Genre: Romance, Mary Sue
Paring: Draco/Lynn
Rating: PG-13

Juoni: Tarinan keulahahmoksi nousee Lynn McKane, joka rakastuu silmittömästi Dracoon, koulun ”pahaan poikaan”. Dracolla ei kuitenkaan ole liiemmälti tunteita häntä kohtaan. Mutta sitten he joutuvat yhdessä etsimään piilotettuja ainesosia Liemituntia varten … mitä siitäkin seuraa?

A/N: En olekaan aikoihin kirjoittanut Mary Sue juttua, joten päätinpä kyhäillä semmoisen, kun en muutakaan keksinyt. KOMMENTIT OLISIVAT IHANIA :D


Kukapa olisi uskonut?


Lynn McKane istuskeli Luihuisten oleskeluhuoneessa, kirjoittaen päiväkirjaansa. Oli ilta, oppitunnit olivat jo loppuneet. Aurinkokin oli laskenut ja taivaalle oli alkanut pikkuhiljaa kertyä tuhansia pieniä tähtiä, jotka hehkuivat sisään ikkunoista. Lynn sipaisi vaaleita, suoria hiuksiaan, jotka ylsivät hiukan yli olkapäiden. Hänen syvänsiniset, melko suuret silmänsä silmäilivät aina välillä muita huoneessa olijoita. Pansy Parkinson oli jälleen liimautunut Draco Malfoyn kylkeen ja sirkutteli jotain kammottavalla äänellään, joka sai kylmät väreet juoksemaan pitkin Lynnin selkäpiitä. Millicent näytti kyllästyneeltä ja yritti flirttailla erään seiskaluokkalaisen pojan kanssa, jolla oli tumma piikkitukka. Crabbe ja Goyle kilpailivat siitä, kumpi saisi syötyä enemmän suklaasammakoita.

Lynn huokaisi ja laski katseensa päiväkirjaansa. Hän ei ollut kirjoittanut kuin muutaman rivin, mitään erikoista ei ollut tapahtunut tänään. Ei mitään mainittavaa Draco Malfoyn suuntaan. Hän ei aina jaksanut kirjoittaa, että ”Miksei Draco huomaa minua?” ”Mitä minun pitäisi tehdä?” Lynn pudisti päätään apeana.

Lynn oli kuudennella luokalla, samalla luokalla Dracon kanssa. Hän oli ihaillut poikaa monta vuotta, mutta ei koskaan ollut uskaltanut ottaa tähän minkäänlaista kontaktia. Hän oli ujo, liian ujo ja tavattoman hiljainen. Pojat eivät yleensä ihastuneet sellaisiin tyttöihin.

Hän oli aina ihmetellyt, miksi hänet oli sijoitettu Luihuisiin. Häneltä puuttuivat kaikki Luihuisille ominaiset piirteet tai ainakaan hän ei helposti näyttänyt niitä. Pienenä tyttönä hän oli rakastanut kepposten tekemistä kaksoisveljelleen Maxille, mutta siinä kaikki. Ehkä pikku pirulainen ei ollut vielä päässyt hänestä irti. Ehkä se odotti sopivaa aikaa. Mutta aika oli kohta loppumassa. Pari vuotta enää Tylypahkassa, vuosi tämän jälkeen. Sitten he jo lähtisivät pois. Eikä hän enää näkisi Dracoa.

Lynn irvisti. Hän ei koskaan saanut sanaa suustaan, jos Draco sattui puhumaan hänelle. Kerran Draco oli kysynyt saisiko hän lainata hänen mustepulloaan ja hän idioottimaisena oli vain tuijottanut poikaa suu auki ja silmät suurina. Dracon kaverit Crabbe ja Goyle olivat hekottaneet vieressä ja hymynpoikanen oli kohonnut Draconkin huulille. Lynnia oli nolottanut, kun Draco oli pilaillut: ”Veikö kissa kielesi?”

Lynn huokaisi ja sulki päiväkirjansa. Hän voisi kirjoittaa siihen seuraavan kerran vasta sitten, kun jotain järisyttävää tapahtuisi. Sitten, kun hän saisi Dracon huomaamaan hänet muunakin kuin punastelevana, ujona tytön rääpäleenä.

”Lynn, joko sinä kirjoitit sen muodonmuutokset esseen?” Lynnin kaksoisveli Max ilmestyi hänen luokseen. Poika oli komea, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen ja hänellä oli aina tyttöjä ympärillään. Kaikki tytöt Luihuisissa yrittivät olla hänelle mieliksi ja Draco ja hän olivat aina kilpasilla ja napit vastakkain.

”Tietysti”, Lynn kivahti. Max kohotti kulmiaan. ”Mikä sinut on äreäksi tehnyt? Saanko lainata esseetäsi? Minä en ymmärrä niistä kiemuroista mitään”, Max sanoi. Lynn huokaisi syvään.

