Vaarallinen velho
Henkilöt: Piper, Prue, Phoebe, Leo jne
Juoni: Piper palkkaa erään komean miehen clubilleen töihin. Leo ei voi mitään sille, että tuntee olonsa mustasukkaiseksi, kun Piper viettää liikaa aikaansa uuden työntekijänsä kanssa, vaikkakin viattomista syistä. Mutta onko uudella työntekijällä puhtaita jauhoja pussissaan?
Hmm ... Ensimmäinen pelkkä Charmed tarinani ^^ Kun sitä nyt ollaan niin paljon toivottu :D
Piper Halliwell viskasi tylsistyneenä tiskirätin altaaseen, missä oli kasa laseja odottamassa vuoroaan. Hän haroi tummia hiuksiaan, jotka putoilivat hiukan yli olkapäiden. Hän vihasi paikkojen siistimistä. Oli tosin hänen syytään, että hänen edellinen työntekijänsä oli poistunut. Heidän viime demoninsa oli hyökännyt clubille ja riehunut täällä, puukottaen hänen apulaistaan. Sen jälkeen Molly ei ollut tahtonut jäädä tänne, minkä Piper ymmärsi vallan hyvin. Hänkin halusi josku pestä kätensä koko tästä touhusta ja matkustaa jonnekin lomailemaan, mutta sitten järjen ääni voitti ja hän päätti jatkaa työntekoa, sillä eihän viattomien pelastusta saanut unohtaa.
Piper oli laittanut erään kaupan ilmoitustaululle, että etsi uutta työntekijää, mutta sellainen tuntui olevan kiven alla. Kukaan ei tahtonut clubiin, missä demonit ja velhot riehuivat tappamassa viattomia kansalaisia, joilla ei ollut osaa eikä arpaa tässä koko sotkussa.
Yhtäkkiä clubin ovi kävi ja Piper kohotti katseensa varautuneena. Hän oli koko paikassa yksin, ilman ristinsielua, oma voima apunaan. Kuka tahansa saattoi tulla sisään ja tappaa hänet. Jotkut demonit olivat niin voimakkaita, että hänen voimansa ei tehonnut heihin.
Sisään asteli pitkä, tummatukkainen mies, jonka hiukset olivat sekaisin ulkona riehuvan tuulen takia. Tiukat farkut myötäilivät lihaksikkaita jalkoja ja leveät hartiat jäivät tumman takin alle. Piper nielaisi. Mitä tuollainen komea ihmestys teki täällä, hänen clubillaan, tähän aikaan yöstä?
-Hei, voinko auttaa jotenkin? Piper loihti hymyn huulilleen ja muukalainen väläytti seksikkään hymynsä. Piperin jalat olivat sulaa hyytelöä. Tämähän oli kamalaa. Hän oli naimissa Leon kanssa ja tuijotti silmät suurina ja kieli pitkällä outoa muukalaista, joka saattoi olla vaikka demoni!
-Etsin työpaikkaa. Kaupalla oli ilmoitus, että täällä tarvittaisiin apulaista. Nimeni on Ben Holmer, mies ojensi kätensä ja Piper tarttui siihen, yhä hymyillen.
-Hauskaa, että tulit. Minä olen clubin omistaja, Piper Halliwell. Voitkin aloittaa heti tuosta tiskikasasta, Piper viittasi kädellään tiskialtaaseen. Ben katsoi häntä hölmistyneenä ja sitten tiskivuorta. – Saanko työpaikan? Etkö aio haastatella minua? Ben ihmetteli. Piper nielaisi. Hänen pitäisi. Mutta hänellä ei ollut aikaa, eikä halua ryhtyä moiseen.
-Saat. En aio haastatella sinua. Olet juuri sopiva tähän työhön, pidät tunkeilijat poissa täältä noilla lihaksilla, Piper virnisti iloisesti ja irrotti kätensä ennen kuin hänen tunteensa ehtivät kuumeta liikaa. Leo. Ajattele Leoa!
-Sepä hauska kuulla. Aloitankin sitten heti, Ben nyökkäsi ja meni tiskialtaan ääreen. Hän riisui takkinsa ja ryhtyi työhön. Miehen ansiosta Piper pääsi lähtemään clubiltaan odotettua aikaisemmin ja oli siitä hyvin iloinen. Hän pyysi Beniä tulemaan seuraavana päivänä clubille hyvissä ajoin ennen kymmentä illalla – ja Ben lupasi tulla.
Piper aukaisi vihellellen Halliwellien viktoriaanisen kotioven, kunnes muisti, ettei asunut yksin, vaan siskojensa Pruen ja Phoeben kanssa. Leo ja hän nukkuivat yläkerrassa. Talossa oli hiljaista ja pimeää. Jokin pujahti hänen jalkoihinsa ja Piper oli kiljaista säikähdyksestä, kunnes tajusi sen olevan heidän kissansa Kit.
-Hei, Kit, Piper nosti sen syliinsä ja se maukui hiljaa. Piper ei sytyttänyt valoja, vaan meni suoraa yläkertaan. Hän laski Kitin siellä lattialle ja tassutteli sukkasillaan kylpyhuoneeseen, missä hän pesi meikkinsä pois ja vaihtoi yöpaidan. Sitten hän suunnisti Leon ja hänen huoneeseen.
Leo makasi heidän isossa sängyssään, mahallaan ja peitto vyötärölle kääriytyneenä. Piper pujahti miehen viereen, yrittäen olla herättämättä tätä, mutta Leo säpsähti kuitenkin hereille, käänsi päätään ja katsoi Piperiin silmiään siristäen.
-Mitä kello on? Leo mutisi ja kiskoi Piperin kainaloonsa. Piper painautui tyytyväisenä häntä vasten.
-Puoli kolme. Palkkasin muuten uuden työntekijän, Piper kertoi hiljaa. Leo katsoi häntä.
-Näin pian? Kuka se onnellinen on? Leo suukotti häntä huulille. Piper naurahti.
