Haasteen sain ronnieponnielta, joten kiitos hänelle.

Pari: Harry/Ginny

Rating: mahdollisesti PG-13

Pakolliset lauseet:

"Luuletko omistavasi minut?!"
"Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat?"
"Ehkä meidän ei kannattaisi puhua tästä enää."
"No joo, mutta älä unohda, että hän on punapää!"
"Miten Harry tähän liittyy?"
"Niinpä niin... epäilinkin jotain sellaista."
"Senkin sika!"
"Hmm... mielenkiintoista... ERITTÄIN mielenkiintoista."
"Tuo ei todellakaan sovi sinulle."

ja sanat (saa taivuttaa) :

ruoka-aika
maailmanloppu
pinkki
salakuuntelija
juhlava
ruutupaita
korvalappustereot

Summary: Ginny alkaa tuntea vetoa Harryyn, vaikka he ovat aina olleet pelkkiä ystäviä. Hän yrittää kieltää tunteensa yrittämällä kiinnostua muista pojista. Harry taas on melkeinpä aina pitänyt Ginnya siskonaan ja kauhistuu ollessaan hyvin mustasukkainen, kun Ginny alkaa kiinnostua toisista pojista. Viimeinen pisara on Draco. Mikä neuvoksi?

Ginny Weasley ei ollut pitkään aikaan ollut näin onnellinen. Hän oli saanut Harryn vihdoinkin huomaamaan hänet. Enää Harry ei pitänyt häntä pelkkänä pikkutyttönä, parhaan kaverinsa siskona, vaan nuorena naisena. Se sai Ginnyn sydämen hakkaamaan nopeammin. Ginnysta oli uskomatonta, että he todellakin olivat päätyneet yhteen, vaikka mutkia olikin ollut matkassa. Ginny palasi takaisin parin viikon taakse, jolloin hän vielä unelmoi Harrysta …

Paria viikkoa aikaisemmin …

Ginny paiskasi harmistuneena muodonmuutokset- kirjan sivuun ja risti käsivarret rinnalleen. Häntä ei huvittanut lukea. Oli niin paljon parempaakin ajateltavaa kuin muodonmuutosten salat. Kuten esim. Harry Potter. Ginny mutristi huuliaan ja sipaisi punaisen hiussuortuvan korvansa taakse. Miksi Harryn täytyi pitää häntä pelkkänä parhaan kaverinsa pikkusiskona? Se oli ärsyttävää. Ginny ei pitänyt siitä, että Harry taputti häntä päälaelle, jos sattui kulkemaan ohi tai vitsaili jotain hänen hiuksistaan tai meikistään. Jos hän saisi pukeutua tiukkoihin vaatteisiin eikä Tylypahkan mustiin kaapuihin, Harry varmasti huomaisi, ettei hän ollut enää pikkutyttö. Ei ollut ollut pitkään aikaan.

Ginny oli nyt kuudennella luokalla. Hän oli siis 16-vuotias, melkein nainen, ja se tuntui mahtavalta. Mutta älysikö Harry sitä? Ei. Poika oli itse jo 17-vuotias, joten Ginny olisi luullut, että Harry saattoi katsella tyttöjä sillä silmällä, mutta tämä vain naureskeli kulkiessaan Ginnyn ohi, moikkasi käytävällä eikä edes pysähtynyt juttelemaan. Ginny epäili, että Harry oli jäljessä muista. Kaikki muut pojat nimittäin tuntuivat huomanneen, että Ginny Weasleysta oli kasvamassa viehättävä nainen!

-Ginny! Täälläkö sinä vielä istuskelet? Hermione ihmetteli, tullessaan hänen luokseen. Tyttö kohotti ruskeat silmänsä parhaaseen ystäväänsä. Hän huokaisi.

-Miten niin? Ginny kysyi, sormeillen kaapunsa helmaa.

-On ruoka-aika, Hermione tokaisi ja kiskoi Ginnyn ylös, joka lähti seuraamaan vastahakoisesti Hermionea. He menivät muotokuva-aukosta ulos käytävään.

