Rating: PG-13

Paring: Draco/Shawn

Genre: Romance, Mary Sue

Summary: Draco järjestää synttäribileet Luihuisten tuvassa, minne muilla tupalaisilla ei ole asiaa. Bileistä ei kuitenkaan tule aivan sellaiset kuin hän haluaa. Hän nimittäin rakastuu!

Luihuisten oleskeluhuone

Draco Malfoy istuskeli sohvalla ja listasi pergamenttipalaseen syötävää, mitä he tarvitsisivat perjantai-illan bileitä varten. Joku saisi sen jälkeen viedä listan keittiöön, jotta siellä tietäisiin valmistaa näitä kaikkia herkkuja. Draco virnisti. Hänen järjestämistään synttäribileistä tulisi ikimuistoiset. Kukaan muu kuin Luihuinen ei pääsisi sisään, sillä eiväthän muut tupalaiset tienneet salasanaa eikä heitä olisi huolittukaan, ei varsinkaan Rohkelikkoja. Dracoa puistatti ajatellakin vaihtoehtoa, että rohkelikot tuppaisivat heidän seurakseen ja pilaisivat hyvät bileet.

Vihdoin pitkä lista oli valmis ja Draco nyökkäsi tyytyväisenä. Hänen platinanvaalea hiuskiehkura heilahti otsalle ja hän puhalsi sen ärsyyntyneenä sivuun. Sitten hän nousi. Hän oli kesän aikana kasvanut ja kehittynyt parempaan suuntaan, vaikka olikin joitain Luihuisia vieläkin pienempi. Draco oli silti varma, että hän ei jäisi tällaiseksi. Hänestä kehkeytyisi yhtä pitkä ja vaikuttava kuin isästäänkin.

Lucius Malfoy oli luvannut kustantaa jokaikisen syötävän sun muun mitä he bileissä tarvitsisivat. Dracosta se oli reilua. Eipähän hänen tarvinnut laittaa vähäisiä varojaan sitä varten. Draco oli niin ajatuksissaan, ettei huomannut erästä hentoa hahmoa, johon törmäsi yllättäin. Hän kirosi ja kohotti katseensa, tajuten tuijottavansa merensinisiin silmiin, jotka katsoivat häntä hiukan pelästyneesti.

-Olen pahoillani, tyttö änkytti. Draco pudisti säälivästi päätään ja kulki tytön ohitse, töytäisten tätä vielä kyynerpäällään. Hän kuuli muksahduksen ja pienen nyyhkäisyn ja hänen omatuntonsa alkoi kalvaa häntä. Niinpä hän pyörähti ympäri ennen kuin ehti estää itseään, mutta tyttö oli poissa.

Draco huokaisi raskaasti. Ei ollut helppoa olla rikkaan ja kuuluisan velhon poika, jolta odotettiin samanlaisia suorituksia kuin isältäänkin. Hän kätki paineensa yleensä olemalla ilkeä kaikille. Hän ei koskaan ollut kiltti kenellekään eikä hänellä ollut lämpimiä tunteita ketään kohtaan. Draco ei edes tuntenut tyttöä, jota oli muksauttanut, mutta tämän merenväriset silmät olivat näyttäneet tutuilta. Luihuinenhan tämäkin oli, kuten Dracokin, mutta monet Luihuiset eivät pitäneet tytöstä. Shawn – vai mikä tämän nimi nyt olikaan.

Kaikkien mielestä Shawn oli sijoitettu väärään tupaan. Hän oli ujo ja hiljainen ja sulkeutunut. Hän ei koskaan puhunut kenenkään kanssa tai jos puhui niin pakosta. Kaikki olivat luovuttaneet hänen suhteensa eikä kukaan liiemmälti välittänyt olla hänen seurassaan. Draconkin oli myönnettävä, että tyttö oli melko hiirulainen. Vaaleat hiukset olivat aina ponnarilla, hän ei meikannut koskaan, kuten toiset tytöt. Shawn ei ollut pitkä ja hän oli hoikka ja hento. Kukaan pojista ei ollut kiinnostunut hänestä. Miksi sitten Draco ajatteli tyttöä? Poika pudisti harmistuneena päätään ja etsi Crabben käsiinsä, jotta tämä veisi listan keittiöön. Mutinoiden jälkeen Crabbe lopulta raahautui lähtemään. Sinne tielle poika jäisi. Keittiö oli hänen lempipaikkansa Tylypahkassa, Draco ajatteli happamasti katsellessaan pojan  kaikkoamista

-Draco, pidätkö sinä ne bileet perjantaina? Millicent ilmestyi hänen luokseen lantiot keinahdellen. Draco katsoi pitkää tyttöä edessään ja hymyili laiskasti.

