Osa 13         Tulenarkaa

Ginny ja Harry palasivat Hermionen asunnolle, missä muut alkoivat olla jo heistä huolissaan. Hermione huojentui nähdessään heidät hyvinvoivina ja kohotteli kulmiaan, kun näki Ginnyn säteilevät silmät ja punoittavat posket. Harry puolestaan näytti siltä kuin olisi nielaissut auringon.

”Mikä teitä vaivaa?” Draco kysyi kummissaan. Giny tyrskähti.

”Ei mikään. Kaikki on – vallan mainiosti”, Ginny nyökkäsi, vilkaisten syrjäsilmällä Harryyn, joka ei kuitenkaan uskaltanut katsoa takaisin Ginnyyn. Ginny kohautti olkiaan ja asteli keittiöön.

”Minulla on kiljuva nälkä”, Ginny julisti.

”Voisimme tilata pizzaa”, Ron ehdotti sohvan uumenista.

”Ja kuka niitä toisi, kun pedot vaeltavat kaupungissa?” Ginny kysyi happamasti.

”Meidän olisi ehkä aika jo alkaa selvittää, miten pääsemme eroon niistä”, Draco ehdotti. Ajatus sai myöntäviä muminoita. Mutta kukaan ei kuitenkaan tiennyt, miten he pääsisivät niistä eroon.

”Miksi juuri meidän pitäisi tehdä niistä selvää?” Caitlin kummasteli. Draco käänsi katseensa naiseen ja veti tämän tiukemmin kainaloonsa.

”Hermionen pomo antoi tehtävän meille. Tai oikeastaan Hermionelle. Me vain tuppauduimme mukaan”, Draco kohautti olkiaan. Caitlin katsahti Hermioneen.

”Oletko sinä poliisi?” Caitlin kysyi. Hermione nyökkäsi nopeasti. Ei hän voinut sanoa Caitlinille olevansa aurorikaan, koska sitten se saisi ihmetystä aikaan. Oli parempi valehdella. Draco tuskin halusi vielä paljastaa naiselle, kuka oikeasti oli.  Jos haluaisi koskaan.

”Meidän pitäisi ensin saada selville, miten voimme tuhota ne. Emme voi vain syöksyä suin päin kuoleman vaaraan”, Hermione sanoi. Ron nyökkäsi.

”Totta. Onko ehdotuksia?” Ron kysyi. Kukaan ei vastannut. Kaikki vain katsoivat toisiaan.

Ron huokaisi syvään ja haroi hiuksiaan.

”Emme me tällaista elämää kauaa kestä. Ihmiset tulevat sekopäiseksi. Sitten vasta uhreja tulee lisää”, Ron sanoi. Hermione puisteli päätään.

”Mutta emme me osaa tehdä mitään. Olemme nalkissa täällä. Jos menemme ulos, meidät luultavasti syödään elävältä”, Hermione sanoi. Harry rypisti kulmiaan.

”Voisimme mennä tarkkailemaan tilannetta. Tai ainakin pari voisi mennä kerralla. Jos heitä ei kuulu takaisin, toiset lähtevät apuun”, Harry ehdotti.

”Mitä tilanteen tarkkaileminen hyödyttää?” Draco kummastui.

”Ei mitään. Mutta ehkä saamme selville, mikä heidät tappaa”, Harry kohautti olkiaan.

”Emme ole kokeilleet muuta kuin tainnutu –”, Ginny aloitti, mutta älähti, kun Harry potkaisi häntä jalkaan. Ginny mulkaisi Harryyn äkäisesti, hieroen kipeää jalkaansa. Caitlin tuijotti heitä kummastuneena.

”Mitä tainnutu?” Caitlin ihmetteli. Ginny punastui. Hän ei aina muistanut, ettei Caitlin ollut noita. Jossain vaiheessahan se tulisi kuitenkin ilmi. Miksei Draco kertonut totuutta heti paikalla.

”Ei mitään. Unohda koko juttu”, Ginny huitaisi kättään. Caitlin vilkaisi Dracoon, mutta mies tuijotteli lattian mattoa. Hän huokaisi ja päätti antaa asian olla. Ehkä se ei sitten olisi mitään.

