Ei liity mihinkään jaksoon!
Henkilöt: siskoni on noidasta Piper, Phoebe, Prue, Leo ja Cole ja Roswellista: Liz, Max, Maria, Michael

Piper Halliwell ajoi autonsa kotipihaan ja nousi kasseineen ulos auringonpaisteeseen. Hän heilautti suorat olkapäille asti ulottuvat hiuksensa pois silmien edestä ja läimäytti auton oven kiinni. Sitten hän lähti kävelemään kuistin portaita pitkin ovelle päin. Hän oli saada ovesta nenälleen kun hänen nuorempi siskonsa Phoebe tuli lenkkivaatteissaan ulos.
-Hups. Anteeksi Piper, en nähnyt sinua, Phoebe hengähti ja Piper hymähti.

-En voi olla niin pieni. Taasko sinä muuten menet lenkkeilemään? Piper ihmetteli ja Phoebe virnisti ja kohensi ryhtiään.
-Tottakai. Kyllä kuntoa on jotenkin pidettävä yllä. Lähdetkö mukaan? Phoebe kysyi ja Piper huitaisi kättään.
-Älä edes unelmoi. Kuka tekisi kaikki ruuat, jos me vain lenkkeilisimme? Prue ei koskaan ole edes kotona. Kerrankin kun hän otti loparit vanhalta työpaikaltaan niin häntä ei siltikään näy. Luulisi, ettei valokuvaaminen nyt niin raskasta ole, Piper saarnasi. Phoebe pyöräytti silmiään ja laski kätensä Piperin olkapäille ja puristi.

-Älä ota turhia paineita sisko-hyvä. Kyllä me ruokimme itsemme. Sinulla on omakin elämäsi. Rentoudu, Phoebe määräsi.
Joojoo, Piper huokaisi ja katseli sitten kun pikkusisko lähti hölkkäämään kävelytietä pitkin. Miten Phoebellä riittikin noin paljon energiaa? phoeeb oli oikea ilopilleri ja miltei aina menossa. Naista ei pysäyttänyt mikään. No, toisaaltahan se oli vain hyvä. Phoebella oli koko elämä edessään. Hän oli vastikään alkanut opiskella San Franciscon yliopistossa, koska ei ollut saanut työtä mistään ja hän oli huomannut, että oppiminen olikin aika hauskaa. Piper meni keittiöön ja alkoi purkaa tavaroitaan samalla kun mietti kaikenlaista. Prue oli aina raatanut kuin hullu työnsä eteen. Hän oli Quakessa, etisessä työpaikassaan ollut pitkiä aikoja töissä eikä ollut pitänyt paljonkaan taukoja. Mutta hän oli ansainnut hyvin ja se oli ollut hyvä, sillä ainoastaan he kaksi olivat pitäneet tätä taloa pystyssä. talo oli hyvin vanha ja suuri ja kuului suvulle. He eivät olleet mitään tavallisia naisia, vaan noitia, Lumottuja ja heidän tulevaisuutensa oli määrätty. He olivat saaneet tietää vasta pari vuotta sitten noituudestaan kun heidän isoäitinsä oli kuollut. Phoebe oli silloin palannut New Yorkista ja silloin heidän välinsä olivat olleet viileät. Noituuden myötä ja kaikkien seikkailujen jälkeen he olivat lähentyneet. Piper oli vastikään mennyt naimisiin heidän Valontuojansa Leon kanssa. Valontuoja oli heidän suojelijansa. Leolla oli kyky parantaa kuolleita / haavoittuneita. Piper pysäytti ajan, Phoebe näki tulevaisuuden ja Prue siirteli kaikkea ajatuksen voimalla, jopa itseään.
Phoebe hölkkäsi pitkin kävelyteitä ja kuunteli samalla lintujen iloista laulua. Oli paahtavan kuuma, mutta tuuli hieman ja se vilvoitti. Hiki valui jo pitkin selkää ja Phoebe pysähtyi ostamaan kiskalta vettä. Hän hölkkäsi rannalle ja lysähti sitten hiekalle tasaamaan hengitystään. Hänellä oli kaikkea mitä ihminen tarvitsi. Poikaystävä, joka tosin oli demoni. Cole yritti olla hyvä, mutta Prue ei luottanut häneen. Phoebe kuitenkin luotti eikä muulla ollut väliä. Hänellä oli rakastavaiset sisaret. Ainoa mikä olisi ollut täydellistä olisi se että hänellä olisi äiti. Phoebe huokaisi surullisena. Hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessa hyvin pieni eikä hän ollut ehtinyt tutustua häneen. Phoebe oli kuitenkin nähnyt hänet kaksi kertaa noituutensa aikana. Ensin menneisyydessä, kun he olivat joutuneet sinne muuttaakseen hiukan tulevaisuutta ja nyt ihan hiljattain kun äiti oli kaikkien yllätykseksi ilmestynyt Piperin ja Leon häihin. Phoebe hymyiili. Hän tiesi että äidillä oli kaikki hyvin ja hän oli turvassa. Äkkiä Phoebe hätkähti kun joku kosketti häntä olkapäästä. Phoebe katsoi yläs ja näki Colen. Hän ponnahti seisomaan ja Cole painoi naisen itseään vasten ja he suutelivat.

-Oeln ihan hikinen, Piper naurahti ja Cole pyyhkäisi hänen kosteita hiuksiaan.
-Ei se mitään. Olet silti todella kaunis. He suutelivat taas.

Samaan aikaan pienessä Roswellin kaupungissa, New Meksikossa, Liz Parker sievä tummahiuksinen tyttö pyyhki Crashdown- kahvilan pöytiä. Hänen vanhempansa omistivat kahvilan ja hän oli siellä töissä ystävänsä Marian kanssa. Nyt kahvila oli suljettu. Ulkona satoi vettä ja salamoi ja ukkosti. Liz kuunteli radiota ja hyräili musiikin tahdissa. Oli rauhallista. Vanhemmat olivat jo vetäytyneet nukkumaan, mutta Liz ei jaksanut vielä mennä. Yhtäkkiä joku riuhtaisi kahvilan oven auki ja Liz kiljaisi nähdessään valtavan miehen ovella. Tämä oli litimärkä ja iho oli repaleinen. Iholainen. Skini. Heidän vihollisensa. Liz heitti rätin lattialle ja ryntäsi heiluriovesta keittiöön. Mies seurasi huudahtaen. Liz katsoi vauhkona ympärilleen ja pyörähti mieheen päin kun tämä tuli sisään. Mies heitti hänet seinää päin ja Liz menetti tajuntansa. Mies oli juuri tulossa hänen luokseen kun Max ilmestyi paikalle ja teki miehelle saman. Sitten hän potkaisi miestä selkään ja tämä muuttui hiekaksi.
Phoebe hätkähti. Hän näki kuinka joku mies heitti tytön seinää päin aj kuinka joku poika teki miehelle samoin.
-Mitä näit? Cole otti naisen kasvot käsiensä väliin.

