Paring: Ginnyn on oltava toinen, päätä toinen osapuoli itse
Rating: korkeintaan R (eli PG-13)
Genre: Femslash

Pakolliset lauseet:
"Mikä sinua vaivaa?"
"Hei, odota!"
"Voisitko sinä kuunnella?"

Kielletyt lauseet:
"Minä rakastan sinua"

Pakolliset sanat (saa taivuttaa):
Tylyaho,
torakkaterttu,
lohikäärme

Kielletyt sanat (missään muodossa):
Rakastaa
Kirje

Nämä henkilöt tulee mainita:
Ginny Weasley
Hermione Granger
Ron Weasley
Minerva McGarmiva
Riesu

Näitä henkilöitä ei saa mainita:
Argus Voro
Rubeus Hagrid

Juoni: Hermionella on tunteita Ginnya kohtaan, mutta mitä Ginny tuntee Hermionea kohtaan … ?

Haasteen sain Velhotar Edealta finfanfunissa ...


Rakas päiväkirjani

En enää tiedä mitä tahtoisin. Minusta tuntuu kuin repeäisin kohta kahtia, koska sydämeni ei jätä minua rauhaan. Haluaisin niin kovasti olla Ronin kanssa, mutta miksi sitten minun sydämeni haluaa Ginny Weasleyn, Ronin pikkusiskon? Onko siinä mitään järkeä? Äitini sanoo aina, että pitäisi seurata oman sydämen ääntä, mutta en oikein tiedä. Olen vielä nuori ja kokematon, mutta tahdon oppia asioita. Eikö minulle silti jo naureta tarpeeksi? Voi, Ginny, kumpa tietäisin, mitä sinä tunnet minua kohtaan … Anna minun selvittää se.

Hermione Granger laski päiväkirjan huokaisten sängylle ja lukitsi sen. Hän pureskeli sulkakynänsä päätä, katsellen jonnekin kaukaisuuteen. Olivatko hänen unelmansa typeriä? Olisiko Ginnylla minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan vai nauraisiko tyttö päin hänen naamaansa, jos hän kertoisi tälle omista tunteistaan?

Hermione voihkaisi ja painoi kasvot käsiinsä. Hänen ruskeat, pörröiset hiuksensa valahtivat sivuille ja kutittivat hänen käsiään. Hermione huokaisi. Miksi elämän piti olla niin hankalaa?

Hermione nousi sängystään, laittoi punaisen päiväkirjansa matka-arkkuunsa, suoristi kaapuaan ja lähti alakertaan, Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, missä monet muut rohkelikot kuluttivat aikaansa. Oli jo myöhäinen ilta, kohta pitäisi vaihtaa yövaatteet ylle ja mennä nukkumaan, mutta Hermione tiesi, ettei kuitenkaan saisi unta. Hän huomasi parhaimmat ystävänsä Harry Potterin ja Ron Weasleyn, jotka pelasivat shakkia eräässä nurkassa.

-Hei, Hermione istahti lattialle heidän viereensä. Ron vilkaisi häneen nopeasti ja hymyili.

-Hei. Missä sinä olit? poika kysäisi. Hermione hymyili.

-Kirjoittamassa. Oletko nähnyt Ginnya? Hermione halusi tietää. Ron kohautti olkiaan ja käänsi katseensa takaisin peliin.

-En. Kyllä hän varmaan on täällä jossain, Ron heilautti kättään epämääräisesti. Hermione huokaisi ja kömpi seisomaan. Hän antoi katseensa kiertää rohkelikkojen joukossa, kunnes erotti pienen, hoikan hahmon erään ikkunan syvennyksessä. Hermione jätti pojat pelaamaan ja kiirehti Ginnyn luokse, joka nojasi viileään ikkunaan, punaiset hiukset olkapäille valuen. Hermione olisi halunnut niin kovasti upottaa sormensa tytön hiuksiin ja haistella hänestä lähtevää tuoksua.

-Hei! Kyllästyitkö sinä poikien seuraan? Ginny kysäisi hämmentyneenä, katsoen pehmeänruskeilla silmillään Hermioneen. Hermione nielaisi, hän ei saanut silmiään irti Ginnyn sievistä kasvoista. Hänen huulensa vaikuttivat niin pehmeiltä ja punaisilta ja Hermione olisi halunnut koskettaa niitä omilla huulillaan …

-Hermione? Voisitko sinä kuunnella? Ginny rypisti huolestuneena kulmiaan, kun hänen ystävänsä vain tuijotti häntä eikä tuntunut kuulevan mitään. Se sai hänen olonsa tuntumaan hiukan epämukavalta. Hermione säpsähti ja tunsi, miten puna levisi kasvoille.