-Ben Holmer. Vaikutti mukavalta, Piper tokaisi. Hän ei viitsinyt kertoa, ettei ollut haastatellut miestä. Leo saisi hepulin.
-Otanko selvää hänen taustastaan? Leo kysyi, silittäen Piperin hiuksia. Nainen pudisti päätään.
-Ei. Ei sinun tarvitse. Hän on kunnon kaveri, aistin sen, Piper tokaisi ja Leo huokaisi.
-Hyvä on sitten. Nukutaan nyt. Minun on noustava aikaisin aamulla, Leo sanoi ja Piper nyökkäsi väsyneesti. Melkein samantien kumpikin oli täydessä unessa.
Phoebe tallusteli jäseniään venytellen keittiöön. Prue istuskeli jo kahvikupin ääressä, yövaatteissa ja selasi aamulehteä silmät ristissä. Piper nukkui vielä, valvottua liian pitkää.
-Huomenta! Phoebe huikkasi ja Prue kohotti katseensa ja hymyili.
-Huomenta! Sinä oletkin aikainen, Prue tokaisi ja Phoebe virnisti.
-Minulla alkaa luento kymmeneltä, Phoebe mutisi ja kaatoi kahvia mukiin. Kuuma kahvi piristi kummasti ja hetken kuluttua Phoebe oli kuin toinen ihminen. Hän puki nopeasti vaatteet ylleen ja päätti lähteä yliopistolle ennen kuin myöhästyisi.
-Minä voin viedä sinut. Olen menossa valokuvaamaan, Prue ilmestyi eteiseen kamera kaulassaan.
-Loistavaa, minun ei tarvitse kolhia autoasi, Phoebe naurahti ja yhdessä siskokset menivät Pruen autolle. Tiellä oli ruuhkaa, sillä kaikki olivat menossa jonnekin – töihin, kaupoille, kuka mihinkin.
-Oletko kuullut Colesta mitään? Prue kysäisi, laittaessaan radion soimaan. Phoebe huokaisi.
-En. Hän on taas omilla teillään, mutta luultavasti tappamassa pahoja demoneja. Ei hän ole minua unohtanut, Phoebe tokaisi ja hymyili. Hän kaipasi Colen kiihkeitä suudelmia ja salaisia tapaamisia. Tosin nyt kun siskokset tiesivät Colen ja hänen seurustelevan, tapaamiset eivät tuntuneet enää jännittäviltä, mutta olivat silti Phoeben elämän kohokohta.
Samaan aikaan Piper heräsi lintujen iloiseen sirkutukseen ikkunalaudallaan. Hän kömpi hiukset sekaisin pystyyn, ja huomasi Leon puolen tyhjäksi. Syvään huokaisten Piper tassutteli paljasvarpain keittiöön, keitti itselleen kahvia ja alkoi lukea aamulehtea. Aamut olivat rauhallisia, kun kukaan ei ollut häiritsemässä häntä. Leo tosin olisi voinut olla hänen kanssaan ja jakaa aamut. Se olisi ollut ihanaa, mutta miehelläkin oli työnsä valontuojana eikä se ollut maailman helpoin työ.
-Minun pitäisi varmaan käydä kaupassa, Piper ajatteli tunnin kuluttua kurkistettuaan tyhjään jääkaappiin. Niinpä hän otti autonavaimet ja käveli autolleen. Aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja Piperista tuntui ettei mikään voisi pilata tätä päivää. Mutta hän ei tiennyt, että vaarallinen silmäpari tuijotti häntä …
Piper oli puolessa välissä kauppaa, kun hän muisti jättäneensä rahapussin kotiinsa. Syvään huokaisten, hän käänsi autonsa ja palasi talolle. Se näytti yhä autiolta. Piper meni sisään ja nappasi rahapussinsa eteisen laatikosta, kunnes kuuli jonkinlaisen pamahduksen yläkerrasta. Hän jäykistyi hetkeksi ja tuijotti portaikkoon miettien, uskaltaisiko hän mennä katsomaan metelin aiheuttajaa.
-En ole mikään pikkuvauva, Piper mutisi, laski rahapussinsa laukkunsa pohjalle ja meni yläkertaan. Ääni oli kuulunut ullakolta. Hän veti syvään henkeä ja potkaisi oven auki, tuijottaen suoraan demonin mustiin silmiin. Demoni näytti yhtä pöllämystyneeltä kuin hänkin. Sillä oli kummallisia kuvioita kasvoissaan, jotka olivat mustia, keltaisia ja punaisia. Demoni oli todella pitkä ja harteikas, päällään sillä oli mustat, vartaloa myötäilevät vaatteet. Ei hassummat, Piper ajatteli, mutta toipui nopeasti, kun demoni viskasi jonkinlaisia valosäteitä häntä kohden. Piper heilautti nopeasti käsiään ja valonsäteet sekä demoni pysähtyivät. Hän hengitti syvään ja vilkaisi Varjojen kirjaa, joka lojui telineen päällä avonaisena. Miten hän saisi demonin yksin pois ullakolta. Missä Phoebe ja Prue olivat kun heitä tarvittiin?
Piper hätkähti, kun demoni yllättäen vapautui. Se katsoi häntä ja katosi aivan yllättäen. Piper räpytti silmiään ja ryntäsi Varjojen kirjan luokse. Mitä demoni oli hakenut? Myrkkynuoli, Piper luki. Häntä puistatti. Kenet demoni aikoi myrkyttää? Heidätkö? Se ei olisi mitään uutta. Piper sulki Varjojen kirjan. Ainakin hän tiesi, että se olisi turvassa ullakolla, sillä demonit eivät voineet viedä sitä pois heidän talostaan.
Piper päätti soittaa Pruelle ja kertoa demonista. Hän kaivoi kännykkänsä esille ja näppäili jo tutuksi käyneen numeron. Kolmannen soiton jälkeen Prue vastasi, kärsimättömästi.
