Osa 4

Bussi saapui melko pian. Näky valtavasta pedosta levisi kuin kulovalkea ja kaikki ihmiset bussissa puhuivat siitä.

”Se oli niin ISO”, joku nainen henkäisi Hermionen takana. Hermione katseli ulos bussin ikkunasta ja mietti näkemäänsä. Mikä peto oli vallannut Lontoon? Hermione oli varma, että he saisivat vielä kuulla siitä.

”Minne me menemme?” Ginnyn ääni havahdutti hänet ajatuksistaan. Hermione kääntyi ystävänsä puoleen ja rypisti sitten kulmiaan. Mitä Ginny teki Lontoossa tähän aikaan vuodesta? Koulua piti olla jäljellä vielä muutamia viikkoja.

”Miksi sinä muuten olet täällä näin aikaisin?” Hermione ihmetteli. Ginny huokaisi.

”Dumbledoren joku sukulaien oli vakavasti sairas ja hänen piti mennä miehen luokse mitä pikemmin. Kokeista luovuttiin ja me kaikki pääsimme kesälomalle. Kokeet pidetään sitten kesän jälkeen”, Ginny venytteli jäseniään.

”Ainakaan sinun ei tarvitse lukea niihin”, Hermione naurahti. Ginny virnisti.

”Ei onneksi. Voin vain nauttia tästä sateisesta kesästä. Mitä Malfoy muuten teki kanssasi?” Ginny madalsi ääntään. Hermione vilkaisi bussin käytävän toisella puolella istuvaa Dracoa, joka tuijotti synkän näköisenä ulos ikkunasta.

Hermione kertoi Ginnylle koko jutun ja Ginnyn silmät levisivät.

”Malfoy siis palkkasi sinut? Onko hän päästään vialla?” Ginny supisi. Hermione esitti loukkaantunutta.

”Kiitos vain”, hän puhahti. Ginny naurahti

”Tiedät mitä tarkoitan. Hänen täytyy olla todella vaikeuksissa”, Ginny katsahti Dracoon. Hermione nyökkäsi hiukan.

”Niinhän hän on”, Hermione mutisi.

***

 

Pian he saapuivat Hermionen asunnolle. Draco ei halunnut tulla sisään, joten hän päätti jatkaa matkaansa. Hermione kiitti miestä, koska tämä oli saattanut heidät perille asti. Draco hymyili valjusti, nyökkäsi ja lähti kävelemään eteenpäin.

Ginny ja Hermione vilkaisivat toisiaan ennen kuin menivät sisälle. Hermione kaivoi avaimen laukustaan ja aukaisi kotiovensa. Harry ja Ron syöksähtivät sillä samalla sekunnilla eteiseen.

”Ginny! Me näimme teidät ikkunasta! Mitä sinä täällä teet?” Ron ihmetteli, halaten sisartaan. Ginny nauroi ja heilautti hiuksiaan selkänsä taakse.

”Tulin moikkaamaan ystäviäni”, Ginny hymyili ja halasi Harryakin.

”Hienoa, ettet ole unohtanut meitä”, Harry virnisti. Ginny katseli pää kallellaan Harrya.

”Minunhan tässä pitäisi sanoa niin. Teistä kahdesta ei ole kuulunut mitään viiteen vuoteen”, Ginny heristi sormeaan. Harry ymmärsi sentään näyttää katuvalta.

”Olen ollut kiinni huispauksessa”, Harry kohautti harteitaan. Ginny huitaisi kättään.

”Ei se haittaa. Kuulkaa – minulla on kamala nälkä. Onko täällä jotain syötävää?” Ginny kysäisi. Hermione havahtui ajatuksistaan ja nyökkäsi.

”Totta kai, jos haluatte syödä eilisiä sapuskoja. Minulla ei ole aikaa kokata”, Hermione hymyili pahoittelevasti. Ron tarttui eteisen puhelimeen.

”No, sitten tilaamme pitsat”, Ron virnisti. Ginny huokaisi helpotuksesta.