”Miten vain haluat. Mutta älä kopioi sitä suoraan, McGarmiwa suuttuu, Lynn sanoi sormeaan heristäen. Max huokaisi. ”Älä ole tuollainen hikipinko. Muuten sinusta ei koskaan opita pitämään”, Max katsoi sisartaan ja osui arkaan paikkaan. Lynn puraisi huultaan ja laski katseensa. Max ei sanonut enää mitään, vaan otti esseen Lynnin kädestä ja lähti poikajoukon luokse. Minerva McGarmiwa oli Rohkelikkojen tuvan johtaja ja opetti muodonmuutoksia.

Lynn päätti mennä tyttöjen makuusaliin, muttei ehtinyt mihinkään, kun hänen paras ystävänsä Fern Rooth ryntäsi hänen luokseen.

”Et ikinä arvaa, mitä tapahtui!" Fern hehkutti. Lynn vilkaisi häneen kulmainsa alta. ”No, kerro”, tyttö kehotti. Fern yritti tasata hengitystään. ”Roger pyysi minut treffeille. Me menemme huispauskentälle juttelemaan”, Fernin tummat silmät loistivat. Lynn hymyili. Fern oli ollut jo pitkään ihastunut Roger Daviesiin, Korpinkynsien huispauskapteeniin. Hän suorastaan palvoi maata tämän jalkojen alla. ”Sehän on hienoa, Fern!” Lynn huudahti innoissaan ja rutisti ystäväänsä. Fern hihitti.

Fern ja Lynn olivat ystävystyneet ensimmäisenä lukuvuonna. He olivat huomanneet olevansa hiukan erilaisempia kuin muut Luihuiset ja takertuneet toisiinsa. He olivat jakaneet yhdessä salaisuudet ja puhuneet kaikesta maan ja taivaan väliltä. Jotkut kadehtivat heitä, kun he olivat niin hyviä ystäviä keskenään, mutta kukaan ei saisi rikottua heidän välejään, siitä he aikoivat pitää huolen.

He menivät yhdessä tyttöjen makuusaliin, missä Lynn laittoi päiväkirjansa visusti matka-arkkuunsa ja lukitsi sen sinne. Hän ei luottanut keneenkään Luihuiseen, paitsi Ferniin. He vaihtoivat yövaatteet yllensä ja jäivät juttelemaan pojista Lynnin sängylle.

***

Seuraavana päivänä heillä oli ensimmäisenä liemien kaksoistunti Rohkelikkojen kanssa. Lynn ja Fern asettuivat istumaan aika taakse, Dracon ja Pansyn eteen. Lynn ei olisi halunnut nähdä Dracoa Pansyn kanssa, mustasukkaisuus raapaisi hänen sydäntään, mutta hän koetti olla näyttämättä sitä kenellekään. Se tästä vielä puuttuisi, jos Draco huomaisi hänen olevan mustasukkainen Pansylle!

”No, niin! Tänään me jaammekin teidät pareiksi”, Kalkaros sanoi virne naamallaan. Hänen rasvaiset, mustat hiuksensa laskeutuivat molemmin puolin kasvoja. ”Kerron sen jälkeen, mitä teidän täytyy tehdä”, Kalkaros sanoi hiljaisella äänellään. Lynn vilkaisi Ferniin, joka kohautti harteitaan ja heilautti punaisia hiuksiaan selkänsä taakse. Kalkaros jakoi heidät pareiksi. Harry Potter sai Nevillen, joka innoissaan katsoi Harrya. Neville –parka oli huono liemitunneilla, koska pelkäsi kuollakseen Kalkarosta. Ron ja Ginny saivat työskennellä yhdessä ja Hermione joutui Lavender Brownin pariksi.

”Sitten Lynn ja Draco. Fern ja Millicent …”, Kalkaros jatkoi parien valitsemista. Nyrpeitä mutinoita kuului sieltä täältä, mutta kaikki siirtyivät pariensa viereen vikkelään, sillä Kalkaroksen kylmä katse ei sietänyt mutinoita. Lynn keräsi tavaransa ja siirtyi nopeasti Dracon viereen. Poika katsoi häntä laiska hymy kasvoillaan ja naputti sormillaan pöydän pintaa.

”Terve, McKane. Saamme näköjään työskennellä yhdessä. Onnistuuko sinulta liemien teko?” Draco halusi tietää. Lynn tunsi harmikseen, kuinka syvä puna levisi hänen poskilleen. Draco naurahti. ”Onnistuu tietenkin”, Lynn sanoi nopeasti ennen kuin Draco ehtisi murjaista mitään ilkeää. Draco näytti tyytyväiseltä ja jäi sitten kuuntelemaan, kun Kalkaros alkoi kertoa jotain heidän tehtävästään.

