Pakolliset sanat:

Oliver Wood
Taikasauva
Lentävä auto
Rottia
Draco Malfoy

Pakolliset lauseet:

"Missä palaa?"
"Oletko sinä aave?"
"Pidä kiinni!"
"Rakastatko minua?"

Sanat, joita ei saa mainita:

Kirja
kesä
sammakko
tyhmä

Kiitokset Kuunvarjolle, joka antoi minulle tämän haasteen.

Genre: Romance
Paring: Herm/R ja H/G
Aika: Harry ja kumppanit ovat aloittamassa kesäloman jälkeen kuudennen luokan
Summary: Hermione, Ron, Ginny ja Harry ovat lomailemassa Hermionen perheen mökillä Skotlannissa. Talo on monta sataa vuotta vanha. Sitten Hermione löytää sormuksen, jossa on piileviä voimia. He eivät kuitenkaan tiedä, että sormus kuului kerran noidalle, joka piilotti sormuksen samoihin aikoihin, kun yritti tuhota velhoa, joka halusi sen itselleen. Nyt velho palaa ja haluaa takaisin itselleen sen, mitä yritti satoja vuosia aiemmin. Sormus on herännyt eloon.




Hermione Granger paiskautui ulos takasta. Hän oli yltäpäätä noessa ja kasvot olivat likaisemmat kuin koskaan. Joku ojensi hänelle kätensä ja Hermione katsahti ylöspäin ja hymyili nähdessään Ronin tuikkivat silmät. Hän tarttui pojan ojennettuun käteen ja punnersi itsensä seisomaan. Harry ja Ginny olivat jo paikalla ja katselivat ympärilleen kotoisassa olohuoneessa.

He olivat saaneet päähänsä lähteä koko porukalla Hermionen vanhempien omistamalle mökille Skotlannin perukoille. Hermionen vanhemmat olivat perineet mökin eräältä vanhalta naiselta, joka ei ollut enää tahtonut pitää mökkiä itsellään, koska hänellä ei ollut enää voimia käydä siellä. Nainen oli ollut eräs Hermionen äidin ystävä lapsuudessa, vaikka olikin ollut tätä monta vuotta vanhempi.

Hermione asteli ikkunaan. Jylhät kallioseinämät kohosivat heidän edessään ja karu maisema sai Hermionen värisemään kiihkosta. Paikka oli aivan uskomattoman upea ja hän oli hyvillään, että äiti oli ottanut mökin vastaan. Hän oli nyt ensimmäistä kertaa täällä. Kaukana siinsi järvi, joka oli tyyni kuin peili ja todella kirkas. Aurinko paistoi ja lintujen sirkutus kantautui sisään avoimesta ikkunasta. Hermione huokaisi ja hymyili. Tällaisessa paikassa olisi ihanaa asua.

-Missä me nukumme? Ron kysäisi hänen takaansa. Hermione pyörähti ympäri ja törmäsi Ronin rintaa vasten. Hän kohotti katseensa ylös Ronin ruskeisiin silmiin. Poika hymyili. Hermione oli huomannut kuinka poika oli muuttunut viimeisten vuosien aikana. Pituuden lisäksi pojalle olivat alkaneet kehittyä lihakset. Vanhat koulukaavut olivat jääneet liian lyhyiksi ja tiukoiksi, joten hänelle oltiin jouduttu ostamaan uudet. Poika oli edelleen pisamainen ja punatukkainen, mutta se vain lisäsi hänestä huokuvaa charmia. Hermione oli tajunnut pitävänsä Ronista jo pitkän aikaa.

-Mitä sinä tuijotat? Onko nenässäni jotain? Ron hieraisi nenänpäätään ja Hermione karahti punaiseksi kasvoiltaan.
-E-ei. Minä vain muuten – äh, anna olla. Niin, me nukumme yläkerrassa, Hermione sanoi. Hän johdatti muut yläkertaan, missä oli kolme huonetta, jotka olivat aika pieniä.
-Jos Ginny ja minä nukumme tuolla ja te tuossa viereisessä? Hermione ehdotti ja pojille se sopi. Ginny ja Hermione menivät huoneeseen, missä oli kaksi sänkyä, hylly ja pöytä, jonka päällä ei ollut kuin pieni maljakko, missä oli lakastuneita kukkia. Ikkunasta näki suoraan järvelle ja Hermione näki kaukana soutuveneen, missä yksinäinen kalastaja istuskeli sombrero päässään.