-A-anteeksi. Tarkoitus ei ollut tuijottaa. Mitä sinä sanoitkaan? Hermione takelteli kuumissaan. Ginny huokaisi ja jätti Hermionen tuijottamaan itseään Hän käänsi katseensa ylös kirkkaalle tähtitaivaalle. Hermione istahti Ginnyn viereen ikkunasyvennykseen ja hänen säärensä hipaisi tytön säärtä. Ginny katsahti häneen, mutta ei tuijottanut pitkään.

-Eikö olekin romanttista? Ginny kysyi, hymyillen unelmoivasti.

-On, todella kaunista, Hermione kuiskasi. Hän pelkäsi rikkovansa lumouksen, heidän herkän hetkensä. Sitten Minerva McGarmiwa tuli ilmoittamaan, että heidän kaikkien oli aika mennä nukkumaan.

***

Hermione ei saanut unta. Hän kuunteli muiden hengitystä ja tuijotti kattoa. Yhtäkkiä hän huomasi, kuinka joku nousi vuoteesta ja alkoi hiipiä ovelle. Hän erotti Ginnyn hahmon ja nielaisi. Mihin Ginny oli menossa?

Hermione päätti seurata tyttöä. Hän heitti peiton yltään, laittoi aamutohvelit jalkaansa ja lähti Ginnyn perään, joka oli jo kadonnut oleskeluhuoneeseen. Ginnylta ei mennyt kauaa livahtaa ulos muotokuva-aukon kautta. Hermionen sydän jyskytti, kun hän seurasi tyttöä.

***

Käytävillä oli hiljaista ja hämärää. Kyntteliköt valaisivat heitä, kun he astelivat eteenpäin. Hermione pysytteli Ginnysta hyvän matkan päässä ja yritti kulkea niin hitaasti, jotta hänen askeleensa eivät kuuluisi Ginnyn korviin.

Pian he saapuivat Murjottavan Myrtin vessan luokse. Hermione olisi tunnistanut sen mistä vain. Ginny jäi ulkopuolelle odottamaan ja seisoskeli vessan ovea vasten, kädet ristissä rinnoillaan. Hermione jäi kulman taakse odottamaan. Mitä Ginny teki täällä?

Samassa syy selvisikin. Hän erotti jonkun hahmon tulevan Ginnyn luokse ja hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä. Draco Malfoy! Mitä ihmettä poika teki täällä Ginnyn kanssa keskellä yötä? Mustasukkaisuus kirpaisi Hermionen sydäntä.

Hän katseli hampaitaan kiristellen, miten Draco veti Ginnyn syliinsä, kuiskaillen tälle jotain pimeässä. He syleilivät ja suutelivat. Hermione sulki hetkeksi silmänsä, tuntien tuskaa siitä, ettei Ginny välittänyt hänestä.

Sitten Dracolle ja Ginnylle näytti tulevan kinaa jostakin. Seurauksena oli se, että Ginny läpsäytti kämmenellään Dracoa poskelle ja lähti juoksemaan Hermionen piilopaikkaa kohden.

-Hei, odota! En minä sitä tarkoittanut! Draco huusi. Ginny ei kuitenkaan kuunnellut. Hermione likistyi seinää vasten ja katsoi Ginnyn perään, joka oli juossut hänen ohitseen, kyyneleitään pyyhkien. Hermione puraisi huultaan. Hänen olisi tehnyt mieli nirhata Draco, joka oli saanut kyyneleet aikaiseksi.


***

Hermione lähti kävelemään Ginnyn jälkeen. Yhtäkkiä hän erotti Riesun lallattelevan äänen ja luikahti nopeasti komeroon. Riesu pomppi hänen komeronsa ohitse ja vihdoin ääni vaimeni. Silloin Hermione uskalsi tulla ulos.

Hermione palasi rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Hän katsoi hetken ympärilleen ja huomasi Ginnyn, joka itki hiljaa ikkunasyvennyksessä. Hermione veti syvään henkeä ja asteli tytön luokse. Ginny kohotti itkuiset kasvonsa Hermioneen ja nyyhkäisi.

-Miksi Dracon piti olla minulle niin ilkeä? Ensin hän oli hyvin hellä ja sitten – Ginny kohautti olkiaan ja veti värisevän henkäyksen. Hermione istahti Ginnyn viereen syvennykseen ja veti tytön kainaloonsa.

-Pojat ovat idiootteja, ei sinun kannata heistä välittää, Hermione kuiski. Ginnyn itku vain yltyi ja tyttö painoi päänsä Hermionen rinnalle. Hermione veti syvään henkeä ja nielaisi. Ginny tuntui niin hyvältä hänen vartaloaan vasten. Hänen olisi tehnyt mielensä suudella tytön huulia, mutta olisiko Ginny pelästynyt ja karannut hänen luotaan?

