Osa 9   Loukussa

Seuraavana päivänä Hermione sai puhelun pomoltaan Neililtä, joka käski hänet heti toimistolle. Miehen äänensävy ei sietänyt vastaväitteitä, joten Hermione laski luurin huokaisten paikoilleen. Ron ja Harry olivat lähteneet tällä kertaa hakemaan tavaroita Ginnyn kanssa tämän asunnolta ja jättäneet Dracon vahtimaan Hermionea. Ajatus ei ollut miellyttänyt Ronia, mutta mies oli uhkaillut Dracoa sanoen:

”Jos kosket sormenpäälläsikään Hermuun, en vastaa seurauksista.”

Draco oli vain tuhahtanut, mutta mumissut pian myönnytykseksi, ettei koskisi Hermioneen. Ron ei siltikään tuntunut luottavan häneen, mutta pakkohan se oli.

”Minun pitää mennä toimistolle”, Hermione kääntyi Dracoa kohti, joka surffaili tylsistyneenä kanavien välillä. Hän kohotti nopeasti katseensa Hermioneen.

”Miksi ihmeessä?” mies kysyi kummistuneena. Hermione kohautti olkiaan.

”Neil haluaa tavata minut”, Hermione vastasi, mennen eteiseen. Draco loikkasi seisomaan, sulki television ja ryntäsi hänen peräänsä.

”Minä lähden mukaan. Ulkona on vaarallista”, Draco päätti. Hermione ei kieltänytkään, joten Draco veti ulkovaatteet yllensä ja seurasi naista portaisiin.

”Me joudumme menemään bussilla”, Hermione huokaisi. Harry oli vienyt auton heiltä. Draco nyökkäsi ja niin he lähtivät rinnatusten kävelemään bussipysäkkiä kohti. Bussi tuli vähän ajan kuluttua, missä ei ollut matkustajia lainkaan. Kuski näytti tympääntyneeltä ajaessaan yksin paikasta toiseen, mutta ilahtui heidät nähdessään.

”Joku uhkarohkea sentään uskaltautuu uloskin”, kuski naurahti.

”Pakkohan se on työasioita hoitaa”, Hermione hymyili. Kuski nyökkäsi, otti heiltä maksut ja he menivät bussin perälle istumaan.

Kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa, joten he istuivat hiljaisina ja tuijottivat ulos ikkunasta. Pian he saapuivat toimistolle ja kiirehtivät sisälle, missä Neil odotti jo kärsimättömänä.

”Siinähän sinä olet! Miten juttusi edistyy?” Neil kysyi.

”Senkö takia halusit tavata minut? Eikö se olisi voinut odottaa?”

”Ei. Minä haluan raportin. Et ole ilmoittanut minulle mitään”, Neil sanoi vihaisesti.

”Juttu edistyy oikein hyvin. Tiedämme jo mikä Dracon vaimon tappoi”, Hermione sanoi.

”Niin minäkin! Mutta mitä ajattelit tehdä asialle?” Neil kallisti päätään. Hermione tuijotti.

”Mitä minä voisin asialle tehdä?”

”Miten ajattelit päästä pedoista eroon? Ne valtaavat pian koko Lontoon”, Neil ärähti.

”Syy ei ole minun”, Hermione kiivastui.

”Ei, mutta sinä olet aurori. Sinä hoidat tätä juttua”, Neil muistutti. Draco astahti Hermionen viereen, laskien kätensä kiillotetulle pöydän pinnalle. Neil aikoi avata suunsa ja käskeä miestä ottamaan kätensä siitä pois, mutta huomattuaan miehen ilmeen, hän sulki suunsa.

”Herra, Malfoy! En huomannut teitä”, Neil pyyhkäisi hikistä otsaansa.

”Olenko minä niin pieni?” Draco kummasteli. Hermione tukahdutti tirskahduksen. Neil yritti kakistella kurkkuaan.

”Ette tietenkään, herra Malfoy”, Neil kiirehti selittämään posket punoittaen.

”Kuulkaahan nyt, herra Friedman. Ette voi kuvitella, että Hermione hoitaisi yksin koko tätä kaaosta”, Draco viiasteli. Neil tuijotti.

”Joten – ehdotuksesi on?”

”Me selvitämme tätä juttua yhdessä”, Draco sanoi. Hermionen suu loksahti auki.

”Draco - Ron ja Harrykin ovat mukana tässä”, Hermione muistutti. Neil tuijotti heitä suu auki.

”Ja Ginny tietenkin, eikö niin?” Draco kysyi purevasti. Hermione nyökkäsi hiukset heilahtaen.

”Vai niin!” Neil ponkaisi seisomaan.

”Minä kuvittelin, että sinä osaisit hoitaa homman yksinäsi, mutta olinkin ilmeisesti väärässä. Sinun

täytyy ottaa koko kortteli ihmisiä mukaasi”, Neil ärähti.

”Eivät he asu samassa korttelissa kanssani”, Hermione huomautti. Neil raastoi hiuksiaan.