-Oli todella kiva, että sain tulla mukaan. Täällä on aivan mahdottoman kaunista, Ginny henkäisi ja kurkotti ikkunasta pihamaalle. Hermione hymyili ja purkasi laukkuaan.
-En olisi halunnut tulla tänne yksistäni. Täällä olisi ollut ehkä hiukan liian pelottavaa, Hermione naurahti ja Ginny virnisti, sitoen punaisia hiuksiaan poninhännälle niskaan.
-Eikä Harrynkaan tarvinnut olla koko lomaa niiden kammottavien Dursleyden luona. Minä en voisi asua siellä hetkeäkään. Minusta Harry on tavattoman urhea, Ginny huokaisi. Hermione pyöräytti silmiään naureskellen.
-No, onhan sekin jonkinlaista urheutta, jos voi sietää omia sukulaisiaan.

-Herm! Ginny! Mennään uimaan! Harry huuteli alhaalta. Tytöt vilkaisivat innostuneina toisiaan.
-Me puemme uimapuvut ensin! Hermione huusi vastaukseksi, ja he alkoivat nopeasti vetää uimapukuja ylleen.
-Ostitko sinäkin bikinit? Ginny tuijotti ällistyneinä mustia bikinejä Hermionen päällä. Ne istuivat todella hyvin hänen hoikalla vartalollaan. Yleensä hän käytti koulussakin vain kaapua, joten muodot hukkuivat asusteen alle. Hermione nyökkäsi, punehtuen hiukan.
-Ajattelin tällä kertaa sortua niihin. En ole enää mikään pikkutyttö, Ginny, Hermione tokaisi ja Ginny virnisti iloisesti.
-Nyt me hurmaamme Ronin ja Harryn. Tule, Ginny sanoi. Hänellä itsellään oli punaiset, pienet bikinit, jotka jättivät tuskin mitään arvailujen varaan. Niin Ginnyn tapaista.

Pojat tuijottivat heitä suu auki, kun he laskeutuivat alakertaan.
-Keitä te olette ja mitä te olette tehneet Hermionelle ja Ginnylle? Ron älähti. Hermione ja Ginny nauroivat.
-Emmekö olekin hyvännäköisiä? Ginny kysyi silmät tuikkien ja vilkuili Harryn suuntaan, joka yritti saada puhekykynsä takaisin. Poika nielaisi.
-Todella. Onneksi täällä ei ole muita poikia. Tulkaa, Harry sanoi, nappasi pyyhkeen sohvalta ja niinpä he menivät rantaan.

-Onneksi Draco Malfoy ei ole täällä, Ron huokaisi. Harry virnisti.
-Mikä sinut sai ajattelemaan Malfoyta?
-En tiedä, Ron huokaisi ja kohotti katseensa järvelle, missä Hermione ja Ginny olivat uimassa.
-Hermione on jotenkin muuttunut, Ron tokaisi mietteliäänä. Harry kohotti kulmiaan.
-Ehkä hänestä on vain tulossa nuori nainen, Harry vastasi filosofisesti. Ron nauroi.
-Olen kyllä huomannut, Ron huokaisi ja tuijotti järvelle, missä Hermione ja Ginny temmelsivät. Sillä kertaa he eivät tunteneet itseään aikuisiksi naisiksi.

-Mahtavaa, että sinusta tuli huispauskapteeni, Harry, Ron tokaisi yhtäkkiä. Harry raotti silmiään ja katsoi hölmistyneenä Ronia.
-Kylläpäs sinä ajattelet tänään kummia, Harry mutisi ja ummisti silmänsä uudelleen. Oliver Wood oli tahtonut hänestä Rohkelikkojen kapteenin eikä kenelläkään rohkelikon jäsenistä ollut ollut mitään sitä vastaan. Harryn harmiksi, myös Malfoysta oli tullut kapteeni Luihuisten joukkueessa samana vuonna. Ihan kuin hän ei koskaan pääsisi eroon Malfoysta.