”Te joudutte hakemaan koulun alueelta erilaisia aineksia, joita on piilotettu minne sattuu, Kiellettyyn metsäänkin. Sekä Rohkelikkojen että Luihuisten tupien salasanoja muutetaan parhaillaan ja McGarmiwa tulee kohta kertomaan, mitkä salasanat ovat. Ainesosia voi siis löytyä myös tuvista, mutta ei kenenkään henkilökohtaisista tavaroista. Me valmistamme lientä, joka muuttaa teidät näkymättömäksi. Yrittäkää olla nopeita. Aikaa on kaksi tuntia. Tässä on Tylypahkan pohjapiirros jokaiselle parille”, Kalkaros alkoi jakaa pohjapiirrosta kaikille.

”Se pari joka ensin saa ainesosat kerättyä, kerää tupapisteet kotiin”, Kalkaros sanoi. Kukaan ei kuitenkaan saanut vielä mennä, sillä silloin McGarmiwa tuli ovelle. Hän katsoi luokkalaisia hymyillen. ”Luihuisten tuvan salasana on taikasauva ja Rohkelikkojen menninkäinen”, McGarmiwa kertoi ja kaikki nousivat tuoleiltaan, valmistautuen lähtöön.

”Teidän aikanne alkaa – nyt”, Kalkaros sanoi ja kaikille tuli valtava kiire. Jokaisen parin ainesosat olivat piilotettu eri paikkoihin, toinen pari ei saanut niitä ottaa. Lynn huomasi, että hänen ja Dracon ensimmäinen ainesosa oli sairaalasiivessä.

”Mennään tätä kautta, Lynn sanoi ja johdatti Dracon eräästä ovesta pitkään käytävään. He eivät puhuneet, kun he juoksivat käytävää pitkin eteenpäin. Koulun vahtimestari Argus Voro, jota monet pelkäsivät, talsi eteenpäin punaista mattoa pitkin. Hän tihrusti heitä pienillä silmillään.

”Hyvää päivää”, Lynn sanoi aurinkoisesti. Voro puhahti ja jatkoi matkaansa, kissalleen Norriskalle mutisten. ”Onko tämä varmasti oikea suunta? Draco kysyi ärtyneenä. Lynn vilkaisi olkansa yli. ”Tietenkin on. Olen minä sairaalasiivessä ennenkin käynyt”, Lynn naurahti. Draco huokaisi ja seurasi Lynnia, kunnes he tulivat sairaalasiipeen. He olivat ainoita siellä, lukuunottamatta matami Pomfreyta ja muutamia potilaita, jotka lueskelivat. Matami Pomfrey hymyili heille ystävällisesti eikä kysynyt, mitä he tekivät täällä.

Lynn aukoi kaappien ovia, kurkisti sänkyjen alle ja heilautti sauvaansa seinien kohdalla. Mitään salaisia piilopaikkoja ei paljastunut. ”Löytyi!” Draco huudahti riemastuneen ja näytti hänelle ruohonkorrelta muistuttavaa ainesosaa. Lynnin kasvoille kohosi leveä hymy. ”Hienoa! Vielä yhdeksän jäljellä”, Lynn sanoi ja Draco irvisti. Ei yhtään sen enempää …

***

He jatkoivat etsimistä. Lynn aisti voimakkaasti Dracon läheisyyden, tunsi pojan jokaisen kosketuksen ja janosi lisää. Hän ei ollut koskaan ollut näin lähellä Dracoa, ei kertaakaan elämässään ja hän tunsi leijailevansa pilvissä. ”Missä seuraava ainesosa on?” Draco kysyi, kun he seisoivat Rohkelikkotornin ulkopuolella. He olivat äsken löytäneet yhden ainesosan Rohkelikkotornista ja enää puuttui vaivaiset neljä ainesosaa …

Lynn katsoi pohjapiirrosta tarkkaan ja henkäisi. Seuraava ainesosa olisi Kielletyssä Metsässä. Dracokin huomasi saman asian ja heidän katseensa kohtasivat. ”Kiellettyyn metsään sitten”, Draco sanoi ja niin he päättivät tehdä.

***

Lynniä pelotti mennä Kiellettyyn metsään, olkoonkin, että oli kirkas päivä. Metsä näytti melko vaarattomalta päiväsaikaan, mutta Lynn oli huomaavinaan salaperäisen sumun leijailevan metsän yllä. Se sai kylmät väreet juoksemaan pitkin hänen selkäänsä …

”Missä se pahuksen ainesosa on? Ei kai meidän pidä juosta koko metsää ympäri?” Draco kysyi näreisssään. Lynn veti syvään henkeä. ”Ei. Ainesosa on piilotettu aika lailla metsän laitamille. Tämän typerän pohjapiirroksen mukaan. Luulen, että tuo kyhmyrä tuossa esittää kiveä”, Lynn päätteli. ”Kyhmyrä?” Draco tempaisi pohjapiirroksen häneltä ja silmäili sitä silmät sirrillään.

