Osa  8   Kartanon varjossa

Hermione ja Ron pääsivät vihdoin ylös sängystä. Aurinko oli jo korkealla ja kello oli paljon, kun he astelivat uupuneina olohuoneeseen. Ketään ei näkynyt. Hermione vilkaisi ympärilleen.

”Missä kaikki ovat?” Hermione kysyi kummissaan. Ron suunnisti kulkunsa keittiöön. Keittiön pöydällä lojui paperinpala, johon oli kirjoitettu:

”Käväisemme Dracon ja Ginnyn asunnoilla hakemassa puhtaita vaatteita. Emme viivy kauaa. Terveisin Harry.”

Hermione huoahti ja katsahti hiukan hymyillen Roniin, joka tuijotti häntä.

”Meillä siis on aikaa vaikka kuinka …”, Ron sanoi ilkikurisesti. Hermione kikatti.

”Olet kyltymätön”, Hermione hymyili silmät tuikkien. Ron tuli hänen luokseen ja vetäisi hänet syliinsä. Hän suuteli naisen pehmeitä, lämpimiä huulia, nauttien tämän käsien kosketuksesta vartalollaan.

”Niin olen – varsinkin kun sinä olet kysymyksessä. Kaduttaako sinua?” Ron kysyi vakavana. Hermione katsoi miestä syvälle silmiin.

”Ei. Ei koskaan”, Hermione vakuutti kiihkeästi. Ron painoi huulensa hänen huulilleen ja alkoi kiskoa vaatteita tämän päältä.

***

Harry, Ginny ja Draco saapuivat Dracon kartanolle. Siellä oli hiljaista ja aavemaista. Aurinko oli tummien uhkaavien pilvien takana. Kartano oli pimeänä ja ikkunoiden eteen oli vedetty verhot. Ginny ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt Malfoyden kartanolla, sillä paikka oli aina pidetty visusti salassa. Draco ei kuitenkaan halunnut palata kartanoon yksin, mitä Ginny ei aivan ymmärtänyt. Osasihan Draco enemmän loitsuja kuin he yhteensä.

”Onhan teillä taikasauvat? Kolme on aina parempi kuin yksi”, Draco vilkaisi heihin, kun he saapuivat ovelle. Ginny ja Harry nyökkäsivät, vilkaisten toisiaan. Draco aukaisi oven avaimellaan ja meni sisään suureen eteishalliin. Hän haparoi pimeässä ja sytytti valot. Kaikki näytti olevan kunnossa.

”Odottakaa tässä”, Draco pyysi.

”Mitä hyötyä meistä sitten on? Entä jos peto odottaa sinua makuuhuoneessasi?” Ginny kysyi. Häntä kiinnosti kovasti nähdä Dracon makuuhuone. Ei hän muuten ollut kiinnostunut miehen turvallisuudesta. Draco kalpeni, ja puntaroi vaihtoehtoja mielessään.

”Hyvä on sitten. Tulkaa mukaani”, Draco murahti. Hän lähti johdattamaa heitä eteishallin poikki. Ginnyn sydän hakkasi. Heidän jalkansa kopisivat kiillotettua lattiaa vasten ja ääni kaikui aavemaisena hiljaisessa hallissa. Ginny tarttui huomaamatta Harrya kädestä. Mies vilkaisi häneen, puristaen rauhoittavasti hänen kylmännihkeää kättään.

He kapusivat leveitä, kiemuraisia portaita pitkin yläkertaan. Draco ei sytyttänyt valoja mennessään makuuhuoneensa ovelle. Ovella hän pysähtyi ja kääntyi heitä kohti.

”Odotatte täällä sen aikaa, kun pakkaan jotain tarpeellista mukaan”, Draco käski. Ginny näytti pettyneeltä, mutta nyökkäsi. Draco aukaisi makuuhuoneensa oven, sysytti valot ja tarkasti, ettei huoneessa majoillut petoja. Kaikki näytti samalta kuin ennenkin, joten Draco meni sisään, jättäen Ginnyn ja Harryn pimeään käytävään.

”Täällä on pelottavaa”, Ginny mutisi.

”Niin on. Jotenkin aavemaista. Selkäpiitäni karmii”, Harry värähti.

”Sama täällä. Toivottavasti Draco ei viivy kauaa. En tajua, miten hän voi asua täällä yksin”, Ginny puisteli päätään.

”Asuuhan Lucius ja Narcissakin täällä”, Harry muistutti. Ginny huitaisi kättään. Eiväthän he nytkään olleet täällä.

Vihdoin Draco tuli makuuhuonesta, sammutti valot ja veti oven perässään kiinni. Hänellä oli tummansininen matkakassi kädessään.

”Kaikki kunnossa. Lähdetään”, Draco sanoi.

”Missä vanhempasi ovat?” Ginny kysyi, kun he lähtivät astelemaan rappusia kohti.

”Brysselissä. Ikävöitkö sinä heitä?” Draco kysyi huvittuneena.

”Kunhan kysyin. Ajattelin, että he olisivat täällä vaarassa. Oletko varoittanut heitä pedoista?” Ginny halusi tietää. Draco pudisti päätään.