-Prue, meidän ullakolla oli demoni, Piper meni heti asiaan.
-Demoni? Oletko sinä kunnossa? Prue huolestui. Piper huokaisi.
-Olen. Se katosi, kun olin pysäyttänyt sen, Piper tokaisi. Prue oli hetken hiljaa.
-Kukaan ei ole jahdannut meitä sitten viime viikon, Prue mutisi.
-Aloitko jo kaivata seikkailua? Piper ihmetteli. Viikon kestävä rauha olikin ollut liian hyvää ollakseen totta. Prue naurahti.
-En minä demoneja kaipaa. Niistä on pelkkää harmia kaikille. Mitä se demoni halusi? Prue kysyi.
-Se etsi jotain Varjojen kirjasta, kohdasta missä kerrottiin Myrkkynuolesta, Piper kertoi.
-Haluaako se tappaa jonkun …? Tai niinhän demonit tekevät, mutta kenet se haluaa tappaa? Prue ihmetteli. Siihen Piperillä ei ollut vastausta.
-Missä sinä olet? Piper halusi tietää.
-Valokuvaamassa. Tulen illalla kotiin, Prue kertoi. Piper huokaisi.
-Minä menen kauppaan. Phoebe tulee kuitenkin kohta yliopistolta nälkäisenä ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, Piper tokaisi. Prue virnisti.
-En ehtinyt eilen käydä kaupassa, mutta hienoa, jos sinä ehdit tänään. Mutta minun pitää lopettaa, Prue sanoi ja he sanoivat toisilleen hei heit.
Phoebe lysähti voipuneena keittiön pöydän ääreen istumaan. Piper oli hakenut hänet yliopistolta ja latasi nyt kaupasta ostamiaan ruokia omille paikoilleen.
-Toivottavasti se demoni näyttäytyy taas, että voin potkaista häntä, Phoebe sanoi ja Piper vilkaisi häneen huvittuneena.
-Sinun potkaisusi tuskin auttavat. Se näytti melko voimakkaalta, hyvin paljon Colen demonin kaltaiselta, Piper sanoi. Phoebe katsoi häntä.
-Eihän se varmasti ollut Cole? hän kysyi levottomana. Piper pudisti päätään.
-Colella ei ole keltaisia juovia kasvoissaan eikä hän käytä yhtä seksikkäitä vaatteita, Piper paljasti.
-Uuh, seksikäs demoni, Phoebe nauroi. Piper viskasi häntä rätillä päähän, juuri kun Leo ilmestyi heidän luokseen. Piper ilahtui ja kapsahti miehensä kaulaan.
-Hei, minulla olikin jo ikävä, Piper tokaisi ja vaati suudelmaa. Leo painoi huulensa naisen huulille ja sipaisi tämän poskea, hymyillen. Sitten hän vakavoitui.
-Puhuitte jotain seksikkäästä demonista, Leo tokaisi. Phoebe hihitti.
-Piperin mukaan se oli seksikäs. En minä ole sitä nähnyt, Phoebe tokaisi. Piper mulkaisi siskoaan.
-Demoni kuin demoni. Ei sillä ole mitään tekemistä seksikkyyden kanssa, Piper mutisi. Leo kohotti kulmiaan ja vetäytyi irti Piperista.
-Mitä se halusi? Satuttiko se ketään? Missä Prue on? Leo vilkaisi ympärilleen.
-Ei täällä ainakaan. Eikä se satuttanut ketään. Se demoni etsi varmaankin Myrkkyreseptiä, Piper tokaisi ja istuutui keittiön pöydän ääreen. Leo rypisti kulmiaan.
-Miksi? hän kysyi. Piper tuhahti.
-Mikä ajatusten lukija minä olen? hän ihmetteli. Leo hymähti.
-Minä voin ottaa selvää asiasta, Leo sanoi. Piper hymyili ja sipaisi suukon miehen huulille.
-Tee se, hän pyysi ja Leo katosi.
Illalla demonihuolet unohtuivat hetkeksi, kun Piper joutui pitämään huolta clubistaan ja sen asiakkaista. Onneksi Ben oli paikalla ja auttoi häntä. Mies oli hauska ja mukava ja viihdytti asiakkaita vitseillään, niitä siis, jotka tahtoivat kuunnella. Phoebe ja Prue pöllähtivät Piperin luo puolenyön aikaan.
-Kuka tuo kuuma kundi on? Phoebe katsoi ihaillen Benin lihaksikkaita käsivarsia.
-Et ole enää sinkku, Phoebe, Prue muistutti. – Mutta minä olen, nainen tokaisi. Phoebe pukkasi häntä kylkeen. – Minä huomasin hänet ensin, Phoebe intti. He alkoivat kinastella, kunnes Piper keskeytti heidät.
-Ben on työntekijäni. Hän haki eilen tätä paikkaa ja palkkasin hänet, Piper kertoi hymyillen.
-Sepä mukavaa. Hän siis jää tänne pidemmäksikin aikaa. Menenpä tekemään tuttavuutta hänen kanssaan, Prue nousi nopeasti.
-Hei, entäs minä? Phoebe ihmetteli. Prue virnisti olkapäänsä yli.
-Sinulla on Cole, hän tokaisi ja meni juttelemaan Benin kanssa, joka näytti kiinnostuvan Pruesta.
-Häikäilemätön nainen, Phoebe marisi. –Missä Cole olet, kun tarvitsen sinua, Phoebe valitti. Piper taputti siskoaan lohduttavasti kädestä.
-Cole palaa kyllä, sitten kun haluaa, Piper tokaisi ja joutui sitten menemään takaisin töihin.
Kun viimeiset asiakkaat olivat poistuneet ja Piper oli jäänyt kahden Benin kanssa, he siivosivat clubin puhtaaksi kaikesta roskasta. Piper oli helpottunut, kun hänen ei tarvinnut siivota yksin. He eivät puhuneet Benin kanssa paljoakaan, mies vilkaisi häneen aina silloin tällöin, mutta oli kumman vaitonainen. Piper pani hiljaisuuden väsymyksen piikkiin.