-Tietysti pidän, hän tokaisi ja Millicentin kasvot alkoivat loistamaan. Tyttö kiirehti pois hänen luotaan muiden tyttöjen luokse ja pian sieltä alkoi kuulua supinaa. Draco huokaisi. He tietysti suunnittelivat jotain ärsyttäviä leikkejä, pullonpyöritystä tai kuurupiiloa, vaikka he olivatkin jo 16-vuotiaita.

Shawn kuunteli toisten tyttöjen iloista kikatusta istuessaan syrjäisessä nurkassa, kirjaa lueskellen. Hän ei kuitenkaan pystynyt keskittymään. Bileet hermostuttivat häntä. Jokainen Luihuinen aikoi osallistua niihin ja hänenkin paikallaoloaan vaadittiin. Miksi? Jotta hänet voitaisiin nolata oikein perusteellisesti? Shawn huokaisi syvään ja painoi poskensa kämmenelleen.

Shawn oli kauhistunut kuullessaan hatun ensimmäisenä koulupäivänään huutavan hänet Luihuisiin. Se oli ollut shokki hänen vanhemmilleenkin, jotka olivat molemmat kuuluneet Korpinkynsiin. Shawn ei tuntenut kuuluvansa Luihuisten joukkoon. Rohkelikot olivat kiehtoneet häntä aina, mutta hänellä ei ollut mitään asiaa heidän tupaansa. Koulunkäynti oli yhtä kidutusta, mutta hänen oli kestettävä enää puolitoista vuotta. Sitten tämä kidutus olisi takanäpäin ja hän saattoi kohdistaa katseensa kohti tulevaisuutta.

Kaikkein eniten Shawn vihasi Millicentia. Tyttö oli leuhka, ärsyttävä ja ilkeä kaikkia muita tyttöjä kohtaan, jotka eivät ihailleet tai palvoneet häntä. Millicent liikkui aina ihailijajoukkonsa ympäröimänä ja kertoili tarinoita lapsuudestaan, jotka useimmiten olivat keksittyjä.

Shawn ei sietänyt valehtelua. Hänestä se oli kuvottavaa ja epäinhimillistä. Hän arvosti rehellisyyttä ja ystävyyttä yli kaiken, mutta sitä ei saanut Luihuisten tuvasta. Miksi siis hänet oli pistetty sinne? Sitä Shawn ei ymmärtänyt.

Shawn kuuli jonkun nauravan kovaäänisesti ja tajusi sen jonkun olevan Draco Malfoy. Siinä oli poika, jota hän ei ymmärtänyt, mutta jonka lähellä olo sai sydämen jyskyttämään nopeammin. Sekin oli hänestä naurettavaa. Miksi ihmeessä hänen sydämensä piti käyttäytyä typerästi, kun Draco Malfoy oli lähellä? Ja hän kun vielä inhosi poikaa.

-Hei, Shawn. Meinaatko sinä tulla Dracon syntymäpäiväbileisiin? Millicent ilmestyi hänen luokseen ilkeästi hymyillen. Shawn puristi kirjaa molemmin käsin ja koetti rauhoittua. Millicent sai hänen hermonsa äärimmilleen.

-Tottakai, Shawn sanoi tyynesti. Millicent näytti hölmistyneeltä.

-Onko sinut kutsuttu? Minut on, henkilökohtaisesti, Millicent miltei kehräsi. Shawnin teki mieli motata Millicentiä kirjalla päähän ja nähdä kuinka omahyväinen ilme haihtuisi tämän kasvoilta.

-Ei, Shawnista tuntui inhottavalta sanoa se. Millicent nyökkäsi tyytyväisenä ja keinahteli pois takaisin tyttölauman luokse. He vilkuilivat häntä ja hihittivät. Kuvottavaa.

Shawn taisteli kyyneliä vastaan tuijottaessaan mitään näkemättä kirjan sivuja. Ei häntä kutsuttaisi. Draco ei olisi niin idiootti. Hän jäisi juhlista pois ja nukkuisi tyttöjen makuusalissa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kaikki muut olivat saaneet kutsun ja –

-Hei, Draco oli ilmestynyt hänen viereensä. Shawn nosti nopeasti päätään, antaen pojan nähdä hänen kyyneleiset silmänsä. Draco liikehti levottomana paikoillaan.

-Anteeksi, että tuuppasin sinua. Tulin vain kysymään, että haluatko tulla bileisiin perjantaina? Täytän silloin 16 vuotta, Draco kertoi. Shawn huomasi miten vaikeaa pyytäminen pojalle oli, ja arvosti sitä. Pieni hymy hiipi hänen huulilleen ja hän nyökkäsi.

-Haluaisin kovasti, Shawn sai pelkän kuiskauksen ulos suustaan, mutta Draco näytti helpottuneelta. Hän poistui nopeasti Shawnin luota ja tyttö vilkaisi voitonriemuisesti Millicentin typertynyttä hahmoa. Hah! Siitäs sait!

