Osa 12   Intohimoisia hetkiä

Caitlin sopeutui yllättävän hyvin heidän porukkaansa. Hän ja Draco näyttivät olevan hyvin rakastuneita toisiinsa, mitä Hermione hiukan kummasteli, koska he olivat rakastuneet niin nopeasti. Caitlin suri kuollutta isäänsä ja yöllä Draco heräsi naisen itkuun. Hän oli aina avuton, kun ei voinut auttaa mitenkään, joten hän antoi Caitlinin itkeä surunsa ja piteli tätä sylissään.

Hermione oli kyllästynyt siihen, ettei voinut tehdä mitään petojen hyväksi. He eivät nähneet pedoista jälkeäkään kolmeen päivään, mikä oli oikeastaan vain helpotus. Hermione ja Ron tekivät pari pitkää kävelylenkkiä ulkona, mutta eivät törmänneet petoihin.

Sisätiloissa istuminen alkoi olla rasittavaa ja erittäin tylsää. Hermione ja Ginny kaipasivat ulos, mutta miehet eivät antaneet heidän lähteä mihinkään, sillä pedot tuskin olivat haihtuneet kuin tuha tuuleen.

Hermione oli kuitenkin hyvillään, että Ron ja hän olivat tajunneet kertoa toisilleen tunteistaan. Ei ollut sopiva hetki puhua tulevaisuudesta, perheen perustamisesta tai muustakaan, ei ainakaan ennen kuin he olisivat selvittäneet petojen arvoituksen.

***

Eräänä iltana Ginny oli lopenkyllästynyt Caitilinin, Dracon ja Ronin ja Hermionen helliin katseisiin, joita he vaihtoivat keskenään. Caitlin istui Dracon kainalossa onnellisena ja otti vastaan Dracon suudelmia. Hermione ja Ron olivat kietoutuneet toisiinsa ja suutelivat toisiaan välittämättä vähääkään siitä, että Ginny ja Harry olivat huoneessa ja liikehtivät vaivautuneesti, vältellen toistensa katseita. He eivät oikein tienneet, miten suhtautua tähän suuteluiltaan.

”Minä lähden ulos”, Ginny murahti, nousi ja asteli eteiseen. Kukaan ei edes yrittänyt estää häntä. Hyvä, Ginny ajatteli äkäisenä, pukien kenkiä jalkoihinsa. Hän laittoi takin päällensä ja aukaisi ulko-oven.

”Odota!” Harry huudahti, tullen eteiseen. Ginny pysähtyi käsi ovenkahvalla. Hän katsoi kysyvänä Harryyn, joka yritti hymyillä.

”Minä tulen mukaan. Et saa liikkua ulkona yksin. Siellä on liian vaarallista. Otitko taikasauvan mukaan?” Harry kysyi. Ginny huoahti, pudistaen päätänsä. Harry haki taikasauvansa, kiskoi sitten kengät jalkaansa ja takin yllensä ja seurasi Ginnya rappukäytävän hämäryyteen.

Ulkona oli jo pimeää. Tuhannet tähdet kimmelsivät öisellä, tummansinisellä yötaivaalla. Leppeä iltatuuli heilutteli Ginnyn punaisia hiuksia ja sai tämän posket hiukan punoittavaan. Harrysta tämä ei olisi voinut olla kauniinpi.

Harry upotti kätensä syvälle takkinsa taskuun. Ginny oli ajatuksissaan eikä puhunut paljoakaan. Harrylle se sopi hyvin. Hänkin halusi ajatella. Ginnya. Miksi nainen ei tuntunut tajuavan, että hän välitti tästä? Ginny kuvitteli, että kukaan ei ollut kiinnostunut hänestä tai ettei hän ollut erityisen kaunis. Harrysta Ginny oli suloinen ja ihastuttava nainen. Miksei Ginny tajunnut, että hän piti tästä paljon? Että tämän turvallisuus merkitsi hänelle paljonkin?

”Mitä mieltä sinä olet Caitlinista?” Ginny kysyi yllättäen. Harry kohotti kummastuneena katseensa, kohdaten Ginnyn ruskeat silmät tähtien heleässä loisteessa. Ilta oli hyvin romanttinen ja Ginnykin tajusi sen, sillä nainen hiukan punastui. He seisoivat kävelykadulla vastatusten. Harry olisi aivan hyvin voinut kietoa käsivartensa Ginnyn vartalon ympärille, jos olisi uskaltanut. Hän ei tiennyt, miten Ginny olisi reagoinut siihen.

”Caitlinista? Hän on oikein mukava ja herttainen”, Harry kohautti harteitaan.

”Ei ihme, että Draco pitää hänestä”, Ginny mutisi.

”Oletko sinä mustasukkainen Malfoysta?” Harry kysyi, tuntien pienen pistoksen sydämessään.

”En tietenkään! Halusin vain tietää, että – että –”, Ginny punastui rajusti eikä saanutkaan sanotuksi sitä mitä oli aikonut. Harry kiinnostui.

”Mitä halusit tietää?” Harry kysyi pehmeästi

 ”Että – että pidätkö sinä hänestä”, Ginny takelteli, tuntien itsensä todella typeräksi. Oliko hänen punastuttava ja änkytettävä kuin teini-ikäinen, joka oli ihastunut unelmien poikaan?

