Henkilöt: Harry ja Ginny
Genre: Romance
Paring: Harry ja Ginny
Summary: Ginny itkee Dracoa, joka jätti hänet ja Harry lohduttaa. Yhtäkkiä he löytävät toisensa toistensa sylistä. Mitä siitä seuraa?
Laulu: Jessica Simpson; There you were. Ainoa kpl mitä pystyn kyseiseltä laulajattarelta kuuntelemaan Laulaa biisin Marc Anthonyn kanssa.



Ginny Weasley asteli hiljaa Tylypahkan käytävää pitkin Rohkelikkotornia kohti. Heillä oli joululoma ja Ginnyn olisi pitänyt olla onnellinen, mutta hän ei ollut. Kyyneleet sen sijaan valuivat solkenaan pitkin hänen sieviä kasvoja eikä hän saanut itkuaan tyrehtymään. Draco, jota hän oli kuvitellut rakastavansa olikin jättänyt hänet. Karkealla tavalla. Poika oli sanonut rakastavansa jotakuta toista, ettei hän, Ginny, merkinnyt tälle yhtään mitään. Ei ollut koskaan merkinnytkään. Se oli sattunut. Ginnysta oli tuntunut kuin kylmä käsi olisi puristanut hänen sydäntään, sillä hetkellä, kun Draco oli sanonut tuon kaiken. Eikä poika ollut tajunnut satuttavansa Ginnya sanoillaan. Ilmeisesti vanha Draco oli palannut eikä tunteille annettu sijaa.

I was counting down the minutes
I was wishin' on the stars
I was prayin' for a sign
And tryin' to beat the odds
I was dreamin' of you
From before I saw your face
And there you were
Waitin' for that day
Then you reached through the hurricane
When you baby you called my name

Ginny huokaisi hiljaa ja pyyhkäisi kasvojaan. Onneksi Rohkelikkojen makuusali olisi tyhjä, ainoastaan Harry ja hän olivat jääneet kouluun. Ronkin oli lähtenyt kotiin, sillä poika oli monena vuotena jäänyt Tylypahkaan. Ginny oli tahtonut jäädä kouluun Dracon takia. Hän oli kuvitellut, miten he voisivat viettää aikaansa yhdessä, peuhata lumessa, avata lahjat yhdessä, katsella joulukuusta ja syödä jouluruokaa. Nyt se kaikki oli menetetty.

Ginny kapusi muotokuva-aukosta sisään ja näki Harryn istumassa suurella sohvalla, kirja kädessään. Hän kohotti katseensa kuullessaan hänen tulevan ja rypisti kulmiaan nähdessään Ginnyn itkusta tahrimat posket.
-Mikä hätänä, Ginny? Ei kai Malfoy ole – Harry aloitti myrskyisästi ja nousi seisomaan kirkkaanvihreät silmät salamoiden. Ginny purskahti uudestaan itkuun ja Haryr hätääntyi. Hän asteli Ginnyn luokse, auttoi tytön istumaan sohvalle, vierelleen. Ginny painoi päänsä Harryn olkaa vasten ja nikotteli.

-Draco ei rakastakaan minua, Ginny nyyhkytti. Harry huoahti. Hän ei viitsinyt sanoa, että oli tiennyt sen jo kauan aikaa. Draco ei osannut rakastaa. Ginny ei vain ollut halua uskoa sitä, vaan oli halunnut muuttaa Dracoa. Harry oli kuitenkin epäillyt, että jonakin päivänä Draco satuttaisi Ginnya pahasti. Harryn sisuksissa kuohui. Hän oli tajunnut pitävänsä Ginnysta liikaa, mutta ei ollut voinut näyttää tunteitaan, kun Ginny oli kuulunut toiselle ja vieläpä hänen vihamiehelleen. Nyt Ginny olisi vapaa. Harry silitti hiljaa tytön hiuksia ja yritti saada tunteitaan kuriin. Sitten hän kohotti hitaasti Ginnyn kasvoja ja Ginny katsoi häntä silmät kirkkaina. Harry ei enää voinut estää itseään, vaan painoi huulensa Ginnyn huulille. Ginny maistui suolaiselta.

You broke through the storm
And you turned back the night
Baby you are the fire
Burnin' the midnight sky
And your love
Keeps taking me higher
Just when all hope was gone
Where the hero belongs...
There you were

Ginny voihkaisi tuntiessaan Harryn lämpimät huulet omiaan vasten. Kyyneleet tyrehtyivät ja raskas paino rinnassa alkoi hellittää. Harry piteli häntä suojelevasti itseään vasten ja Ginny tunsi kuin ihmeen kaupalla olevansa turvassa. Miksei hän ollut tajunnut tätä aiemmin? Harrylle hän kuului. Hän sopi tähän hyvin. Harry suuteli häntä kuumasti, Ginnyn iho tuntui olevan kuin tulessa. Hän vastasi Harryn suudelmaan yhtä innokkaasti, kädet harhailivat Harryn hoikalla vartalolla. He olivat vasta 17-vuotiaita, joten heidän täytyi olla todella varovaisia. Ginny ei halunnut tulla nuorena raskaaksi.

Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? Raskaaksi? Ihan kuin hän aikoisi rakastella Harryn kanssa. Miksi ajatus silti tuntui niin uskomattoman hyvältä? Miltäköhän tuntuisi olla Harryn sylissä, tuntea tästä huokuva rakkaus ja kosketella tämän vartaloa.

Hetkeksi aikaa he lopettivat suutelemisen ja katsoivat hengästyneinä toisiaan. Ginnyn nenä oli tukossa itkemisestä ja hän näytti varmaankin kauhealta, mutta Harry ei näyttänyt välittävän. Hän kohotit kättään ja painoi kämmenensä Ginnyn pehmeälle poskelle. Ginny sulki silmänsä.
-Vieläkö sinusta tuntuu pahalta? Harry kuiskasi ja Ginny pudisti päätään.
-Ei. Ihmettelen sitä itsekin. Sinä taisit saada sen aikaan, Ginny katsoi ruskeilla silmillään Harrya ja
painoi huulensa uudelleen Harryn huulille. Harry kietoi kätensä Ginnyn hoikan vartalon ympärille ja puristi tämän itseään vasten. Jos joku tulisi nyt, hän ei tippaakaan välittäisi.

Must have broken into heaven
Just to roll back the clouds
Were you on a mission
Were you seekin' me out
Was I that one in a million
Was I that one sacred kiss
That you couldn't chance
You just couldn't miss
Then you babe you whispered through the silent tears
When you, you swept away all my fears

-Malfoy saa katua nyt syvästi, että päästi sinut käsistään, Harry hymyili ja sipaisi Ginnyn itkusta punaisia kasvoja. Ginny naurahti itkunsekaisella äänellä. Enää hänellä ei kuitenkaan ollut yhtä paha olla kuin hetki sitten. Kaikki oli Harryn ansiota.
-Ehkä hän myöhemmin katuukin, mutta minä en aio palata enää hänen luokseen. Olen tajunnut erään toisen asian, Ginny naurahti. Harry katsoi häntä syvälle silmiin.

-Minkä?

-Kyllä sinä tiedät, Harry. Minä pidän sinusta valtavasti, en vain ehkä tajunnut sitä aiemmin. Tunnuit olevan tavoittamattomissa. En oikein tiennyt mitä tehdä, Ginny huokaisi.
-Shh. Puhutaan siitä myöhemmin, Harry kuiskasi ja he alkoivat jälleen suudella toisiaan.

You broke through the storm
And you turned back the night
Baby you are the fire
Burnin' the midnight sky
And your love
Keeps taking me higher
Just when all hope was gone
Where the hero belongs...
There you were

Harryn kädet hyväilivät Ginnya kaikkialta. Ginnyn vartalo hehkui, hänen rintansa painautuivat vasten Harryn rintaa. Harry riuhtoi Ginnyn paitaa pois, mutta Ginny yritti estellä.

-Ei täällä, Harry. Mennään tyttöjen makuusaliin. Siellä ei ole ketään, Ginny sanoi ja Harry nyökkäsi. Hän auttoi Ginnyn seisomaan ja veti hänet tyttöjen makuusalia kohden. Pian he saapuivat sinne ja Ginnyn sängyn vierelle. Harry veti tytön taas lähelleen ja katsoi häntä tiukasti.
-En tee tätä, jos sinä et halua, Harry sanoi.

-Minä haluan, Ginny vannoi ja niin he suutelivat jälleen. Vaatteet kaikkosivat yksitellen ja pian he jo makasivat alastomina, vartalot hehkuen tulta, Ginnyn aivan liian pienellä vuoteella. Ginnyn punaiset hiukset putoilivat vallattomina heidän ylleen. Harry upotti sormensa niihin ja veti Ginnyn huulia lähemmäs.

He eivät kuulleet edes sateen ropinaa, eivätkä nähneet kuinka ilta alkoi muuttua yöksi, kuinka tuhannet kirkkaat tähdet valaisivat joulumaisemaa. Hanget hohtivat ja pieniä hentoisia lumihiutaleita putoili hiljalleen jo ennestään valkoiseen maailmaan. Aamulla lunta olisi niin paljon, että liikkuminen olisi vaikeaa.

Standin’ in the middle of nowhere
With your arms wide open and you
you were the reason when there was no reason in my life
You’re the reason in my lif]

Pitkän ajan kuluttua he lepäsivät toisiinsa käpertyneinä. Harry kuunteli Ginnyn tasaista hengitystä ja hymyili. Hän oli onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Ron saisi kokea yllätyksen, kun hän tulisi Tylypahkaan joululoman jälkeen ja niin saisi moni muukin. He olisivat yhdessä vielä pitkään. Edes Draco Malfoy ei pystyisi erottamaan heitä. Harry aikoi pitää siitä huolen.