Illalla Hermione, Ron, Ginny ja Harry istuskelivat takan lämmössä ja pelasivat räjähtävää näpäystä. Ulkona aurinko oli jo laskemassa ja se värjäsi taivaanrannan hehkuvan punaiseksi. Puiden havina kantautui avoimesta ikkunasta ja kukkien tuoksu tulvi huoneeseen. He olivat yöpukusillaan ja popsivat Ronin äidin tekemiä kurpitsaleivoksia, noidankattilakakkuja ja Bertie Bottin joka maun rakeita.

-Haa, minä voitin! Ginny kiljahti.
-Eikä! Sinä huijasit, Ron vastusteli. Ginny nauroi.
-Alistu tappioosi, Ron.
-Miten olisi erä shakkia? Ron ehdotti viattomasti. Hän päihitti melkein kenet tahansa shakin peluussa. Ginny pudisti päätään ja virnisti.
-Ei, en halua hyvän onneni kääntyvän, Ginny työnsi noidankattilakakun suuhunsa.
-Minä voin pelata, Hermione lupautui ja he laskeutuivat lattialle pelaamaan.

-Hyvää yötä, Hermione sanoi, ja Ginny ja hän menivät omalle puolelleen nukkumaan. Hermione ei kuitenkaan saanut heti unta. Hän hymyili pimeässä, ajatellen heidän reissuaan. Oli ollut hyvä idea lähteä tänne Harryn, Ronin ja Ginnyn kanssa. Heillä oli yhdessä hauskaa eikä hänen tarvinnut viettää lomaa yksin. Hermione käänsi kylkeään ja tuijotti hetken seinää. He olivat kokeneet niin paljon yhdessä poikien kanssa. Hermionea hymyilytti, kun hän muisti kuinka pojat olivat toisena lukuvuotena tulleet kouluun lentävällä autolla ja törmänneet tällipajuun. Se oli tosin pientä, mitä hullutuksia pojat olivat tehneet. Siihen ajatukseen Hermione vihdoin nukahti.

Aamulla hän heräsi siihen, että joku tuuppi häntä hereille. Hermione ponkaisi pöllämystyneenä istumaan ja huudahti: -Missä palaa?
-Ei missään, tohelo. Kello on jo kohta 11.00. Et kai aio nukkua koko päivää? Ron seisoi hänen vuoteen vierellään ja risti käsivarret rinnalleen. Hermione huokaisi ja kömpi pystyyn hiukset sekaisina ja posket yön jäljiltä punottaen. Ronin mielestä hän ei olisi voinut olla kauniimpi. Ron säpsähti ajatuksiaan. Hermione kaunis? No, tietenkin hän oli, mutta ei kai ystävän kuulunut ajatella sellaisia asioita. Ron karahti punaiseksi omia ajatuksiaankin ja huomasi Hermionen vilkaisevan häntä kysyvänä.
-Antaisitko minun edes pukeutua? Hermione kysyi vaivautuneena. Ron nyökkäsi ja poistui huoneesta, laittaen oven kiinni perässään.

Päivällä kukin heistä teki omia juttujaan. Ginny istuskeli kuistilla, ottaen aurinkoa, Harry ja Ron pelasivat shakkia television ääressä, ja Hermione vaelsi talossa, tutkien sitä paremmin. Alhaalla oli kellari, mikä oli miltei tyhjillään. Siellä oli muutamia purnukoita, mutta niissä ei ollut mitään sisällä, paitsi muutama hämähäkki. Huoneen poikki vipelsi muutamia rottia ja Hermione värähti. Sitten yhtäkkiä lattialankku petti hänen allaan. Hermione huudahti pelästyksestä ja horjahti toisen polvensa varaan. Hän yritti kiskoa jalkaansa irti, mutta se tuntui olevan jumissa.
-Hei! Tulkaa auttamaan! Hermione huusi.
-Missä sinä olet? Ron vastasi ja kohta Hermione kuuli poikien tulevan kellaria kohti. Pian ovi aukesi ja he tulivat sisään. –Mitä sinä oikein teet? Ron ihmetteli.
-En mitään. Olen loukussa. Voisitteko auttaa minut ylös? Hermione kysyi ja Ron nyökkäsi. Hän ja Harry tarttuivat hänen molempiin kainaloihinsa ja kiskoivat. Lopulta Hermione pääsi irti.