-Kerron myöhemmin. Meidän on mentävä, Phoebe tokaisi ja Cole nyökkäsi. Cole kietoi kätensä naisen ympärille ja he hävisivät.

Piper teki juuri ruokaa, kun Cole ja Phoebe ilmestyivät hänen luokseen. Piper hätkähti ja pudotti lusikan, jolla oli kokeillut perunoiden kypsyyttä.

-Älkää tehkä noin. Se ei ole hauskaa. Olin saada sydänkohtauksen, Piper nosti lusikan ja katsoi sitten kulmiaan rypistäen Phoebea ja Colea, jotka eivät olleet vieläkään irrottautuneet toisistaan.

-Eikös sinun pitänyt mennä lenkille? Vai oliko se vain tekosyy päästä Colen luokse? Piper epäili.
-Ei tietenkään. Tapasin Colen rannalla. Soita Pruelle. Nyt on hätätilanne, Phoebe irrottautui Colesta.
-Minä? Sinulla on vapaat kädet. Ruoka palaa pohjaan, jos menen soittamaan Pruellekin vielä, Piper tokaisi ja Phoebe nosti kätensä antautumisen merkiksi.

-Okei okei minä menen, Phoebe sanoi ja hävisi keittiöstä. Piper katsoi Colea, joka hymyili vaivautuneena.
-Sinulla ei varmaankaan ole mitään tekemistä juuri nyt? Piper varmisti. Cole pudisti päätään.
-Ei minulla, mutta...

-Ei mitään muttia. Vahdi sinä perunoita sillä aikaa kun minä menen puhumaan Phoeben kanssa, Piper käski ja ojensi lusikan tyrmistyneelle Colelle. Sitten hän meni eteiseen missä Phoebe juuri lopetti puhumisen.
-Saitko hänet kiinni? Piper kysyi ja Phoebe nyökkäsi.
-Hän lupasi tulla, Phoebe sanoi ja lähti portaille.
-Mihin sinä menet? mitä oikein tapahtui? Piper seurasi siskoaan. Phoebe katsahti häneen.
-Mihin Cole jäi?

-Vahtimaan perunoita. Äläkä vaihda puheenaihetta. Mitä oikein tapahtui? Piper halusi tietää. Phoebe huokaisi.
-Näin näyn, missä joku mies yritti tappaa jonkun nuoren tummahiuksisen tytön. Sitten siihen tuli poika, joka viskasi sen miehen seinää päin. Ja kun se poika potkaisi sitä miestäs elkään se mies hävisi, Phoebe selitti ja Piperin suu oli loksahtanut auki.
-Älä viitsi? Mitä me sitten sitä jahkaamme. Meinaan jos se mies kerran kuoli, kun se poika teki siitä selvän. Eihän meitä silloin tarvita, Piper ihmetteli. Phoebe pudisti päätään ja avasi ullakkohuoneen oven ja meni Varjojen kirjan luokse.
-Mutta minä näin siitä näyn ja se asia koskee minuakin. Tai siis meitä. Ajattele nyt. Se tyttö voi joutua uuteen vaaraan, kun me emme selvittäneet tilannetta, Phoebe selvensi. Samassa Leo tuli heidän luokseen ja tällä kertaa Phoebe säpsähti. Hän katsoi ankarasti Leoa.

-Älä tee noin, Phoebe heristi sormiaan.
-Niinhän sinäkin teit Colen kanssa. Hei, Leo, Piper hymyili ja meni antamaan suudelman Leon huulille. Leo vastasi hymyyn ja rypisti sitten kulmiaan.

Kuulin siitä tytöstä jonka kimppuun käytiin, Leo sanoi.
-Äh, onko teillä silmät kaikkialle? Kuinka te saatte aina tietää kaiken? Phoebe hämmästeli. Samassa alhaalta kuului Pruen ääni.

-Missä te olette? Miksi Cole on keittiössä? Prue huuteli.
-Olemme ullakolla! Phoebe huusi ja kohta Prue ryntäsi ylös.
-Mitä te teette? Miksi ihmeessä sinä pyysit minut tänne? Minulla oli tärkeä valokuvaaminen kesken, Prue valitti.
-Ole hiljaa ja kuuntele, Phoebe kertoi saman kuin Piperille ja Prue tuijotti häntä.
-Siis häh? Joku poika heitti jonkun miehen seinään ja tappoi tämän. Mitä sitten? Jos se mies kuoli niin...?
-Te ette nyt ymmärrä. Koska minä sain näyn niin se tarkoittaa, että meidän on autettava tätä tyttöä. Ehkä voimme pelastaa tämän, jos joku hyökkää vielä hänen kimppuunsa ja... samassa Phoebe sai uuden näyn. Siinä näyssä se poika seisoi vastakkain suuren miehen kanssa ja tämä mies syöksi jotain valonsäteitä poikaa kohti, joka väisti ne ja aikoi tehdä saman miehelle, mutta se pakeni.

-Mitä sinä NYT näit? Prue kysyi.
-Saman pojan, mutta nyt sillä oli vastassa uusi mies. Se pääsi karkuun

-Okei. Sinä siis näit taustalla Crashdown- nimisen kahvilan ja nyt ajattelit, että me lähdemme siihen tuppukylään, Prue ei ollut uskoa korviaan. Phoeben ideat olivat joskus niin idioottimaisia, että hän ei aina tiennyt oliko hän tosissaan vai ei. Nyt sisarukset, Cole ja Leo istuivat Halliwellien keittiössä syömässä.
-Niin. Sain selville, että kahvila on Roswellissa. New Meksikossa. Se on aika kaukana, mutta se ei varmasti haittaa. Pieni loma tekee meille kaikille hyvää. Varsinkin sinulle, Prue, Phoebe tokaisi katsoen vanhinta siskoaan.
-Aijaa. Minä vain yritän tehdä töitä, että saisimme ruokaa ja pitää tämän talon, Prue kiivastui. Phoebe huokaisi.
-En minä sitä tarkoittanut. Ja nyt sinä unohdit jotain. Et ole ainoa työssä kävijä. Piperilla on P3 niminen ravintola, Phoebe tokaisi. Piper katsoi siskojaan.

-Lopettakaa nyt. Me lähdemme Roswelliin ja sillä siisti. Pelastamme sen naisen pahojen miesten kynsistä ja selvitämme kuka tämä poika oikein on, Piper päätti.