”Jos me sitten menemme pareittain ulos vahtimaan”, Ron alkoi lämmetä Harryn ajatukselle.

”Niin. Ei kai siitä haittaakaan olisi. Täällä pitkästyy”, Hermione huokaisi. Ron nyökkäsi.

”Me menemme ensin. Sitten Harry ja Ron ja viimeiseksi te”, Ron sanoi, nyökäten Caitlinia ja Dracoa kohti. Caitlin ei näyttänyt kovin innostuneelta.

”Ehkä voisimme jäädä tänne. Hoitakaa te vain tämä tehtävä”, Draco sanoi ja Caitlin näytti hyvin helpottuneelta. Nainen nyökkäsi myöntymisen merkiksi.

***

Niinpä Ron ja Hermione lähtivät ulos, hakien ensin taikasauvat takkinsa uumeniin. Ulkona oli hiukan hämärää. Taivas oli harmaiden pilvien peitossa ja ilma oli painostavaa. Kohta alkaisi varmaan sataa vettä, Hermione ajatteli, vilkaisten taivaalle.

Ron kietoi käsivartensa hänen hartioidensa ympärille ja veti kainaloonsa. Hermione tunsi olonsa turvalliseksi ja lämpimäksi Ronin syleilyssä. Hän menisi minne tahansa, mihin Ronkin.

”Mitä me nyt oikein sitten teemme?” Hermione ihmetteli.

”Jos näemme pedon, kokeilemme siihen erilaisia loitsuja”, Ron sanoi innostuneesti. Hän tarkkaili kaiken aikaa ympäristöään. He päättivät mennä piiloon roskatynnyreiden taakse ja asettuivat sinne kontalleen. Hermione liikahti löytääkseen mukavamman asennon. Polvet alkoivat helposti puutua.

He eivät nähneet petoja. Ron alkoi kyllästyä roskatynnyrin takana olemiseen ja alkoi kehitellä ajankulua. Miehen huulet hamusivat hänen kaulaansa ja kutittivat mukavasti. Hermione hihitti, mutta ei työntänyt Ronia poiskaan. Heidän huulensa kohtasivat pian ja suudelma oli täynnä lupauksia ja kaipuuta. Hermione painautui Ronin syliin ja upotti sormensa hänen pehmeisiin, punaisiin hiuksiinsa. Ronin kädet vaelsivat Hermionen vartalolla. Vaatteita oli aika paljon eivätkä he alkaneet riisua niitä, jottei tulisi hirveän kylmä.

Yhtäkkiä Hermione huomasi liikettä Ronin takana. Hänen silmänsä pyöristyivät ja hän irrottautui nopeasti miehestä.

”Mi – mitä?” Ron kummasteli. Hermione otti taikasauvan esiin ja osoitti sillä Ronin taakse. Ron kuitenkin luuli Hermionen osoittavan häntä itseään.

”Mitä minä tein? Suutelinko väärin? Keskustellaan, Herm!” Ron huudahti. Hermione huudahti varoittavasti Ronille, kun hämähäkki oli valmiina syöksymään miehen kimppuun. Ron tajusi vaaran viime hetkellä ja heittäytyi pois tämän alta, iskien päänsä talon seinään. Hän menetti heti tajuntansa.

Hermione säikähti nähdessään Ronin valahtavan tajuttomana maahan. Hän perääntyi ja huudahti:

”Sytyjo!” taikasauvan päästä syöksyi tulta kohti petoa, kunnes se osui tähän. Peto ulvaisi oudosti ja alkoi vavista. Sitten se katosi poksahtaen. Hermione tuijotti hengästyneenä tyhjää kohtaa edessään, missä pedon tuhkajäännökset lojuivat. Hän värähti ja ryntäsi sitten Ronin luokse.