He kumartuivat lankun ylle. Ginny ei ollut kuullut hänen huutoaan, vaan istui yhä kuistilla eivätkä he huomanneet huutaa häntä tänne. Luukussa oli pimeää, mutta siellä oli aivan selvästi jonkinlainen isompi tila.
-Mitä siellä on? Ron kysyi jännittyneenä.
-Pistä kätesi sinne ja kokeile, Hermione kehotti. Ron tuijotti häntä.
-Mikset itse pistä? Siellä voi olla vaikka hämähäkkejä, Ron värähti. Hermione irvisti.
-Minä kokeilen, Harry tokaisi ja laskeutui polvilleen. Hän työnsi kätensä aukkoon ja tunnusteli jotain. Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat.
-Löysin jotakin, hän huudahti ja Hermione innostui.
-Ota se pois sieltä, hän sanoi ja Harry nosti kätensä ylös. Hänen kämmenellään oli pieni rasia.
-Mitä siinä on? Avaa se, Ron kehotti. Harry vilkaisi kumpaakin ja aukaisi rasian.
-Sormus, hän hämmentyi ja otti sen pois rasiasta.
-Saanko minä katsoa? Hermione kysyi ja Harry ojensi sen hänelle. Hermione tutki sitä lähemmin ja laittoi sen sitten sormeensa. Se oli hyvin kaunis. Vihreä, pieni timantti hohti heitä kohden.
-Anna minäkin katson, Ron pyysi. Hermione yritti ottaa sormusta pois sormestaan, mutta se ei lähtenytkään. Hän kiskoi ja kiskoi, mutta sormus oli ja pysyi sormessa.
-En saa sitä pois, Hermione huohotti kuin juoksun jäljiltä.
-Anna minä kokeilen, Harry sanoi ja tarttui Hermionen sormeen. Hän kiskoi sormusta, mutta se sattui ja vedet kihosivat Hermionen silmiin.
-Ai, sattuu, Hermione veti sormensa pois Harryn otteesta.
-Kummallinen sormus. Ehkä se oli vain liian pieni sinulle, Ron ehdotti. Hermione huoahti.
-Ehkä. Se on kyllä kaunis. Voisin vaikka pitää sitä, Hermione tokaisi ja nousi seisomaan. Hänen jalkaansa sattui hiukan, kun se oli takertunut lankkuun, mutta hän pystyi sentään kävelemään kunnolla.
-Ginny, katso mitä minä löysin, Hermione istahti ystävänsä vierelle ja Ginny aukaisi silmänsä. Hän tuijotti sormusta Hermionen sormessa.
-Vau. Se on upea. Anna minä kokeilen sitä, Ginny innostui. Hermione huokaisi.
-En saa sitä pois sormesta. Olemme kokeilleet vaikka mitä, Hermione tokaisi.
-Onko se liian pieni sinulle? Kummallista. No, saitpa hyvän sormuksen, Ginny nauroi.
-Sitä minäkin ajattelin, Hermione hymyili ja katseli mietteliäänä sormusta, joka edelleen hohti kirkkaana.