”Ahaa … No, tyydyttikö vastaukseni sinua?” Harry kysyi hiljaa, astahtaen lähemmäksi häntä. Ginny naurahti hiukan hämillään. Hän alkoi tuntea olonsa hiukan vaivautuneeksi Harryn ollessa miltei kiinni hänen vartalossaan. Kaiken kukkuraksi hänen vartalonsa alkoi reagoida Harryn läheisyyteen ei-toivotulla tavalla. Se taas sai Ginnyn punastumaan rajummin ja änkyttämään.

”To – totta kai”, Ginny mutisi. Harry hymyili, kietoi hyvin varovaisesti kätensä Ginnyn hennon vartalon ympärille ja odotti naisen reaktiota. Kun Ginny ei käskenyt äkäisenä Harrya pitämään näppejään erossa hänestä, Harryn ote tiukentui ja mies veti hänet kiinni omaan vartaloonsa. Ginny hengähti terävästi.

”Harry?” Ginny kysyi pienellä äänellä. Leikkikö Harry hänen tunteillaan? Mitä tämä oikein aikoi?

”Mitä?” Harry mutisi. Hänen huulensa lähestyivät Ginnyn omia huulia eikä Ginny ehtinyt inahtaakaan, kun Harry oli painanut lämpimät huulensa Ginnyn pehmeille huulille. Eikä Ginny aikonutkaan enää vastustella.

Heidän suudelmansa kesti pitkään. Vihdoin Harry irtautui hengästyneenä ja katseli häntä kirkkaanvihreillä silmillään. Ginny nielaisi.

”Mennäänkö sinun luoksesi?” Harry kysyi kuiskaten.

”Minun luokseniko? Mitä muut siihen sanovat?” Ginny kummastui, mutta alkoi tuntea pientä kutkutusta vatsanpohjassaan. Miksei …? Ajatus yöstä Harryn käsivarsilla sai Ginnyn värisemään kiihkosta. Tätähän hän oli halunnut alusta alkaen, eikö niin? Tuntea miltä Harry tuntuisi hänen käsiään vasten, suudella miestä ja hyväillä tätä.

”Eivät he huomaa. Heillä on muuta tekemistä”, Harry tuhahti. Ginny kikatti.

”Todellakin! Mutta – eikö tämä kaikki käy hiukan liian nopeasti?” Ginny yritti vielä keksiä tekosyitä. Harry pudisti kiihkeästi päätään ja Ginnykin rauhoittui. Nopeasti he lähtivät autolle, kunnes Harry muisti, ettei ollutkaan ottanut avaimia mukaansa.

”Voi pahus!” hän manasi ääneen.

”Pitäisikö sinun hakea ne?” Ginny kysyi malttamattomana. Harry nyökkäsi, suudellen häntä.

”En viivy kauaa”, Harry vannoi.

Mies piti lupauksensa. Hyvin pian Harry saapui hänen luokseen avaimia heilutellen. He kapusivat autoon ja Harry kaasutti pimeitä, tyhjiä katuja pitkin Ginnyn asunnolle. Siellä oli kylmää, kun lämmitykset oli otettu pois päältä. Ginny värisi, mutta Harryn suudelmat saivat hänet taas hehkumaan.

He riisuivat vaatteita jo eteisessä ja liikkuivat kohti makuuhuonetta, törmäillen oviin ja kompastellen mattoihin. Vihdoin Harry törmäsi jalallaan Ginnyn leveään sänkyyn ja kaatoi naisen sänkyä vasten. Sänky oli pehmeä ja joustava.

Harryn kädet ehtivät joka paikkaan Ginnyn vartalolla. Ennen kuin Ginny tajusikaan, hänet oli riisuttu alasti ja Harry suuteli hyväillen hänen rintojaan. Kuuma, polttava intohimo tykytti Ginnyn sisällä. Hän halusi Harrya kovasti.

Kaikki tapahtui uskomattoman nopeasti ja kiireellä. Rakastelu oli ohitse aivan liian pian, mutta sen jälkeen he makasivat hengästyneinä toisiinsa kietoutuneina sängyn päällä. Hetken huilittuaan he tekivät sen toisen kerran, tällä kertaa hitaammin, lempeämmin kuin heillä ei olisi mihinkään kiire.

***

 

Aamulla Ginny heräsi ennen Harrya. Hän makasi hetken aikaa kattoon tuijotellen, suu hymyssä, muistellen viime yötä, joka oli ollut taianomainen. Harry nukkui rauhallisesti hänen vierellään, pidellen häntä omistavasti kainalossa. Ginnysta tuntui ihanalta kuulua jollekin. Mitähän muut sanoisivat, kun kuulisivat tästä? Voisiko mikään palata ennalleen heidän välillään vai alkaisiko tästä kehkeytyä jotain aivan upeaa ja uskomatonta?

Ginny liikahti mennäkseen suihkuun, sillä häntä palelsi. Huone tuntui jääkylmältä,vaikka hän makasi Harryn kainalossa ja peittojen alla. Harry heräsi hänen noustessa sängystä. Mies katseli hiljaa hänen alastonta vartaloaan, kun Ginny hiipi kohti ovea.

”Mihin sinä olet menossa?” Harry kysyi sitten. Ginny säpsähti, katsahtaen häneen.

”Suihkuun”, Ginny hymyili. Harry virnisti, nousten istumaan. Hänen hiuksensa sojottivat seksikkäästi joka suuntaan. Ginny olisi halunnut upottaa sormensa niihin.

”Saanko tulla mukaasi?” Harry kysyi. Ginny virnisti takaisin.

”Saat”, hän sanoi ja Harry loikkasi vuoteesta. Hyvin pian he katosivat suihkun puolelle.