”Onko teillä vaikeuksia?” Potterin huvittunut ääni kantautui heidän korviinsa. Draco nosti salamannopeasti katseensa ja silmäili kylmästi Harrya ja Harryn takana pelosta kyyhöttävää Nevillea, joka ei uskaltanut katsoakaan heihin. ”Pidä huoli omista asioistasi Potter? Montako ainesosaa olet löytänyt? Nolla?” Draco naureskeli ja Lynn virnisti nähdessään, kuinka Potter yritti saada hermojaan kuriin. ”Pidä huoli omista asioistasi, Malfoy”, Harry matki Dracon äänensävyä ja Draco syöksähti pojan kimppuun raivostuneena. Lynn veti käden suunsa eteen ja katseli, miten Draco iski Harrya nenään. Siitä alkoi vuotaa verta.

”Lopettakaa!” Neville ulisi ja katsoi Lynnia. ”Tee jotain!” hän sitten huusi. Lynn kohautti olkiaan ja ryntäsi poikien luokse. Hän sai kuin saikin erotettua pojat toisistaan ja pidätteli Dracoa, joka halusi mielellään ruhjoa Harryn nenän palasiksi. Harry näytti kauhistuneelta ja piteli verta vuotavaa nenäänsä. ”McGarmiwa saa kuulla tästä. Menetätte tupapisteitä ja hurjasti”, Harryn rinta kohoili kiivaan hengityksen tahdissa. ”Sinä sen aloitit”, Lynn ärähti. Harry mulkaisi hänen suuntaansa ja pyörähti kiukkuisena ympäri. Neville pinkaisi hänen peräänsä ja yritti huolehtia Harrysta, mutta Harry huitaisi hänet sivuun kuin kärpäsen.

”Oletko kunnossa?” Lynn kysyi huolissaan ja Draco katsoi häntä. Hänen toiseen silmäänsä oli kohoamassa mustelma. ”Täysin”, Draco vakuutti, tuijottaen häntä koleanharmailla silmillään niin tiiviisti, että Lynnin sydän teki pari volttia, joista kuka tahansa olisi saanut olla ylpeä.

”Hmm … Tuota, eikö meidän olisi parempi etsiä niitä ainesosia? Meidän aikamme alkaa loppua”, Lynn sanoi nopeasti. Hänen koko ruumiinsa tuntui olevan tulessa Dracon lähellä eikä hän halunnut Dracon huomaavan sitä. Poika kohautti olkiaan ja he lähtivät metsään.

***

He astelivat vaitonaisina eteenpäin, Lynn katseli tiiviisti pohjapiirrosta ja yritti selvittää missä päin he olivat. Miksei heille annettu karttaa? Mitä ihmettä he tekisivät pohjapiirroksella metsässä? ”Tiedätkö sinä missä me olemme?” Lynn kysyi. Draco vilkaisi ympärilleen. Sumu oli tihentynyt heidän ympärillään. Hänen suuntavaistonsa oli tyystin kadoksissa. Poika rykäisi. ”Tottakai, ei huolta. Jospa vaikka kääntyisimme?” Draco ehdotti. Lynn nyökkäsi ja he tekivät äkkikäännöksen ja lähtivät juoksemaan.

Metsä pelotti heitä. Voldemortkin oli majaillut siellä joskus, mitä kummallisimmat olennot hiippailivat siellä eikä se todellakaan ollut turvallinen paikka edes noidalle tai velholle. Lynn tarttui Dracoa kädestä. Hän pelkäsi eksyvänsä, jos joutuisi pojasta eroon. Tai, hehän olivat jo nyt eksyksissä.

”Samperi, me emme ainakaan ole ensimmäisiä”, Draco ärähteli. Lynn huokaisi sisäisesti. Eivät niin. Potter juhlisi sitä hurraahuudoin. Lynn ei kestäisi katsella sitä. Hänestä oli kammottavaa, että Potter onnistui kaikessa. ”Katso, onko tuo se iso kivi!” Lynn pysäytti Dracon ja Draco kohotti katseensa ja virnisti. ”Se, se on! Tule!”, Draco lähti juoksemaan ja kiskoi Lynniä perässään.