-Voin saattaa sinut kotiin, Ben sanoi hymyillen, kun he olivat lähdössä. Piper pudisti päätään.
-Mieheni hakee minut, Piper paljasti. Ben siristi silmiään.
-Olet siis naimisissa? Ben kuulosti pettyneeltä. Piper nyökkäsi.
-Jep. Voit mennä, suljen itse paikan, Piper sanoi ja Ben nyökkäsi. Hän lähti ja Piper odotteli Leoa, joka ilmestyikin hetken kuluttua, hymyillen. Mies kietoi kätensä Piperin ympärille ja nainen painautui häntä vasten.
-Lähdetäänkö? Leo kysyi ja Piper nyökkäsi. Niinpä he katosivat, jättäen sinisen, kimmeltävän vanan jälkeensä.
Leo oli saanut selville, että demoni, joka oli etsinyt Myrkkynuolta, oli ollut kuvausten perusteella Ha’rax- nimistä kansaa.
-Heillä ei ole minkäänlaisia tunteita ketään kohtaan, kun he muuttuvat demoneiksi. He voivat näyttää tavallisilta ihmisiltä ja pystyvätkin siten huijaamaan kaikkia. Yleensä Ha’raxien yllä leijuu mintulta vaikuttava haju, sillä ne ovat hulluina minttukaramelleihin, Leo tokaisi. Piperin silmät välähtivät huvittuneesti.
-Minttukarkeista pitävä demoni? Ei vaikuta vaaralliselta, Piper naureskeli, sipaisten tummaa hiussuortuvaansa. Leo hymyili, mutta vakavoitui pian.
-Ne kuitenkin ovat erittäin vaarallisia. Demoniksi muuttuessaan ne ovat hyvin nopeita, voimakkaita ja varastettuaan muilta noidilta ja velhoilta voimia, he ovat melkein voittamattomia, Leo tokaisi.
-Mikä ne sitten tappaa? Prue ihmetteli.
-Myrkkynuoli, Leo kertoi. Piperin suu loksahti auki.
-Mutta sitähän se demoni oli hakemassa! hän huudahti. Tässä ei tuntunut olevan mitään järkeä.
-Se varmaankin olisi halunnut repiä sivun irti, jotta te ette olisi voineet tappaa sitä. Sinä ehdit paikalle ajoissa estääksesi sen, Leo tokaisi ja veti naisen kainaloonsa. Piper huokaisi.
-Miksi kaiken täytyy aina olla niin monimutkaista? Piper valitti.
-Ehdottaisin, että otamme kopion siitä Myrkkynuoli-loitsusta, jos demoni yrittää uudelleen repiä sivun itselleen, Prue ehdotti ja ponkaisi seisomaan. Phoebe, Piper ja Leo seurasivat häntä ullakolle ja he siirtyivät Varjojen kirjan luokse ja avasivat sen oikealta kohdalta. Prue otti kynän ja paperin lähimmän lipaston laatikosta ja kirjoitti loitsun ylös. Sitten he palasivat takaisin alakertaan.
***
Piper nojasi baaritiskiin ja katseli tanssivia ihmisiä. Hän hymyili hiukan ja nojasi päätään kämmeneensä. Oli hänen vapaailtansa, sillä ben oli luvannut hoitaa pubia yksin, jotta hän pääsisi pitämään vähän hauskaa. Piper oli sitten tullut omalle pubilleen, tällä kertaa asiakkaaksi. Ben ilmestyi hänen luokseen ja hymyili leppoisasti.
-Mitä kauniille neidille saisi olla? Ben kysäisi silmät tuikkien. Piper rykäisi ja tilasi siiderin. Ben lähti toteuttamaan hänen toivettaan ja toi sen pian hänelle. Siten Ben istahti hänen viereensä. Piper katsoi miestä kysyvästi.
-Ajattelin, että haluaisitko lähteä kanssani illalla elokuviin? Minä en tunne täältä ketään muita kuin sinut ja siellä menisi eräs komedialeffa, jonka haluaisin nähdä, Ben tokaisi. Piper oli hiukan ällistynyt. Hän ei hetkeen saanut sanaa suustaan.
-Mieheni ei pitäisi siitä, Piper huoahti. Ben hymyili pahoittelevasti.
-Ei sitten. Mutta anna minun ainakin saattaa sinut illalla kotiin, Ben tokaisi ja Piper nyökkäsi myöntäväisenä. Leolla oli tänä iltana muita hommia eikä hän ehtisi hakea Piperia, joten Benin apu tuli tarpeen.
***
Ilta saapui aivan liian nopeasti. Piper tanssi muutaman miehen kanssa. Hän jäi auttamaan Beniä siivouksessa ja sitten he sulkivat paikan ja lähtivät yhdessä kävelemään pimeää katua pitkin bussipysäkille päin. Piper oli jättänyt auton kotiin, jotta olisi saanut juoda vähän enemmän, vaikkei ollutkaan ottanut loppujen lopuksi kuin pari lasia siideriä.
-Missä päin sinä asut? Ben kysäisi. Piper kertoi osoitteensa ja Ben kohotti kulmiaan.
-Kävelin siitä ohi eilen. Jos olisin tiennyt, että asut siinä, olisin tullut moikkaamaan, Ben kuulosti harmistuneelta. Piper hymyili.
-Nyt tiedät. Prue tuntui olevan kiinnostunut sinusta. Hän on sinkku, Piper tokaisi. Ben katsoi häntä.
-Tiedän. Hän on kaunis nainen, kuten sinäkin, Piper. Harmi, että olet naimisissa, Ben huokaisi. Piperilla alkoi olla vaivautunut olo, mutta hän kätki sen, alkaen kysellä Benin perheestä.
