Paring: Draco/Ginny

Rating: NC-17

Genre: Romance

Summary: Draco ja Ginny riitelevät poikien pukuhuoneen luona, kunnes kiihko yllättäen ajaa heidät pukuhuoneen puolelle. Mitä tapahtuu, kun Ron yllättää heidät kesken kiihkeiden menojen?

A/N: Okei, taas mä syyllistyn tällaisen kirjoittamiseen. Minun pitäisi jatkaa ties kuinka montaa ficciä, mutta halusin tehdä tässä välissä tämän. Ja mä en sitten oikein keksi kunnon riidanaiheita, että ne nyt on mitä on …

***

 

Ginny oli masentunut. Rohkelikko oli hävinnyt ensimmäisen kerran pitkästä aikaa ja vain sen takia, että hän oli unohtunut tuijottamaan Draco Malfoyta. Niin ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Ginnysta tuntui kuin hän olisi pettänyt koko koulun.

Harry oli sairastunut yllättäen niin pahasti, että oli joutunut vuoteenomaksi juuri huispauskauden ajaksi. Mitkään poppakonstit eivät tuntuneet tehoavan. Matami Pomfrey oli hermostunut, kun ei tiennyt, mikä Harrya oikein vaivasi. Kukaan ei saanut mennä lähellekään poikaa, jos tällä olikin joku virus. Ron epäili, että Malfoy oli jollain tapaa myrkyttänyt Harryn, mutta Ginny ei uskonut sitä.

Hän huokaisi. Harry oli luovuttanut hänelle etsijän paikan, sillä Ginny oli salaa harjoitellut paljon etsijän hommia ja oli siinä loistava. Muut huispauskaverit eivät aluksi olleet luottaneet siihen, että hän olisi yhtä hyvä kuin Harry, mutta vähitellen hänen kykyihinsä oli alettu uskoa.

Ginny katseli hetken aikaa tyhjää huispauskenttää. Alkoi sataa vettä ja suuret sadepisarat kastelivat hänet märäksi. Hän tunsi kyynelten kirvelevän silmissä. He olivat hävinneet tärkeän huispausottelun hänen takiaan. Nyt Luihuisilla oli hyvä mahdollisuus voittaa mestaruus. Hän ei uskaltanut kohdata vielä muita tupatovereitaan, vaan värjötteli ulkona. Kaikki olivat menneet jo linnaan syömään ja luihuiset luultavasti juhlivat voittoaan.

Ginny pyyhkäisi kyyneleet kasvoiltaan. Hän ei saanut lannistua. Oli harjoiteltava vielä paljon ennen kuin hänestä tulisi yhtä hyvä huispaaja kuin Harrysta. Harry ei ehkä antaisi hänelle ikinä anteeksi, kun kuulisi, mitä hän oli mennyt tekemään. Hävinnyt luihuisille!

Ginny nojasi pukuhuoneen oveen ja katseli kenttää harmissaan. Hän ei välittänyt, vaikka kastuikin litimäräksi. Hiukset liimautuivat sieville kasvoille ja hän alkoi täristä kylmästä.

Yhtäkkiä joku kääntyi kulman takaa ja tuli häntä kohti. Ginnyn teki mieli piiloutua, mutta joku oli jo nähnyt hänet ja suunnisti kulkunsa hänen luokseen. Sitten Ginny erotti Draco Malfoyn ääriviivat. Oli hyvin pimeää, mutta Ginnyn silmät olivat jo alkaneet tottua pimeyteen.

”Kas, mitä se meidän pikky-Weasleymme täällä nyhjöttää?” Draco kysyi ivallisesti. Hän seisahtui Ginnyn eteen, niin vaikuttavana ja pitkänä. Draco ei ollut enää se sama poika kuin ensimmäisillä luokilla. Hän oli 17-vuotias ja kasvamassa mieheksi. Erittäin komeaksi mieheksi. Sen takia Ginny ei enää meinannut saada silmiään irti pojasta.

Nytkin hänen katseensa lukkiutuivat Dracon koleanharmaisiin silmiin ja otsalle valahtaneeseen platinanvaaleaan hiuskiehkuraan. Ginnyn sydän alkoi jyskyttää kovemmin ja hän nuolaisi rutikuiviksi valahtaneita huuliaan.

”Minun täytyy kiittää sinua, että voitimme. Ellet olisi tuijottanut minua niin halukkaasti, olisit huomannut siepin ja olisitte voittaneet”, Draco virnisti leveästi. Ginnyn sydän hypähti kurkkuun. Draco oli huomannut hänen tuijotuksensa.

”En minä sinua tuijottanut halukkaasti”, Ginny kuiskasi kauhuissaan. Draco kohotti kulmiaan. Hänen suunsa vääntyi ivalliseen virneeseen.

”Et vai? Sinun pehmeänruskeat silmäsi tuijottivat minua niin kuin olisit halunnut koskettaa minua”, Draco kallisti päätään, pieni hymynvire suupielessään. Ginny astahti taaksepäin, mutta ovi tuli vastaan.