”Loistava ajatus. Kaksi isoa pitsaa. Te syötte kuitenkin hirmuisesti”, Ginny sanoi. Ron pyöräytti silmiään ja tilasi kaksi suurta pitsaa, jotka luvattiin toimittaa mitä pikemmin.

Sillä välin he juttelivat olohuoneessa. Hermione haki kaksi isoa limsapulloa ja lasit jokaiselle.

”Selvisikö rikospaikalta mitään?” Ron kysyi, kun pitsat oli tuotu ja he söivät hyvällä ruokahalulla. Hermione nielaisi pitsanpalan.

”Kaikenlaista. Törmäsin siellä Dracoonkin”, Hermione kertoi huolettomasti. Harrylta meni limsa väärään kurkkuun.

”Mitä hän siellä teki?” Ron kysyi, kun Ginny yritti elvyttää ystäväänsä. Hermione hymyili lasinsa takaa ja katseli Ronia ruskeilla silmillään.

”Suojeli minua – hömppä. Minä luulin häntä hyökkääjäksi ja iskin häntä haarojen väliin”, Hermione näytti pahoittelevalta. Ron purskahti nauruun.

”Se oli ihan oikein hänelle”, Ron hekotti.

”Sitten me näimme, kuinka se kammottava peto jahtasi Ginnya”, Hermione sanoi. Harry, joka oli jälleen juomassa limsaa, sai sitä taas väärään kurkkuunsa. Ron mulkaisi ystäväänsä.

”Älä juo, jos et osaa juoda kunnolla!”

Harry mulkaisi takaisin kasvot punoittaen. Hän köhisi ja sai vihdoin äänensä kuulumaan.

”Miksette kertoneet heti?” mies kysyi vimmoissaan, tarkastellen Ginnyn kasvoja. Poskella oli pieni ruhje, mutta sitä tuskin huomasi. Ginny kohautti harteitaan.

”Ei se ollut mitään. Vaikka minua kyllä pelotti ihan hirmuisesti. Luulin kuolevani”, Ginny värähti. Harry kietaisi käsivartensa naisen harteiden ympärille ja Ginny painautui luottavaisensa miehen kainaloon. Hermione katseli heitä hymyillen, mutta vakavoitui sitten.

”Se peto on todella valtava ja nyt se hallitsee koko Lontoon kaupunkia. Uhreja tulee varmasti lisää. En tajua, miten saamme sen pysäytettyä”, Hermione huokaisi. Ron näytti mietteliäältä.

”Tehoaakohan taikasauvamme siihen?” Ron kysäisi. Hermione tuhahti.

”En ole kysynyt.”

Ron mulkaisi häneen ja Hermione naurahti.

”Älä nyt suutu. Minä käytin taikasauvaani siihen, ja se loikki karkuun. Voi kuitenkin olla, ettei siihen tehoa meidän pienet loitsumme”, Hermione huokaisi.

”Vai pienet! Miten olisi, jos kokeilisit siihen Avada Kedavraa?” Ron ehdotti.

”Mikä murhaaja minä olen? Kokeile itse! Minusta tuntui oudolta, kun käytin sauvaani siihen, se kohotti päätään ja tuntui katsovan suoraan minuun aivan kuin olisi yrittänyt pistää muistiinsa, miltä minä näytin”, Hermione värähti.

Ron näytti huvittuneelta ja laski tyhjän lasinsa olohuoneen pöydälle.

”Ehkä sinulla on nyt hiukan liian vilkas mielikuvitus. Ei kukaan peto pysty sellaiseen”, Ron vakuutti ja Hermione kohautti olkiaan. Hänestä vain oli tuntunut sellaiselta.

”Voinko jäädä tänne yöksi?” Ginny kysyi jonkin ajan kuluttua, kun he olivat olleet hiljaa muutamia minuutteja. Hermione kohotti katseensa lasista ja nyökkäsi hymyillen.

”Kyllä se käy. Voit nukkua samassa sängyssä kanssani. Se on tarpeeksi iso meille kahdelle”, Hermione sanoi. Ron huokaisi masentuneesti.

”Sinä et huolinut minua siihen, kun kysyin”, Ron mutisi. Ginny nauroi.