***
He saapuivat Piperin talolle bussilla hyvin nopeasti. Ben jäi hänen kanssaan pois kyydistä.
-Asun itsekin tässä lähellä, Ben tokaisi, kun Piper kysäisi asiaa. Ben veti naisen itseään vasten ja kohotti tämän leukaa.
-Olit hauskaa seuraa, Piper. Miehesi saa olla iloinen sinun puolestasi, Ben tokaisi hiljaa. Sitten hän kumartui ja sipaisi huulillaan Piperin poskea.
-Hyvää yötä, Piper Halliwell, Ben tokaisi, kääntyi ja lähti kävelemään pois. Piper tuijotti hänen peräänsä, tuntien sieraimissaan merkillisen mintun hajun. Hänen sydämensä hakkasi. Miksi Ben tuoksui mintulta? Oliko Ben Ha’rax demoni?
Piper pudisti päätään. Se ei voinut olla totta. Ben saattoi vain muuten pitää minttukaramelleistä, ei sen tarvinnut tarkoittaa mitään. Piper ei kuitenkaan aikonut puhua tästä havainnosta kenellekään. Ben oli ihan tavallinen kundi, siitä hän oli melko varma.
***
Aamu valkeni sateisena. Taivas oli tummien pilvien peitossa ja sade ropisi ikkunaruutuja vasten. Phoebe haki postin pihalta ja palasi sitten märkänä takaisin.
-Kammottava ilma, Phoebe tuhahti ja laski pari kirjettä ja aamulehden pöydälle. Prue nappasi toisen kirjeen itselleen, samalla kun Phoebe levitti aamulehden eteensä ja alkoi lukea.
-Taas laskuja, Prue tuhahti, luettuaan kirjeen sisällön. Phoebe naurahti ja otti lasit silmiltään.
-Tottakai. Olisit ollut yllättynyt, jos se ei olisi ollut lasku. Missä Piper on? Phoebe kysäisi, hörpäten kahvia mukistaan.
-Nukkuu varmaan. Hän tuli myöhään eilen illalla kotiin, Prue tokaisi. Phoebe nyökkäsi ja syventyi lukemaan lehteä juuri, kun Leo ilmestyi haukotellen keittiöön.
-Huomenta! Onko kahvi valmista? Leo kysäisi. Prue nyökkäsi hajamielisenä, lueskellen jotain lehteä. Leo kaatoi kahvin itselleen ja istahti ruokapöydän ääreen. Hän katseli ulos ikkunasta, missä sade ropisi ja kasteli kaiken litimäräksi.
-Onko Ha’raxista kuulunut mitään? Leo tokaisi. Phoebe kohotti katseensa ja pudisti päätään.
-Ei, onneksi. En kaipaa demoneja juuri nyt. Minulla on eräs tutkielma kesken, joka pitäisi tehdä ensi keskiviikoksi, Phoebe huokaisi.
-Eikö sinun sitten pitäisi olla tekemässä sitä? Prue tokaisi, vilkaisten häneen. Phoebe irvisti.
-Ei vielä. Onhan tässä viisi päivää aikaa, Phoebe tokaisi. Prue nyökkäsi.
Yhtäkkiä Cole ilmestyi heidän luokseen. Phoebe pomppasi ilahtuneena seisomaan ja kavahti miehen kaulaan. Cole virnisti ja painoi huulensa naisen huulille antaakseen tälle intohimoisen suudelman.
-Äh, menkää muualle pussuttelemaan, Prue älähti. Cole ja Phoebe eivät piitanneet, vaan painautuivat yhä tiiviimmin toisiaan vasten. Samassa Piper pöllähti keittiöön, vilkaisi Coleen ja Phoebeen, kohautti olkiaan ja asteli kahvikeittimen luokse. Hän kaatoi loput kahvista mukiinsa ja istahti pöydän ääreen.
Phoebe irrottautui Colesta säteilevästi hymyillen.
-Missä sinä olet ollut? Olen kaivannut sinua, Phoebe tokaisi, katsoen syyttävästi mieheen. Cole kohautti olkiaan.
-Minulla oli kiireitä erään demonin kanssa, Cole tokaisi.
-Etkö sinä, Phoebe, juuri maininnut, ettet halua nähdä yhtäkään demonia lähiaikoina? Prue tokaisi viattomana. Phoebe vilkaisi siskoonsa.
-Se ei koskenut Colea, Phoebe tokaisi. He päättivät siirtyä johonkin yksityisempään paikkaan, joten Phoebe kietoi kätensä taas Colen ympärille ja he hävisivät.
-Sinne menivät, Prue mumisi, nousi ja vei mukinsa tiskialtaaseen.
-Minä lähden valokuvaamaan, Prue tokaisi ja Piper nyökkäsi poissaolevana.
Piper oli juuri pääsemässä pyykkikasaan käsiksi, kun ovikello pirahti soimaan.
-Voisiko joku avata oven? Piper huusi.
-Minä menen! Leo huusi takaisin ja meni ovelle. Hän aukaisi oven ja kohtasi parin tummia silmiä ja iloisesti hymyilevän miehen, joka nojasi ovenpieleen.
-Niin? Leo katsoi miestä kysyvästi. Mies läimäytti otsaansa.
-Emme tietenkään ole tavanneet. Minä olen Ben Holmer. Onkohan Piper kotona? Ben kysäisi. Leo rypisti kulmiaan, mulkoillen miestä.
-Mitä sinä hänestä haluat? Leo kysyi epäluuloisena. Ben virnisti.
-Sinä taidatkin olla Leo. Piper on puhunut sinusta. Minä olen hänen clubillaan töissä ja tulin sanomaan, että siellä sattui pieni vahinko. Tarvitsisin Piperia, Ben näytti pahoittelevalta. Leo ei edelleenkään luottanut mieheen. Hänen teki mielensä läimäyttää ovi päin virnistelevän miehen naamaa, mutta ei voinut olla niin epäkohtelias. Ehkä clubilla tosiaan oli sattunut jokin vahinko? Mutta miksi ihmeessä mies ilmoitti siitä näin varhain aamulla?