Liz katsoi helpottuneena Maxia. Poika oli auttanut hänet pystyyn ja toi hänelle juuri vesilasin.
-Kiitos. En tajua. Se mies ilmaantui ihan tyhjästä. Olin varma, että kuolen, Liz katsoi suoraan Maxia silmiin. Max sipaisi peukalollaan Lizin pehmeää poskea js otti tämän kasvot käsiensä väliin.
-Olin varma, että menetin sinut. En olisi kestänyt ajatusta, Max painoi huulensa Lizin huulille ja he alkoivat suudella toisiaan intohimoisesti. Samassa ovelta kuului jyskytystä ja he irrottautuivat säpsähtäen.
-Michael, Max hengähti ja nousi ja meni ovelle. Hän avasi sen ja kohta litimärkä Michael Guerin, Maxin hyvä ystävä tuli sisään. Hän näytti huolestuneelta.

-Sinä soitit. Onko kaikki hyvin? Michael kysyi ravistaen vettä vaatteistaan ja lennättäen sitä Maxin päälle.
-Älä tee noin. Joo, kyllä kaikki on hyvin nyt. Joku skini hyökkäsi Lizin kimppuun, Max meni takaisin Lizin luokse ja Michael rypisti kulmiaan.

-Oletko kunnossa? Michael kysyi istuutuen Lizin takana olevalle korkealle penkille. Liz kääntyi niin, että näki molemmat pojat. Hän katsoi heitä hymyillen. Max, Michael ja Maxin isosisko Isabel eivät olleet mitään tavallisia ihmisiä, vaan avaruusolioita. He olivat kotoisin Antar- nimiseltä planeetalta ja heillä oli erilaisia voimia, kuten taito parantaa ihmisiä.
-Joo. Ei minulla ole enää mitään hätää. Onneksi Max tuli paikalle ajoissa, Liz tokaisi ja Michael virnisti.
-Pelastava ritari. Max tyrkkäsi poikaa kylkeen.

-Hei, saisko täältä mitään syötävää? Meinaan minä sentään raahauduin tänne tuossa sateessa eikä edes mikään ollut hätänä, Michael katsoi Liziä merkitsevästi ja Liz nousi naurahtaen.
-Tajusin jo. Mitä sä haluat? Liz kysyi. Michael mietti.

-Hmmm...Ehkäpä hampurilaisaterian, Michael sanoi ja Liz pyöräytti silmiään. Pojilla oli aina mieletön nälkä.
Myöhään seuraavana iltapäivänä Piper pysäytti autonsa Roswellin ainoan hotellin parkkipaikalle. Siellä oli aika paljon autoja. Aurinko paistoi ja leuto tuuli puhalsi vasten Piperin kasvoja kun hän nousi ylös.
-Aikamoinen paikka vai mitä? Piper kysyi laittaen aurinkolasit nenälleen. Phoebe huoahti ja nousi kuumasta autosta venytellen jäseniään.

-Joo. Kyllä tämä on hiukan erilaisempi kuin San Francisco. Mutta ihan mielenkiintoinen. Meidän on sitten käytävä Ufo-keskuksessa, Phoebe muisti matkalla nähdyn paikan.
-Joo, jos nyt ehditään. Ensin on etsittävä Crashdown kahvila ja se tyttö, Piper tokaisi.
-Ja poika, Prue huomautti ottaen aurinkolasit silmiltään. Hän katseli ympärilleen. Ihmisiä käveli autotien yli ja liikenne oli aika rauhallista.

-Täällä ei ole ollenkaan sellaista hulinaa kuin kotona. Onkohan tässä kaupungissa oikea sheriffikin? Prue pohti kun he kävelivät matkalaukkuineen hotellille.
-Voipi olla. En kyllä halua joutua tekemisiin hänen kanssaan, Piper sanoi ja Phoebe virnisti. He saivat huoneen avaimen ja lähtivät nousemaan portaita neloseen. Hissiä ei ollut ollenkaan.
-Ärsyttävää. Miksi ihmiset eivät laita kaikkiin hotelleihin hissejä? He eivät ajattele ollenkaan sitä, että matkalaukut painavat kuin synti, Prue valitti kiskoen kahta matkalaukkua perässään. Phoebe naurahti ja vilkaisi suurieleisesti hänen matkalaukkujaan.

-Pitikö ottaa koko maallinen omaisuus mukaan? Me emme ole täällä ehkä kuin pari päivää.
-Tai koko viikon. Kuinka sinä luulet pärjääväsi tuolla yhdellä kassilla? Prue ihmetteli. Piper avasi huoneen oven ja he työntyivät sisälle.

-Kas vain. Tämä huone ei ainakaan ole niin pieni kuin tämä kylä, Prue riemastui ja meni kylpyhuoneeseen.
-Upea amme täällä. Kylpyvaahtoakin löytyy. Minä menen sitten ammeeseen. Mennään etsimään se likka hiukan myöhemmin, Prue ei odottanut vastaväitteitä vaan katosi kylpyhuoneeseen. Phoebe huoahti ja lysähti vuoteelle.
-Otetaan sitten rennosti. Piper, tilataanko pizzat? Minä kuolen nälkään.
Seuraavana aamuna Piper, Prue ja Phoebe lähtivät Crahsdown-kahvilaan tutkimaan tilannetta. Se aukeni juuri kymmeneltä ja he olivat ensimmäisiä. Kun Phoebe huomasi tummahiuksisen tarjoilijan tulevan kynä ja muistivihko kädessään heidän luokseen, hän tajusi sen olevan sama tyttö, jonka kimppuun oli hyökätty.
-Huomenta. Mitä teille saisi olla? Liz kysyi.

-Hmm...Prue tutki ruokalistaa ja tilasi kevyen aamiaisen: leipää ja mehua, kuten siskotkin. Liz nyökkäsi hymyillen ja meni hakemaan tilauksia. kohta vaaleahiuksinen, kaunis nuori tyttö ryntäsi kahvilaan ovet paukkuen. Siskokset kääntyivät katsomaan tulijaa.

-Liz, anteeksi tuhannesti, että olen myöhässä. Auto ei lähtenyt käyntiin aamulla ja no, tiedäthän sinä nämä bussit. Se juuttui keskelle ylämäkeä ja lähti vierimään alaspäin. Silloin minä tosiaan toivoin, että Michael olisi ollut niiden supervoimineen paikalla, Maria ei huomannut naisia, jotka tuijottivat häntä uteliaana. Liz rykäisi ja nyökkäsi nopeasti naisia kohti. Maria vilkaisi heitä ja punastui.
-Ööh...Huomenta vaan teillekin, Maria hihkaisi ja meni nopeasti keittiöön vaihtamaan työvaatteita ylleen. Piper heilautti kättään ja pysäytti Lizin.