”Sinä olet hiukan eri asia, Ron”, Ginny hihitti. Harry hymyili ja katsoi Ronia, joka yritti esittää loukkaantunutta. Häntä alkoi kuitenkin naurattaa.

”Hyvä on. Mitäs me nyt tekisimme?” Ron kysäisi. Hermione venytteli hiukan.

”En oikein tiedä. Minun pitäisi hoitaa tutkimustamme, mutta nythän me tiedämme, mikä olento Dracon vaimon tappoi”, Hermione sanoi.

”Eikö meidän sen sijaan pitäisi miettiä, miten pääsemme eroon siitä pedosta?” Ginny kysyi. Harry nyökkäsi.

”Totta. Laita, Herm, televisio päälle. Katsotaan tuleeko uutisissa mitään”, Harry sanoi. Hermione nappasi itselleen kaukosäätimen ja aukaisi television. Uutiset olivat parhaillaan käynnissä ja siellä näytettiin kuvaa Lontoon puistoalueesta, missä ensimmäinen murha oli tapahtunut.

”Nyt peto on iskenyt jälleen. Monet silminnäkijät kertoivat, kuinka peto hyökkäsi erään naisen kimppuun, joka kuitenkin ehti paeta paikalta ystäviensä turvin. Peto juoksi kaupungin suuntaan, mutta kukaan ei aio tehdä  mitään–”, uutistenlukija kertoi. Hermione sulki television ja tuijotti ystäviään.

”Miksei kukaan tajua tehdä mitään? Se peto on vaarallinen!” Hermione huudahti.

”Älä meitä katso. Emme me voi vaikuttaa asiaan. Jos ihmiset haluavat olla tyhmiä – senkus ovat”, Ron tuhahti. Hermione mulkaisi poikaa.

”Voisivat he sentään varoittaa lontoolaisia”, Hermione mutisi.

”Huolehditaan siitä myöhemmin. Minun pitäisi varmaankin käydä kotona”, Ginny nousi. Harry katsoi naista kuin tämä olisi menettänyt järkensä.

”Ja missä kotisi sijaitsee? Keskellä Lontoota! Kuuntelitko sinä lainkaan, mitä me juuri sanoimme?” Harry tivasi. Ginny laittoi käsivartensa lanteilleen.

”Totta kai. En minä kuuro ole. Mutta minun on haettava tavaroita asunnoltani, jos aion jäädä Hermionen luokse kauemmaksikin aikaa. Voisimme tutkia tätä juttua yhdessä, eikö niin?” Ginny katsoi Hermionea, joka huokaisi.

”Minun ei oikeastaan pitäisi antaa sivullisten sekaantua juttuun, mutta –”, Hermione aloitti.

”Ole niin kiltti, Herm! Ei siitä olisi haittaa”, Ginny rukoili ja Hermione nauroi.

”Hyvä on. Saat auttaa minua, kunhan lupaat olla sekaantumatta yksin mihinkään. Minä voin lähteä mukaasi. Minun on käytävä kaupassa ja – ”, Hermione selitti. Ron keskeytti hänet, nousten seisomaan rivakasti.

”Oletteko te molemmat menneet sekaisin? Entä jos se peto hyökkää matkalla kimppuunne?” Ron kysyi. Hermione ja Ginny vilkaisivat toisiaan.

”Ehkä teidän kannattaisi tulla suojelemaan meitä”, Ginny vihjasi. Harry hymähti.

”Voisi olla viisasta. Koskaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Me tulemme siis mukaan”, Harry päätti ja niin koko poppoo ahtautui Hermionen autoon.

***

Ginnyn asunto sijaitsi Lontoon keskustassa. He kapusivat neljänteen kerrokseen rappusia, sillä hissi oli lakannut toimimasta.

”Aina se tekee niin”, Ginny huoahti. Rapussa oli hiljaista ja heidän askeleensa kaikuivat aavemaisesti. Ginny aukaisi asuntonsa oven, kun he pääsivät perille asti. Eteisessä oli kenkiä sikin sokin. Ginny katsahti heihin anteeksipyytävästi ja kehotti heitä olemaan kompastumatta.