”Ron, kuuletko minua?” Hermione kysyi pelästyneenä. Hän ravisteli miestä, mutta Ron pysyi tajuttomana. Mies ei edes liikahtanut. Hermione alkoi huolestua ja mietti, miten jaksaisi kantaa miehen takaisin asunnolleen. Sinne oli vähän matkaa.

”Ron, sinun on herättävä”, Hermione aneli. Ron ei kuitenkaan tehnyt niin. Hermione haroi hiuksiaan ja päätti hakea Harryn ja Dracon apuun. Hän asetti roskatynnyrit niin, ettei Ronia näkynyt niiden takaa.

”Tulen kohta takaisin”, Hermione kuiskasi ja ryntäsi matkaan.

***

Hermione pääsi asunnolleen pian ja aukaisi avaimellaan kotiovensa. Hän ryntäsi olohuoneeseen, saaden tuskin ääntä kuulumaan juoksun jälkeen. Harry ja Draco ponkaisivat seisomaan nähdessään Hermionen yksin ja kauhuissaan.

”Herm, mikä hätänä?” Harry kysyi pelästyneenä, tullen hänen luokseen. Hermione vapisi.

”Peto hyökkäsi kimppuumme ja –”

”Voi ei! Tappoiko se Ronin?” Ginny kiljaisi, nousten seisomaan kalpeana kauhusta. Draco luuli naisen pyörtyvän.

”Ei! Hän on tajuton ja makaa kadun kulmassa. Minä en saanut kannettua häntä sisään ja tarvitsen teitä”, Hermione selitti. Ginny valahti istumaan ja väri alkoi palata takaisin hänen poskilleen. Naisen kädet kuitenkin vapisivat pelästyksestä.

”Mennään heti”, Draco sanoi. Harry nyökkäsi.

”Odottakaa te täällä”, Harry käski. Caitlin ja Ginny nyökkäsivät.

Harry, Draco ja Hermione lähtivät ulos. Kun he pääsivät kadulle, alkoi sataa kaatamalla vettä. He kastuivat hetkessä läpimäriksi, mutta se oli heidän pienin murheensa. Hermione näytti, mihin oli jättänyt Ronin makaamaan. He löysivät tämän helposti ja miehet siirsivät roskatynnyreitä sivuun.

He kumartuivat ja Draco jaksoi yksin nostaa Ronin käsivarsilleen. Harry yritti tarjota apua, mutta ilmeisesti Draco halusi leikkiä Pelastavaa Ritaria.

”Miten selvisitte pedosta?” Harry kysyi, kun he lähtivät kävelemään takaisin Hermionen asunnolle. Hermione värisi. Hän kertoi koko jutun ja Harry vihelsi.

”He siis ovat tulenarkoja”, Harry sanoi mietteliäänä. Hermione nyökkäsi.

”Niin ovat. Se tappaa ne. Meidän täytyisi löytää niiden pesä ja tuhota ne kaikki”, Hermione sanoi. Draco vilkaisi taakseen.

”Loistava idea! Mutta mistä me niiden pesän löydämme?” Draco kummastui. Hermione kohautti harteitaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan.

***

He palasivat asunnolle ja Draco laski Ronin olohuoneen sohvalle. Ginny polvistui veljensä viereen ja kosketti tämän märkiä hiuksia. Hän tutki miehen pään ja havaitsi kuhmun tämän takaraivossa.

”Ron on lyönyt päänsä pahasti”, Ginny sanoi huolissaan, noustessaan seisomaan. Hermione nyökkäsi. Vettä tippui heidän vaatteistaan matolle ja Hermione pakotti pojat vaihtamaan vaatteita.

”Annetaan hänen levätä. Minäkin menen vaatteiden vaihtoon”, Hermione sanoi. Ginny nyökkäsi.

Hermione asteli makuuhuoneeseensa. Hän vaihtoi ripeästi märät vaatteet kuiviin farkkuihin ja tummansiniseen pitkähihaseen, lämpimään t-paitaan. Hän värähti vilusta ja aivasti. Toivottavasti hän ei saisi flunssaa.

