek tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen.

”Onkohan täällä jotain laitonta?” Ginny pohti. Draco kohautti olkiaan ja tarttui häntä käsivarresta.

”Ei jäädä pohtimaan sitä. Minulla ei ole aikaa istua putkassa. Tule”, Draco johdatti hänet hyvin rauhallisena ihmisten ohi. He löysivät tiensä takaovelle ja pujahtivat pimeään puutarhaan.

”Miten pääsemme autollesi?” Ginny kysyi hermostuneena hälinästä. Draco vilkaisi häneen, tiukentaen otettaan hänen kädessään.

”Haetaan se myöhemmin. Pakoillaan nyt hetken aikaa poliiseja”, Draco virnisti. Ginnysta se ei tuntunut hauskalta ajatukselta. Häntä palelsi, sillä ulkona oli paljon pakkasta. Luntakin oli maassa ja hänen korkokenkänsä upposivat hankeen kastellen hänet läpimäräksi. Ginny alkoi täristä kylmästä ja Draco huomasi sen pian. Mies manasi hiljaa.

”Anteeksi, minä en tajunnut, että olet pienissä vaatteissa. Yritetään päästä autollemme”, Draco lähti johdattamaan häntä talon ympäri. Hän kurkisti nurkasta etupihalle. Pari poliisiautoa seisoskeli pihassa. Muutama poliisi kuljetti paria tyyppiä autoja kohti. Draco painautui seinää vasten.

”Huono ajatus. Poliisit ovat yhä siellä”, Draco sanoi. Ginny puraisi hermostuneena huultaan.

”Mitä me nyt teemme?” Ginny kuiskasi.

”En tiedä. Odotetaan”, Draco kohautti harteitaan ja kurkkasi jälleen etupihalle. Poliisit alkoivat kavuta autoihin.

”He taitavat lähteä”, Draco näytti toiveikkaalta. Mies oli oikeassa. Pikkuhiljaa poliisiautot lähtivät ja tuli hyvin hiljaista.

Ginny ja Draco juoksivat autolle ja Draco käynnisti sen. Sitten he olivat jo matkalla Dracon mökille.

***

 

Yöllä Ginny ei saanut unta. Ja kun hän vihdoin nukahti, hän näki unta, kuinka poliisit tulivat ja veivät Dracon. Sitten Lupin ilmaantui auttamaan heitä. Mies muuttui ihmissudeksi ja pelasti heidät kaikki, tappaen poliisit. Tekivätkö ihmissudet niin? Eivät todellakaan.

Ginnylla ei ollut aavistustakaan, miksi hän yhtäkkiä näki unta Lupinista. Hän heräsi yöllä Emman nau’untaan ja meni avaamaan pikkukissalle oven, joka hyppäsi heti hänen vuoteeseensa ja käpertyi kerälle hänen viereensä. Kissa lämmitti häntä ihanasti. Huoneessa oli hiukan viileää.

Sen jälkeen hän nukahti jälleen, nähden koko yön aivan kummallisia unia, jotka vaihtuivat koko ajan. Yhdessä unessa hän makasi Dracon käsivarsilla ja he rakastelivat lumihangessa.

Ginny heräsi aamulla myöhään. Hän katseli hetken aikaa kattoon, miettien viimeistä untaan. Voi, kunpa se tapahtuisi. Ei ehkä lumihangessa, mutta sängyssä, viileiden lakanoiden välissä. Ginny hymyili unelmoivasti. Mutta jos kaikki riippui Dracosta, niin ei ehkä koskaan kävisi, sillä tuskin Draco tahtoi rakastella Weasleyn kanssa.

Ginny viivytteli ajatustensa kanssa sängyn pohjalla, kunnes nousi ja puki vaatteet yllensä. Emma oli kadonnut jonnekin. Hän tallusteli olohuoneeseen, jutellen Dracolle, koska luuli miehen olevan siellä.