”En. Voisin tehdä sen jo tänään”, Draco päätti. Ajatus ei ollut pälkähtänyt hänen mieleensäkään. Miten hän oli voinut olla niin itsekäs?

Kun he pääsivät alakertaan, he huomasivat, että punainen matto oli hiukan kasassa. Draco jähmettyi ja kohotti katseensa ovea kohti. Harry miltei törmäsi mieheen, joka oli aivan varoittamatta pysähtynyt.

”Mitä nyt?” Harry kysyi. Draco seisoi jähmettyneenä paikoillaan, tuijottaen valtavaa petoa, joka seisoi muutamien metrien päässä heistä, tukkien tien ovelle. Sen suupielessä oli verta ja sen silmät olivat uhkaavasti kaventuneet. Ginny parahti pelästyksestä, peittäen käden suullaan. Hänen ruskeat silmänsä katsoivat pelosta laajentuneina petoa edessään. Miten se oli päässyt sisälle?

”Jätittekö te oven auki?” Draco murahti.

”E – en tiedä”, Ginny kuiskasi.

”En minä ainakaan sulkenut sitä”, Harry sanoi hiljaa.

”Voi helvetti”, Draco manasi.

”Ei tässä helvetit auta. Meidän on keksittävä keino päästä täältä pois ennen kuin tuo syö meidät”, Harry sanoi. Häntä pelotti, mutta hän yritti olla vahva. Draco pelkäsi petoa kuollakseen eikä Ginnystakaan ollut apua. Nainen oli täysin lamaantunut.

Ginny vilkaisi ympärilleen, ja älähti kauhusta. Vasemmalla puolella seisoi samanlainen peto, joka katseli heitä himokkaasti. Oliko niitä lisääkin?

Ginny antoi katseensa kiertää kartanossa, mutta ei nähnyt muita petoja. Hänen jalkansa eivät tuntuneet toimivan, aivan kuin hän olisi juuttunut paikoilleen.

”Kun lasken kolmeen, me juoksemme”, Harry sanoi heidän takaansa.

”Mihin? Ulko-ovi on tukittu”, Draco sihahti.

”Onko täällä takaovea?” Harry kysyi.

”On, mutta joutuisimme kiertämään eikä siitä olisi mitään hyötyä. Auto on etupihalla”, Draco mutisi. Harry haroi tummia hiuksiaan.

”Missä takka on?” hän kysyi nopeasti.

”Minä en ymmärrä, mitä sinä -?” Draco aloitti.

”Takka, Malfoy! Pääsemme hormipulverilla Hermionen luokse”, Harry sanoi kiivaasti.

”Yläkerrassa on yksi ja olohuoneessa toinen, mutta –”, Draco ei kyennyt jatkamaan, kun Harry keskeytti hänet taas.

”Hienoa. Missä hormipulveri on?”

”Takan vieressä. Säilytän sitä siinä tällaisia hätätapauksia varten”, Draco murahti.

”Loistavaa. Kun lasken kolmeen, ryntäämme yläkertaan vieviä portaita kohti. Sinä juokset edeltä ja viet meidät takkahuoneeseen”, Harry päätti. Draco veti syvään henkeä ja nyökkäsi. Hän vilkaisi kalpeaa Ginnya, joka tuskin oli lainkaan kuunnellut heitä. Harry puristi yhä Ginnyn kättä omassaan.

”Ginny, kuuletko sinä? Kohta meidän täytyy juosta”, Harry sanoi lujasti.

”Ku – kuulen”, Ginny inahti.

”Hyvä. Kolmosella. Yksi. Kaksi. KOLME!” Harry karjaisi. Draco kääntyi ympäri, oli törmätä takana seisovaan Harryyn, kirosi, kiersi hänet ja antoi jalkojensa viedä häntä portaita kohti. Harry ja Ginny seurasivat perässä hiukan liukastellen, sillä lattia oli niin peiliä, että siinä olisi voinut luistella.

Pedot karjahtivat kuin antaen käskyn toisilleen. He pinkaisivat heidän peräänsä. Toinen niistä kompastui mattoon, lensi mahalleen, mutta jatkoi ryntäystään heitä kohti. Ginny kompuroi portaissa ylöspäin, uskaltamatta katsoa olkansa yli. Harry veti häntä eteenpäin niin, että käsi tuntui repeävän liitoksistaan.

Harry tyrkkäsi hänet Dracoa kohden, kääntyi ja kiskaisi taikasauvan takin uumenista.

”Tainnutu!” Harry huusi. Ensimmäisenä tuleva peto päästi kummallisen äännähdyksen ennen kuin rojahti pitkin pituuttaan portaisiin. Takana tuleva peto kompastui toveriinsa, kun tämä lähti kierimään portaita lattiaa kohti. Se ei kyennyt heti nousemaan vaan putosi monta askelmaa.