Pian he saapuivat kivelle. He kiersivät kiven yhdessä, mutta eivät nähneet ainesosaa. ”Onko sinulla se lappu, missä ne ainesosat lukevat?” Draco kysyi. Lynn kaivoi taskuaan ja löysi etsimänsä. Lapussa oli kuvailtu hiukan sitä ainesosaa, mitä heidän aina kuului etsiä. ”Bobin sarvi”, Lynn luki. Olipa sillä raukalla nimi. ”Se on puolen metrin mittainen kasvi, täysin auringon värinen. Sen varsi on vihreä ja sillä ei ole lehtiä. Kukan keskeltä kasvaa sarven muotoisia höyheniä. Siksi sitä sanotaan Bobin sarveksi”, Lynn jatkoi. Draco puhahti ja laski katseensa maahan. Hän alkoi silmäillä tarkkaan kiven vierustaa. Kyllä heidän pitäisi erottaa keltainen kukka! Vai olivatko he värisokeita?

”Tuolla!” Draco huudahti lopulta, kun hän huomasi pienen keltaisen kukanpään kurkistavan maasta. Draco kumartui ja poimi sen käteensä. Hän tunki sen Lynnin kassiin, missä he kantoivat kaikkia ainesosia. ”Missä seuraava ainesosa on?” Draco halusi tietää. Lynn veti syvään henkeä ja yritti olla tiedostamatta Dracon läheisyyttä. ”Huispauskentällä”, Lynn kertoi. He löysivät ulos metsästä ja Lynn oli kiitollinen, että se jäi heidän taakseen. ”Onkohan Potter kannellut sinusta McGarmiwalle?” Lynn pohti, kun he juoksivat huispauskenttää kohti. Draco vilkaisi häneen. ”Entä sitten, jos on? En minä välitä”, Draco sanoi ja Lynn hymyili hiukan.

He saapuivat pian huispauskentälle, missä muutama muukin oppilas etsi omia ainesosiaan. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja hiki valui pitkin Lynnin selkää. Hän pyyhkäisi kuumottavia kasvojaan ja vilkaisi Dracoon, poika näytti siltä kuin ei olisi kärsinyt kuumuudesta lainkaan. He etsivät jonkin aikaa ainesosaa ja löysivätkin sen pian, kentän laidalta. ”Mennään pukuhuoneiden kautta Tylypahkaan. Päästään nopeammin”, Lynn kehotti ja niin he tekivät.

”Seuraava ainesosa on kirjastossa”, Lynn kertoi. Draco rypisti kulmiaan. ”Miten ihmeessä kirjastossa voi kasvaa ainesosia?” Draco murahti. He kapusivat lukuisia portaita ylöspäin. ”Ei kasvakaan. Tässä on vihje. ”Etsi teos ”Tuhat ja yksi yrttiä” ja löydät sen välistä ainesosan”, Lynn sanoi. ”Helppoa”, Draco kohautti olkiaan. He menivät kirjastoon, missä muutamat oppilaat olivat lueskelemassa tai etsimässä tietoja tuntia varten. Matami Prilli seisoskeli pöytänsä takana ja katseli heitä hyvin tarkasti. Lynn etsi teoksen Tuhat ja yksi yrttiä eikä siinä mennyt kauaa. He selasivat kirjan ja löysivät ainesosan miltei viimeiseltä sivulta. ”Enää kolme jäljellä”, Lynn hengähti. Draco ja hän laskeutuivat alas rappusia. He olivat kolmannessa kerroksessa, kun Riesu pomppi heitä vastaan, rallatellen ilkeyksiä Potterista. Ilmeisesti hän oli törmännyt tähän hetki sitten. ”Kappas, Luihuiset! Rakastavaiset! Lynn ja Draco ne yhteen soppii, huomenna laitetaan pussauskoppiin!” Riesu lallatteli ja pomppi heidän ympärillään. ”Painu muualle!” Draco murahti. Samassa matto heidän altaan katosi ja he lensivät maahan, Draco Lynnin päälle. He katsoivat toisiaan hengästyneinä ja unohtivat Riesun. Draco kumartui ja painoi huulensa tytön huulille. Lynn miltei unohti hengittää. Hänen silmänsä pyörähtivät päässä eikä hän hetkeen tajunnut edes vastata suudelmaan. Sitten hän kietoi käsivartensa Dracon kaulan ympärille ja antautui aistiensa vietäväksi. ”Oioi! Pusipusi!” Riesu käkätti ja rikkoi lumouksen. Draco kömpi vauhdilla pystyyn, kaivoi taikasauvansa esiin kaapunsa sisältä ja osoitti sillä Riesua. ”Lasken kolmeen ja sitten lähtee. Yksi – kaksi – ”, Draco aloitti. Riesu pelästyi ja katosi poksahtaen. Draco laittoi sauvansa takaisin kaapunsa sisään ja auttoi Lynnin seisomaan. He katsoivat toisiaan ja Lynn nielaisi. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja kaapu rypyssä, mutta hän tuskin huomasi sitä.