”Asia selvä! Sinä olet ulkona tästä jutusta”, Neil äyskähti.

”Mitä!? Et voi tehdä sitä!” Hermione kiersi pöydän ja asettui Neilin eteen. Neil oli vihainen.

”Miksen voisi? Sinulla ei selvästikään ole kanttia hoitaa tätä juttua yksin vaan tarvitset siihen muiden apua”, Neil mulkaisi Dracoon, kaikki hyvät tapansa unohtuneena.

”Et voi erottaa Hermionea”, Draco pisti väliin.

”Ja miksen?”

”Koska hän on paras mitä teillä on! Kukaan muu ei pystyisi tähän. Ja mitä sitten vaikkei Hermione hoitaisi hommaa yksin? En minäkään pystyisi siihen ja minä sentään osaan kaikenlaista”, Draco huomautti. Neil veti syvään henkeä.

”Hmm … Ehkä minä hiukan kiihdyin”, Neil mutisi ja istahti takaisin pöytänsä ääreen. Hermione loi kiitollisen katseen Dracoon, joka hymyili takaisin. Hermionen sydän sykähti oudosti. Draco hymyili harvoin. Mies saisi ehdottomasti hymyillä enemmän.

RON! Muista Ron, Hermione huudahti mielessään, tajutessaan mitä juuri ajatteli. Hän käänsi katseensa Dracon hymystä takaisin Neiliin.

”Saanko siis hoitaa juttua vielä?” Hermione kysyi varovaisesti.

”Saat, tietenkin. Olen vain ollut hiukan hermona”, Neil huokaisi. Hermione hymyili iloisesti.

”Kiitos paljon!” Hermione hihkaisi, halaten Neiliä, joka karahti punaiseksi. Hän taputti Hermionea isällisesti olalle ja kehotti häntä sitten siirtymään kauemmaksi. Samassa eräs pystytukkainen poika, joka oli toimistolla harjottelijana, ryntäsi huoneeseen.

”Herra Friedman, teitä pyydetään kokoushuoneeseen”, poika sanoi hengästyneenä. Neil nousi ja katsoi heitä.

”Ilmoittele silloin tällöin, miten juttu edistyy, ettei minun tarvitse olla huolissaan”, Neil sanoi ja Hermione nyökkäsi. He jäivät Dracon kanssa toimistolle hetkeksi aikaa.

”Kiitos”, Hermione kääntyi Dracon puoleen.

”Eipä kestä”, Draco hymyili hiukan.

Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua kirkunaa ja huutoa. Tuolit kolisivat, kun ihmiset nousivat nopeasti, sännätäkseen pakoon. Hermione vilkaisi nopeasti Dracoon, joka ryntäsi ovelle. Auroritoimiston tiloissa oli kaksi valtavan suurta petoa. Ne nauttivat aiheuttamastaan hälystä ja sekamelskasta. Draco veti toimiston oven nopeasti kiinni. Hän ei ollut ottanut taikasauvaansakaan mukaansa.

”Mitä tapahtuu?” Hermione kysyi pelästyneenä.

”Kaksi petoa on tuolla. Piiloudutaan”, Draco tarttui Hermionea kädestä.

”Eikö pitäisi mennä auttamaan?” Hermione kysyi.

”Paljain käsinkö?” Draco murahti.

”Etkö ottanut taikasauvaa?” Hermione huudahti.

”Etkö sinä sitten?” Draco katsoi häntä. Hermione pudisti päätään. He olivat lähteneet niin nopeasti, että aikaa sellaiseen ei ollut jäänyt.

Draco kuuli jonkun kirkaisevan. Sitä seurasi tömähdys ja murinaa. Lasia särkyi ja papereita oli hujan hajan. Hermione näki kaiken lasisen oven läpi. Hän ei pystynyt liikahtamaankaan. Yksi peto oli hyökännyt erään miehen kimppuun, joka yritti päästä pois pedon valtavien tassujen alta.

Samassa toinen peto hyökkäsi kohti lasista ovea. Hermione kirkaisi. Hän kavahti taaksepäin lasien tipahdellessa lattialle. Draco tarttui häntä kädestä ja lähti viemään huoneen takaosassa olevaa ovea kohti.

”Se on varasto!” Hermione huusi. Draco ei välittänyt, kiskaisi oven auki ja tyrkkäsi Hermionen sisään niin, että tyttö lensi rähmälleen lattialle. Draco kiskaisi oven kiinni juuri, kun peto aikoi hyökätä heidän kimppuunsa. Ovi napsahti lukkoon.

Draco hengitti syvään, tuntien sydämensä raskaan sykkeen. Hän kuuli Hermionen valittavan takaansa, käännähti ympäri ja ryntäsi naisen luokse.

”Mikä hätänä? Anteeksi, että tyrkkäsin sinut –”

”Nilkka on kai vääntynyt. Se jäi pahasti alleni”, Hermione puri huultaan. Hän oli iskenyt myös leukansa lattiaan ja siinä oli ruhje. Draco sipaisi sitä sormellaan.