-Piper, sinua kysytään! Leo huusi lopulta, mutta ei poistunut oven luota. Ben kohotti hänelle kulmiaan ja Leo mulkoili takaisin. Sitten Piper ilmestyi eteiseen ja hymyili nähdessään Benin. Leo tunsi mustasukkaisuuden riipaisevan sydäntään.
-Hei, Ben! Mikä sinut tänne toi? Piper kysyi ja vilkaisi Leoon, joka näytti siltä kuin voisi nirriä miehen koska tahansa.
-Clubilla sattui pieni vahinko. En raaskinut kertoa sinulle siitä eilen illalla, mutta tarvitsen nyt apuasi, Ben sanoi. Piper rypisti kulmiaan ja nappasi takin naulakosta. Ulkona puhalsi viileä pohjoistuuli.
-Millainen vahinko? Pitääkö minun soittaa huoltomies paikalle? Piper kysyi. Ben pudisti päätään.
-Luulen, että selvitämme sen yhdessä. Kerron sitten matkalla, Ben sanoi. Piper nyökkäsi ja kohottautui suudellakseen Leoa.
-Minä tulen kohta takaisin, Piper sanoi.
-Odota hetki. Ehkä minun pitäisi tulla mukaan, Leo sanoi. Piper naurahti ja hymyili.
-Ei tarvitse, selviämme kahdestaan, Piper tokaisi ja he lähtivät Benin autolle. Leo jäi katsomaan heidän jälkeensä ja huokaisi. Nyt häntäkään ei sitten tarvittu. Ehkä Piper oli mennyt väärän miehen kanssa naimisiin, Leo ajatteli myrtsinä ja paiskasi oven äkeissään kiinni, mennen katsomaan televisiota.
***
-Me voisimme tehdä tänään jotain hauskaa, Pheobe ehdotti, kun hän ja Cole laskeutuivat portaita pitkin alakertaan. Talossa oli todella hiljaista.
-Mehän juuri teimme jotain hauskaa, Cole huomautti. Phoebe pyöräytti silmiään ja nauroi.
-Minä tarkoitan, että voisimme lähteä jonnekin ja unohtaa velvollisuutemme hetkeksi, Phoebe sanoi. Cole pudisti päätään.
-Etkö sinä juuri kertonut, että teitä uhkaa jokin vaara. Kuinka sinä voit silloin ajatella jotain hauskaa? Cole ihmetteli, seuraten Phoebea olohuoneeseen. Phoebe kohautti olkiaan ja huomasi Leon sohvalla, tuijottamassa tylsistyneen näköisenä urheilua.
-Missä Piper on? Phoebe ihmetteli. Leo tuhahti.
-Sen Ben Mikä Lien luona, Leo murahti. Pheobe rypisti kulmiaan ja istahti Leon viereen.
-Tarkoitatko sinä Ben Holmeria? Phoebe kysyi sitten. Leo huoahti.
-Häntä juuri. Se idiootti varasti Piperin minulta, Leo marisi. Phoebe nauroi ja siveli Leon poskea.
-Voi raukkaa. Sinä olet ihanan mustasukkainen, Phoebe hekotti ja Leo paiskasi naista tyynyllä. Phoeben nauru vain yltyi. Leo ponkaisi seisomaan.
-Hienoa! Naura sinä vain. Minä lähden muualle, Leo hävisi samassa, jättäen jälkeensä sinisen vanan, joka pian katosi kokonaan. Phoebe tyrski.
-Leo oli mustasukkainen. Meidän Leomme, Phoebe huoahti. Cole istahti Phoeben viereen ja veti naisen kainaloonsa.
-Se on ihan tervettä. Ainakin hän rakastaa Piperia, Cole mumisi Phoeben hiuksiin. Phoebe kohotti katseensa silmät säteillen. Cole painoi rajun suudelman naisen huulille eivätkä he lopettaneet pitkään aikaan.
***
Piper ja Ben saapuivat P3 clubille, mikä oli autio, sillä eihän siellä ollut tähän aikaan ketään. Piper avasi oven avaimillaan ja he menivät sisään hämärään clubiin. Ben sytytti valot ja he astelivat yhdessä baaritiskin luokse. Piper katseli ympärilleen.
-Missä se vahinko on? Piper kysyi. Ben ei kuitenkaan vastannut.
-Ben? Piper aikoi kääntyä, mutta sitten jokin paiskautui hänen päähänsä, silmissä sumeni ja hän valahti tajuttomana lattialle.
Piper heräsi jyskyttävään päänsärkyyn. Hän makasi kädet sidottuina omalla clubillaan. Hänet oli sidottu tuoliin. Ketään ei näkynyt. Piper vilkuili ympärilleen, miettien kuka hänet oli napannut. Oliko se sama tyyppi kenties napannut Beninkin?
-Ben? Piper kuiskasi. Hän ei kuitenkaan saanut vastausta.
-BEN! Piper huudahti kovempaa. Samassa Ben ilmestyi hänen luokseen aivan samalla tavalla kuin Leo. Piper hätkähti ja nielaisi.
-Miten sinä tuon teit? Piper kysyi ihmeissään. Ben virnisti häijysti.
-Eikö olekin jännä voima? Sain sen eräältä noidalta, Ben sanoi. Hän asteli baaritiskin luokse. Piper nielaisi. Noidalta? Oliko Ben … demoni?
-Oletko sinä sitten demoni? Piper kysyi. Ben taputti käsiään laiskasti.
-Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Ben huudahti. Piper irvisti.
-Olisihan minun pitänyt tietää, Piper huokaisi. Sitten hän huusi:
-LEO! LEO! hän kiljui. Ben harppoi hänen luokseen ja läimäytti häntä.
-Älä kutsu miestä. Sinun ja siskojesi käy kalpaten, jos teet sen, Ben ärähti.