Perjantai-iltana

Musiikki kantautui heleänä ilmoille mahtavista stereoista, jotka Dracon isä oli tuonut tänne edellisenä päivänä. Ne oli ostettu jästimaailmasta erittäin kalliilla hinnalla ja kaikki ihastelivat niitä lumoutuneena. Draco oli saanut ne syntymäpäivälahjaksi ja säteili saadessaan olla huomion keskipisteenä. Hän kertoi auliisti kaikille halukkaille paljonko ne olivat maksaneet ja mistä ne oli ostettu.

Shawn seisoi hiukan syrjässä muista ja katseli sieltä upeita stereoita ja cd-soitinta. Draco sai olla onnellinen, kun sai mitä tahtoi. Shawnin vanhemmat eivät olleet rikkaita, vaan tavallinen noita ja velho. Shawn ei koskaan saisi tuollaisia upeita laitteita, mitä Draco sai. Pieni kateuden pistos iski hänen sydämeensä, mutta hän tainnutti sen hyvin nopeasti. Ei ollut aikaa sellaiseen.

Hän oli pukenut päälleen vaaleansinisen kokohameen, jonka helmat ylsivät reisiin ja heiluivat kevyesti niiden ympärillä. Puvussa oli ohuet olkaimet ja avara kaula-aukko. Kellään ei ollut ollut pahaa sanottavaa hänen asustaan. Hiuksetkin hän oli ensimmäistä kertaa jättänyt auki ja ne putoilivat pehmeinä suortuvina selkään asti.

Shawn huokaisi. Hän oli ostanut Dracolle Tylyahosta edellisenä päivänä ison pussillisen suklaasammakoita. Monet muutkin olivat hankkineet lahjansa Tylyahosta, karamelliä oli lahjapöytä pullollaan. Draco ei ollut niin kohtelias, että olisi tarjonnut heille muillekin, vaan popsi niitä aina silloin tällöin itse.

Kun kaikki olivat saaneet tarpeekseen stereoiden ihastelusta, monet siirtyivät tanssimaan musiikin tahdissa. Bändinä toimi noidille ja velhoille tuttu Kolme Luutaa ja paistinpannu. Shawnista heidän musiikkinsa oli hassua, sanoissa ei ollut mitään järkeä. Mutta se oli saavuttanut suuren suosion, ja sehän oli kaikkein tärkeintä.

Shawn näki miten monet pojat hakivat tyttöjä tanssiin. Häntä ei kukaan hakisi, miksi hakisikaan? Hän nyhjöttäisi nurkassa koko synttäribileiden ajan.

Draco vilkuili katseellaan vielä vapaana olevia tyttöjä. Millicent seisoskeli muutaman metrin päässä parin tytön kanssa, ja vilkuili häntä merkitsevästi. Tyttö tietysti kuvitteli, että hän hakisi tämän tanssiin. Miksi hänen pitäisi? Millicent ei ollut hänen makuunsa. Kuka sitten oli?

Dracon katse pysähtyi Shawnin yksinäiseen hahmoon, joka nojaili seinää vasten ja kieltäytyi erään pojan kutsusta. David olikin aina hapan ja hänellä oli rotan kasvot. Kuka nyt sellaisen kanssa haluaisikaan lähteä tanssimaan. Sitä paitsi David tunnetusti talloi toisten varpaat tuusannuuskaksi.

Nauraisivatko muut, jos hän menisi ja pyytäisi Shawnia tanssimaan? Tänään kaikkien pitäisi olla ystävällisiä toisilleen, harvoin sitä täytettiin 16 vuotta. Niinpä Draco veti syvään henkeä ja suunnisti kulkunsa typertyneen ja itsevarman Millicentin ohi, kohti Shawnia.

Shawn näki silmäkulmastaan jonkun taas lähestyvän. Sitten joku pysähtyi hänen kohdalleen ja seisoi hetken paikoillaan. Shawn pystyi tuskin hengittämään. Se oli Draco. Miksi Draco oli tullut? Pyytämään häntä tanssimaan? Shawn tunsi hipaisun kämmenellään ja kohotti katseensa Dracon koleanharmaisiin silmiin, joista loisti epävarmuus. Oliko Draco Malfoy epävarma?

-Tuletko tanssimaan kanssani? Draco sai kysytysti. Harmikseen Shawn tunsi miten syvä puna levisi koko hänen kasvoihinsa, mutta hän sai nyökätyksi. Draco tarttui hänen pieneen käteensä ja johdatti tanssilattialle muiden toljotuksista välittämättä. Shawnista oli ihana painautua Dracon vahvaa vartaloa vasten ja kuunnella pojan kiihkeitä sydämen lyöntejä. Draco tuoksui minttukaramelleille.