-Kiitos, Hermione. Minä taidan mennä nukkumaan, Ginny nousi, hiukan hymyillen ja jätti Hermionen murheellisena tuijottamaan ulos kirkkaaseen tähtitaivaaseen.

***

Seuraavana päivänä oli retki Tylyahoon. Ron, Harry ja Hermione valmistautuivat lähtemään hyvissä ajoin. Hermione yritti kovasti unohtaa viime yön, sen miten hyvältä Ginny oli tuntunut ja miten kovasti hän oli kaivannut tämän suudelmaa.

Ensimmäisenä he menivät Pilapuotiin ostamaan kaikenlaisia karamelleja. Ron osti torakkaterttuja, joista Hermione ei pitänyt lainkaan ja ilmaisikin mielipiteensä niistä, kun Ron tarjosi hänelle yhtä suupalaa.

-Äläs nyt, torakkatertut ovat todella hyviä. Dumbledorekin pitää niistä, Ron naureskeli. Hermione kohautti olkiaan. He menivät ulos aurinkoon, missä monet tylypahkalaiset vaeltelivat. Sää oli mitä ihanin ja oli todella kuumaa.

-Katso, Malfoy ja hänen henkivartijansa ovat tuolla. Mitähän metkuja heillä on tällä kertaa mielessään? Harry pohti. Ron kohautti harteitaan.

-Toivottavasti se ei liity mitenkään meihin. Hermione, tahdotko mennä Rääkyvään Röttelöön? Ron kysäisi. Hermione irvisti.

-En varmasti. Sain siitä tarpeekseni kolmannella luokalla, Hermione tokaisi ja Ron virnisti.

-Niin minä vähän epäilinkin, Ron naurahti ja kietaisi käsivartensa Hermionen harteiden ympärille.

Hermione nielaisi ja katsahti Roniin ja huomasi pojan tuijottavan häntä. Sillä hetkellä Hermione todella ymmärsi, miksi Ron oli niin ihana. Hänen silmiensä tuikkiva katse ja valloittava hymy saivat Hermionen polvet notkumaan, mutta hänen päällimmäisenä ajatuksenaan oli silti Ginny.

Hermione työnsi Ronin käden pois ja poika naurahti.

-Mennään ostamaan jotain kivaa tuolta uudesta kaupasta, missä myydään kaikkea pientä krääsää, Ron tokaisi ja he menivät uuteen pieneen Romukauppaan. Sillä ei todellakaan ollut mikään hääppöinen nimi, mutta mitäpä se heitä haittasi.

Ron löysi kauniin päiväkirjan, jonka kannessa komeili lohikäärmeen kuva. Hän osti sen Hermionelle, joka vastusteli kassalle saakka, mutta Ronin päätä ei kääntänyt mikään. Harry hymyili heille tietäväisenä. Hermionella oli paha olo, hänestä oli kurjaa, että Ron piti hänestä luultavasti enemmänkin kuin pelkästä ystävästä. Hän ei voinut vastata Ronin tunteisiin, sillä hän piti Ginnysta, liikaakin. Ja Ginny taas – haaveili Draco Malfoysta! Miksi kaiken piti olla niin monimutkaista?

***
Illalla he astelivat takaisin rohkelikkotorniin, tällä kertaa Ronin kanssa kahdestaan, sillä Harry oli mennyt jo edeltä. Hermione puristi päiväkirjaa sylissään ja katseli tiukasti eteenpäin. He olivat käytävässä ihan kahden ja Ron käytti tilannetta hyväkseen. Hän kietoi kätensä Hermionen harteiden ympärille ja käänsi tytön itseään vasten.

-Minä pidän sinusta, Hermione, Ron kuiskasi ja Hermione nielaisi. Ronin huulet lähestyivät ja tämä painoikin huulensa Hermionen lämpimille huulille. Mutta Hermione ei vastannut suudelmaan.

-Mikä sinua vaivaa? Ron ihmetteli, kun hän hetken suudeltuaan tajusi, ettei saanut minkäänlaista vastausta Hermionen suunnalta. Hermione huokaisi.

-Olen pahoillani, Ron, mutten ole kiinnostunut sinusta. Sinä olet loistava ystävä, mutta et mitään muuta, Hermionesta oli inhottavaa sanoa se, varsinkin, kun hän huomasi, miten paljon Ron tosiaan välitti hänestä.

Ronin naama venähti ja hän tuijotti Hermionea kummissaan.

-Oletko sinä tosissasi? Kenestä sinä sitten olet kiinnostunut? Malfoysta? Ron kauhistui pelkkää ajatustakin. Hermione punastui.