Hermione vei märät vaatteet kylpyhuoneeseen, jonne Harry ja Dracokin toivat omansa. Hermionesta oli hauska pestä pesukoneella vaatteita, vaikka sortuikin joskus käyttämään loitsuja. Nyt hän oli hermostunut ja tarvitsi tekemistä. Hän laittoi pyykin päälle ja palasi sitten muiden luokse.

”Pitäisikö Ron viedä lääkäriin?” Caitlin kysyi huolestuneena. Caitlinin nähden ei voinut käyttää loitsuja, koska muuten tälle paljastuisi, että he olivat velhoja ja noitia. Jästit eivät yleensä saaneet tietää heidän olemassaolostaan. Hermione mietti, kauanko Draco aikoi salata Caitlinilta tosiasiaa, ettei ollut mikään jästi.

”Ei. Annetaan hänen nukkua. Minä vahdin häntä”, Hermione sanoi päättäväisesti. Caitlin nyökkäsi. He istuivat hiljaa sohvilla ja katselivat Ronia, jonka kasvot olivat huolestuttavan kalpeat. Äkkiä Ron liikahti ja aukaisi silmänsä. Hän tuijotti hetken kummastuneena kattoa ja käänsi sitten hitaasti päätään. Hermione loikkasi seisomaan ja ryntäsi Ronin viereen sohvalle. Hän tarttui miestä kädestä.

”Oletko kunnossa, Ron? Pelästytit minut”, Hermione sanoi. Ron naurahti hiukan, puristaen lempeästi hänen kättään. Sitten mies voihkaisi.

”Luoja, pää on kuin torvisoittokunta. Mitä tapahtui?” Ron kysyi.

”Löit pääsi taloon ja menit tajuttomaksi”, Hermione kertoi. Ron rypisti kulmiaan.

”Taloon? Miksi löin pääni taloon?”

”Väistit petoa. Etkö sinä muista?” Hermione kysyi huolestuneena. Ron sulki hetkeksi silmänsä ja huoahti.

”Muistan vain suudelleeni sinua”, Ron jupisi. Hermione punastui ja vilkaisi muihin. Draco kohotti kulmiaan, muttei kuitenkaan laukaissut mitään typerää.

”Niin teitkin. Mutta sen jälkeen huomasin pedon, joka aikoi hyökätä kimppuusi. Sinä väistit ja löit pääsi”, Hermione kertoi.

”Miten selvisit pedosta yksin?” Caitlin kysyi kauhuissaan. Hermione kohotti katseensa naiseen ja vilkaisi Dracoon. Mies pudisti hitaasti päätään.

”Se säikähti minua”, Hermione kohautti olkiaan. Draco purskahti nauruun.

”Sinäpä pelottava olet”, mies virnisteli. Hermione mulkaisi miestä. Itse tämä oli käskenyt hänen valehdella. Hermione ei pitänyt siitä. Ron huokaisi hiljaa.

”Minun pitäisi vaihtaa vaatteita. Saan muuten flunssan. Ja minusta tuntuu, että sohvasi on litimärkä”, Ron sanoi pahoillaan. Hermione huitaisi kättään, mutta auttoi Ronin seisomaan.

”Vien sinut suihkuun. Pesukone on päällä, mutta se ei haittaa. Sinut on saatava lämpiämään. Olet jäässä”, Hermione sanoi. Ron nyökkäsi. Hermione auttoi Ronin kylpyhuoneeseen ja istutti tämän vessanpöntölle. Ron hieraisi takaraivoaan.

”Taisin saada melkoisen tällin”, Ron naurahti heikosti. Hermione nyökkäsi.

”Säikähdin kamalasti. Luulin menettäneeni sinut”, Hermione sanoi käheästi. Hän kohotti kätensä ja sipaisi miehen poskea. Ron vetäisi Hermionen yllättäen syliinsä.

”Sinä et menetä minua niin vähällä”, Ron sanoi hymyillen ja suuteli häntä. Hermione kietoi kätensä miehen kaulan ympärille ja puristi tätä lujasti. He istuivat hetken aikaa syleillen toisiaan, kunnes Hermione alkoi auttaa Ronia valmistautumaan suihkuun.