Pelkoa ja intohimoa

Rating: PG-13 (ainakin alussa)

Paring: Ron/Hermione, Harry/Hermione, Harry/Ginny, Draco/?

Genre: Romance, action, lievä kauhu?, adventure, Mary Sue … kaikkea sekasin ;) Päätin kuitenkin laittaa tämän tänne, koska tämä on romance-painotteinen

Summary: Jokin olento valtaa Lontoon kaupungin. Ihmiset pakenevat. Kuolevat. Olentoja tuntuu tulevan lisää. Miksi? Miten ne voisi pysäyttää? Kukaan ei pääse niiltä pakoon. Ei ainakaan kauaksi.

A/N: Aloitanpa uuden sarjan jälleen. En tiedä lainkaan montako osaa tähän teen, mutta luultavasti vähemmän kuin viimeksi *wirn*. En keksi noihin muihin tarinoihin jatkoa, joten ajattelin kehitellä jonkun uuden, kun minun tekee niin mieleni kirjoittaa jotain. Kommentteja otan aina vastaan.

Ja yksi huomautus, että minen tiedä sitten mitään Lontoosta. Tai ehkä jotain. Mutten paljoa.

*****

Prologi

Pimeys hiipi hiljalleen Lontoon kaupungin ylle. Sumu häilyi pelottavana usvana kujien välissä. Kaikki tuntuivat silti olevan hereillä, sillä oli vielä varhainen ilta.

Tähtiä ei näkynyt lainkaan taivaankannella. Muutamat ihmiset kuljeksivat kaduilla, palaten töistä kotiin tai mennen vasta tekemään töitä. Lasten naurut olivat vaienneet. He olivat jo nukkumassa.

Jokin odotti piilossa viemärissä. Se oli herännyt aivan yllättäen tähän uuteen maailmaan. Se ei oikein tiennyt, mikä sitä ylhäällä maalla odotti, mutta se aikoi ottaa asiasta selvää. Sen kiiluvan keltaiset silmät tarkkailivat ympäristöä.

Se oli nukkunut monta tuhatta vuotta. Se halusi kostaa ihmisille, koska he olivat pistäneet sen nukkumaan. Mutta nyt se oli taas herännyt. Yhtä elinvoimaisena kuin ennenkin. Eikä mikään tulisi pysäyttämään sitä.

Olento oli suurikokoinen ja karvainen. Se oli kauttaaltaan musta ja pelottavan näköinen pitkine hampaineen ja kynsineen. Sen silmät olivat valtavan suuret pieneen naamaan verrattuna. Nenä oli littana ja kasvot kummallisen kapeat. Se oli oikeastaan melko rumannäköinen.

Yllättäen se huomasi naisen, joka käveli viemärin ohitse, laukkuaan kanniskellen. Nainen hyräili mennessään ja olento katseli naisen pitkiä sääriä, jotka vilahtelivat sen ohitse. Olento nuolaisi huuliaan ja otti tassuillaan kiinni kaltereista. Se veti ne irti ja heitti syrjään. Sitten se loikkasi maan kamaralle.

Nuori nainen säikähti rajusti nähdessään olennon hyppäävän taakseen. Olento katseli häntä tappo mielessään, hyvin nälkäisenä. Nainen seisoi jähmettyneenä paikoillaan ja alkoi hitaasti perääntyä. Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat. Mikä ihmeen olento tuo oli? Mistä se oli tullut?

Nainen käännähti ympäri, kun peto otti askeleen häntä kohti. Hän lähti kirkuen karkuun. Olento päätti antaa naiselle pienen etumatkan ja lähti sitten hänen peräänsä. Olento oli yllättävän vikkelä, vaikka sillä oli niin läskit ja pienet jalat.

Nainen huusi hädissään ja pudotti laukkunsa. Hänen korkeat kenkänsä estivät häntä liikkumasta nopeampaa. Hän kompastui ja kaatui kiviselle asfaltille. Asfaltti rikkoi hänen ihoaan.

Nainen parkaisi huomatessaan olennon olevan jo ihan lähellä. Hän yritti nousta seisomaan ja kontata, mutta polviin alkoi sattua. Sitten olento loikkasi hänen selkäänsä vasten ja nainen rojahti maahan kirkuen kauhusta.

Olento repi naisen vaatteita pois. Nainen huusi ja olento murisi. Naisen selkä oli veressä ja täynnä pitkiä arpia, joita olento kynsillään aiheutti. Olento alkoi purra naista joka paikkaan ja nainen menetti tajuntansa. Pian hän oli kuollut.

Olento viimeisteli työnsä. Naisesta jäi jäljelle pelkkä luukasa, kun olento loikkasi pois hänen päältään. Olento nuolaisi verisiä huuliaan, katseli luukasaa tyytyväisenä ja loikki kohti kaupunkia. Ehkä se saisi lisää ruokaa määränpäästään.