”Meidän kallisarvoinen aikamme kuluu hukkaan”, Draco möläytti ja kääntyi kannoillaan. Lynn puraisi huultaan ja seisoi hetken paikoillaan. Sitten hän pinkaisi Dracon perään.

***

He löysivät kaikki ainesosat ja palasivat tunnille, ensimmäisinä. Kalkaros näytti tyytyväiseltä. ”Hienoa, Malfoy ja McKane. Kumpikin ansaitsi juuri kaksikymmentä pistettä Luihuisille eli yhteensä 40 pistettä”, Kalkaros sanoi. Lynn ja Draco paiskasivat kättä ja virnistelivät, kun Harry ja Neville kompuroivat heidän jälkeensä. Nevillen kasvot olivat tulipunaiset. ”Hävisitte, Potter”, Draco virnisteli idioottimaisesti. Harry yritti rauhoittua, hänen kasvonsa punoittivat raivosta eikä hän sillä hetkellä näyttänyt Täydelliseltä Herra Potterilta. ”Eivätkö toisena tulevat saa pisteitä?” Harry kysyi. Kalkaros pudisti päätään. ”Vain ensimmäiset, Potter”, Kalkaros sanoi tyytyväisyyttä äänessään. Harry ei ennättänyt sanoa enempää, kun Fern ja Millicent juoksivat sisään. ”Voi, emme olleet ensimmäisiä”, Fern sanoi pettyneenä. ”Älä huolehdi, tupapisteet tulivat silti Luihuisille”, Lynn sanoi kasvot säteillen. Fern hihkaisi ja vilkaisi virnistäen Harryyn, joka oli lysähtänyt apeana eräälle tuolille istumaan eikä katsonutkaan heihin päin.

Tunnit päättyivät nopeasti. Heidän oli tarkoitus seuraavilla tunneilla valmistaa näkymättömyysjuomaa. Lynn ja Fern astelivat muodonmuutokset luokkaa kohden. ”Miten Dracon kanssa sujui?” Fern kysyi uteliaana. ”Hyvin! Meidän kemiamme tuntuvat pelaavan hyvin yhteen”, Lynn virnisti. Fern hekotti. ”Vai, muka kemiat!”

***

Draco ei oikein pystynyt keskittymään Muodonmuutokset tuntiin. Hänen ajatuksensa vaelsivat Lynnissa. Tytön vartalo oli tuntunut pehmeältä hänen omaa vartaloaan vasten. Draco haroi platinanvaaleita hiuksiaan ja vilkaisi epätoivoisena Lynnin suuntaan. Tyttö teki muistiinpanoja ahkerasti. Draco huokaisi sisäisesti. Malfoyt eivät yleensä huomanneet sellaisia asioita. Malfoyt eivät tienneet rakkaudesta mitään.

Mutta mikä ihmeen tunne hänen sisällään sitten myllersi? Miksi hänen sydämensä hakkasi turhan nopeasti, miksi hän vilkuili Lynnin suuntaan kaiken aikaa? Draco ei voinut käsittää. Tältäkö tuntui olla rakastunut? Kuin vatsassa leijailisi tuhansia pieniä perhosia? Draco laski katseensa ja yritti keskittää ajatuksensa muodonmuutokset kirjaan. Hän oli huomannut McGarmiwan vilkuilevan hänen suuntaansa vihaisena aivan kuin hän olisi ajatellut ääneen.

Draco oli helpottunut, kun tunti oli ohitse. Hän yritti vältellä Lynniä ja ryntäsi ensimmäisenä luokasta. Seuraavana olisi Taikuuden historiaa ja pitäisi kuunnella professori Binssin tylsistyttävää ääntä. Draco irvisti. Hän nukahtaisi ellei ajattelisi jotain järkevää. Kuten esimerkiksi Lynniä … Ei. Hän ei saisi ajatella Lynniä, ei missään nimessä. Harmikseen hän epäonnistui pahasti …