”Olet kuvitellut kaiken! Miksi olisin kiinnostunut sinusta? Olet Malfoy ja minä vihaan sinua”, Ginny äyskähti. Draco risti käsivarret rinnalleen ja Ginny katseli pojan lihaksikkaita käsivarsia. Mistä Draco oli lihakset hankkinut?

”Todellako?” Draco kysyi pehmeästi ja otti taas askeleen lähemmäs, kunnes oli ihan kiinni Ginnyn pienessä vartalossa. Ginny pidätti henkeään, koska pelkäsi rintojensa osuvan Dracon rintaa vasten. Hän ei uskaltanut liikahtaakaan.

Draco antoi käsiensä valahtaa alas ja katseli häntä päästä jalkoihin. Ginny ei tuntenut itseään haluttavaksi eikä liioin kauniiksi. Hän oli kuin uitettu pieni koira. Mutta Dracon silmistä paistava himo sai hänet vapisemaan.

Sanaakaan sanomatta Draco kohotti kätensä ja kosketti hänen kylmää poskeaan. Poika siveli sitä hellästi ja sai hänen verensä kuumenemaan. Enää hänen ei ollut kylmä sisältäpäin. Hänen sisällään jylläsivät kuumat liekit, jotka uhkasivat nielaista hänet kokonaan.

Draco kumartui ja painoi huulensa hänen huulilleen. Ginny ei uskaltanut heti vastata suudelmaan, jottei olisi vaikuttanut liian innokkaalta. Sitten Draco veti hänet rintaansa vasten ja raotti hänen huuliaan. Ginny ei enää voinut estää itseään. Hän kietoi käsivartensa pojan kaulan ympärille ja nousi varpailleen vastatakseen suudelmaan paremmin.

Dracon ote hänen lantionsa ympäriltä tiukentui. Ginnysta tuntui ihanalta olla Dracon sylissä, tuntea pojan sydämen lyönnit kämmenensä alla. Sade piiskasi entistä rajumpana heitä vasten. Heidän suudelmansa syvenivät ja Ginny tunsi itsensä kiihottuneeksi.

Yllättäen Draco aukaisi tyttöjen pukuhuoneen oven ja työnsi Ginnyn sisään pimeään huoneeseen. Ginny ei lopettanut suutelemista hetkeksikään, sillä pelkäsi, että Draco lopettaisi kaiken lyhyeen, jos hän irrottaisi otteensa pojasta.

Draco alkoi riisua viittaa hänen yltään, heitti sen tuolille ja alkoi kiskoa märkiä paitoja hänen päältään. Ginnyn sydämenlyönnit tihenivät mitä lähemmäksi hänen alastonta vartaloaan Draco pääsi. Onneksi oli pimeää. Ginny ei halunnut Dracon näkevän häntä alastomana. Olikohan tämä ihan typerää? He olivat nuoria ja kokemattomia, ainakin Ginny oli. Dracosta Ginny ei ollut varma. Mutta enää hän ei aikonut perääntyä.

Dracon kädet saavuttivat hänen pienet, pystyt rintansa. Hän henkäisi, kun poika siveli hänen lämpimiä rintojaan kylmillä, sateen turruttamilla käsillään. Ginny värisi ja antoi pojan kosketella ja hyväillä itseään.

Draco laski päätään ja suuteli hänen kaulaansa, kunnes hänen suunsa löysi Ginnyn rinnan pään. Ginny voihkaisi, kun poika otti rinnan suuhunsa ja alkoi imeä, suudella ja hyväillä sitä kielellään. Dracon otteet olivat vaativia, mutta helliä eikä Ginny ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa.

Ginny halusi päästä istumaan, koska pelkäsi polviensa pettävän altaan. Hän löysi penkin ja istahti sille. Draco lopetti hänen rintojensa hyväilyn, katseli häntä ja rullasi Ginnyn hameen ylös. Hän veti pikkuhousut ja kaikki muutkin pöksyt pois, kunnes Ginnylla ei ollut kuin hame yllään.

Ginny nielaisi. Hän puristi penkin reunaa rystyset valkoisina. Dracon käsi siveli hänen litteää vatsaansa ja reisiään kunnes siirtyi vihdoin hänen haarojensa väliin. Ginny ummisti silmänsä tuntiessaan Dracon käsien liikkuvan hänen herkimmässä paikassaan, kunnes ne vihdoin työntyivät hänen sisäänsä.

Ginnyn selkä kohosi kaarelle. Hän henkäisi syvään. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut osannut kuvitellakaan, miten upeaa ja fantastista tämä saattoi olla. Hän olisi halunnut Dracon jatkavan hänen hyväilyjään iäisyyden, mutta vihdoin oli hänen vuoronsa.

Ginny auttoi Dracoa riisuutumaan, kunnes poika seisoi hänen edessään lähestulkoon alastomana, vain viitta yllään. Pukuhuoneessa oli koleaa ja Ginnyn iho oli kananlihalla. Hän otti Dracon kalusta otteen, hyväili sitä ja otti sen suuhunsa.