-Siis onko tämä Michael nyt se meidän etsimämme poika?
-En minä tiedä. Voi olla. Mutta monellako nyt on voimia tässä maailmassa? Piper mietti. Samassa ovi kävi ja se Phoeben näyssä ollut poika ilmestyi kahvilaan. Hän huomasi Lizin, joka oli kummallisessa asennossa, eikä liikahtanutkaan.
-Piper, Phoebe suhahti nopeasti ja Piper hätääntyi. Poika vilkaisi naisia ja sitten Liziä. Piper heilautti kättään ja Liz alkoi jälleen liikkua.

Max vain tuijotti naisia. Mitä tämä oli juuri tehnyt Lizille? Ihan kuin Liz ei olisi liikkunut mihinkään. Liz hymyili Maxille, kun tämä tuli hänen luokseen ja kumartui häntä kohti.
-Keitä nuo naiset ovat? Max kysyi ja tervehti sitten Mariaa, joka tuli ulos keittiöstä laittaen hiuksiaan poninhännälle.
-En tunne heitä. He tulivat äskettäin. Miten niin? Liz kysyi laittaen mehua laseihin.
-Mietin vain. Äsken kun tulin sisään, sinä et liikkunut. Olit vain paikallasi, kuin sinut olisi pysäytetty tai jotain, Max selvensi ja Liz tuijotti häntä suurilla tummilla silmillään.

-Älä pelleile. En minä ollut pysähtynyt. Minähän tein leipiä heille, Liz ihmetteli.
-Mitä täällä juorutaan? Maria työnsi päänsä heidän lähelleen ja Liz tyrkkäsi lasit Marian kouraan.
-Vie nuo naisille. Sano, että tuon leivät kohta, Liz tokaisi ja Maria huokaisi ja totteli. Asiakkaita alkoi tungeksia sisään yhdentoista jälkeen ja ne kolme naista istuivat edelleen pöytänsä ääressä. Max istui heidän lähellään Michaelin ja Isabelin kanssa. Hän puhui kuiskaamalla mitä luuli yhden heistä tehneen Lizille.
-Puhut hulluja. Ei kellään muulla voi olla voimia, Isabel suhahti ja vilkaisi naisia, jotka olivat uppoutuneet keskusteluun ja katselivat Liziä. Maxia epäilytti. Mitä he oikein tahtoivat Lizistä? Hänen olisi katsottava tytön perään. Jos he vaikka halusivat vahingoittaa häntä.

Piper haukotteli. Oli pitkää vain istua ja katsella ihmisiä jotka tulivat ja menivät kahvilan ovesta sisään ja ulos. Hän oli viihtynyt täällä ensimmäiset kolme tuntia. Ruoka oli hyvää ja musiikkia oli kiva kuunnella, mutta jututkin alkoivat loppua. Prue oli alkanut flirttailla yhden komean miehen kanssa, joka oli istahtanut lähipöytään ja nyt he istuivat jopa samassa pöydässä ja olivat kuin vanhat ystävät. Piperilla oli ikävä Leoa. Toivottavasti mies pistäytyisi hotelliin ja vaikka jäisi yöksi... Piper sulki huokaisten silmänsä.

Kahvila oli tosi suosittu. Väkeä kävi koko ajan enemmän ja enemmän. Phoebe tarkkaili Lizin liikkeitä koko päivän ja totesi, ettei tässä ollut mitään epänormaalia. Hän näytti pitävän siitä heidän pojastaan ja he juttelivat aina välillä kahdestaan ja vilkuilivat heitä. Phoebe huomasi myös yhden muun pojan ja tytön, joka näytti vanhemmalta ja oli ilmeisesti kyseisen pojan sisko, sillä Phoebe kuuli tämän puhuttelevan häntä siskoksi. Phoebe näki myös paikallisen sheriffin vierailevan kahvilassa ja tällä oli oikea stetson päässään. Melkein kuin Cowboy, Phoebe ajatteli uneliaasti. Kuinka päivä saattoikin kulua näin hitaasti? Voi kunpa Cole olisi täällä. Kaikki olisi paremmin. Prue oli heti löytänyt itselleen ajankulua. Mies oli kieltämättä komea. Prue ei retkahtanut mihinkään loosereihin. Phoebe venytteli ja oli helpottunut kun viimeinen asiakas lähti. Liz tuli heidän luokseen. Nyt vain he kolme, Liz, se poika ja Maria ja Michael olivat kahvilassa.

-Me sulkisimme paikan, Liz laittoi kynän taskuunsa ja katsoi siskoja. Nämä nousivat pettyneinä.
-Paikka on todella upea, Piper kehui ja oli aikeissa mennä ovelle, kun Prue nyhjäisi häntä käsivarresta.
-Hkrhm... Emme ole olleet täällä turhan takia. Meillä olisi asiaa, Prue henkäisi ja Liz käänsi katseensa häneen. Max meni Lizin vierelle ja laittoi kätensä hänen olkapäilleen.
-Sanokaa pois vain, Max sanoi. Piper heilautti kättään aikomuksenaan pysäyttää heidät, mutta poika ei pysähtynytkään eikä se toinen poika. Vain Liz ja Maria.
-Keitä te olette? Max tivasi.
-Hupsista. Me voimme kyllä selittää, Piper kiirehti sanomaan ja muut tulivat heidän luokseen.
-Parempi olisikin.
 

-Vapauttakaa Liz ja Maria. He ovat ennenkin olleet mukana kaikessa, Max sanoi ja kun naiset vilkaisivat toisiaan, Michael tuhahti kärsimättömästi.
-Totelkaa. Mä haluaisin joskus nukkumaankin, Michael risti kädet rinnalleen ja Piper totteli. Liz katsoi hölmistyneenä ympärilleen.

-Mitä ihmettä? Kuinka te siihen tulitte? Liz katsoi Michaelia ja Isabelia, jotka seisoivat lähellä.
-Kuunnellaan. Heillä on jotain kerrottavaa, Max sanoi.
-Öh... Mistä me aloitamme? Phoebe kysyi katsoen tarkkaan jokaista. Hän ei tiennyt kuinka paljon näihin kavereihin saattoi luottaa.

-Vaikka siitä, miten sinä osasit tuon tempun? Eli hokkus pokkus vaan ja Liz ja Maria pysähtyivät? Michael heilautti käsiään. Maria tuijotti poikaa kuin vähäjärkistä.
-Hokkus pokkus? Oletko sinä seonnut?
-Niin... Meillä on yliluonnollisia voimia. Me... tuota... osaatteko te pitää salaisuuksia? Piper kysyi liikehtien levottomasti. Liz hengähti.

-Tottakai. Me olemme siinä parhaita, Liz vakuutti ja muut nyökkäilivät. Piper vilkaisi Pruea ja Phoebea ja nämä nyökkäsivät vaivihkaa.