***

Draco välttelee minua, Lynn ajatteli masentuneena, huomatessaan, kuinka poika pakeni Crabbe ja Goyle kannoillaan Taikuuden historian luokkaan. Fern aisti Lynnin mielialan ja katsoi tyttöä päätään puistellen. ”Mikä Dracossa viehättää?” Fern ihmetteli. ”Haluatko todella kuulla?” Lynn kysyi. Kun Fern vastasi, Lynn jatkoi: ”Hän on niin ihana, söötti, mukava, suutelee hyvin … ”, Fern keskeytti Lynnin vuodatuksen kiljahtamalla. Lynn säpsähti. ”Suutelee hyvin? Oletteko te suudelleet? Koska?” Fern hehkutti. Lynn vilkaisi ympärilleen, mutta kukaan ei näyttänyt kuulleen. Lynn olisi halunnut pitää koko jutun omana tietonaan. Hän kuitenkin kertoi Fernille kaiken, sillä tiesi, ettei tyttö jättäisi häntä muuten koskaan rauhaan. ”Voi, minun käy sinua kateeksi”, Fern huokaisi, kun he jatkoivat kulkuaan Taikuuden historian tunnille. Lynn naurahti. ”Ei kannata. Draco ei ole nyt huomaavinaankaan minua. Ihan kuin olisin ilmaa”, Lynn huitaisi kättään. Fern rypisti kulmiaan. ”Meidän pitää tehdä asialle jotain”, Fern päätti.

”Ei mitään typerää”, Lynn rukoili. Fern virnisti. ”Tiedätkö, Millicentillä on synttärit lauantaina. Hän aikoo pitää bileet Suuressa salissa. Kaikki ovat tervetulleita, paitsi Rohkelikot”, Fern nikkasi silmää. Lynn veti henkeä. ”Mistä sinä kuulit?” Lynn kysyi. ”Millicentiltä itseltään, kun olimme etsimässä ainesosia. Hänen isukkinsa maksaa kaikki kulut. Voisit pyytää Dracoa pariksesi”, Fern ehdotti. Lynn puraisi huultaan. ”Hän menee kuitenkin päivänsankarin kanssa”, Lynn mutisi. Fern ravisteli häntä. ”Älä ole tuollainen. Jos aina ajattelet negatiivisesti kaikesta, et koskaan saa haluamaasi. Ole nopea ja pyydä Dracoa ulos. Heti Taikuuden historian tuntien jälkeen”, Fern käski. Lynn jäi miettimään asiaa.

***

”Draco! Odota!” Lynn huusi, kun tunnit olivat päättyneet. Oli lounastauko ja oppilaat suunnistivat kulkunsa Suureen saliin. Draco pysähtyi ja Lynn sai hänet kiinni. ”Oletko kuullut Millicentin bileistä?” Lynn tiedusteli. Draco vilkaisi häneen kulmiensa alta. ”Tietenkin olen”, Draco murahti. Lynn veti syvään henkeä. ”Ajattelin vain, että haluaisitko lähteä sinne minun kanssani?” Lynn kysyi nopeasti. Draco pysähtyi. ”Sinun kanssasi?” Draco toisti. Lynn pidätti henkeään. ”Minä harkitsen asiaa”, Draco sanoi. Lynn huokaisi. Draco virnisti, sipaisi hänen poskeaan ja otti Crabben ja Goylen kiinni.

Lynn tanssahteli Fernin luokse, joka katseli häntä virnistäen. ”Suloista. No, suostuiko Draco?” Fern kysyi. Lynn oli yhtä hymyä. ”Hän sanoi harkitsevansa asiaa. Eli se tarkoittaa kyllä”, Lynn rutisti Fernia ja tyttö hymähti. Kaksikko meni Suureen saliin syömään ruokaa.

***

Vihdoin lauantai. Draco kömpi ylös vuoteestaan ja tuijotti hetken lattialle. Hän oli sanonut eilen suostuvansa Lynnin pariksi. Tyttö oli miltei hehkunut onnesta ja rutistanut häntä sitten jälkeen päin. Draco hymyili hiukan. Kerrankin hän oli tehnyt jotain hyvää. Lynn oli niin hauras, että hän pelkäsi särkevänsä tämän. Draco ei ollut tottunut olemaan kiltti kenellekään. Mutta hän tiesi, että Lynnillä oli herkkä sydän ja se särkyisi tuhansiksi palasiksi, jos hän murjaisisi jotain ilkeää tai pilaisi heidän iltansa. ”Tänään minä olen oikein kiltti”, Draco vannoi ääneen. ”Sen, kun näkisi”, Goyle tyrskähteli. Draco ponkaisi vihaisena seisomaan ja Goyle pakeni alakertaan. ”Minä pystyn tähän”, Draco lupasi itselleen ja alkoi pukeutua. Bileet alkaisivat illalla kuuden aikoihin, joten tässä olisi vielä aikaa käydä Tylyahossa muiden kanssa.

