Osa 3    Uhkauskirje

Hermione katseli Ronia vaivihkaa. Hän ei olisi saanut tuijottaa miestä, sillä Ron oli naimisissa ja suloisen pikkupojan onnellinen isä. Entäpä jos Ron olisikin Zoen isä? Ajatus tuntui niin hyvältä, että Hermionen teki mieli purskahtaa itkuun pelkästä ajatuksesta. Miksi hän edes ajatteli moista, kun hänellä oli Harrykin. Tai ei varsinaisesti ollut, mutta ainakin he olivat taas hyviä ystäviä. Mutta Hermione kaipasi jotain muutakin.

Ron tuntui aistivan Hermionen katseen, sillä mies käänsi katseensa häneen. Hermionen sydän hypähti kurkkuun. Hän laski nopeasti katseensa sylissään lepääviin käsiinsä ja koetti olla tuntematta outoa kaipuuta sisimmässään. Hän oli menettänyt niin paljon, kun oli jättänyt Ronin.

Kelly ja hänen vanhempansa saapuivat piakkoin ja he ilahtuivat nähdessään, että he olivat saaneet vieraita. Ron esitteli Hermionen ja Harryn vaimolleen ja tämän vanhemmille. Hermione silmäili Kellyn hoikkaa olemusta. Kellylla oli pitkät, suorat, vaaleat hiukset, pitkät, hoikat sääret ja hänellä oli hoikka, urheilullinen vartalo, jota hän selvästi piti kunnossa. Hermione laski katseensa. Ron oli totisesti osannut valita kauniin naisen itselleen.

Hiljaisuus vallitsi alkukohteliaisuuksien jälkeen painostavana heidän välillään. Vihdoin Kellyn äiti Mary alkoi hössöttää ruuan kanssa ja päätti tehdä kaikille kunnon sapuskat ennen kuin he lähtisivät kotiin. Hermionen ja Harryn ei siis auttanut muu kuin jäädä syömään.

***

Illalla Harry ja Hermione ajoivat Hermionen luokse hiukan vaitonaisissa merkeissä. Harry oli pistänyt merkille Hermionen alakuloisuuden. Hermione oli tuijotellut ulos auton ikkunasta, sillä välin, kun hän oli ajanut hiljaisia katuja pitkin.

”Onko kaikki hyvin?” Harry kysyi. Sade rummutti tuulilasia vasten. Uhkaavat pilvet kerääntyivät taivaalle ja maisema oli synkkä.

”On, tietenkin”, Hermione vilkaisi häneen ja koetti hymyillä. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Kaikki tuntui menevän päin mäntyä. Zoen kidnappaus ja nyt Ron. Ron oli käyttäytynyt ihanasti, mutta Hermione oli tuntenut olevansa pirun mustasukkainen. Nyt hän tiesi, miltä Ronista oli täytynyt tuntua silloin, kun hän ja Peter olivat menneet naimisiin.

Vihdoin he ajoivat pihaan. Maa oli sateesta märkä ja hiukan liukas. He astelivat kuistille ja Hermione kaivoi avaimen taskustaan. Hän aukaisi oven ja astui vahingossa kirjeen päälle, joka oli tipautettu postiluukusta. Outoa, kuka lähetti tähän aikaan hänelle kirjeen ja postiluukusta?

Hermione nosti kirjeen ja silmäili sitä. Siinä luki vain hänen etunimensä. Ei mitään muuta. Harry kurkisti hänen olkansa yli ja rypisti kulmiaan kirjeen nähdessään.

”Keneltä se on?” Harry kysyi. Hermione kohautti olkiaan. Hän ei tunnistanut koneella kirjoitettua käsialaa. Kädet hiukan vapisten Hermione avasi kirjeen. Harry siirtyi hiukan sivuun ja antoi Hermionen lukea kirje ensin. Yhtäkkiä hän huomasi, miten Hermione valahti kalpeaksi kasvoiltaan. Kirje putosi hänen hervottomista käsistään ja lähti leijailemaan kohti lattiaa. Harry pelkäsi Hermionen pyörtyvän, joten hän kiirehti naisen luokse ja tarttui häntä lujasti käsivarresta.

”Mikä hätänä? Mitä siellä luki?” Harry tivasi. Hermione nielaisi.

”Katso itse”, Hermione kuiskasi. Harry poimi kirjeen lattialta ja taitteli sen auki. Hän alkoi lukea ääneen koneella kirjoitettua viestiä.

Rouva Granger,

ellette toimita miljoonaa dollaria viimeistään kahden viikon päästä Amazonin sademetsään, Morhai – nimiselle heimolle, teidän tyttärenne kuolee. Olkaa nopeita. Älkääkä kutsuko poliisia tai tyttärrenne kuolee varmasti. Tulkaa heimon luokse perjantaina, auringon laskiessa.