-Me olemme noitia. Meillä on kaikilla yksi erilainen kyky ja Phoebella on kyky nähdä tulevaisuuteen. Hän näki että sinun, Piper osoitti tyrmistynyttä Liziä, kimppuusi hyökättiin tässä paikassa ja sitten...
-Mutta minun kimppuuni hyökättiin jo eilen, Liz paljasti ja Piper ällistyi.
-Ai, no Phoebe näki näyn kai hieman aiemmin. No, kuitenkin... Sitten hän näki että sinun, Piper nyökkäsi Maxia kohti, luoksesi tuli joku mies, joka heitti valonsäteitä sinua kohti. Ehkä se halusi tappaa sinut. En tiedä. Mutta meidän täytyi tulla ottamaan siitä selvää, Piper veti syvään henkeä ja katsoi miten kukin suhtautui asiaan. Ne kaksi poikaa ja vanhempi tyttö eivät olleet niin ällistyneitä kuin Liz ja tämän ystävä.

-Me voimmekin sitten kertoa teille jotain, kunhan vannotte ensin, että ette IKINÄ paljasta meidän salaisuuttamme, Max sanoi ja Liz pukkasi poikaa mahaan.
-Oletko tosissasi? Liz suhahti hampaidensa välistä ja Max puristi tyttöä olkapäästä rauhoittavasti.
-Kertokaa, Pruen kiinnostus heräsi.
-Me olemme avaruusolioita. Olemme kotoisin Antar- nimiseltä planeetalta ja meilläkin on voimia. Meitä jahtaavat iholaiset, mutta me sanomme niitä skineiksi. Liz ja Maria ovat tavallisia ihmisiä. Siksi he pysähtyivät, kun pysäytit meidät, Max selosti. Siskosten suut olivat loksahtaneet auki.

-Vau! Emme olisi ikinä uskoneet. Näyssäni sinä kyllä heitit sen miehen seinää päin, kun pelastit Liziä, mutta... Vau... En osaa muuta sanoa. Mitkä teidän nimenne ovat? Phoebe halusi tietää.
-Minä olen Max. Tässä on Liz, tuo on Maria, tuo Michael ja tuo siskoni Isabel, Max esitteli.
-Minä olen Piper, hän on Phoebe ja hän Prue.
-Oletteko te siskoksia? Maria kysyi.
-Joo, Piper nyökkäsi.

-Haluatteko jotain juotavaa? Voisimme samalla jutella lisää, Liz ehdotti ja he suostuivat.
He eivät kuitenkaan ehtineet mihinkään, kun joku heitti oven auki ja syöksyi sisään. Liz huudahti pelosta. Mies heitti voimillaan Piperin ja Phoeben seinää päin ja Liz ja Maria lensivät toiseen seinään.
-Perhanan ukko! Tästä saat! Prue kiivastui ja heitti miehen ulos kahvilasta.
-Mikä se oli? Isabel huudahti.
-Varmaankin se Phoeben näyssä ollut mies, Prue arveli ja he menivät auttamaan Phoeben ja Piperin ja Marian ja Lizin ylös.
 

Liz piteli särkevää päätään. Sitä jyskytti hirveästi. Ihan kuin joku olisi takonut sitä vasaralla. Max tuli hänen luokseen ja auttoi tytön ylös silmät huolta tulvillaan.
-Sattuiko sinuun? Oletko kunnossa? Max huolehti ja tutki ettei Liz ollut saanut mitään vammoja. Kun hän koski Lizin takaraivoon, Liz voihkaisi kivusta. Max laittoi kätensä kuhmun päälle ja hänen kätsensä alkoi hohtaa. Li tunsi kuinka kipu häipyi kokonaan.

-Hei, kaverit? Voisitteko te huomioida minuakin? Maria kysyi kömpien omin avuin ylös lattialta. Michael meni tytön luokse ja tarkisti, että tämä oli säilynyt ehjänä.
-Mites Phoebe ja Piper? Max kysyi pitäen kättään Lizin olkapäiden ympärillä.
-Me ollaan okei. Lukuunottamatta muutamaa mustelmaa, Phoebe vastasi ja he tulivat Lizin ja Maxin luokse.
-Osaatko sinäkin parantaa? Piper oli nähnyt mitä Max oli tehnyt Lizille ja Max nyökkäsi.
-Osaan. Se on yksi voimistamme. Mutta osaamme paljon muutakin, Max kertoi.
-Epäreilua. Miksi meillä on vain yksi voimma ja heillä monta, Phoebe tuhahti.
-Leokin osaa parantaa haavoittuneita, Piper hymyili. Hänellä oli jo nyt Leoa ikävä...
-Kuka Leo on? Maria kysyi yrittäen saada hiuksiaan jonkinlaiseen järjestykseen.
-Valontuoja. Kaikilla noidilla on vähän niin kuin oma suojelusenkeli. Leo on kuollut ja asuu taivaassa vanhimpien eli pomojensa luona, Piper kertoi.

-Ahaa...Jaa, Maria ei oikein tajunnut.
-Ei Leolla ole mitään kultaista sädekehää päänsä päällä tai oikeita siipiä. Hän osaa kyllä tulla paikasta toiseen vain kun me kutsumme häntä, Phoebe selitti.
-Huudatteko te vain, että Leo! Isabel ihmetteli. Samassa hän kiljaisi pelästyksestä kun Leo ilmestyi hänen vierelleen.
-Leo, Piper ilahtui ja meni suutelemaan miestä. Tämä kietoi kätensä Piperin ympärille ja hymyili.
-Kutsuitteko te? Leo kysyi.

-Ehei. Isabel vain sanoi nimesi hiukan kovempaa kuin aikoi, Piper naurahti. Leo kosketti kuhmua ja Piper inahti kivusta. Kohta hän paransi Piperin samalla tavalla kuin Max Lizin.
-Vau, Max hämmästeli.

-Kuka tämä tyyppi oli, joka hyökkäsi kimppuumme? Prue kysyi. Leo kohotti katseensa Piperista.
-Pimeyden demoni Dark. Se teki sopimuksen Kivarin kanssa, että tuhoaisi teidät, jos saisi voimanne, Leo katsoi Maxia, joka tuijotti miestä.
-Kivari? Miten ihmeessä se on voinut tavata Kivarin? Kivar on pahin vihollisemme, Max selitti, kun Phoebe, Piper ja Prue näyttivät kysyviltä.

-Demoneilla on omia yhteyksiä maailman pahiksiin. Mutta jonkun pitäisi ottaaa selvää tästä demonista enemmän. Mitä se osaa jne..., Leo sanoi.
-Varjojen kirja jäi kotiin, Prue harmitteli.
-Onhan meillä Cole, Phoebe sanoi ja kutsui Colea. Tämä ilmestyi hänen taakseen ja Phoebe pyörähti ympäri ja kapsahti miehen kaulaan.