***

Lynn katseli itseään peilistä ja pyörähteli hitaasti ympäri. Hänellä oli yllään kukallinen hame, joka ylettyi polvien yläpuolelle ja paljasti hänen hoikkia, ruskettuneita sääriään. Hameessa oli avara kaula-aukko ja hän oli laittanut vanhemmiltaan saadun sydänkorun kaulaansa, tuomaan onnea. Hiukset hän harjasi kiiltäviksi ja antoi niiden laskeutua sädekehän lailla hartioille. Täydellistä. Lynn virnisti iloisesti ja asteli alakertaan, Luihuisten oleskeluhuoneeseen, missä ei ollut ketään, sillä kaikki olivat melkein jo Suuressa salissa. Kaikki muut paitsi Draco. Poika istuskeli vihreällä sohvalla ja kohotti katseensa, kuullessaan hänen astelevan portaita alakertaan.
Draco ponkaisi seisomaan ja hymyili hänelle. Lynnin silmät sädehtivät, kun hän lähestyi Dracoa. Poika tarttui tätä kädestä ja hymyili. ”Olet todella kaunis”, Draco myönsi ja Lynnin hymy leveni. ”Kiitos! Ja sinä olet todella komea”, Lynn sanoi. Draco oli laittanut ylleen tummat, vartaloa myötäilevät farkut ja tumman t-paidan. Hän näytti melkein aikuiselta mieheltä. Lynn oli iloinen, että oli saanut Dracon parikseen.

***

He pääsivät vihdoin Suureen saliin saakka, missä Korpinkynnet ja Puuskupuhitkin olivat. Fern ja Roger löysivät tiensä heidän luokseen ja Fern halasi ystäväänsä. ”Ihana hame sinulla!” Fern henkäisi. Lynn virnisti. ”Kiitos. Missä päivänsankari on?” Lynn kysyi. Fern viittoili epämääräisesti korokepöytien luokse. Draco ja Lynn katsoivat sinne. He näkivät Millicentin istuvan Albus Dumbledoren paikalla, leikkivän jonkinlaista kuninkaallista.

”Kai häntä pitää mennä onnittelemaan”, Lynn huokaisi ja he lähtivät Dracon kanssa sinne päin. Millicent katsoi Lynnia kylmästi, mutta otti onnittelut vastaan. Hänen eteensä oli kertynyt aikamoinen kasa lahjoja. Lynn ojensi pienen paketin Millicentille, joka laittoi sen muiden pakettien joukkoon. Dracon paketti oli hiukan isompi ja Millicent säteili pojan suuntaan. Draco ei kuitenkaan jäänyt Millicentin ihailtavaksi, vaan kuljetti Lynnin tanssijoiden joukkoon.

Lynn painautui Dracon turvallista vartaloa vasten ja tunsi pojan vahvan sydämen sykkeen. Draco kietoi käsivartensa hänen lantionsa ympärille ja he keinuivat hitaan musiikin tahdissa. Lynn sulki silmänsä onnellisena. Dracon sylissä oli niin turvallista, ihanaa … Hän ei osannut sanoin kuvailla sitä ihanuuden tunnetta, mikä aina valtasi hänet, kun Draco tuli lähelle.

***

”Mennäänkö haukkaamaan raitista ilmaa?” Draco kysäisi tunnin tanssimisen jälkeen. Lynn nyökkäsi. He poistuivat Suuresta salista ja menivät ulos raittiiseen ulkoilmaan. Tähdet hohtivat taivaalla ja ilma oli hiukan viileää. Lynn värisi ja Draco veti tytön kainaloonsa. ”Minä lämmitän sinua, ettet vilustu”, Draco kuiskutti ja kylmät väreet juoksivat pitkin Lynnin selkää.

He olivat pitkän aikaa vaiti, nauttivat vain toistensa läheisyydestä. Sitten Draco sanoi: ”Minä olen hiukan ajatellut.” Lynn kohotti hiukan päätään ja katsoi Dracoa pohjattoman syvillä silmillään. Dracon ajatukset menivät tyystin sekaisin. ”Niin?” Lynn tiedusteli lempeästi. ”Meitä”, Draco jatkoi. Lynn ei vastannut, hän kuunteli ainoastaan sydän jyskyttäen. ”Minä pidän sinusta todella paljon”, Draco sanoi. Lynn tunsi leijailevansa pilvissä. Hän toivoi, ettei jysähtäisi pian alas …

”Ja tahtoisin alkaa seurustella kanssasi”, Draco pamautti. Nyt se oli sanottu. Hän saattoi hengittää jälleen normaalisti. Mitä Lynn sanoisi? Lähtisi kirkuen pois? Katsoisi häntä kuin kaksipäistä vasikkaa ja nauraisi? ”Voi, Draco! Niin, minäkin tahtoisin alkaa seurustella sinun kanssasi!” Lynn kietoi käsivartensa pojan ympärille ja rutisti tätä. Draco ei kuitenkaan tyytynyt siihen. Hän kohotti Lynnin leukaa, katsoi hetken syvälle hänen silmiinsä ja painoi huulensa tytön huulille.

Kukapa olisi uskonut, että Malfoy rakastui … tuiki tavalliseen Luihuistyttöön … No, ihmeitä tapahtui.