-Onko teillä venettä? Harry kysyi seuraavana aamuna. Harry, Ron ja Hermione istuskelivat kuistilla, kun Ginny vielä nukkui. Hermione kohotti kulmiaan.
-Venettä? hän toisti kummissaan.-Mihin sinä sitä tarvitsisit?
-Lähtisin soutelemaan. Voisimme vaikka kalastaa, Harry tokaisi.
-Joo, se olisi mahtavaa. Miten kalastetaan? Ron kysyi sitten. Harry naurahti.
-Minä opetan sinua. Niin, onko teillä?
-En ole varma. Mökkihän ei ole ollut meidän. Käydään tuolla vajassa, Hermione osoitti kivenheiton päässä olevaa vajaa. He nousivat ja astelivat sinne kostean ruohikon poikki. Lehdillä oli vielä aamukastetta. Järvi oli peilityyni, mutta pieni tuulahdus kutitti silloin tällöin heidän kasvojaan. Hermione aukaisi venevajan ja he astuivat sisälle pimeään vajaan.
-Mistä tänne saa valot? Ron haparoi seiniä, muttei löytänyt valokatkaisijaa.
-Ei mistään. Jätetään ovi auki, niin saamme enemmän valoa, Hermione tokaisi.
-Tuolla on vene! Harry innostui ja ryntäsi ison veneen luokse, joka nojasi seinää vasten.
-Missä airot ovat? Hermione kysyi ja kurkki veneen alle.
-Mitä nuo ovat? Ron ihmetteli seinässä roikkuvia airoja.
-Ne ne ovat, Harry huudahti ja nappasi ne Ronin kanssa alas.
-Miten aiot saada veneen rantaan? Hermione ihmetteli. Harry puraisi huultaan.
-Ron auttaa minua, eikö niin? Harry varmisti ja Ron nyökkäsi.

Yhdessä pojat alkoivat Hermionen avustuksella kiskoa venettä rantaa kohti. Se olikin kovaa työtä ja pojat olivat hikisiä, kun vene vihdoinkin oli saatu rantahietikolle. Hermione riisui kengät jalastaan ja tassutteli lämpimällä hiekalla hakemaan airoja, jotka hän kantoi veneeseen. Harry kiinnitti ne paikoilleen.
-Enää puuttuuvat onget, Harry tokaisi. He palasivat takaisin vajaan ja siellä oli kuin olikin kaksi vanhan näköistä onkea.
-Ne kelpaavat. Nyt tarvitsemme vielä matoja. Ron, lähdetään hakemaan niitä, Harry sanoi.
-Matoja? Ron toisti kummissaan, mutta seurasi kuuliaisesti Harrya multakasalle.

Hermione meni sisälle ja kurkisti Ginnyn ja hänen huoneeseen, missä tyttö yhä nukkui. Pitäisikö hänet herättää? Hermione kohautti olkiaan, haki kassista lippalakin suojaamaan päätään, ettei hän saisi auringonpistosta ja meni sitten alas veneen luokse, missä pojat jo odottelivatkin. Harry työnsi veneen vesille ja asettui sitten airoihin, alkoen soutaa eteenpäin.

Vesillä oli rauhallista. Hermione loikoili veneen nokassa ja katseli, kun Harry opetti Ronia kalastamaan.
-Aseta mato näin. Ei, ei se pure sinua, Ron, Harry huoahti, kun Ron irvisti kuin tyttö. Lopulta mato oli saatu koukkuun ja Ron viskasi siiman veteen. Tai aikoi viskata. Koukku takertui kuitenkin Harryn paitaan kiinni ja Ron veti käden suunsa eteen.
-Anteeksi, Harry! hän henkäisi. Harry yritti varovasti irrottaa koukkua ja sai kuin saikin sen irti.
-Yritä nyt heittää se niin, ettet ensin seivästä minua, Harry tokaisi.

-Minulla nykii! Ron huudahti riemuissaan ja nousi seisomaan. Vene keikahti uhkaavasti.
-Ron, istu! Hermione henkäisi. Ron oli kuitenkin niin innoissaan, ettei totellut määräystä, vaan alkoi nostaa kalaa vedestä seisaallaan. Vene vaappui uhkaavasti. Harry yritti nousta ja kiskoa Ronin istumaan, mutta seurauksena oli se, että pojat lensivät yli laidan ja molskahtivat veteen Hermione mukana. Vene keikahti nurin ja Hermione iski päänsä sen reunaan. Hän älähti kivusta ja silmissä sumeni hetkeksi kokonaan.

