Osa 4  Matkalle lähtö

Päivällä Hermione lähti käymään pankissa ja nosti tililtään miljoona puntaa, pitkien kyselyjen ja kaavakkeiden täyttämisten jälkeen. Hän tunki rahat reppuunsa ja asteli aurinkoiselle kadulle, missä ihmiset vilisivät hänen ohitseen. Sen jälkeen hän poikkesi vaihtamassa punnat dollareiksi. Vihdoin hän oli valmis ja seisoi hetken aurinkoisella kadulla. Hermione puristi reppua sylissään ja meni kahvilaan, jonne Harryn oli määrä tulla noutamaan hänet.

Kahvilan nurkkapöytään oli mukava istahtaa lepuuttamaan hermojaan ja väsyneitä jalkoja. Hän oli kävellyt paljon tehden erilaisia ostoksia matkaa varten. Oikeastaan hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä Brasilian sademetsään tarvittaisiin mukaan. Amazon oli valtava paikka, sen ilmasto oli paljon erilaisempi kuin Englannin.

Hermione oli tehnyt jonkinlaisia tiedusteluja matkatoimistosta ja tilannut samalla lentoliput. Hänen onnekseen seuraavana päivänä lähtisi lento Brasiliaan ja koneessa oli kaksi vapaata paikkaa, vierekkäin. Hermione oli varannut liput saman tien ja nyt hän istui tyytyväisenä kahvilassa, odottamassa Harrya, siemailemassa kahvia ja syömässä ihanan viileää jäätelöä.

Oli heinäkuun puoliväli ja Lontoossakin oli jopa lämmintä tähän aikaan vuodesta. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, vaikka täksi päiväksi olikin ennustettu sadetta. Hermione tarkkaili ihmisiä, jotka tulivat ja menivät hiukan ahtaassa kahvilassa ja piti visusti silmällä reppuaan, sillä se sisälsi miljoona dollaria. Ei olisi mitenkään kiva juttu hävittää moista summaa – ei varsinkaan, kun hänen tyttärensä henki riippui rahoista.

Hermione puraisi huultaan ja vilkaisi rannekelloaan. Missä ihmeessä Harry viipyi? Mies oli jo nyt tunnin myöhässä. Samassa kahvilan ovi taas avautui ja Harry astelikin sisään, posket helottaen. Hermione ihaili miehen ruskettuneita kasvoja, lihaksikkaita käsivarsia ja hoikkaa vartaloa. Harry oli todellakin muuttunut, hänestä oli kehittynyt melkoinen mies.

Harryn katse kiersi kahvilaa, kunnes pysähtyi Hermioneen. Nainen heilautti kättään ja Harry lähti astelemaan häntä kohti. Hän lysähti Hermionea vastapäätä ja huokaisi, ottaen lasit silmiltään ja pyyhkien silmiään.

”Missä sinä viivyit?” Hermione ihmetteli. Harry asetti lasit takaisin silmilleen.

”Olin Viistokujalla ja törmäsin professori McGarmiwaan. Sinähän tiedät, kuinka utelias McGarmiwa on minun suhteeni. No, nainen kyseli kaikenlaista elämästäni, huispauksesta ja naisista. Tiesin, että olin jo myöhässä, mutta enhän voinut entiselle opettajalleni ärähtää, että minun on nyt mentävä”, Harry naurahti. Hermione pudisteli huvittuneena päätään.

”Et todellakaan”, nainen sanoi. He olivat hetken hiljaa, kunnes Harry päätti tilata itselleen kahvin ja jotain syötävää. Pian hän sai tilauksensa.

”Saitko sinä selvitettyä kaikki?” Harry katsoi häntä kysyvästi ja Hermione nyökkäsi.

”Sain. Ostin kaiken tarvitsemani, joskaan en ole varma, mitä kaikkea sademetsässä tarvitaan. Sitten nostin tililtäni miljoona dollaria, ne ovat tässä”, Hermione kohotti reppuaan. Kävin muuttamassa punnat jo dollareiksikin. Varasin myös meille liput. Lentokone lähtee huomenna kello yhdeksän aamulla”, Hermione kertoi ja ojensi toisen lipuista Harrylle, joka tutki sitä hetken ja tunki sen sitten kassiinsa. Mies nyökkäsi.