-Onko Harry puhunut sinulle mitään minusta? Ginny kysyi huolettomasti. Hermione vilkaisi tyttöön kummissaan ja pudisti päätään.

-Ei. Olisiko pitänyt? Oletko sinä ihastunut Harryyn? Hermione kysyi hymyillen. Ginny muuttui kasvoiltaan punajuuren väriseksi.

-En tietenkään! Miten voisin olla? Ginny ihmetteli. Hermione kohautti olkiaan.

-Olet ennenkin kysynyt minulta mitä mieltä Harry on siitä ja siitä asiasta, Hermione virnisti. Ginny naurahti hermostuneesti.

-Ei se silti tarkoita mitään, Ginny tokaisi, mutta Hermione hymyili tietävästi. Ginny oli pahasti retkahtanut Harryyn, sen huomasi jo kaukaa. Harry olisi tyhmä, jos ei huomaisi sitä.

Harry näykki ruokaansa. Hänellä ei ollut nälkä. Huispausmatsi olisi ruokailun jälkeen, hyvin pian siis eikä hänelle maistunut, kun hän jännitti peliä. Luihuisten kanssa pelaaminen oli aina jännittävä haaste, Harry rakasti sitä, mutta joka kerta hän jännitti yhtä paljon kuin viimeksikin.

-Se on vain matsi, Harry, Ron tokaisi hänen vierestään, nähdessään, ettei hänelle maistunut. Harry huokaisi ja haroi tummia hiuksiaan.

-Kyllä minä tiedän sen, Ron. Olen vain hermona. Malfoy on ollut pahalla tuulella viime aikoina, hän saattaa tehdä mitä tahansa, Harry tokaisi kireästi. Ron tuijotti häntä.

-Ei se ole sinua ennen häirinnyt, poika tokaisi kummissaan. Harry liikehti levottomana tuolissaan ja vilkaisi Ronin pikkusiskoon Ginnyyn, joka tuijotti häntä. He käänsivät katseensa samaan aikaan, hyvin nopeasti poispäin.

-Ei olekaan. Nyt asiat ova toisin, Harry mutisi, mutta Ron tuskin kuunteli enää. Hän keskitti ajatuksensa syömiseen ja mähki lautaselleen jos minkälaisia ruokia. Hermione tuijotti poikaa.

-Syöt niin kuin maailmanloppu tulisi tuota pikaa, Hermione sanoi huvittuneena. Ron katsahti tyttöön posket pullottaen.

-Eihän sitä koskaan tiedä, poika kohautti olkiaan. Hermione puhahti ja kääntyi Ginnyn puoleen, joka lumoutuneena tuijotti Harrya.

-Onnea peliin, Harry, Ginny ilmestyi pojan luokse ruokailun jälkeen. Harry tuijotti hetken aikaa Ginnyn suloista hymyä, kirkkaasti kimmeltäviä ruskeita silmiä ja punoittavia poskia. Miksei hän ollut aiemmin huomannut, miten kaunis tyttö oli?

-Ki-kiitos, Harry änkytti. Ginny punastui rajummin ja juoksi pois. Harry huokaisi, katsoen juoksevan tytön perään. Ron ilmestyi hänen luokseen.

-Oletko huomannut, että Ginnysta on alkanut kasvaa nainen? Harry möläytti. Ron nytkäytti päätään ylöspäin, kauhuissaan.

-Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat? Ron ihmetteli. Harry tunsi harmikseen punastuvansa.

-Äh, en tiedä. Unohda koko juttu, Harry katui, että oli ottanut asian puheeksi. Ron tuijotti häntä hetken kummissaan, mutta unohti pian heidän keskustelunsa ja alkoi häärätä rohkelikkojen peliasun kanssa. Ron oli päässyt lyöjän paikalle, kun hänen veljensä Fred ja George olivat lähteneet Tylypahkasta. Ron oli ollut innoissaan. Harrysta oli tullut viidennellä luokalla rohkelikkojen huispauskapteeni ja Dracosta taas Luihuisten.