Harry nousi pintaan ensimmäisenä pärskien. Hän katsahti ympärilleen ja huomasi Hermionen, joka oli kalpea kasvoiltaan ja piteli päätään. Harry ui hänen luokseen.
-Oletko kunnossa? Harry kysyi huolissaan ja Hermione nyökkäsi huultaan purren.
-Missä Ron on? Hermione kysi pelästyneenä, kun poika ei noussut pintaan.
-RON! Harry karjui.
-Ei kai hän hukkunut? Hermione parahti.
-RON! RON! He huusivat yhteen ääneen. Sitten punainen pää nousi pintaan ja nolo Ron katsoi heitä. –Olen pahoillani, että keikautin veneen nurin, Ron mutisi. Hermione syöksähti halaamaan poikaa ja suukotti häntä suulle niin, että Ronin silmät pyörähtivät ällistyksestä ympäri.
-Voi, Ron, minä luulin, että sinä hukuit! Hermione miltei nyyhkytti. Ron taputti tyttöä kömpelösti olkapäälle. –Et sinä minusta niin helposti eroon pääse, Ron tokaisi ja Hermione naurahti itkunsekaisella äänellä.

Harry oli katsellut heitä hymyillen ja sanoi sitten:
-Käännetään tämä vene. Kalastamisen saamme unohtaa. Onget varmaankin upposivat, Harry sanoi. He nostivat veneen ja pojat kapusivat sinne ensin ja auttoivat sitten Hermionen veneeseen. He soutivat takaisin rantaan ja jättivät veneen hiekalle.

Ginnykin oli herännyt, kun he menivät takaisin sisään.
-Missä te oikein olitte? Ginny ihmetteli unisena.
-Soutelemassa, Hermione tokaisi ja Harry kertoi mitä oli tapahtunut.
-Ron, etkö sinä muka tiennyt, ettei veneessä saa seisoa? Ginny katsoi paheksuvasti litimärkää Ronia, joka punastui, muttei sanonut mitään.

Hermione oli kokonaan unohtanut sormuksen, mutta illalla se taas antoi merkkejä olemasta olostaan. Se alkoi nimittäin hohtaa kiivaammin kuin koskaan.
-Mitä se tekee? Ginny tuijotti sitä suu auki ja kohotti kätensä koskeakseen siihen. Yllättäen hän kuitenkin lensi päin seinää ja lyyhistyi sitä vasten tajuttomana.
-Ginny! Harry parkaisi ja ryntäsi tytön luokse. Ron toljotti Hermionea.
-Mitä sinä oikein teit? Ron ihmetteli.
-En mitään! Sormus teki sen! Hermione vakuutti ja he menivät Harryn ja Ginnyn luokse. Ginny alkoi virota hyvin pian, kun Harry oli kantanut tytön sohvalle makaamaan.
-Mi-mitä tapahtui? Ginny änkytti.
-Yritit koskea sormusta ja se sinkosi sinut seinää päin, Hermione kertoi. Ginnny nuolaisi kuivia huuliaan ja kohottautui istumaan Harryn avustuksella. Ginny hymyili Harrylle heikosti.
-Miksi se niin olisi tehnyt?
-En tiedä. Jos se ei olekaan mikään tavallinen sormus, Hermione ehdotti.
-Ei varmasti. Siinä on varmaan jotain pimeää taikuutta. Meidän pitää saada se pois sormestasi, Hermione. Se voi olla vaarallinen, Harry tokaisi.

Illalla Hermione istui yksin huoneessaan ja tuijotti mietteliäänä sormusta. Hän ei muistanut koskaan lukeneensa mitään taikasormuksista, mutta ilmiselvästi tässä oli jotain taikaa. Kenelle se oli kuulunut? Miksi se joku oli piilottanut sormuksen lattialuukun alle?
-Mitä minä teen sinun kanssasi? Hermione huokaisi.
-Tuhoa se, joku kuiskasi. Hermione kohotti nopeasti päätään ja kohtasi läpikuultavan hahmon silmät, joka istui vastapäisellä sängyllä. Hermionen sydän alkoi lyödä nopeasti.
-Oletko sinä aave? Hermione kysyi. Äh, tyhmä kysymys. Tottakai nainen oli aave. Ei hän muuten olisi niin läpikuultava. Naisella oli pitkät hiukset ja suuret silmät. Hän oli pitkä ja laiha.
-Olen. Asuin täällä sata vuotta sitten, nainen sanoi, muttei hymyillyt.
-Miksi sormus pitää tuhota? Hermione ihmetteli. Naisen silmiin syttyi tuskainen katse.
-Se tuo sinulle vain kurjuutta. Se on vaarallinen. Sinun on päästävä siitä eroon ennen kuin joku tulee ja tuhoaa sinut, nainen sanoi kiivaasti. Hermione rypisti kulmiaan.
-Kuka minut tuhoaisi? Kerro minulle – Hermione aloitti. Nainen pudisti päätään ja alkoi haihtua.
-Usko minua. Tuhoa se, nainen toisti ja hävisi kokonaan. Hermione oli mykistynyt. Tuhoa se. Miten? Hermione nousi ja asteli nopeasti alakertaan poikien ja Ginnyn luokse.