-Minä kutsuin jo, Piper hengitti kiivaasti. Miksei Leo tullut? Missä mies oli? Hänen poskeaan poltteli lyönnin jäljiltä ja ranteita hiersi. Köydet olivat tiukassa. Hän katseli Benia.
-Mitä sinä haluat? Piper kysyi sitten. Ben siveli hänen poskeaan.
-Etkö todellakaan tiedä? Teidän voimanne tietenkin. Sen jälkeen minusta tulee voittamaton! Ben julisti riemuissaan.
-Miten luulit saavasi ne meiltä, kidnappaamalla vain minut? Piper ihmetteli. Ben hymähti.
-Sinä olet panttivankini. Sinun avullasi saan sisaresi tänne. Ja samalla, kun pitelen sinun kaulaasi vasten puukkoani, he eivät uskalla ottaa mitään riskejä, Ben hieroi käsiään yhtään, silmät kiiluen.
Piper nielaisi. Toivottavasti Pheoebella ja Pruella olisi jonkinlainen suunnitelma …
***
-Onko Piper soitellut? Phoebe kysyi Pruelta sinä iltana.
-Ei. Olisiko pitänyt? Prue kohotti katseensa kahvikupistaan.
-Hmm … Ei kai sitten. Hän vain lähti aamulla clubille enkä ole kuullut hänestä mitään koko päivänä, Phoebe sanoi huolissaan.
-Hei, siskoseni, yleensä se olen minä, joka huolehdin kaikesta, Prue naurahti. Phoebe kohautti harteitaan ja istahti pöydän ääreen.
-Leokin oli kamalan mustasukkainen, kun Ben tuli hakemaan Piperia. Clubilla oli kuulemma sattunut jokin vahinko ja mies tarvitsi Piperia sinne. Ehkä minun pitäisi soittaa Piperille ja kysyä onko kaikki hyvin, Phoebe kaivoi kännykkänsä taskustaan.
***
Piper kuuli, kuinka hänen kännykkänsä soi housujen taskuissa. Ben oli mennyt istuskelemaan sohvalle ja ponkaisi seisomaan, kuullessaan pirinää.
-Älä vastaa siihen, Ben varoitti. Piper mulkaisi häneen.
-Kuinka voisinkaan, kun käteni ovat sidotut? Piper tiuskahti. Ben tuhahti. Piper antoi puhelimen soida, vaikka hänen tekikin mielensä vastata siihen. Mutta nyt siskokset huolestuisivat, kun hän ei vastannutkaan ja he lähtisivät ehkä etsimään häntä täältä …
***
-Piper ei vastaa, Phoebe sanoi huolissaan.
-Missä Leo on? Prue kysyi. Phoebe kohautti olkiaan.
-Hän oli mustasukkainen Piperille ja Benille ja häipyi, Phoebe vastasi.
-No, kutsutaan häntä, Prue kehotti ja Phoebe nyökkäsi.
-LEO! Prue huusi ja kohta Leo ilmestyi synkkänä heidän luokseen.
-Piper on kidnapattu!
Phoebe ja Prue tuijottivat häntä kuin vähäjärkistä. Leon hiukset olivat hiukan sekaisin kuin joku olisi haronut niitä sormellaan. Hän näytti hyvin huolestuneelta ja silmäili ympärilleen kuin odottaisi jonkun hyökkäävän hänen kimppuunsa tuosta noin vain.
-Mistä kuulit? Prue kysyi hermostuneena, taittaen lehden kasaan ja nakaten sen sivuun.
-Piper kutsui minua ja äänessä oli hätää. Menin clubille, mutten näyttäytynyt. Piper on sidottuna erääseen tuoliin ja Ben on kaapannut hänet, Leo kertoi. Phoeben suu loksahti auki.
-Ben? Mutta hänhän oli niin mukava, Phoebe huokaisi.
-Siksi epäilinkin häntä, Leo tuhahti. Prue kohotti kulmiaan ja vilkaisi Phoebeen.
-Meidän on tehtävä jotakin, Prue sanoi ja nousi.
-Mitä? Phoebe ihmetteli.
-Mihin sinä pistit sen Myrkkynuoli loitsun? Prue kysyi.
-Se on minun huoneessani. Haen sen sieltä, Phoebe sanoi ja ryntäsi yläkertaan.
-Olihan Piper varmasti kunnossa? Prue kysyi Leolta, joka ei oikein osannut olla paikoillaan. Mies liikehti levottomana ja silmäili ulos pimeään iltaan. Tummat pilvet olivat peittäneet tähtisen taivaan, tiedossa olisi varmasti pahakin myrsky.
-Meidän on ehdittävä pian clubille auttamaan Piperia, Leo hoputti.
-Me yritämme olla nopeita. Täytyy ensin valmistaa se Myrkkynuoleen tarvittava seos, Prue sanoi.
-Löysin sen! Phoebe hihkaisi ja tuli heidän luokseen. He alkoivat yhdessä tutkia, mitä se piti sisällään.
***
Piperia alkoi kyllästyttää tuolissa istuminen. Ben hävisi välillä jonnekin, mutta palasi aina muutamassa minuutissa takaisin. Piper harmitteli, ettei hänellä ollut samanlaista voimaa. Hän olisi tuosta noin vain päässyt karkuun. Köydet olivat todella tiukalla eikä auttanut, vaikka Piper kuinka yritti saada niitä löysemmälle. Voi Leo, missä sinä olet?
Ben harppoi edestakaisin Piperin edessä ja Piperista alkoi pikkuhiljaa tuntua hieman sekavalta, kun hän katseli miehen astelua.
-Voisitko lopettaa? Päässä alkaa humista, Piper pyysi. Ben vilkaisi häneen, mutta jatkoi marssimista, kuin ärsyttääkseen häntä. Piper kohautti harteitaan. Ranteissa oli varmasti jo ilkeät ruhjeet, sillä hän oli monet kerrat hinkannut niitä ihoaan vasten.