-Toivottavasti me voitamme, Ron tokaisi, kiskoen kenkiä jalkaansa pukuhuoneessa.

-Sitä minäkin toivon, Harry mutisi. Ginnyn takia, hän ajatteli, tarttuessaan Tulisalama-luutaansa. Niinpä rohkelikkojoukkue marssi kentälle päin. Katsomo oli pullollaan Tylypahkan oppilaita ja opettajia. Joitain vanhempiakin oli tullut mukaan seuraamaan ottelua.

Ginny kurkotti kaulaansa innoissaan, yrittäen nähdä vilahduksenkin Harrysta. Neville Longbottom istahti hänen viereensä ja hymyili iloisesti.

-Rohkelikko voittaa taas, poika tokaisi. Ginny naurahti.

-Oletko varma? Luihuiset ovat olleet aika ilkeitä viime päivinä, Ginny tokaisi. Neville katsoi häntä.

-Se johtuu stressistä. He pelkäävät, Neville tiesi. Ginny nauroi ja alkoi rentoutua. Neville saattoi olla oikeassa. Harryn tullessa Tylypahkaan, Luihuiset eivät liiemmälti olleet voittaneet yhtäkään matsia, mikä harmitti heitä suuresti. Siksi he olivat aina ennen matsin alkua hyvin äkäisiä.

-Siinähän sinä olet, Ginny, Hermione lysähti hänen viereensä istumaan. Ginny katsahti häneen.

-Tottakai. Missäs muualla? Nyt hiljaa, peli alkaa, Ginny sihahti.

-Ja sieltä tulevat Rohkelikot. He eivät ole hävinneet otteluita juuri lainkaan, kun Harry Potter tuli joukkueeseen, selostaja Seamus Finnigan kertoi yleisön mylvinnän yli. Ginny kurkotti kaulaansa, jotta näkisi edes vilahduksen Harrysta, joka liiteli korkealla muiden pelaajien yläpuolella, tähystellen ympärilleen, etsien sieppiä. Ginnyn sydän takoi rinnassa haljetakseen. Hän jännitti enemmän kuin Harry, jonka jännitys alkoi haihtua hänen päästyään korkealle ilmaan, paikkaan minne hän kuului.

Pitkän ja rasittavan pelin jälkeen Seamus julisti rohkelikot voittajiksi. Harry oli taas saanut siepin. Ginny halasi innoissaan Hermionea, joka pomppi yhtä riemastuneena paikallaan.

-He voittivat taas! Ihanaa! Mennään Harrya ja Ronia vastaan, Hermione pyysi ja he lähtivät rynnimään tietään ihmismassojen lävitse.

-Onneksi olkoon, Ginny rutisti Harrya ja tunsi miten Harry jäykistyi. Hän irrottautui nopeasti ja katsoi poikaa silmät tuikkien.

-Se oli upea matsi, Ginny tokaisi. Harry naurahti hämillisenä. Oliko Ginny juuri halannut häntä?

-Kiitos, Harry tokaisi, vinkkasi Ronin mukaansa ja niinpä pojat katosivat pukuhuoneisiin.

Ginny katsoi apeana Hermionea.

-Tästä ei tule mitään. Harry ei koskaan tule huomaamaan minua, Ginny mutisi. Hermione kietaisi käsivartensa tytön ympärille.

-Tottakai hän huomaa sinut. Minulla on idea. Esitä viileää. Ole kiinnostuvinasi muista pojista ja jätä Harry kuin nalli kalliolle, Hermione keksi. Ginnyn silmiin syttyi pilkahdus.

-Voisiko se toimia? Hän kysyi kiivaasti.

-Tottakai. Harry tulee mustasukkaiseksi ja tajuaa, ettei voi elää ilman sinua, Hermione virnisti. Ginny epäröi.

-Enpä tiedä. En osaa esittää viileää. Tuntuu kamalalta nähdä Harryn kärsivän. Jos poika edes huomaa minua, Ginny huokaisi.

-Minä tiedän, että sitten hän huomaa sinut, Hermione vakuutti.