-Minun oli ikävä sinua, Phoebe hengähti.
-Samoin. Mitä nyt? Onko kaikki hyvin? Cole kysyi ja kohotti Phoeben leukaa. Tämä hymyili.
-Kaikki on vallan mainiosti kun sinä olet täällä, Phoebe tokaisi ja Cole naurahti sivellen naisen hiuksia.
-Hei, kyyhkyset! Olisi vähän muutakin hommia. Vai, joko sinä Phoebe unohdit? Prue kivahti terävämmin kuin oli aikonut. Hän ei vain luottanut Coleen. Tämä oli demoni. Eikä muuksi muuttuisi vaikka kuinka yritti.
-Hups... Cole, tiedätkö sinä mitään Darkista, pimeyden demonista? Phoebe irrottautui vastahakoisesti miehen syleilystä.
-Itse asiassa joo. Dark haluaa aina toisten noitien / avaruusolioiden voimat ja kun hän on saanut ne, hän tappaa tyypit saadakseen tältä sielut ja vie ne mukanaan helvettiin, Cole sanoi. Liz värähti.
-Toivottavasti en enää tapaa sitä hyypiöitä, Liz sanoi.

-Veit sanat suustani. Mitä me nyt sitten teemme? Maria halusi tietää.
-Menemme nukkumaan. Pohditaan tätä kaikkea huomenna, Max päätti.
-Täh? Miten me voimme nukkua nyt kun täällä riehuu demoni joka haluaa voimamme? Isabel kiivastui.
-Ihan hyvin varmasti. Tuskin se yrittää yöllä. Olisi kenties parempi, että te ette nukkuisi yksin, Max katsoi Liziä huolissaan.
-Aiotko nukkua luonani? Liz kysyi silmät loistaen.
-Ooh, Michael hengähti ja Maria tuuppasi tätä.
-Sinäkin nukut minun kanssani? Äitini on poissa ensi yön, Maria vihjasi ja Michael naurahti suostuen lopulta. Max seurasi Liziä tämän huoneeseen kun kaikki olivat lähteneet.

Seuraavana päivänä Piper auttoi Liziä ja Mariaa Crashdownissa. Piper omisti P3 nimisen ravintolan ja oli siksi hyvin perillä tarjoilijan tehtävistä. Crashdownissa oli ruuhkaa viikonlopun takia. Olihan lauantai ja monet olivat rentoutumassa.
-Hei, Phoebe ja Cole! Mitä saisi olla? Liz kysyi hymyillen. Pari oli tullut juuri sisään ja istuutunut ikkunan lähelle.
-Ööh...YKsi BlueMoon Burgeri ja Avaruusranskalaiset ja Phoebelle Trekkie spesiaali, Cole tilasi ja Liz pisti ne muistiin.
-Onko demonista kuulunut mitään uutta? Liz kysyi kumartuen lähemmäs. Phoebe pudisti päätään.
-Ei ole. Colekaan ei ole nähnyt sitä, Phoebe kuiskasi.
-LIZ! Nelospöytä odottaa tilausta! Maria kailotti ja Liz kiirehti sinne.
-Mä oon ihan poikki, Liz hengähti ja lysähti väsyneenä tuolille Maxin lähelle.
-Voi, raukkaa. Onneksi huomenna on vapaata, Max sanoi ja Liz nyökkäsi. He olivat kaikki jälleen Crashdownissa. Kahvila oli juuri hetki sitten suljettu.

-Mitä me teemme sen demoniasian suhteen? Michael kysyi katsoen jokaista.
-Miten olisi karkotus? Phoebe kysyi nojaten Coleen.
-Hmmph... Jospa ensin näkisimme sen tyypin uudestaan, Maria tokaisi ja Phoebe virnisti punnertautuen ylös.
-En tiedä teistä, mutta minä lähden nyt lenkille. En ole saanut liikuntaa pitkään aikaa ja paikat ovat ihan jäykkinä. Olen syönytkin kuin hevonen. Lähteekö joku mukaan? Phoebe kysyi ja Maria nyökkäsi.
-Ehkä jonkun meistä pitäisi lähteä vahtimaan teitä? Max epäili ja Phoebe heilautti kättään.
-Pah... Emme tarvitse mitään henkivartijaa. Selviän kyllä kaiken maailman pahiksista jos he hyökkäävät kimppuumme, Phoebe vannoi ja Michael kohotti kulmiaan.

-Ai, miten? Jos näet vain tulevaisuuteen niin ei se paljon auta. Phoebe nosti leukansa pystyyn.
-Osaan karate potkuja. Haluatko että kokeilen sinuun?
-Tee se. haluan nähdä Michaelin lentävän, Isabel innostui ja Michael nosti kätensä.
-Stop nyt. Uskon sinua. Ei tarvitse näyttää taitojasi. Olkaa vain varovaisia. Ja tulkaa parin tunnin sisällä takaisin. Jos teitä ei näy, hälytän sheriffin paikalle, Michael sanoi.
-Ja mitä sinä sanoisit hänelle? Hei, demoni kidnappasi minut ja Marian. Et voi kyllä tehdä mitään, mutta halusin vain ilmoittaa, Phoebe matki Michaelia ja muut nauroivat.

-Hauskaa. En tarkoittanut ihan sitä. Mutta olkoon. Menkää nyt ennen kuin hermostun, Michael urahti. Phoebe ja Maria lähtivät.
-Cole, haluatko pitää heitä silmällä? Max kysyi ja Cole nyökkäsi. Mies lähti tyttöjen perään.
Phoebe ja Maria hölkkäsivät pitkin pimeää puistokatua.
-Tännehän voisivat eksyä vaikka minkä maailman demonit? Olemme aika vaarallisella alueella, Maria tokaisi.
-Äh, älä pelkää. Minä hoitelen ne yhdellä potkulla, Phoebe lupasi ja Maria naurahti.
-Uskon sen. Mutta eikö siihen vaadita hiukan enemmän? Eikös niilläkin ole jotain omituisia voimia? Maria kysyi.
-No, se vähän riippuu. Useimmiten kyllä, koska he ovat tappaneet noitia ja siten saaneet heidän voimansa. Me olemme aina hoidelleet helposti demonit, Phoebe kehui.

-No, toivottavasti hoidatte tämänkin ennen kuin se hoitelee meidät, Maria sanoi ja he jatkoivat juoksuaan.
-Mikä se oli? Maria pysähtyi kuullessaan risun ratkeavan. Samassa heidän kimppuunsa hyökkäsi se sama mies joka oli eilenkin hyökännyt heidän kimppuunsa.
-Varo, Phoebe! Maria huudahti, mutta ei ehtinyt tehdä mitään, kun se demoni heitti voimillaan Phoeben pusikkoon ja lähestyi Mariaa, joka perääntyi kauhuissaan.