You broke through the storm
And you turned back the night
Baby you are the fire
Burnin' the midnight sky
And your love
Keeps taking me higher
Just when all hope was gone
Where the hero belongs...
There you were

Aamulla he heräsivät samoihin aikoihin ja tuijottivat hetken toisiaan. Ginny nousi hiukset pörrössä, ruskeat silmät kirkkaina ja posket punaisina. Hän näytti viehättävämmältä kuin koskaan ennen. Harry nousi kyynärpäidensä varaan ja katseli tutkivana Ginnya.

-Kadutko sinä sitä? Harry kysyi hiljaa. Ginny pudisti päätään ja käänsi katseensa Harryn silmiin.
-En. Kadutko sinä? Hän kysyi ja Harry pudisti päätään. Hän tarttui Ginnya kädestä ja veti tytön itseään vasten. Ginny tuntui niin pehmeältä hänen sylissään. Hän ei halunnut vielä palata kylmään todellisuuteen, vaan maata hetken Ginny lähellään.

Like the light in the eye of the storm
Tellin’ me not to cry anymore
There you were
Where I watched my whole world fall apart
Shinin’ through like an angel from afar
Oh, like an angel

-Kestätkö sinä kohdata Malfoyn? Harry kysyi, kun he astelivat Suurta salia kohden. Ginny veti syvään henkeä ja tarttui Harrya kädestä.
-Sinun vierelläsi. Jos tuet minua, Ginny pyysi ja Harry puristi hänen kättään rohkaisevasti. Draco istuikin Crabben ja Goylen kanssa Luihuisten pöydässä, missä heidän lisäksi istui pari muutakin oppilasta. Draco vilkaisi heitä kohti ja jäi hölmistyneenä tuijottamaan heidän yhteen liitettyjä käsiään. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, katseli heitä vain halveksivasti.
-Alku meni hyvin, Harry mutisi ja Ginny naurahti levottomasti.

He söivät aamiaisensa ja jäivät sitten juttelemaan yhdessä saliin. Heillä ei ollut mihinkään kiire. Sitten Draco asteli heidän pöytää kohti, halveksiva ilme koleanharmaissa silmissään.
-Toisen sylistä toisen luo. Etkö kestä olla hetkeäkään yksin, Weasley? Draco kysyi inhoavasti. Ginny puristi Harryn kättä melkein liian kipeästi, mutta kohtasi urheasti Dracon katseen.
-Tajusin eilen illalla jotain, Malfoy. En ole tippaakaan rakastanut sinua, olen rakastanut jotakuta toista, Harrya, Ginny sanoi. Draco naurahti.

-Juupa juu. Et sinä vielä niin eilen sanonut, vaan anelit minua jäämään luoksesi. Ihan miten vaan. Te sovittekin niin täydellisesi yhteen. Kuuluisa Harry Potter ja pikkuinen Ginny- parka. Kukaan ei voi rakastaa sinua kuin säälistä, Weasley, Draco sanoi julmasti. Harry huomasi kuinka Ginnyn poskille alkoivat valua äänettömät kyyneleet. Harry kimpaantui ja hyökkäsi Malfoyn kimppuun. He kaatuivat lattialle ja kieriskelivät pöytien seassa.

-Lopettakaa! Ginny huusi.
-Hyvä, Draco! LYÖ SITÄ! HAKKAA SILTÄ PÄÄ IRTI! Crabbe karjui kannustuksia. Ginnyn jäinen mulkaisu sai pojan vaikenemaan. Onneksi Dumbledore saapui paikalle.
-NYT RIITTÄÄ! hän ärjäisi ja Harry ja Draco kömpivät molemmat pystyyn. Kummankin huulesta valui verta. He mulkoilivat toisiaan.
-Mitä täällä tapahtuu? Dumbledore kysyi. Harry ja Draco alkoivat kumpikin selittää, mutta Dumledore nosti kätensä pystyyn ja molemmat vaikenivat.
-Rehtori-kiltti, anna minun selittää, Ginny pyysi ja nieleskeli hetken. Dracon sanat olivat satuttaneet.
-Draco tuli haukkumaan minua ja Harry suuttui. Hän vain puolusti minua. Älä rankaise häntä, Ginny katsoi rehtoria rukoilevasti. Mies huokaisi.
-En rankaise kumpaakaan. Mutta yrittäkää elää sovussa, edes joulun ajan, Dumbelode katsoi heitä ja meni sitten opettajan pöydän luokse. Harry ja Draco katsoivat toisiaan inhon vallassa, sitten Harry tarttui Ginnya kädestä ja johdatti Rohkelikkotorniin.
-Miksi Malfoy on niin ilkeä? Ginny nyyhkytti. Harry veti hänet itseään vasten ja tuuditti hiljaa.
-Älä välitä hänestä. Hän on idiootti. Minä suojelen sinua häneltä, Harry vannoi ja Ginny hymyili, painautuen Harryn lähelle. Sen hän uskoi.


You broke through the storm
And you turned back the night
Baby you are the fire
Burnin' the midnight sky
And your love
Keeps taking me higher
Just when all hope was gone
Where the hero belongs...
There you were

Loppu