Niin Ginny teki sitten kuten Hermione oli neuvonut. Hän ei ollut huomaavinaankaan Harrya. Jos poika tuli juttelemaan hänelle, Ginny puhui lyhytsanaisesti ja vältteli katsekontaktia. Harry poistui hänen luotaan aina kummissaan. Eräänä päivänä, kun aurinko paistoi ja lintujen sirkutus kantautui oppilaiden korviin pihamaalla, Ginny oli juttelemassa Seamusin kanssa. Seamus oli hiekkatukkainen poika, joka oli pitkä ja laiha. Tämän iloisesti tuikkivat silmät ja hurmaava hymy olisi saanut kenet tahansa tytön sydämen sykkimään ja niin Ginny yritti kiinnostua hänestä.

-Hei, Seamus, Ginny purjehti pojan luokse, joka pudotti kantamansa kirjat sylistään nurmikolle ällistyksestä.

-He-hei, Ginny. Mikä sinut minun luokseni tuo? Seamus kysäisi. Ginny auttoi poikaa keräämään kirjansa ja hymyili iloisesti.

-Halusin vain tulla juttelemaan. Mitä sinä kanniskelet? Nythän on viikonloppu, Ginny tokaisi. Seamus naurahti ja istahti nurmikolle, Ginny vieressään. Hän ei huomannut, että Ginny vilkuili Harryn ja Ronin suuntaan. Harry jutteli kiivaasti jostain Ronin kanssa, sillä poika elehti myös käsillään. Ginny ei kuullut lainkaan, mitä Seamus puhui, hän oli melko ajatuksissaan ja Harryn lumoissa. Tällaiseltako tuntui, kun oli rakastunut? Sydän sykki kiivaasti, hengitys nopeutui ja posket punehtuivat? Entä se kummallinen kuplinta vatsassa? Mistä se johtui?

-Kuunteletko sinä mitään? Seamus kuulosti loukkaantuneelta. Ginny hätkähti ja vilkaisi syyllisenä poikaan. – Tottakai, minä vain, tuota, olin ajatuksissani, Ginny mutisi. Seamusin kulmat lensivät ylöspäin.

-Ketähän sinä mahdoit ajatella? Seamus kysäisi huolettomasti.

-Harrya, Ginnylta lipsahti, ja tyttö katsoi Seamusta kauhuissaan. Poika virnisti.

-Hmmm … Mielenkiintoista … ERITTÄIN mielenkiintoista, Seamus tokaisi. Ginny punastui.

-Ei se ole lainkaan mielenkiintoista, Ginny tiuskaisi. Seamus vain virnisteli tietävästi.

-Haluatko, että menen sanomaan Harrylle, että olet ihastunut häneen? Seamus ehdotti.

-Et varmasti mene! Enkä minä ole ihastunut Harryyn, Ginny murahti.

-Oletpas. Sinä punastut, Seamus naurahti. Ginny tunsi punastuvansa syvemmin.

-Ehkä meidän ei kannattaisi puhua tästä enää, Ginny mutisi. Seamus kohautti olkiaan.

-Miten vain, Seamus virnisteli kuin mikäkin idiootti ja Ginny kyllästyi hänen seuraansa ja lähti etsimään Hermionea, joka istuskeli varjossa, lukemassa läksyjä.

 -Täällä sinä paahdat, vaikka aurinko porottaa ja on kuuma, Ginny lysähti hänen viereensä varjoon. Hermione nosti päätään ja katsoi häntä kysyvästi.

-Mitä Seamusille kuului? Hermione kysäisi. Ginny naurahti.

-Ei mitään erikoista. Aina yhtä iloinen Seamus. Hänestä on tullut todella komea, Ginny tokaisi mietteliäänä. Hermione virnisti.