-Ei minulla ole mitään hokkus pokkus voimia. Mene pois! Et voita mitään, jos tapat minut. Saat vain avaruusoliot vihaisiksi ja kuolet ainakin, Maria puheli, mutta demoni ei joko halunnut ymmärtää tai ei ymmärtänyt. Samassa demoni lensi pitkälle ja kömpi ällistyneenä pystyyn. Se kuitenkin katosi nähdessään tulijan. Maria käänsi katseensa tulijaan ja kiljaisi kauhusta. Toinen demoni! Sillä oli punaiset hirviömäiset kasvot, joissa oli outoja juovia tai jotain vastaavia. Äkkiä se muuttui.
-Cole! Maria parahti ja Cole ryntäsi hänen luokseen.
-Oletko kunnossa? Cole kysyi ja Maria nyökkäsi peloissaan.
-Phoebe... hän... Maria ei saanut sanaa suustaan. Cole ryntäsi siihen pusikkoon, mihin oli nähnyt Phoeben lentävän. Phoebe makasi siellä jalka oudosti vääntyneenä ja tajuttomana. Cole nosti naisen syliinsä ja meni Marian luokse.
-Miten saamme Leon tänne? Cole oli huolestunut.
-Häntä piti kustua. LEO! LEO! Maria huusi ja Leo ilmestyi heidän luokseen.
-Phoebe..., Leo astahti Colen eteen.
-Laske hänet maahan. Parannan jalan, Leo sanoi ja Cole totteli. Leo laittoi käden Phoeben jalan päälle ja se parani. Phoebe ei kuitenkaan avannut silmiään.
 

-Kuoliko Phoebe? Maria parahti kasvot liidunvalkoisina. Leo rypisti kulmiaan ja tunnusteli naisen takaraivoa. Siellä oli valtava kuhmu. Leo vilkaisi Colen huolestuneisiin kasvoihin ja laittoi taas kätensä kuhmun päälle. Se hävisi kokonaan ja Phoebe räpytteli silmänsä auki. Cole huoahti helpotuksesta ja painoi kasvonsa Phoeben hiuksiin. Phoebe oli ihan ällistynyt.
-Mitä? Mitä tapahtui? Phoebe nieleksi. Cole huokaisi.
-Demoni hyökkäsi kimppuunne. Onneksi olet kunnossa. Jos en olisi tullut paikalle, se sika olisi tehnyt teistä hakkelusta, Cole sanoi synkästi ja Phoebe kohottautui hädissään seisomaan.
-Maria? Onko hän...?

-Minä olen täällä. Minulle ei käynyt kuinkaan, Maria sanoi ja Phoebe huokaisi helpotuksesta. Cole auttoi naisen seisomaan.
-Mitä sinä muuten täällä teet? Phoebe kysyi kohottaen katseensa Coleen. Mies hymyili ja sipaisi Phoeben poskea.
-Max käski pitää teitä silmällä. Se poika on kyllä aika fiksu. Jos hän ei olisi käskenyt minua lähtemään teidän perään, voisitte olla kuolleita kumpikin, Cole sanoi ja Maria värähti. Hän ei ikinä tulisi unohtamaan sen demonin kasvoja. Ne olivat olleet soikiot, silmät sysimustat ja toinen kasvoista oli ollut palanut ihan muodottomaksi.
-Mennään takaisin Crashdowniin, Phoebe sanoi. Cole veti naisen itseään vasten ja Leo kietoi kätensä Marian ympärille. Maria tajusi vapisevansa vieläkin. Yhtäkkiä he hävisivät. Maria ei ollut koskaan matkustanut sillain. Se oli mahtavaa.
-Hei, toi oli aika siistiä. Harmi, kun Michaelilla ei ole tollasta voimaa, Maria supatti Leolle, kun he menivät kahvilasta sisään. Leo virnisti ja viittoi Piperin ja Phoeben heidän luokseen.

-Mikä hätänä? Prue kysyi. Leo selitti matalalla äänellä mitä oli tapahtunut.
-Voi, kamalaa. Oletteko kunnossa? Piper kauhistui katsoen Phoebea ja Mariaa. Michael tuli heidän luokseen ja kuuli juuri kun Piper kysyi heiltä sen.

-Tapahtuiko jotain? Michael kysyi vetäen Marian kainaloonsa.
-Se mies hyökkäsi kimppuumme. Onneksi Cole tuli paikalle, Maria kertoi ja Michael hengähti. Hän suuteli Marian huulia ja tarkasteli tytön kasvoja.
-Oletko kunnossa? Michael varmisti ja Maria nyökkäsi.
Liz toi Marialle ja Phoebelle limsat ja he menivät yhteen pöytään rauhoittumaan.
Myöhään illalla Piper, Prue ja Phoebe palasivat hotellille. Leo oli kutsuttu taas pomojensa luokse ja Cole oli lähtenyt ottamaan selvää sen demonin puuhista. Phoebe heittäytyi sängylle ja heitti kenkänsä lattialle.
-Mikä päivä! Olen aivan rättiväsynyt, Phoebe sulki silmänsä.

-Viattomien pelastaminen on rankkaa puuhaa, Piper tokaisi ja kuori appelsiinia.
-Älä muuta sano. Ja pitäisi vielä tehdä jotain muutakin työtä siinä ohella, Phoebe tuhahti.
-Minä menen vaahtokylpyyn, Piper sanoi ja hävisi kylpyhuoneeseen. Phoebe riisuutui ja vaihtoi yövaatteet ylleen. Hän kömpi sänkyyn ja otti kirjan käteensä.
-Vihdoinkin saa rentoutua, Phoebe sanoi. Prue meni katsomaan Televisiota pienestä TV:stä, missä näkyi vain muutama kanava.

Liz kirjoitti päiväkirjaansa päivän tapahtumia, kun hän oli kuulevinaan jotakin ääntä. Hän katsoi ympärilleen valaistussa huoneessa. Max oli mennyt kotiin nukkumaan.

-Kuka siellä? Liz kysyi hiljaa, mutta ei saanut vastausta. Äkkiä joku ilmestyi hänen taakseen ja Liz nousi pudottaen päiväkirjansa. Hän kiljaisi kauhuissaan, kun näki sen demonin edessään. Mies nappasi häntä käsivarresta ja heitti häneen jonkinlaisen valonsäteen. Liz valahti miehen jalkojen juureen silmät ummessa. Mies nosti hänet syliinsä ja katosi. Liz mukanaan.
 

Phoebe nousi unisena mennäkseen kylpyhuoneeseen, mistä Piper oli juuri tullut. Hän antoi veden valua ammeeseen ja säpsähti äkkiä. Hän näki kuinka se demoni ilmestyi Lizin taakse ja heitti valonsäteen tyttöä kohti ja kuinka Liz valahti maahan. Sitten se mies otti tytön syliinsä ja katosi.
-Prue! Piper! Phoebe ryntäsi ulos kylpyhuoneesta ja siskokset katsoivat häntä.
-Mitä sinä meluat? Prue ihmetteli.