”Hienoa. Sait paljon aikaiseksi. Zoe on luonasi ennemmin kuin huomaatkaan”, Harry puristi pöydän alla hänen kättään, joka oli kahvilan lämmöstä huolimatta kylmä. Hermione värähti. Häntä pelotti aivan kamalasti Zoen puolesta. Hänen oma pikkutyttönsä oli jossakin jumalan hylkäämässä paikassa, vieraiden ihmisten armoilla.

***

 

Ilta saapui hyvin nopeasti ja Harry ja Hermione palasivat ajoissa Hermionen asunnolle, jotta ehtisivät laittaa kaiken kuntoon matkaa varten. Hermione pakkasi omat tavaransa isoon matkalaukkuun.

”Ehkä sinun ei pitäisi ottaa noin paljon tavaraa mukaan. Me voimme joutua kulkemaan aika paljon jalan, joten tuon tavaramäärän kantaminen olisi itsemurha”, Harry sanoi. Hermione raapi päätään, mutta päätti sitten vähentää kantamuksia hiukan.

He nukkuivat melko huonon yön, jännittäen kumpikin matkaa paljon. Matka ei ollut mikään huvireissu, vaan vaarallinen. Heidän tehtävänään oli löytää Zoe ja tuoda hänet turvallisesti takaisin Lontooseen.  Miksi ajatus tuntui sillä hetkellä mahdottomalta?

***

 

Ennen kuin Hermione huomasikaan, hän istui jo lentokoneessa matkalla Amazonin sademetsään. Harry istui hänen vieressään. Hermione katseli kiinnostuneena ulos ikkunasta, miten Lontoon lentokenttä jäi pikkuhiljaa kauas taakse, kunnes katosi kokonaan.

He lensivät korkealla pilvimassojen seassa. Hermione yritti nukkua, sillä väsymys painoi silmiä, mutta uni ei tullut. Harry lueskeli jotain lehteä, jonka oli ostanut ennen matkalle lähtöä. Hermione huokaisi ja painoi päänsä vasten viileää lasia. Harryn läheisyys tuntui voimakkaana, hän aisti pienenkin liikahduksen Harryn suunnalta, vaikka yrittikin keskittää ajatuksensa Zoeen. Harryn suudelma tuntui hänen huulillaan, vaikka siitä olikin jo aikaa, kun he olivat suudelleet. Hermionesta kuitenkin tuntui kuin se olisi tapahtunut juuri äsken.

***

Koneen tasainen hyrinä tuuditti hänet hyvin pian uneen kaikesta paineesta huolimatta. Lentomatkakin taittui nopeasti, kun nukkui suurimman osan ajasta.

***

Vihdoin he olivat perillä. Kello läheni melkein yhdeksää ja ulkona oli jo säkkipimeää. Taivas oli tummunut eikä tähtiä ollut näkyvissä. Ihmisiä ei liikkunut ulkona juuri lainkaan. Hermione oli varma, että pian alkaisi sataa vettä.

He saivat matkatavaransa hyvin pian ja vaikeuksitta. Hermione raahasi kassia perässään ja seurasi Harrya, minne ikinä tämä olikin menossa.

”Etsitään jokin yöpymispaikka. Emme pääse kuitenkaan tässä pimennoksessa puusta pitkälle”, Harry sanoi ja Hermione nyökkäsi. He löysivät jonkin ajan kuluttua pienen motellin, jonka neonkeltaiset valot vilkkuivat kutsuvina.

Hermione oli helpottunut, ettei hänen tarvinnut enää kävellä tai istua koneessa. Hän kaipasi kipeästi lämpimän peiton alle – mieluiten Harryn lämpimään syleilyyn, mutta se tuskin oli mahdollista. Harry saattaisi pitää häntä liian tunkeilevana.

He astuivat sisään motelliin. Aula oli viihtyisä ja tiskin takana seisoskeli hymyilevä, tummaihoinen mies, jolla oli pääkallo toisessa korvassa roikkumassa.

”Iltaa!” mies virnisti koko valkoisella hammasrivillään. Harry hymyili.

”Iltaa. Onkohan täällä vapaata huonetta täksi yöksi?” Harry kysyi ja mies nyökkäsi iloisesti.

”Jo vain! Saatte motellin parhaimman huoneen”, mies sanoi ja Harry nyökkäsi. Hän maksoi huoneest ja allekirjoitti pari lappusta ennen kuin he menivät Hermionen kanssa yläkertaan, motellin parhaaseen huoneeseen.