-Ettet vain olisi ihastunut Seamusiin? Hermione tokaisi. Ginny pudisti päätään niin, että punaiset hiukset heilahtivat. Miten hän voisi olla? Hänen sydämensä kuului Harrylle. Jospa poikakin vain tajuaisi sen …

Seuraavana päivänä satoi vettä kaatamalla. Ukkonen jylisi jossain kaukana ja salamat välähtelivät sopivin ajoin. Ginny istui ikkunan ääressä ja katseli taivaalle upeita valoilmiöitä. Hän huokaisi syvään. Harry ei ollut vieläkään tajunnut, miten paljon hän piti pojasta. Tänäänkin hän vain oli hymyillyt hänelle nopeasti ja pörröttänyt hiuksia. Aivan kuin hän olisi ollut pikkutyttö. Se sai Ginnyn sisukset kiehumaan. Yhtäkkiä joku istahti ikkunasyvennykseen, hänen viereensä.

-Hei, Harryn ääni kantautui hänen korviinsa. Ginny käänsi nopeasti päätään. Harry puhui hänelle! Uskomatonta, Ginnyn teki mieli hyppiä riemusta, kunnes hän muisti, että hänen oli esiteltävä viileää. Ginny rykäisi.

-Hei, tyttö sanoi huolettomasti. Harry katseli häntä.

-Onko sinulla jotain säpinää Seamusin kanssa? Harry kysyi. Ginny tuijotti häntä.

-Seamusin? Mitä sitten vaikka olisikin? Ginny kysyi. Sydän takoi rinnassa.

-Niinpä niin, minä epäilinkin jotain sellaista, Harry huokaisi ja haroi hiuksiaan. Ginny nielaisi.

-Minusta sinä olet tehnyt vääriä johtopäätöksiä. Miksi sinä kuvittelet, että Seamusilla ja minulla olisi jotain säpinää? Ginny ihmetteli. Harry huokaisi.

-Näin teidät eilen ja sitten Hermione mainitsi, että sinä olet kiinnostunut Seamusista ja –

-Hermione mainitsi? Hän on luullut väärin, Ginny ei halunnut saada Harrya siihen uskoon, että hän seurusteli Seamusin kanssa. Vaikka miksei?

-Onko? Harry näytti huojentuneelta. Ginny hymyili.

-En minä Seamusista ole kiinnostunut, vaan – Dracosta, Ginny möläytti. Harryn silmät levisivät.

-Ma-Malfoysta? Sinä pilailet! Harry parkaisi ja jotkut vilkaisivat heitä. Ginny siristi silmiään.

-Miksi minä pilailisin niinkin selvästä asiasta? Draco on komea, kiinnostava ja salaperäinen, Ginny tokaisi, nauttien sanojensa vaikutuksesta. Harry ei saanut sanaa suustaan.

-Tietääkö Ron tästä? Että sinä olet kiinnostunut Malfoysta, Harry kysyi. Ginny kohautti olkiaan.

-Ron ei ole vartijani. En kerro hänelle kaikkea. Eikä sinunkaan tarvitse, Ginny tuhahti.

-Mutta Malfoy. Et sinä voi. Ginny, mieti vähän, Harry aneli. Ginny kohotti leukaansa.

-Minä olen jo miettinyt. Voisitko antaa minun olla rauhassa? Ginny pyysi, vaikka se vaatikin ponnistuksia. Harry kohautti olkiaan ja nousi. Hän vilkaisi vielä Ginnyyn ja meni Ronin luokse. Ginny oli varma, että Harry kertoisi Ronille. Hän ei kuitenkaan ollut keksinyt parempaa kohdetta. Olisi hauska nähdä miten Draco suhtautuisi siihen, että hän yritti päästä tämän lähelle. Ja entä kun tämä kuulisi, että se olikin ollut vain pilaa? Että Ginny oli tahtonut tehdä Harryn mustasukkaiseksi. Draco raivostuisi.

Ginny oli illalla pesemässä kasvojaan tyttöjen vessassa, kun joku tuli sisään. Hän kohotti katseensa ja näki Ronin. Poika näytti vimmastuneelta.

-Poikien vessa on toisessa suunnassa, Ginny sanoi rauhallisesti. Ron seisahtui hänen eteensä rinta kohoillen.

-Minä kuulin juuri Harrylta uskomattoman jutun, Ron sanoi.