”Anna anteeksi! Minun ei ollut tarkoitukseni”, Draco vakuutti. Hermione yritti hymyillä ja säpsähti, kun peto yritti saada ovea auki. Se oli kuitenkin niin vahvaa terästä, ettei se onnistunut.

”Mitä me nyt teemme? Olemme täällä lukkojen takana ja peto vahtii ovea toisella puolella”, Hermione sanoi.

”Eikä meillä tietenkään ole puhelinta”, Draco sanoi harmissaan, istahtaen lattialle. Hän otti Hermionen jalan syliinsä ja riisui tämän kengän.

”Mitä sinä teet?” Hermione kysyi.

”Katson, onko nilkkasi turvoksissa. Särkeekö sitä?” Draco halusi tietää.

”Hiukan, muttei paljoa”, Hermione sanoi. Nilkka oli vähän turvoksissa, mutta kenkä mahtui silti jalkaan.

”Mitä me nyt oikein teemme?” Hermione kysyi, solmiessaan taas kengännauhoja. Draco haroi platinanvaaleita hiuksiaan.

”Ei kai meidän auta muu kuin odottaa, että meidät pelastetaan”, Draco sanoi.

”Emmekä edes jättäneet lappua muille”, Hermione voihkaisi. Miten he saattoivat olla niin typeriä ja ajattelemattomia. Heidän olisi pitänyt muistaa ottaa edes taikasauva mukaan.

”Ehkä minä en olekaan niin hyvä aurori kuin kuvittelin”, Hermione sanoi masentuuna.

”Miten niin?” Draco kummastui.

”Unohdin taikasauvanikin”, Hermione värähti.

”Kaikki me unohtelemme asioita”, Draco lohdutti. Hermione tuijotti miestä.

”Miksi sinä yhtäkkiä olet niin ystävällinen minua kohtaan?” Hermione kysyi äkkiä. Draco jäykistyi ja hänen ilmeensä kiristyi. Hermione katui kysymystään.

”Unohda koko juttu”, Hermione kiiruhti sanomaan. Draco huoahti.

”Ehkä minä vain kaipaan ystävää”, Draco mutisi. Hän oli aina tuntenut olonsa jokseenkin ulkopuoliseksi, ja tunsi itsensä vihdoinkin hyväksytyksi. Hän oli syvästi pettynyt, että Hermione oli rakastellut Ronin kanssa ja näytti pitävän tästä liian paljon. Draco oli toisaalta siitä vain iloinen. Hermione ja hän eivät kuuluneet toisilleen. Kaikesta huolimatta he olivat toistensa vihamiehiä. Tämä hirveä tilanne oli vain ajanut heidät kaikki yhteen.

***

 

Samaan aikaan, kun Draco ja Hermione lojuivat varastohuoneen lattialla, Ron, Harry ja Ginny saapuivat Hermionen kotiovelle.

”Toivottavasti Draco on pitänyt näppinsä erossa Hermionesta”, Ron tuhahti. Hän soitti ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Harry ja Ron vilkaisivat toisiinsa ja Ron rypisti kulmiaan.

”Heidän piti olla kotona odottamassa”, Ron ihmetteli.

”Jos heille on tapahtunut jotakin”, Ginny kuiskasi järkyttyneenä. Harry otti taikasauvan takkinsa sisältä ja vilkaisi naiseen.

”Voimme tarkistaa sen helposti”, Harry sanoi. Hän heilautti sauvaa ja lausui: ”Alohomora.”

Lukko napsahti auki ja he työntyivät sisään eteiseen. Huoneisto oli pimeänä. Ron sytytti valoja kiertäessään paniikissa huoneissa. Mihin Draco oli vienyt Hermionen?

”He eivät ole täällä”, Ron syöksyi eteiseen kalpeana kasvoiltaan.

”Rauhoitu. He eivät voi olla kaukana”, Harry sanoi.

”Mihin he olisivat voineet mennä?” Ron haroi hiuksiaan.

Ginny asteli olohuoneeseen puhelimen luokse. Hän katsoi oliko tullut uusia puheluita.

”Tässä on jokin outo numero”, Ginny sanoi. Harry tuli hänen taakseen ja tuijotti numeroa.

”Soitetaan siihen”, Harry päätti. Ginny otti numeron ylös ja pyöritti sen. Neil Frodmanin vastaaja kytkeytyi päälle.

”He ovat Neilin toimistolla”, Ginny sanoi hymyillen helpottuneena. Ron lysähti olohuoneen sohvalle istumaan.

”Luojan kiitos. Hetken jo ajattelin Malfoyn kidnapanneen Hermionen”, Ron naurahti. Harry virnisti.

”Sinä todella suhtaudut mieheen epäluuloisesti.”

”Etkö sinä sitten? Draco sentään on Malfoy”, Ron mutisi.

”Mutta hän on auttanut meitä”, Ginny muistutti. Ron tuhahti. Ihan kuin se muuttaisi asiaa.

”Jos heitä ei kohta kuulu takaisin, minä lähden toimistolle katsomaan ovatko he kunnossa”, Ron päätti.