Huone oli ihmeen siisti, vaikka jostain syystä Hermione oli odottanut kaatopaikalta vaikuttavaa kämppää. Ehkä se johtui hänen lukemistaan kirjoista, joissa yleensä pari joutui kammottavaan huoneeseen, missä kuhisi hämähäkkejä ja torakoita.

Varmuuden vuoksi Hermione asteli muina naisina kylpyhuoneeseen ja tarkisti, ettei siellä majoillut isoja ötököitä. Tultuaan siihen tulokseen, että kylpyhuone oli tarpeeksi turvallinen, Hermione päätti mennä suoraa päätä suihkuun rentoutumaan.

Harry meni jääkaapille katsomaan, olisiko siellä jotain syötävää. Hänellä oli kiljuva nälkä, sillä lentokoneen ruoka oli ollut melko pahaa. Jääkaapista löytyi sentään jotakin ja hän söi hyvällä ruokahalulla.

Hän yritti kovasti olla kuulematta suihkusta kantautuvaa veden kohinaa ja kuvittelematta sitä eroottista näkyä, mitä veden kohina hänessä aiheutti. Hän sulki silmänsä, mutta kuva Hermionesta alastomana, vesipisaroiden täyttämänä, ei kaikonnut.

Harry irvisti ja kumosi juoman suoraan kurkkuunsa. Sitten hän meni parivuoteen luokse, katseli sitä hetken ja alkoi sitten vaihtaa yöboksereita jalkaansa.

***

Hermione sulki vesihanan ja astui pois suihkukopista, kietoen pyyhettä vartalonsa peitoksi. Hän asteli peilin luokse, pesi hampaansa ja kuivasi hiuksiaan. Hän aukaisi oven ja huomasi Harryn jo kavunneen sänkyyn. Harryn katse viipyi hänessä liiankin pitkään ja Hermione pidätti hengitystään. Hän uskalsi tuskin liikahtaa. Pyyhe ei ollut kovin suuri ja se peitti juuri ja juuri kaiken, minkä hän halusikin.

Vihdoin Harry käänsi katseensa sivuun ja Hermione saattoi taas hengittää vapaammin. Hän asteli jalat hiukan horjuen kassille, penkoi sitä hetken, nappasi yöpaitansa ja kipitti takaisin kylpyhuoneeseen vaihtamaan sen ylleen.

***

 

Aamu valkeni aurinkoisena. Taivaalla ajelehti muutama hassu pilvenhattara, mutta muuten taivaankansi oli hehkuvan sininen. Aurinko porotti korkealta yläpuolelta ja hellelukema oli kohonnut huimiin lukemiin.

Hermione vaihtoi ylleen farkkushortsit ja valkoisen topin, harjasi hiuksensa ja astui sitten ulos kylpyhuoneesta. Harry oli pakannut jo omat tavaransa. Hermione oli tehnyt sen jo aikaisemmin aamulla. Hän oli tosin nukkunut erinomaisen yön, sen verran väsynyt hän oli matkan jälkeen ollut.

”Joko lähdetään?” Harry kysyi ja katsahti häneen. Hermione veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Ehkä hän pian saisi tyttärensä takaisin?

***

Amazonin sademetsä ei sijainnut pitkän matkan päässä. Sinne oli vajaa kolme mailia matkaa, jonka he taittoivat jalan. Hiki virtasi pitkin Hermionen selkää, kun he pääsivät sademetsän laitaan. Hän tuskin huomasi sitä, sillä vatsanpohjassa kuhisi kasa perhosia. Hän ei ollut koskaan ollut sademetsässä, lukenut vain juttuja vaarallisista pedoista, joita siellä kuhisi aivan tarpeeksi. Amazon oli maailman laajin sademetsä ja siellä oli varmasti, jos minkälaisia petoeläimiä, joita Hermione ei tahtonut kohdata silmästä silmään – edes Harryn kanssa.

”Mennäänkö?” Harry katsoi häntä ja ojensi kätensä, hymyillen lempeästi, rohkaisevasti. Hermione veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Hän tarttui Harrya kädestä ja yhdessä he lähtivät kohtaamaan sademetsän pedot – ja pelastamaan hänen tytärtään.