-Siis joku aave tuli luoksesi ja kertoi, että sormus pitää tuhota? Harry varmisti, kun Hermione oli kertonut, miten aave ilmestyi hänen huoneeseensa. Hermione nyökkäsi ja yritti kaiken aikaa kiskoa sormusta sormestaan, mutta se ei suostunut lähtemään.
-Mutta miten voimme saada sormuksen tuhottua, jos emme saa sitä pois sormestasi? Ginny ihmetteli. Hermione huoahti ja haroi hiuksiaan turhautuneena.
-Kumpa tietäisinkin, hän mutisi.

Seuraavana päivänä Hermione ja Ron kävelivät ylös kalliolle. Sieltä oli hurjat näkymät alas järvelle ja mökille. He istahtivat kallion reunalle ja heiluttelivat jalkojaan reunalla.
-Täällä on hurjan kaunista, Hermione huokaisi ja pyöritti hajamielisenä sormusta sormessaan.
-Niin on. Olette onnenpekkia, kun saitte tällaisen paikan omaksenne. Voimmeko tulla tänne ensi kesänäkin? Ron halusi tietää. Hermione nyökkäsi, kääntäen katseensa Roniin.
-Se olisi varmasti hauskaa. Uskomatonta, että meillä on enää viimeinen vuosi Tylypahkassa jäljellä, Hermione sanoi haikeasti, katsellen jonnekin kaukaisuuteen. Ron laski kätensä Hermionen kädelle ja Hermione käänsi päätään Ronin suuntaan. Poika tuijotti häntä.
-Mehän pysymme kuitenkin ystävinä eikö? Ron varmisti ja kurottautui lähemmäs Hermionea. Tyttö nielaisi. Ron ei ehtinyt kuitenkaan suudella häntä, sillä samassa joku seisoi heidän takanaan. He pikemminkin aistivat kuin näkivät hänet.

Molemmat kavahtivat erilleen ja ponkaisivat pystyyn. He pyörähtivät ympäri ja näkivät edessään pitkän, mustaan viittaan pukeutuneen miehen, jolla oli olkapäille asti ulottuvat ruskeat hiukset ja silmät, jotka olivat mustat kuin pohjaton kuilu. Mies oli hoikka ja voimakkaan oloinen. Hänen silmissään oli ahnas katse, kun hän tuijotti Hermionen kädessä hohtelevaa sormusta.

-Kuka sinä olet? Hermione kuiskasi pelästyneenä. Hän puristi Ronin kättä melkein liian lujasti.
-Kukako minä olen? Kaikkihan minut tuntevat. Jaa, eikö? Joko minun taruni on haihtunut kuin tuhka tuuleen? Minä olen Quinn Wendelin, mies sanoi ja kohotti katseensa Hermioneen.
-Mitä sinä haluat meistä? Hermione kysyi levottomana.
-Tuon sormuksen, mies tokaisi rauhallisesti. Hermione katsahti kättään.
-Miksi? Hermione tivasi. Quinnin silmistä loisti kärsimättömyys ja hän astui lähemmäksi.
-Älä kysele, typerä tyttö, kun et mistään mitään ymmärrä, mies ärähti. Ron kiivastui.
-Hei, sinä haukuit Hermionea! Ron huudahti vimmoissaan ja kiskaisi taikasauvansa taskustaan. Quinn kavahti taaksepäin, mutta hymyili sitten pirullisesti.
-Et sinä saa käyttää tuota. Olet vielä liian nuori, Quinn tokaisi ja heilautti sitten kättään. Ronin taikasauva lennähti hänen kädestään miehen käteen. Ron nielaisi.
-Miten sinä teit tuon ilman taikasauvaa? Ron kuiskasi.
-Minulla on omat konstini. Anna minulle se sormus, Quinn käski. Hermione pudisti päätään.