Ystävänne

Harry rypisti kulmiaan. Kuka ystävä muka tällaista sontaa kirjoittaisi? Harry vilkaisi Hermioneen, joka tuijotti mitään näkemättä eteensä.

”Mitä järkeä on lähteä Amazonin sademetsään? Sehän on toisella puolella maata!” Harry älähti. Hermione kietoi kätensä itsensä ympärille ja halasi itseään.

”En tiedä. Mutta teen mitä vain saadakseni Zoen takaisin. Minun pitää vain muuttaa miljoona puntaa miljoonaksi dollariksi”, Hermione nuolaisi rutikuivia huuliaan.

”Mutta eihän sinulla ole semmoista summaa”, Harry ällistyi. Hermione kohtasi hänen katseensa.

”Mieheni oli – rikas”, Hermione sanoi hitaasti. Harry vaikeni yllättyneenä. Ei hän kuitenkaan ollut tiennyt, että Hermionen mies oli ollut noin rikas. Aika vaikuttavaa.

”Minun on toimittava, kuten kirjeessä sanotaan. Heti huomenna menen nostamaan tililtäni miljoona puntaa”, Hermione päätti. Harry aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla.

”Et voi tehdä sitä! Mikään pankki ei anna sinun nostaa semmoista rahasummaa ellet kerro heille painavaa syytä”, Harry sanoi. Hermione mulkaisi Harryyn.

”Kyllä he antavat. Minä keksin jotain. Sitten lähden Amazonin sademetsään”, Hermione sanoi.

”Minä tulen mukaan”, Harry sanoi nopeasti. Hermione käänsi hitaasti katseensa mieheen, joka seisoi hänen lähellään tuoden turvaa, lämpöä ja lohtua, asioita, joita Hermione kipeästi kaipasi. Hän nyyhkäisi.

”Tuletko todella?” Hermione kuiskasi. Kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen poskiaan. Päivä oli ollut liian rasittava. Hän oli ihan uuvuksissa.

Harry vain nyökkäsi, hymyili lempeästi ja painoi Hermionen itseään vasten. Hän tuuditteli Hermionea sylissään ja silitteli tämän hiuksia. Hermionen vartalo tuntui lämpimältä ja kutsuvalta hänen omaansa vasten. Mitään yhtä ihanaa Harry ei ollut pitkään aikaan tuntenut. Yllättäen hänen teki mielensä suudella Hermionea.

Hän kohotti lempeästi Hermionen päätä, pidellen kättään naisen leualla. Hermione katseli häntä sumeisin silmin. Sitten Harryn huulet lähestyivät Hermionen pehmeitä, täyteläisiä huulia. Hermione yllättyi, miten varovaisesti ja hellästi Harry suuteli. Ja miten hyvin hän teki sen.

Hermione kietoi vaistomaisesti kätensä Harryn kaulan ympärille. Hänen vartalonsa painui Harryn vartaloa vasten. Se sopi siihen täydellisesti. Harrysta huokui voimaa ja turvallisuutta. Hän ei olisi koskaan halunnut irrottautua miehen lämpimästä syleilystä.

Kaikki loppui kuitenkin liian pian. Harry irrottautui ja astahti hiukan taaksepäin, hymyillen yhä. Hän sipaisi kyyneleet pois Hermionen poskelta.

”Kaikki sujuu hyvin ja saat Zoen vielä takaisin. Usko minua”, Harry sanoi painokkaasti ja Hermionen oli pakko uskoa. Hän rykäisi hämillisenä.

”Jäätkö sinä yöksi?” Hermione kysyi levottomana. Hän ei halunnut nukkua yksin pimeässä talossa. Ties vaikka Zoen kidnappaaja tulisikin tappamaan hänet. Harry tarttui häntä kädestä ja johdatti keitiiöön. Hän sytytteli matkalla valoja.

”Totta kai. En jättäisi sinua nyt mistään hinnasta yksin”, Harry sanoi. Hermione hymyili hiukan. Hän aikoi keittää heille kahvia, mutta Harry painoikin naisen istumaan pöydän ääressä olevalle tuolille.

”Nyt istut rauhassa ja minä keitän meille teetä. Kahvi vain valvottaa sinua”, Harry päätti. Hermione puhkesi iloiseen hymyyn.

”Mitä minä tekisinkään ilman sinua”, Hermione kummasteli. Harry sipaisi tummia hiuksiaan ja hymyili niin valloittavasti, että Hermionen sydän heitti kuperkeikkaa.