”Minulla olisi idea! Voisimme tänään lähteä käymään minun luonani! Tarvitsen uusia vaatteita!” Ginny huuteli. Hän pääsi pian olohuoneeseen asti, mutta pysähtyi ovella kuin seinään, huomatessaan, että siellä ei ollutkaan Dracoa. Ei. Siellä istui Ralph.

”Huomenta, kultaseni”, Ralph sanoi laiskasti. Hänen kädessään oli ase – ei taikasauva – vaan oikea jästien ase. Mistä mies oli sen hankkinut itselleen? Missä Draco oli?

”Ra – Ralph?! Mitä sinä täällä teet?” Ginny änkytti kauhuissaan. Kaikki väri oli paennut hänen poskiltaan. Ralph vaihtoi asentoa ja pyöritteli asetta rennosti kädessään, katsellen hänen vartalonsa kaaria. Miehen parta oli kasvanut melko lailla ja hiuksetkin olivat pidentyneet. Ralph näytti ihan kesyttömältä muukalaiselta.

”Tulin katsomaan vaimoani. Vai enkö saisi tehdä sitä?” Ralph kysyi huvittuneena.

”En ole vaimosi”, Ginny inahti.

”Laillisesti olet”, Ralph virnisti.

”Tämä ei ole hauskaa. Mitä sinä haluat minusta?” Ginny kysyi, ristien käsivartensa rintojensa eteen. Ralphin tuijotus häiritsi häntä.

”Sinut tietenkin”, Ralph huokaisi kuin asia olisi ollut itsestäänselvä. Mies nousi ja asteli häntä kohti. Ginny puolestaan tajusi perääntyvänsä. Hän oli kauhuissaan. Miehen ase osoitti häntä kohden.

”Älä yritäkään paeta tai tapan sinut”, Ralph kivahti.

”Mihin kadotit taikasauvasi?” Ginny kuiskasi, pysähtyen kuin seinään.

”Se on hyödytön kapistus. Lainasin tätä ystävältäni”, Ralph katsoi asetta ihaillen.

”Vai niin”, Ginny kuiskasi heikosti. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Tappaisiko Ralph hänet?

”Minä en ole kertonut myrkyistä kenellekään”, Ginny vakuutti pienellä äänellä. Ralph naurahti.

”En usko sinua. Olet varmasti kertonut sille miehelle, joka on ollut täällä sinun kanssasi”, Ralph sanoi. Ginnyn sydän alkoi hakata.

”Oletko sinä tehnyt jotain Dracolle?”

”Minäkö? Taisin pamauttaa häntä aika rajusti. Hän makaa jossain lumihangessa”, Ralph kohautti harteitaan ja harppasi hänen luokseen. Mies tarttui häntä kädestä ja veti itseään vasten.

”Me lähdemme nyt pienelle matkalle. En anna sinun kertoa auroreille tai poliiseille tai kenellekään muullekaan minun puuhistani. Seuraava lasti tulee ensi yönä. Menemme satamaan odottelemaan ja sen jälkeen lähdemme Espanjaan”, Ralph kertoi ja raahasi häntä kohti eteistä. Ginny kompasteli jalkoihinsa pelkästä pelosta.

”Emme me voi! Minä en voi! Päästä minut”, Ginny kiskoi kättään vapaaksi, mutta Ralphin luja ote piti. Mies pudisteli päätään.

”Sinä olet jo sekaantunut juttuun, kun et ole kielinyt poliiseille. He eivät usko selityksiäsi vaan pitävät sinua osasyyllisenä”, Ralph virnisti.

”Ei! Kyllä he uskovat minua. Draco uskoo”, Ginny sanoi kiivaasti. Ralphin ilme synkkeni.

”Pitääkö minun tappaa se kurjimus?” Ralph murahti ja Ginny valahti vitivalkoiseksi kasvoiltaan.

”EI! Et tapa häntä!” Ginny huudahti hurjistuneena. Ralph katsoi häntä säälien.