”En ehtinyt siivota ennen kuin lähdin Tylypahkaan”, Ginny selosti ja meni makuuhuoneeseensa, käskein heitä menemään olohuoneeseen odottelemaan.

Harry katseli ympärilleen viihtyisässä huoneistossa. Olohuone oli tarpeeksi iso yhdelle ihmiselle. Siellä oli mukavat sohvat, televisio, kirjahylly, missä sijaitsi valokuvat Ginnyn perheestä, Harrysta, Hermionesta ja muutamista muista Tylypahkalaisista, jotka olivat olleet samalla vuosikurssilla heidän kanssaan.

Kirjoja oli monenlaisia. Suurin osa kirjoista koski loitsuja, muodonmuutoksia, pimeyden voimilta suojautumista tai muita velhomaailmaan kuuluvia kirjoja. Löytyi hyllystä tavallisiakin jästiromaaneja, joista Harry ei ollut kuullutkaan.

Ginny tuli pian valmiina olohuoneeseen ja hymyili.

”Joko lähdetään?” Ginny kysyi. Harry kääntyi ja vilkaisi Roniin ja Hermioneen, jotka istuskelivat sohvalla. Hekin nousivat ja nyökkäsivät.

”Oletko sinä pitäntyt yhteyttä Nevilleen?” Harry kysyi eteisessä, kun he kiskoivat kenkiä jalkaansa.

”Miten niin?” Ginny katsahti häneen.

”Kunhan kysyin”, Harry kohautti harteitaan. Ginny naurahti.

”Neville opettaa muodonmuutosta Tylypahkassa. Me tulemme hyvin juttuun. Hän on jo naimisissa ja kahden lapsen onnellinen isä”, Ginny kertoi. Uutinen yllätti Harryn ja Ronin.

”Todellako? Enpä olisi uskonut. Kenen kanssa Neville on mennyt naimisiin?” Harry kysyi.

”Lavender Brownin, muistathan sinä hänet?” Ginny kysyi nauraen. Harryn silmät pyöristyivät.

”Neville ja Lavender? Älä viitsi. Eiväthän he koskaan edes puhuneet toisilleen Tylypahkassa”, Harry tuhahti. Ginny nauroi.

”Heillä oli salainen suhde yhteen aikaan. Neville paljasti sen minulle. Kukaan ei saanut tietää. He tapasivat toisensa muutama vuosi Tylypahkan jälkeen eräissä suurissa juhlissa ja rakastuivat. Siinä se tarina. Minusta se kuulosti söpöltä”, Ginny sanoi hymyillen.

Harry hymyili takaisin ja sammutti valot, kun he menivät käytävään. Ginny lukitsi oven ja laittoi avaimet taskuunsa.

”Tiedätkö sinä jotain muista Tylypahkalaisista?” Harry kysyi. Ginny rypisti kulmiaan. He lähtivät laskeutumaan alas rappusia.

”Seamus ja Hannah Abbott ovat yhdessä. He menivät kihloihin muutama kuukausi sitten. Minut on kutsuttu kesällä häihin. Hannah opettaa Tylypahkassa loitsuja. Hän on todella hauskaa seuraa. Seamus puolestaan on töissä Säilä&Imupaperissa. Olen jutellut joskus hänenkin kanssaan”, Ginny kertoi.

”Mistä sinä tiedät tuon kaiken?” Ron kummastui.

”En minä muista tiedäkään paljon mitään. Hannah ja Neville nyt sattuvat opettamaan Tylypahkassa, kuten minäkin. Tapasin tosin Parvatin ennen koulujen alkua Viistokujalla ja hän kertoi olevansa menossa Espanjaan. Hän tapasi siellä lomalla ollessaan miehen, johon rakastui. Harmi vain, että tämä mies on jästi eikä ole koskaan uskonut noituuteen. En tiedä, miten heidän on käynyt”, Ginny sanoi ja Harry naurahti.

”Kaikki tuntuvat löytäneen jonkun”, Harry sanoi huokaisten.

”Kyllä sinäkin vielä löydät”, Ginny vakuutti. Ehkä lähempää kuin arvaatkaan, hän lisäsi mielessään.