Sormus pitää tuhota, Hermione ajatteli kiivaasti ja etsi jotain, millä iskeä sormusta.
-Minun pitää tuhota sormus, Hermione suhahti Ronille, joka tuijotti häntä. Sitten poika nyökkäsi.
-Minä teen jotain saadakseni miehen huomion muualle, Ron supatti. Ennen kuin Hermione ehti estää, Ron oli hyökännyt Quinnin kimppuun ärjyen. Hermionen kädet vapisivat, kun hän tarttui suureen kiveen, polvistui ja kohotti käden ilmaan. Sitten hän kuuli huudon. Hän ehti nähdä kuinka Ron putosi kielekkeen yli. – RON! Hermione huusi kauhuissaan. Quinn nousi maasta, otsassa iso mustelma ja huulessa verta. Hermione tuijotti hänen sotaisaa hahmoa kiivastuneena. Tuo kammotus oli tappanut Ronin. Hermione ei odottanut enää, vaan iski kiven sormusta kohden.

Quinn huusi tuskissaan, kun sormus meni säpäleiksi. Quinn alkoi kieppua hullunlailla, sitten kuului pamahdus ja mies oli tiessään. Hermione räpytteli silmiään. Tuhosinko minä hänet? hän ajatteli. Sitten kuului avuton huuto: -Hermione!

-Ron! Hermione ponkaisi seisomaan ja ryntäsi kallion reunalle. Ron roikkui hiukan alempana, jalat ilmassa heiluen. Meteli oli saanut Harryn ja Ginnynkin ryntäämään pihamaalle ja nyt he tuijottivat kauhuissaan Ronia.
-Pidä kiinni! Harry huusi alhaalta. Ron vilkaisi alas.
-Helpommin sanottu kuin tehty, hän huuusi takaisin. Kiviä irtoili ja vieri alas kallion seinämää.
-Hakekaa köyttä! Hermione huusi Harrylle. Pian Harry katosi sisään mökkiin ja palasi kohta vahva köysinippu kädessään. Niinpä Harry kapusi ylös jättäen Ginnyn seisomaan kalpeana alas.

-Koeta kestää, Ron, Hermione mutisi. Sitten Harry jo oli hänen vierellään ja he aukoivat köyden ja heittivät toisen pään Ronille, joka tarttui toisella kädellä köyteen.
-Sido se vartalosi ympärille! Me hinaamme sinut ylös, Hermione huusi ja Ron nosti peukun pystyyn. Pian Harry ja Hermione saivat alkaa vetää Ronia ylöspäin ja kohta poika oli jälleen turvallisella maankamaralla. Hermione rutisti häntä vapisevin käsin.
-Oletko kunnossa? Ron sipaisi Hermionen hiuksia syrjään kalpeilta kasvoilta. Harry jätti heidät hienotunteisesti kahdestaan ja palasi alas Ginnyn luokse.
-Olen. Minä pelästyin ihan kamalasti, kun putosit reunan yli. Ron, minä rakastan sinua, Hermione tunnusti. Ron otti Hermionen kasvot käsiensä väliin.
-Rakastatko minua? Ron oli ällistynyt. Hermione nyökkäsi. Ron naurahti iloisena.
-Niin minäkin sinua. Nyt ei voi oikein sanoa, että tuletko naimisiin kanssani. Olemme liian nuoria, Ron tokaisi ja Hermione nauroi. Sitten hän kohotti kasvonsa Ronin suudeltaviksi. Sormus lojui sirpaleina heidän jalkojensa juurella ja pusikosta lehahti lentoon parvi lintuja. Alhaalla Ginny ja Harry olivat syventyneet halaamaan toisiaan. Hetkeksi tuntui kuin koko maailma lakkaisi olemasta. He unohtivat kaiken paitsi toisensa.

loppu