”Taidat ollakin rakastunut häneen”, Ralph huokaisi pahoitellen. Ginny nielaisi.

”Niin olen! En rakasta sinua vaan Dracoa”, Ginny sanoi kiivaasti. Ralphin ilme musteni ja mies veti hänet itseään vasten.

”Etkö? Suuteleeko Draco yhtä hyvin kuin minä?” Ralph tivasi ja Ginny nyökkäsi uhmakkaasti.

”Vai niin! Minäpä virkistän muistiasi. Mieti sen jälkeen kumpi suutelee sinua paremmin, minä vai hän”, Ralph irvisti ja painoi huulensa Ginnyn huulille, suudellen naista rajusti. Ginny yritti tempoilla irti, mutta mies veti hänet tiukemmin puoleensa, painaen asetta hänen selkäänsä vasten.

Yhtäkkiä jokin loikkasi Ralphin selkään ja upotti kyntensä mieheen. Ralph ulvaisi ja sysäsi Ginnyn päin seinää. Nainen löi päänsä ja näki hetken aikaa pelkkiä tähtiä. Ralph pyöri ympäri kuin väkkärä ja Emma roikkui sitkeästi miehen selässä.

”Mikä siellä on? Ota se pois!” Ralph karjui ja alkoi ammuskella. Ginny säpsähti ensimmäisen laukauksen kuullessaan.

”Älä ammu!” Ginny huusi peloissaan, peläten, että joutuisi maalitauluksi. Samassa Emma hypähti pois miehen selästä. Ralph käännähti kissaa kohden silmät myrskyisinä ja osoitti tätä aseellaan.

”Nyt minä tapan sinut, senkin typerä katti!” Ralph murisi. Ginny henkäisi kauhusta ja loikkasi nyt puolestaan itse Ralphin kaulaan takaapäin. Ralph huudahti, ase laukesi ja osui lattiaan. Emma luikki nopeasti olohuoneeseen.

”Samperi sentään! Pitääkö kaikkien roikkua minussa?” Ralph ärjyi. Hän yritti tarttua Ginnyyn käsillään, mutta ei onnistunut. Samassa joku huudahti.

”Pudota aseesi! Sinulla ei ole mahdollisuuksia!”

Ginny tunnisti kaiken sekasorron keskeltä Dracon tuohtuneen äänen. Ralph pudotti aseensa tyrmistyneenä, tajuamatta itsekään mitä oikein oli tekemässä. Ginny loikkasi alas miehen selästä ja nappasi aseen itselleen. Hän perääntyi nopeasti miehen luota. Ralph katsoi häntä silmät kiillellen vihasta. Vasta silloin Ginny huomasi korppi –tatuoinnin, joka Ralphilla oli olkapään kohdalla. Se oli melko suuri ja hyvin musta. Miksei hän ollut huomannut sitä aikaisemmin?

”Nosta kätesi ylös!” Draco käski oven luota. Hänen silmänsä olivat vihaa täynnä. Ginny katseli kuinka Draco astui sisään eteiseen, osoittaen omalla aseellaan Ralphia. Miksi hänkään ei käyttänyt taikasauvaansa? Aseet olivat liian vaarallisia.

”Rauhallisesti nyt”, Ralph yritti tyynnytellä tilannetta, huomaten selvästi miten vihainen Draco oli.

”Rauhallisesti?! Käskitkö sinä minun ottaa rauhallisesti?! Sinä vahingoitit naista, jota MINÄ rakastan enkä anna sitä sinulle koskaan anteeksi”, Draco ärjäisi. Ginny räpytteli silmiään. Tarkoittiko Draco todella mitä sanoi? Rakastiko mies häntä? Vai sanoiko tämä sen vain, koska oli niin tuohtunut?

”Älä nyt viitsi. Ei tässä kuinkaan käynyt. Olethan sinä kunnossa, etkö oletkin?” Ralph katsoi Ginnya. Ginny puristi asetta yhä kädessään.