Siinä samassa ulkoa kuului jalkojen töminää. Ben lopetti marssimisen ja hänen katseensa kääntyi ulko-ovelle päin. Piper toivoi, etteivät hänen siskonsa tekisi mitään typerää. Hän huomasi, miten hikikarpalot alkoivat valua Benin otsaa pitkin. Mies ryntäsi hänen luokseen, riuhtaisi siteet auki ja kiskaisi hänet itseään vasten. Hän sai jostain puukon käteensä ja sen pää osoitti suoraan Piperin kurkkuun, juuri, kun Phoebe potkaisi oven auki.
-Piper! Leo huusi Phoeben ja Pruen takaa, jotka ryntäsivät sisään. Phoebella oli kädessään paperinpala.
-Leo! Piper ilahtui nähdessään miehen. Leo ei tosin ilahtunut nähdessään puukon sojottavan tappavasti Piperin kurkkua kohti. Piper oli hiukan kalpea kasvoiltaan. Ben puolestaan näytti voitonriemuiselta.
-Ette voi tappaa minua, sillä muuten joutuisitte tappamaan myös sisarenne, Ben hekotteli kuin olisi kertonut hyvänkin vitsin. Leon kädet puristuivat nyrkkiin.
-Anna hänen mennä, Leo sihisi hampaidensa välistä. Ben oli miettivinään hetken.
-Valitettavasti en voi tehdä sitä, sillä muuten tappaisitte minut, Ben sanoi. Phoebe katsoi häntä vaarallisesti.
-Kuolet joka tapauksessa, Phoebe murahti. Ben silmäili häntä.
-Enpä usko, muruseni, Ben hymyili ilkeästi.
-Sinuna päästäisin hänet irti, vaarallinen ääni sanoi Benin takaa. Ben pyörähti ympäri, pidellen yhä Piperia suojakilpenään. Benin takana seisoi Belthazor – demoni, joka oli suurikokoinen ja vahvan näköinen, myöskin hyvin pelottava kasvoiltaan. Ben nielaisi. Hän oli itse yhä tavallisen ihmisen näköinen.
-Tai mitä? Ben kysyi virnistäen. Samassa hänkin muuttui miltei samanlaiseksi kuin Belthazor. Hän näytti itse asiassa vielä pahemmalta ja vaarallisemmalta. Piper veti syvään henkeä. Tästä ei hyvää jälkeä tulisi, hän ajatteli synkästi, katsellen, miten Colen kädet puristuivat nyrkkiin ja silmät katselivat vaarallisesti kiiluen Benia, aivan kuin mies olisi yrittänyt katseellaan tappaa roiston.
-Hoidetaan tämä juttu nyt keskenään. Minuthan sinä haluat, vai mitä? Cole sanoi.
-Niin … Ben näytti punnitsevan tilannetta mielessään.
-Colen? Me luulimme, että hän haluaa meidät. Mikset sitten siepannut minua ennemmin kuin Piperia? Phoebe ihmetteli. Ben tuhahti.
-Näin ajattelin saavani kaksi kärpästä yhdellä iskulla, Ben virnisti.
-Tarkoitat kai neljä, Phoebe korjasi, mutta vaikeni huomatessaan Benin murhanhimoisen katseen. Eikö miehellä ollut huumorintajua, ilmeisesti ei …
-Mitä sinä tarkalleen ottaen haluat minusta? Cole kysyi rauhallisesti. Ben virnisti.
-Ensin haluan tuhota sinut. Sitten haluan voimasi. Sinulla on mielenkiintoisia kykyjä, kuulema, Ben virkkoi. Cole nauroi.
-Vai mielenkiintoisia. Kaikkea sitä kuuleekin, Cole hekotteli. Ben muuttui punaiseksi kasvoiltaan.
-Emme tulleet tänne rupattelemaan. Haluan eroon teistä kaikista, Ben murahti.
-Sinun on ensin napattava minut kiinni, Cole sanoi virnistäen. Ben kirosi, kun Cole katosi. Hän sysäsi Piperin syrjään ja nainen lensi päin seinää ja valahti tajuttomaksi iskun voimasta.
Ben ei kuitenkaan ehtinyt mihinkään. Cole oli yllättäen hänen takanaan ja piteli miehestä kiinni. Ben potkaisi Colea nilkkaan. Puukko oli lennähtänyt jonnekin baaritiskin alle. Phoebe ja Prue ryntäsivät Piperin luokse, joka juuri virkosikin.
-Meidän on luettava loitsu, Prue hoputti, auttaen siskonsa ylös. Piper näki hetken aikaa tähtiä, mutta alkoi sitten vihdoin tointua. Päänsärky alkoi kuitenkin kasvaa sietämättömäksi.
-Hyvä on, Piper mutisi ja asettui Phoeben viereen. He alkoivat lukea loitsua ja Prue otti taskustaan valkoista jauhetta, jota he olivat tehneet Beniä varten. Sitten Cole irrotti äkkiä otteensa Benistä ja tyrkkäsi tätä eteenpäin. Prue puolestaan viskasi aineen miestä kohti, se osui häntä mahaan.
Ben alkoi hurjistuneena karjua ja pyöriä ympyrää, kunnes katosi poksahtaen.
***
-Se on ohi, Piper huokaisi, maaten Leon vieressä samana iltana. Leo silitteli hänen hiuksiaan ja suukotti häntä poskelle. Piper painautui tiukemmin miehensä kainaloon.
-Tiedän. Minua pelotti ihan hirveästi, Leo tunnusti. Piper kohotti katseensa.
-Olitko sinä todellakin mustasukkainen minusta? Piper kysyi kiusallaan. Leo naurahti hiljaa.
-Olin. Minä rakastan sinua niin paljon, Leo sanoi. Piper punastui.
-Niin minäkin sinua, Piper vastasi ja he suutelivat kiihkeästi toisiaan.