Harry ei jäänyt tekemään siitä selvää vaan kiirehti Ginnyn ja Dracon peräään. Nämä olivat ehtineet jo yhden oven luokse, pitäen sitä auki hänelle. Harry syöksähti sisään ja Draco veti oven kiinni, lukiten sen vapisevilla käsillään. He ryntäsivät takan luokse, tarttuivat hormipulverirasiaan ja astuivat tuleen yksi kerrallaan.

***

Hermione ja Ron suutelivat toisiaan kiihkeästi sohvalla. He olivat käytännöllisesti katsoen alasti, kun Draco pelmahti ulos takasta.

Hermione kirkaisi kuullessaan tömähdyksen ja katsahti Ronin suojelevien käsivarsien suojasta Dracoa, joka makasi nokisena lattialla. Heti hänen jälkeensa tuli Ginny ja viimeisenä Harry.

Ron suojeli Hermionen alastonta vartaloa omallaan, mulkoillen ystäviään ärtyneenä. Draco, Ginny ja Harry kömpivät pystyyn, huomaten heidät sohvalla. Dracon katse viipyi Hermionen paljaassa vartalossa, sekaisissa hiuksissa ja punoittavissa poskissa liian pitkään.

”Mitä te oikein teette?” Ron karjui.

”Matkustamme hormipulverilla”, Harry sanoi hengästyneenä.

”Vai niin. Mihin jätitte auton?” Ron siristi silmiään, aistien, että jokin ei ollut nyt kohdallaan.

”Pitkä tarina”, Ginny huitaisi kättään ilmassa.

”Todella pitkä”, Draco mutisi, silmäillen heitä synkästi.

”Voisitteko tehdä tuota jossain muualla?” hän murahti sitten.

”Tämä on Hermionen asunto”, Ron äyskähti, puristaen Hermionen itseään vasten.

”Antaisitteko meidän pukeutua?” Hermione kysyi hermostuneena Dracon tuijotuksesta. Harrykin katsoi häntä uteliaasti. Aivan liian uteliaasti.

”Miten vain”, Draco murahti.

”Voinko käyttää suihkua?”  Ginny kysyi vaivautuneena. Hermione nyökkäsi ja nainen juoksi pois huoneesta. Ron ja Draco tuijottivat murhanhimoisesti toisiaan, kunnes Harry ajoi Dracon keittiöön, antaen heidän pukeutua rauhassa. Hermione painoi otsansa Ronin rintaa vasten.

”Se olikin liian hyvää ollakseen totta”, Hermione huokaisi.

”Mitähän heille tapahtui?” Ron pohti, nousten sohvalta ja alkaen pukeutua. Hermione veti paidan päällensä, jonka jälkeen kiskoi pikkuhousut ja farkut jalkaansa.

”En tiedä. Kohta varmaan saamme kuulla siitä”, Hermione sanoi. Hänen lihaksiaan kivisti mukavasti, mutta se tuntui nyt pieneltä murheelta. Ehkä Harryn, Dracon ja Ginnyn kimppuun oli käyty. Onneksi he näyttivät kaikki olevan kunnossa.

”Mennään ottamaan asiasta selvää”, Ron ojensi kätensä ja Hermione tarttui siihen. He astelivat keittiöön, missä Harry ja Draco istuivat pöydän ääressä puhumatta mitään. Draco nojasi päätään kämmeneensä ja tuijotti synkästi pöytäliinan kukkakuvioita. Hän ei kestänyt nähdä Ronia ja Hermionea yhdessä. Ja nyt, kun hän oli nähnyt heidät alastomina, vartalot toisiinsa kietoutuneina, hän oli sekoamispisteessä.

”Mitä teille oikein tapahtui?” Hermione tivasi. Harry kohotti katsettaan. Mies oli tuijottanut mietteliäänä käsiään, mutta katsoi nyt kirkkaanvihreillä silmillään häntä.

”Kartanossa oli pari petoa. En ole varma olivatko he siellä jo aikaisemminkin vai pääsivätkö ne vain ovesta, kun emme olleet muistaneet sulkea sitä, mutta joka tapauksessa ne odottivat siellä, kun palasimme alakertaan”, Harry sanoi huokaisten.

”Miten te pääsitte karkuun?” Ron kauhistui.

”Ryntäsimme yläkertaan ja matkalla tainnutin yhden pedoista, joka esti sitä toista käymästä heti kimppuumme. Pääsimme takkahuoneeseen ja käytimme hormipulveria matkustaaksemme luoksesi”, Harry hymyili jo hiukan. Hänen naamansa oli aivan nokinen, mutta Hermionesta hän näytti hurmaavalta.

”Kammottavaa. Olettehan varmasti kunnossa?” Hermione tivasi. Harry nyökkäsi.

”Ei meille kuinkaan käynyt. Reissu vain oli aika turha. Dracokin pudotti kassinsa eteishalliin”, Harry huokaisi.

”Ja auton jätitte kartanon pihaan”, Ron mutisi.

”Se nyt ei haittaa yhtään. Tärkeintä on, että te olette kunnossa”, Hermione sanoi katsoen Harrysta Dracoon. Draco nousi.

”Heti, kun Ginny tulee suihkusta, on minun vuoroni”, mies mutisi, mennen eteiseen odottamaan.