-Minä...Minä näin hirveän näyn. Nyt tuli kiire, Phoebe oli menossa jo ovelle.
-Phoebe! Piper huudahti ja Phoebe pysähtyi.
-No, mitä? Liz on pelastettava, Phoebe sanoi.
-Aiotko sinä tehdä sen yöpaidassa? Piper kysyi viattomasti ja Phoebe vetäisi sen pään yli ja kiskoi niin nopeasti kuin pystyi vaatteet päälleen. !0 min. myöhemmin he istuivat autossa ja Phoebe kaasutti pitkin Roswellin teitä. Kohta he olivat Crashdownin oven edessä. Phoebe mietti kuinka he pääsisivät sisään ja tajusi sitten, että Lizin huoneeseen pääsi parvekkeen kautta.

-Prue. Tarvitsisin vähän apuasi, Phoebe viittoili ylöspäin ja Prue nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Hän katsoi että ketään ei näkynyt ja heilautti kättään ja Phoebe lensi ylöspäin ja otti kiinni parvekkeen reunasta. Hän punnersi itsensä paarvekkeelle ja meni ovesta Lizin huoneeseen.
-Liz?! Phoebe kuiskasi, mutta ei saanut vastausta. Hän huomasi samassa Lizin päiväkirjan maassa ja pelästyi. Tulivatko he liian myöhään?

-Hei, soittakaa Maxille. Se demoni ehti napata jo Lizin, Phoebe huusi alas ja Prue kaivoi kännykkänsä esille. Piper liikehti hermostuneena. Jos Lizille tapahtuisi jotain, se olisi heidän syynsä...
-Max, Prue täällä. Tule nopeasti Lizin luokse. Hän on kadonnnut. Niin, se demoni. Phoebe näki näyn, mutta me myöhästyimme. Olen pahoillani. Selvä. Me odotamme, Prue sulki puhelimen ja katsoi Piperia.
-Max lupasi tulla Michaelin kanssa Jos saa pojan kiinni, Prue huokaisi. Phoebe antoi katseensa kiertää huoneessa. Siellä oli kaikki järjestyksessä. Ihan erilaista kun minun huoneessani, Phoebe ajatteli.
Vajaa 10 minuutin kuluttua Maxin jeeppi kaasutti renkaat ulvoen pihaan. Michael ja Maria olivat kyydissä. He hyppäsivät pois autosta.

-Kertokaa kaikki. Onko Liz kuollut? Maria kysyi kasvot kalpeina. Prue pudisti päätään.
-En usko. Toivotaan ettei ole, Prue sanoi synkästi.
-En pidä äänensävystäsi, Maria värähti kylmästä.
-Hei, kaverit! Luulen, että tarvitsemme Colea. Hän pystyy häilymään kahden maailman välillä. Ehkäpä hän löytäisi Lizin. Muut myöntyivät ja pian Cole ilmestyi Phoebe luokse.
-Hei. Onko kaikki hyvin? Cole kysyi ja hänen hymynsä hiipui kun hän näki Phoeben huolestuneet kasvot. Phoebe pudisti päätään.

-Ei ole. Liz on kadonnut. Demoni vei sen. Pystyisitkö sinä löytämään hänet? Phoebe katsoi Colea vetoavasti. Cole rykäisi.
-Tuota... Kyllä se onnistuisi. Pitäisikö minun pelastaa Liz yksin. Haluatko lähteä mukaan? Cole kysyi ja Phoebe nyökkäsi.
-Minä menen Colen mukaan, Phoebe huusi.
-Ei. Odota. Et pärjää yksin sille hirviölle. Me tulemme myös. Tarvitsemme Kolmen voimaa, Piper huusi. Cole ja Phoebe tulivat alas ja Cole veti naiset lähelleen.

-Me tuomme Lizin mukanamme, Piper sanoi lujasti ja sitten he katosivat.
Liz ei nähnyt mitään. Silmät oli sidottu tiukasti kiinni, samoin kuin kädetkin. Hän makasi jollain kovalla alustalla. Joka paikkaa särki. Mitä oli tapahtunut? Kuinka hän oli joutunut tänne? Hän kuuli läheltään hiljaista muminaa eikä voinut ymmärtää mitä se jokin puhui. Se oli kai latinaa tai jotain vastaavaa. Liz rimpuili päästäkseen irti. Mitä varten se joku messusi tuolla tavalla? Aikoiko se käyttää maagisia voimiaan häneen?

Phoebe, Prue, Piper ja Cole ilmestyivät paikkaan, missä he eivät olleet koskaan olleet. Siellä haisi ummehtuneelle ja lattia oli vetinen. Se oli jonkinlaisen luolan tapainen ja sitten Phoebe huomasi jonkun miehen pitelevän kirjaa kädessään ja lukien sieltä jotain. Liz makasi sidottuna hänen lähellään.
-Seis hirviö! Prue huusi ja demoni kohotti yllättyneenä katseensa. Se kohotti kätensä ja syöksi valonsäteitä heitä kohti, mutta Piper pysäytti ne.
-Tämä on liian helppoa, Prue myhäili ja otti esiin loitsun minkä he olivat tehneet aiemmin illalla. Piper ja Phoebe tulivat hänen kummallekin puolelle ja he lukivat loitsun ääneen. Mies vapautui ja alkoi huutaa tuskissaan. Se alkoi pyöriä vinsahti, kunens räjähti kokonaan.

-Liz! Piper huudahti ja he ryntäsivät tytön luokse ja avasivat siteet. Liz nousi vapisten ja kasvot kalpeina istumaan.
-Missä minä olen? Liz kysyi katsoen ympärillään.
-Helvetissä. Tule. Mennään kotiin.

Kun siskokset muutaman tunnin kuluttua saapuivat hotellille, Phoebe hengähti helpottuneena.
-Luojan kiitos, se on ohi. Me pelastimme Lizin ja karkotimme demonin.
-Luulitko, ettemme pystyisi siihehn vai? Prue naurahti ja Phoebe pudisti päätään hymyillen. Hän meni kylpyhuoneeseen ja rypisti kulmiaan kun kuuli veden valuvan siellä. Hän riuhtaisi oven auki ja vettä tulvi hotellihuoneeseen. Koko kylpyhuone lainehti.
-Phoebe! Sulje se ovi! Piper ja Prue huusivat ja Phoebe työnsi oven kiinni, mutta vettä oli ehtinyt tulla jo aika paljon huoneeseen.

-Voi, ei. En muistanut sulkea vesihanaa lähtiessäni, Phoebe älähti katsoen epätoivoisena sotkua ympärillään.
-Siispä alamme siivoamaan! Piper päätti ja niin siskokset ryhtyivät toimeen. Sen jälkeen oli ihana painua nukkumaan.

-Loppu-