-Sepä hauskaa, Ginny tokaisi ja kuivasi kasvonsa paperiin.

-Sinäkö olet kiinnostunut Malfoysta? Oletko sinä vallan typerä? Ron kiukustui.

-En! Tai siis kyllä! Mitä se sinua liikuttaa kenestä olen kiinnostunut? Ginny ihmetteli.

-KYLLÄ SE KIINNOSTAA! Pysy kaukana Malfoysta, Ron yritti rauhoittua.

-Luuletko omistavasi minut? Minä saan tehdä juuri niin kuin haluan. Vaikka sitten alkaa olemaan Dracon kanssa, Ginny huusi takaisin.

-Et ikinä! Sitä sinä et tee! Harry ei ikinä anna sinulle anteeksi, jos alat seurustelemaan Malfoyn kanssa, Ron tokaisi kiivastuneena. Ginny rypisti kulmiaan.

-Miten Harry tähän liittyy? Ginny ihmetteli. Ron huokaisi.

-Etkö sinä tiedä? Harry on ollut sinuun lääpällään jo pitkän aikaa, mutta sinä et huomaa mitään! Haaveilet vain MALFOYSTA! Ron karjui. Ginny tuijotti poikaa sydän riemusta pomppien.

-O-onko Harry kiinnostunut minusta? Miksei hän ole sanonut? Ginny kummasteli.

-No, hän on ujo, Ron kohautti olkiaan.

-Onko tuo varmasti totta? Ettet pilaile? Ginny kysyi kiivaasti. Ron katsoi häntä ihmeissään.

-Miksi minä pilailisin? Harry ei muusta puhukaan kuin sinusta. Koita tehdä asialle jotain tai teet hänet hulluksi. Hän oli seota, kun kuuli, että olet kiinnostunut Malfoysta, Ron puhahti. Ginny nielaisi.

-No, en minä oikeasti – hän kuiskasi. Ron virnisti.

-Sitä minäkin, Ron tokaisi tyytyväisenä ja lähti pois vessasta. Ginny nojasi lavuaariin, tuijottaen kuvajaistaan peilistä. Silmät suurina hän pudisteli päätään. Oliko Harry todella kiinnostunut hänestä? Ettei Ron vain sanonut niin, jotta hän olisi unohtanut Dracon.  Ginny päätti hoitaa asian Harryn kanssa seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä Ginny sujautti lapun Harryn käteen, kun he olivat poistumassa muodonmuutokset luokasta. Harry vilkaisi häneen äreänä. Poika ei ollut sanonut hänelle sanaakaan heidän keskustelunsa jälkeen. Ginny hymyili pojalle nopeasti, mutta Harry ei vastannut hymyyn.

Harry tunsi Ginnyn laittavan jotain käteensä. Hän ei suostunut antamaan niin helpolla tytölle anteeksi. Tämä tosiaan oli kiinnostunut Malfoysta. Uskomatonta. Miten Ginny pystyi edes ajattelemaan Malfoyta lämpimästi? Ajatus siitä, että Ginny alkaisi seurustella Malfoyn kanssa, sai hänen selkäpiinsä värisemään. Hän ei vastannut Ginnyn hymyyn, vaan käveli eteenpäin, puristaen lappua nyrkissään. Hänen teki mielensä heittää se menemään, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä.

Harry meni poikien vessaan, lukitsi itsensä koppiin ja avasi lappusen. Siinä luki:

Tule Tähtitorniin kello kuudelta illalla. Meillä on puhuttavaa.

Harry huokaisi ja haroi tummia hiuksiaan. Tähtitorni. Miten romanttista. Sitten hän puhahti itsekseen. Ginnylla tuskin olisi mitään romanttisia suunnitelmia. Tyttö halusi tietenkin puhua Malfoysta. Ajatus sai Harryn voimaan pahoin.

Harry oli juuri lähtemässä, kun hän kuuli ovien ulkopuolella aukeavan. Hän jäi hetkeksi aikaa vessaan, kuullessaan Dracon äänen.

-Etkö sinä nähnyt miten se Weasley tuijotti minua? Dracon ääni kuulosti omahyväiseltä.