-En. Minä, tuota, olen kiinnostunut siskostasi, Hermione paukautti ja ryntäsi sitten juoksuun, jättäen tyrmistyneen Ronin seisomaan jähmettyneenä paikoilleen. Hermione manasi itseään. Miten hän saattoikin seota näin täydellisesti ja paljastaa tunteensa? Ehkei Ginny edes ollut kiinnostunut hänestä, kuinka hän sitten selittäisi Ronille sen? Ron nauraisi päin hänen naamaansa. Tai sitten, mikä oli vielä pahempaa, tämä ei koskaan enää edes puhuisi hänen kanssaan. Hermione ei tiennyt kumpi olisi parempi.

***

-Hermione, mikä sinulla on? Ginny ihmetteli, kun Hermione istui vaitonaisena ja apeana Suuressa salissa, näykkien ruokaansa. Hän vilkaisi Ginnyyn, joka katsoi häntä odottavana. Hermione huokaisi.

-Kerron sinulle myöhemmin, Hermione lupasi ja Ginny nyökkäsi, jatkaen syömistä. He eivät puhuneet enempää, mikä oli varsinin hyvä. Hermione ei olisi pystynyt kuuntelemaan. Hänen ajatuksensa vaelsivat Ronista Ginnyyn ja takaisin.

Ruuan jälkeen Ginny ja Hermione lähtivät ulos pienelle kävelylle. Aurinko paistoi silloin tällöin hiukan tummanpuhuvien pilvien raosta ja lämmitti heidän kasvojaan. Hiukset heiluivat leppeässä kevättuulessa. Kuudetta luokkaa olisi jäljellä vajaa kuukausi. Hermione malttoi tuskin odottaa, että kesäloma alkaisi. Mutta sitten hän ei näkisi Ginnya …

-Onko kaikki hyvin, Hermione? Olet niin vaitonainen, Ginny kuiskasi. He pysähtyivät erään suuren puun varjoon ja katsoivat toisiaan. Hermione huokaisi.

-En ole itsekään niin varma. Ron kertoi minulle eilen, että hän pitää minusta, Hermione tokaisi. Ginny hymyili iloisesti.

-Mutta sehän on ihanaa! hän huudahti ja rypisti sitten kulmiaan.

-Vai eikö ole? Ginny ihmetteli. Hermione lysähti istumaan nurmikolle ja veti Ginnyn mukanaan maahan. Hän piteli tyttöä kädestä. Ginny näytti hiukan kummastuneelta, sillä hänen ruskeissa silmissään oli hämmentynyt ilme.

-Minulla on nimittäin tunteita erästä toista kohtaan, Hermione sanoi hyvin varovaisesti. Ginny nielaisi eikä yrittänytkään irrottaa otettaan.

-Keneen? hän kuiskasi. Hermione hymyili hiukan.
-Etkö sinä jo arvaa? Olen ajatellut sinua näinä viikkoina kaiken aikaa. Mietin koko ajan, miltä tuntuisi suudella sinua ja koskettaa pehmeää ihoasi. Sitten tulin aina ajatelleeksi, että entä jos sinä et pidäkään minusta, Hermione hengitti liian nopeasti. Ginny oli hetken hiljaa.

-Toki minä pidän sinusta, Hermione. Itse asiassa minä pidän sinusta liikaakin. Tajusin sen silloin yhtenä päivänä, kun pidit minua sylissäsi ikkunasyvennyksessä ja lohdutit. Se tuntui niin – oikealta, Ginny kohautti harteitaa ja punastui. Hermionen silmät hohtivat kilpaa auringon kanssa. Sitten hän kumartui eteenpäin ja heidän huulensa kohtasivat. Ginny kietoi kätensä Hermionen kaulan ympärille ja he suutelivat pitkään ja hartaasti.

-Kerrotaanko me muille? Ginny kysyi, sivellen Hermionen pehmeää poskea. Hermione huokaisi.
-En tiedä. Ei ihan vielä. Annetaan heille aikaa tottua meihin, Ginny sanoi. He nousivat seisomaan ja lähtivät kävelemään kohti Tylypahkaa. Hermione tunsi itsensä iloisemmaksi kuin koskaan. Näin helppoa se oli ollut.

Rakas päiväkirjani

Minun on ilo ilmoittaa Sinulle, että Ginny ja minä viihdymme hyvin yhdessä. Annoimme suhteemme julki tupapokaalien jaossa ja huomasimme, kuinka monet tuijottivat meitä kauhuissaan, mutta Harry ja Ron tuntuvat hyväksyvän suhteemme. Rohkelikko voitti taas, kuten monena vuonna ennenkin. Ginny lupasi pitää minuun yhteyttä kesäloman aikana ja lähettää minulle kasan kirjeitä. Ehkä pääsen hänen luokseen Kotikoloon. Maltan tuskin odottaa, mitä kesä tuo tullessaan. Mutta nyt minun pitää mennä. Juna lähtee kohta ja Harry ja Ron odottavat minua

the end -