”Et mitään”, Harry nyökytteli päätään. Hermione nauroi ja Harry oli hyvillään, että oli saanut hänet taas hyvälle tuulelle. Hetkeksi aikaa Hermione jopa unohti uhkauskirjeen, kun sai jutella Harryn kanssa.

***

Yöllä kaikki palautui kuitenkin hänen mieleensä. Hän tuijotteli valkoiseksi maalattua kattoa ja mietti, missä Zoe mahtoi olla, ja oliko tämä edes kunnossa. Hän kuunteli yön ääniä. Muutama auto hurahti silloin tällöin ohi, mutta muuten oli melko hiljaista. Kello tikitti aavemaisesti keittiössä ja Harry hengitti tasaiseen tahtiin viereisellä sängyllä.

Hermione oli antanut miehen nukkua Peterin paikalla. Se puoli sängystä oli aina ammottanut tyhjyyttään, joten nyt Hermionesta oli ihanaa, kun joku vihdoinkin nukkui siinä. Vaikkei se joku ollutkaan Peter.

Hermione käänsi kylkeään ja tuijotti Harryn vartalon ääriviivoja. Hän muisti heidän suudelmansa, jonka he olivat illalla vaihtaneet. Se oli johtunut pelkästään ahdistuksesta. Hermione ei tiennyt, mikä häneen oli mennyt. Paniikki. Ahdistus. Suru.

Hermione ummisti silmänsä. Harry oli aloittanut suudelman, joten mikä Harryyn oli mennyt? Ehkä tämä oli halunnut vain kääntää hänen ajatuksensa muualle.

Hermione huokaisi hiljaa. Zoen löytäminen oli nyt tämän hetken pääasia. Millään muulla ei ollut väliä  Hän halusi tyttärensä hengissä ja ehjänä takaisin. Mitä pikemmin. Se oli hänen viimeinen ajatuksensa ennen kuin hän nukahti katkonaiseen uneen, joka oli täynnä piinaavia painajaisia.

***

Aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Taivas hehkui kirkkaansinisenä. Harry heräsi ensimmäisenä. Hän haki aamulehden ulkoa, keitti kahvin ja teki pari voileipää. Kello oli tuskin seitsemääkään. Hän ei ollut nukkunut hyvin, sillä Hermione oli pitänyt häntä hereillä.

Nainen oli ollut hänen ajatuksissaan kaiken aikaa. Hän tunsi vieläkin Hermionen pehmeän kosketuksen ja lämpöisen suudelman huulillaan. Miten hän koskaan topuisi siitä? Miksi hän oli mennyt tekemään niin?

Harry haroi jo ennestään sotkuisia hiuksiaan ja karkotti Hermionen hetkeksi mielestään. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä pian Hermione astelikin keittiöön pelkkä silkkinen yöpaita yllään. Harry pudotti kahvikupin järkyttyneenä kädestään. Kuumaa kahvia roiskui hiukan hänen jaloilleen. Hän kavahti taaksepäin, muttei saanut silmiään irti Hermionen vartalon kaarista, jotka selvästi erottuivat paidan alta.

Hermione kauhistui, kun Harryn muki lensi lattialle. Hän kiirehti miehen luokse, joka yhä tuijotti häntä kuin ei olisi naista ennen nähnytkään.

”Voi, Harry! Oletko kunnossa?” Hermione kyseli, istutti Harryn tuolille ja alkoi putsata sotkua Harryn jaloista. Harry nielaisi.

”O-olenhan minä”, Harry änkytti ja punastui rajusti. Hän nosti mukin maasta, joka ihme kyllä ei ollut särkynyt. He tuijottivat Hermionen kanssa hetken toisiaan.

”Minä keitän uuden kahvin”, Hermione sanoi äkkiä, laittoi rätin tiskialtaaseen, käänsi Harrylle selkänsä ja alkoi keittää kahvia. Nyt Harrylla oli hyvät näkymät Hermionen takapuoleen.

”Höm, Hermione. Ehkä sinun pitäisi mennä, tuota, vaihtamaan vaatteita”, Harry ehdotti varovaisesti. Hermione käänsi päätään hämmentyneenä.

”Mikä minun yöpaidassani on vikana?” Hermione ihmetteli.

”Ei mikään. Sinun sulosi vain näkyvät suoraan siitä läpi”, Harryn hengitys tuskin kulki. Nyt vasta Hermione näytti muistavan, mikä yöpaita hänellä oli yllään. Nainen punastui rajusti hiusrajaa myöten ja ryntäsi makuuhuoneeseensa. Harry lysähti huokaisten tuolille istumaan. Hänen mielenrauhansa oli palautettu!