Draco äännähti jotain epämääräistä, kun Ginny alkoi imeä Dracoa. Joka puolella oli hyvin hiljaista, ainoastaan heidän kiivas hengityksensä ja sateen tasainen ropina kantautui heidän korviinsa.

Vihdoin Draco nosti Ginnyn seisomaan, katsoi häntä hyväksyvästi ja istahti penkille. Hän veti Ginnyn syliinsä ja ohjasi tämän miehuutensa ylle. Ginnyn silmät pyöristyivät ja hän huudahti kivusta Dracon työntyessä häneen koko voimalla.

Draco epäröi, aikoi tulla ulos hänestä, mutta Ginny esti sen. Mikään ei saisi häntä lopettamaan. Ei nyt. He liikkuivat samaan tahtiin, kunnes saavuttivat intohimon huipun miltei samaan aikaan.

Ja silloin ulkoa kuului askeleita. Ovi aukeni ja joku sytytti valot. Ginny kirkaisi, Draco heilautti viittansa hänen ympärilleen ja veti Ginnyn tiukasti rintaansa vasten.

”Ginny! Malfoy?” Ronin kauhistunut ääni tavoitti Ginnyn tajunnan. Ginnyn sydän hakkasi kuin mieletön eikä hän saanut sanaa suustaan. Draco katseli Ronia, jonka kasvot olivat miltei vihertävät, silmät suuret kuin teevadit ja hänen suunsa retkotti auki kauhistuksesta

”Sinä senkin rotta! Senkin viheliäinen roisto! Näpit irti siskostani!” Ron lähestyi heitä uhkaavasti.

”Ron! Ei. Mene takaisin. Mene pois!” Ginny huusi. Ron jähmettyi.

”Mene pois?” poika toisti uhkaavan hiljaisella äänellä.

”MENE POIS! Käskitkö sinä minun MENNÄ POIS?!?! Sinä istut Malfoyn sylissä! Oletteko te alasti? Mitä te täällä teitte?” Ron kysyi hurjistunut katse ruskeissa silmissään. Hän näytti vihaiselta. Erittäin vihailelta. Ginny ei uskaltanut katsoa poikaan.

”Miltä tämä vaikuttaa Weasley?” Draco kysyi pehmeästi. Ginny punastui rajusti ja piilotti päänsä Dracon rintaa vasten. Hän halusi haihtua olemattomiin. Ron kalpeni.

”Luoja, Malfoy! Sinä olet kammottava sika! Sinä käytit minun siskoani hyväksi! Sinä olet roisto!! Idiootti! Paskiainen”, Ron sylkäisi viimeisen sanan suustaan. Draco nousi rauhallisesti, pitäen Ginnya yhä itseään vasten.

”Minun ei tarvitse kuulla tuollaista. Me halusimme toisiamme molemmat. Tämä ei ole ainoastaan minun syytäni, Weasley. Sinun tulisi muistaa se”, Draco sanoi vaarallisella äänellä.

”Sinä olet vanhempi! Sinä olet mies, Malfoy. Ja nyt. Jätä Ginny rauhaan, äläkä koskaan edes katso häntä!” Ron kiivastui.

”Ei, Ron. Lopeta nyt”, Ginny käännähti ympäri Dracon sylissä ja veti viittaa tiukemmin paljaiden rintojensa ympärille. Ron mulkoili häntä äkäisesti.

”Oletko sinä tärähtänyt, Ginny? Tajuatko kenen sylissä sinä olet? Meidän vihollisemme”, Ron sanoi kiivaasti. Ginny katsoi Ronia pahoillaan.

”Tämä ei merkitse mitään, Ron. Älä nosta tästä kamalaa meteliä. Äläkä kerro tästä kenellekään”, Ginny pyysi. Miltei rukoili. Jos koko koulu saisi tietää … Ron oli hiljaa miltei liian kauan.

”Minun ei tulisi mielenikään kertoa tästä kenellekään. Mutta lupaa, Ginny. Et koskaan enää tapaa tuota paskiaista. Unohda hänet, Ginny. Sinä voit saada parempiakin poikia itsellesi”, Ron tuhahti.

”Minä lupaan, Ron. Mene nyt”, Ginny pyysi. Ron veti syvään henkeä, viivytteli hetken, kunnes päätti lähteä. Ginny kuitenkin epäili hänen jääneen oven taakse vahtiin.

Ginny riuhtaisi itsensä vapaaksi Dracon otteesta ja alkoi pukeutua, katsomatta Dracoon. Poika nojasi alastomana seinää vasten ja katseli häntä vinosti hymyillen.

”Meidän ei olisi pitänyt tehdä tätä. Unohda, että koskaan olimme täällä. Äläkä puhu tästä kenellekään”, Ginny katsoi Dracoa, kääntyi kannoillaan ja poistui pukuhuoneesta ovet paukkuen.

”Ei tulisi mieleenikään, Weasley”, Draco sanoi hiljaa, alkaen pukeutua. Ulkona tuuli ja sade jatkoivat riehumistaan, vaikka sisällä oleva myrsky olikin vaiennut.