”En. Satutin pääni”, Ginny sanoi tahallaan. Draco murahti ja hänen sormensa painui liipaisimelle. Ralph hätkähti.

”Hei! Olen todella pahoillani. En tarkoittanut sitä. Minä hermostuin, kun se katti – tarkoitan kissa hyppäsi selkääni. Anteeksi!”, Ralph henkäili, peläten selvästi, että Draco ampuisi hänet.

Samassa ulkoa kuului poliisipillin ujellusta. Ralph näytti pelästyneeltä.

”Soititteko te jästipoliiseille?” Ralph vinkaisi.

”Soitimme. He saavat toimittaa sinut kamarille. Selitä heille mitä haluat”, Draco huitaisi aseellaan. Ralph näytti selvästi haluavansa vajota maan alle. Näin ei voinut tapahtua hänelle. Ei voinut.

”Ei. Ei jästipoliiseja. Mieluummin vaikka Azkabaniin!” Ralph hengitti vinkuen.

”Kuka nyt sinne haluaisi?” Ginny kummasteli. Samassa ovi aukeni ja pari poliisia syöksyi sisään. He saivat hyvin pian Ralphin aisoihin ja käsirautoihin.

”Minä rakastan sinua, Ginny! Me olemme naimisissa! Et voi tehdä näin”, Ralph karjui.

”Minä en rakasta sinua! Minä otan eron!” Ginny huusi takaisin. Ralph kiroili raivokkaasti ja joku käski häntä vaikenemaan.

Ginny tunsi helpotusta, kun Ralph oli viety poliisiautoon. Hänen jalkansa tuntuivat pettävän. Ase putosi kolahtaen lattialle hänen jalkojensa juureen.

Draco ryntäsi hänen luokseen ja sai hänestä kiinni juuri ennen kuin hän olisi valahtanut voimattomana lattialle. Mies piteli häntä itseään vasten ja silitteli hänen hiuksiaan. Pari poliisia tuli tiedustelemaan heiltä tapahtumia ja Draco lupasi soittaa myöhemmin, antaakseen lausunnon kaikesta tapahtuneesta. Sitten poliisit lähtivät.

”Oletko kunnossa?” Draco kysyi, nostaen Ginnyn syliinsä. Hän kantoi naisen varovaisesti olohuoneen sohvalle takan eteen. Ginny puristi häntä kaulasta lujasti. Hän nyökkäsi.

”Jotenkuten. Pelkäsin vain niin hirveästi”, Ginny vapisi vieläkin. Draco puristi häntä tiukasti itseään vasten. He makasivat hetken aikaa sylikkäin, kunnes Emma hyppäsi Ginnyn syliin. Ginny silitteli kissaa, joka kehräsi iloisena.

”Emma pelasti minun henkeni, vaikka sinä sen suuremman työn teit”, Ginny hymyili. Draco katseli häntä totisena.

”Rakastatko sinä minua todella?” Draco kysyi sitten. Ginny punastui.

”Tuota – ”, hän aloitti.

”Kuulin, kun sanoit niin Ralphille. Minäkin rakastan sinua. Erittäin paljon. En vain aikaisemmin tajunnut sitä. Nyt tajuan”, Draco vakuutti kiihkeästi. Ginnyn silmät täyttyivät onnenkyynelistä.

”Voi, Draco! Uskomatonta! Minäkin rakastan sinua! Ihan äärettömän paljon!” Ginny henkäisi ja he suutelivat rajusti.

”Mennäänkö naimisiin? Heti? Minä tahdon paljon lapsia”, Draco julisti sitten. Ginny nauroi ja katsoi häntä kujeillen.

”Sitten meidän pitäisi aloittaa heti niiden tekeminen”, Ginny vihjaili eikä Dracoa tarvinnut kahdesti pyytää.

Loppu