-Tottakai näin. Hän on ihastunut sinuun, Harry ei ollut varma oliko ääni Crabben vai Goylen.

-Enpä olisi uskonut. Minä olen kuvitellut, että hän pitää Potterista. Onkohan tullut ryppyjä rakkauteen? Draco nauroi kumeasti ja Harry puristi kätensä nyrkkiin. Hetken pojat olivat hiljaa.

-Voisi olla kiva kokeilla onneani Weasleyn kanssa, Draco tokaisi mietteliäänä.

-Nojoo, mutta älä unohda, että hän on punapää, Crabbe tai Goyle tuhahti.

-Mitäs vikaa punapäissä on? Draco kummasteli.

-Isä ei pidä punatukkaisista, Crabbe tai Goyle tokaisi.

-Pyh. Minä en isästäsi välitä. Tiedätkö, Weasleyn tytöstä on kehkeytynyt aikamoinen nainen. Ei olisi uskonut, kun hän nyt  tulee sellaisesta perheestä kuin Weasleyt. Mutta parempi sekin. Mitäs pidät, Crabbe uudesta tyylistäni? Draco tokaisi sitten. Siinä vaiheessa Harry päätti tulla esille. Hän oli alkanut tuntea itsensä salakuuntelijaksi. Olihan tämä hänenkin vessansa, joten hän sai liikkua täällä vapaasti. Harry asteli rauhallisesti lavuaarin luokse, välittämättä poikien tuijotuksesta. Draco oli leikkauttanut hiuksensa miltei kaljuiksi.

-Tuo ei todellakaan sovi sinulle, Harry sanoi peilille, tarkoittaen Dracon kampausta. Poika oli saanut kummallisen päähänpistoksen tänään ja siinä oli lopputulos. Harryn mielestä kammottava.

-Mitä sinä mistään tiedät mitään, Potter? Draco äyskähti vimmoissaan.

-Jätä Ginny rauhaan, Harry kääntyi Dracon puoleen tyynesti. Draco nauroi vasten Harryn kasvoja.

-Eiköhän tyttö itse päätä haluaako hän olla rauhassa vai ei, Draco tuhahti. Crabbella oli yllään ruutupaita, mikä näytti melko naurettavalta hänen yllään. Poika selvästi kärsi siinä asussa, mutta piti sitä, koska oli saanut sen syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltaan. Crabbe oli selvästi hermostunut. Poika piteli käsissään pinkin väristä nenäliinaa ja rutisteli sitä nyrkissään. Kello oli jo niin paljon, että tunnit olivat loppuneet, joten he olivat vaihtaneet normaalit vaatteet päälleen.

-Pidä näppisi erossa hänestä, Harry alkoi kiivastua. Hän ei kestäisi, jos Malfoy koskisi Ginnyyn.

-Nono, Potter taitaakin olla mustasukkainen. Minulla ja Ginnylla tulee olemaan hauskaa, Draco nauroi häijysti koleanharmaat silmät kipunoiden.

-Senkin sika! Ginnya et ikinä saa. Minä kerron mitä sinä suunnittelet. Sitä paitsi, Ginny on kiinnostunut minusta, Harry äyskähti.

-Vai niin. Miksi Weasleyn tyttö sitten tuijotti minua koko Taikuuden historian tunnin ajan?

-Tehdäkseen minut mustasukkaiseksi, ääliö, Harry kiivastui, käännähti kannoillaan ja poistui vessasta sydän rinnassa hakaten.

Illalla kello kuusi, Tähtitornissa

Ginny seisoi levottomana tähtitorniin johtavalla ovella. Hänellä oli yllään Tylypahkan koulukaapu, ei mitään juhlavaa siis, koska hänen vaatevarastostaan ei sellaista ollut löytynyt. Koulukaapu oli ollut ainoa vaihtoehto. Hän odotti Harrya ja toivoi, että poika tulisi eikä olisi enää äkäinen hänelle Dracon takia. Ei hän tosissaan ollut kiinnostunut Malfoysta. Ei missään nimessä. Ajatus oli kammottava. Varsinkin sen Dracon uuden kampauksen myötä. Ginny huokaisi. Miksi kaikkien poikien piti leikkauttaa hiuksensa miltei kaljuiksi. Kesätukka, oli Draco selittänyt kaikille halukkaille. No, kesä tosiaan oli tulossa. Onneksi. Vajaa kuukausi ja he saisivat nauttia pitkästä ihanasta lomasta, mutta ensin oli selvittävä kokeista.

Vihdoin Ginny kuuli askelia. Hän loihti hymyn kasvoilleen. Harry tuli hänen luokseen, myöskin koulukaavussa ja katsoi häntä pitkään. Ginny oli päättänyt jättää hiuksensa auki ja nyt ne hulmusivat hänen kasvojensa ympärillä.

-Halusit jutella, Harry tokaisi hermostuneesti. Ginny veti syvään henkeä.

-Voisimmeko mennä sisään? Ginny kysyi ja Harry nyökkäsi. Poika avasi oven ja he saapuivat pyöreään torniin. Sieltä oli huikeat näköalat ja tähtitaivas levittäytyi heidän yläpuolellaan taianomaisena. Ginny katseli sitä hetken aikaa lumoutuneena, nautti Harryn läheisyydestä, kunnes kääntyi pojan puoleen, joka katseli häntä arvoituksellisesti.

-Mikä hätänä? Onko nenässäni jotain? Ginny hieraisi nenäänsä, mutta Harry pudisti naurahtaen päätään. Hän katsoi Ginnya silmiin.

-Kuule, olen tajunnut yhden asian, Harry aloitti. Ginnyn sydän alkoi sykkimään kiivaammin.

-Ja minä olen ollut idiootti. En minä ole kiinnostunut Malfoysta. En voisi olla, Ginny sanoi.

Harry näytti helpottuneelta.

-Hienoa, koska minä aioin sanoa, että olen kiinnostunut sinusta, Harry tokaisi. Ginny henkäisi.

-Voi, Harry! Minäkin olen kiinnostunut sinusta. Itse asiassa minä pidän sinusta kovasti, Ginny huokaisi. Harry hymyili sädehtien ja veti tytön itseään vasten. He tuijottivat toisiaan pitkään.

-Se on hienoa. Minä jo säikähdin, kun sanoit pitäväsi Malfoysta. Silloin jokin välähti sisälläni, Harry tokaisi lempeästi ja sipaisi tytön pehmeää poskea. Ginny painoi päänsä Harryn rintaa vasten. He seisoivat pitkän aikaa toisiinsa kietoutuneina, kunnes Harry työnsi lempeästi tyttöä kauemmaksi.

-Saanko suudella sinua? Harry kysyi varovaisesti. Ginny tunsi punastuvansa päästä varpaisiin. Huumaava onnentunne levisi joka puolelle.

-Saat, hän kuiskasi. Harryn huulet painautuivat hitaasti hänen huulilleen. Ginnysta tuntui kuin hän olisi päässyt taivaaseen. Harry todella osasi suudella. Suudelma syveni hetki hetkeltä ja Ginny nautti siitä joka solullaan. Vihdoin he erkanivat, hiukan hengästyneinä.

-Sinun pitää kesällä tulla meillä käymään, Ginny sanoi, kun he lähtivät Tähtitornista. Ginny pujotti käsivartensa pojan kainaloon.

- Tottakai minä tulen, Harry ilahtui.

- Tule silloin, kun sinulla on syntymäpäivät. Mitä sinä haluaisit lahjaksi? Ginny kysyi.

- Korvalappustereot, Harry vastasi. Ginny pysähtyi ja tuijotti.

- Mitkä ne ovat? Ginny ihmetteli.

- Jästitavaraa. En minä ollut tosissani. Minä mietin mitä haluaisin, Harry hymyili, suukotti Ginnya pikaisesti ja niin he menivät takaisin Rohkelikkotorniin, välittämättä uteliaista katseista. Niihin heidän pitäisi tottua.

 The End