Musiikki oli vaihtunut hitaaseen kappaleeseen. Parit nojailivat toisiinsa ja keinahtelivan rauhallisen musiikin tahdissa. Shawn unohti ajankulun. Hän ei tiedostanut ympärillään muita kuin Dracon, joka oli kietonut käsivartensa hänen ympärilleen ja piteli kiinni lujasti kuin pelkäisi hänen katoavan.

Draco maistoi mansikan tuoksun Shawnin hiuksista. Tyttö tuntui ihanalta hänen vartaloaan vasten. Miten hän ei ollut huomannut Shawnissa tapahtuneita pieniä muutoksia naisellisempaan suuntaan? No, eiväthän pojat yleensäkään huomanneet sellaisia asioita. Draco aisti joidenkin tuijotuksen selässään, mutta tällä kertaa hän ei välittänyt. Kukaan ei kuitenkaan tulisi sanomaan tai nauramaan hänelle, sillä he pelkäsivät häntä jonkin verran. Tai oikeastaan hänen isäänsä.

Liian pian hidas kappale loppui ja se vaihtui rokkiin. Parit erkanivat toisistaan ja alkoivat pomppia hullun lailla. Draco katsoi Shawnin merenvärisiä silmiä ja tyttö hymyili ujosti silmät tuikkien.

-Kiitos tanssista, Draco sanoi ja Shawn hymyili. –Ei kestä, kiitos itsellesi, Shawn kuiskasi ja erkani pojasta. Hän palasi omalle paikalleen, posket helottaen, silmät kirkkaina. Uskomatonta, hän oli tanssinut Draco Malfoyn kanssa. Pojan, jota hän oli aina inhonnut. Enää hän ei voinut inhota poikaa.

-Mitä ihmettä sinä äsken oikein teit? Millicent kivahti, kun Draco palasi stereoiden luokse. Draco katsoi tyttöä tyynen rauhallisesti, vaikka näki kuinka Millicent kiehui raivosta ja oli tulipunainen kasvoiltaan.

-Tanssin, Draco vastasi. Millicent puhahti.

-Mutta kenen kanssa? Shawn Millerin! Oletko sinä seonnut, Malfoy? Millicent kivahti. Draco käänsi kolean katseensa Millicentiin ja tyttö kavahti kauemmaksi.

-Älä sinä puutu minun tekemisiini, Bullstrode, Draco ärähti. Millicent nieli loukkauksen, jonka aikoi huutaa Dracolle, ja meni niskojaan nakellen muiden tyttöjen luokse. Draco huokaisi ja haroi platinanvaaleita hiuksiaan. Millicent oli oikea maanvaiva.

Tunnin kuluttua, kun kaikki olivat syöneet sipsejä, popcornia, suklaasammakoita, Bertie Bottin joka maun rakeita yms karamelleja, mitä Dracon isä oli lähettänyt Tylypahkaan, Draco siirtyi muiden jätkien kanssa sivummalle. He puhuivat tytöistä, mitä he harvoin tekivät.

-Tottakai minä pystyn suutelemaan ketä tahansa, Draco tuhahti. Seiskaluokkalainen poika Tylor katsoi häntä virnistäen.

-Suutele sitten Shawn Milleriä, poika sanoi. Draco tuijotti. Mitä Tylor oli äsken sanonut? Suutele Shawn Milleriä! Draco pystyi vain tuijottamaan poikaa.

-En, hän sanoi kiivaasti. Tylor nauroi.

-Mitä minä sanoin, hän katsoi merkitsevästi muita, jotka virnuilivat. Draco veti syvään henkeä.

-Hyvä on! Minä teen sen, saattepa nähdä, Draco sihahti. Hän kääntyi ja marssi Shawnin luokse, joka oli sulkenut silmänsä ja nojaili seinää vasten.

Minä olen hullu, Draco ajatteli lähestyessään viatonta tyttöparkaa, joka joutui aina poikien ilkeilyn kohteeksi. Hän pysähtyi Shawnin eteen ja tyttö avasi silmänsä, katsoen häntä epäluuloisesti. Sitten Draco kumartui ja painoi huulensa Shawnin huulille.

Shawn jäykistyi. Mitä ihmettä tämä nyt oli? Hän tunsi Dracon vain jatkavan suudelmaa ja vetävän häntä melkein omistushaluisesti itseään vasten. Hän kuuli kuin jostain kaukaa vislausta ja taputusta, mutta ei oikein tiedostanut ympärillä olevia. Hän tajusi vain Dracon ja tämän huulet, jotka vaativat häntä vastaamaan suudelmaan. Miksei hän olisi vastannut? Shawn raotti huuliaan ja vastasi suudelmaan koko sydämellään. Tästähän hän oli aina haaveillut.

Sitten Draco irrottautui, heidän katseensa kohtasivat ja Draco vetäytyi kauemmaksi. Shawn havahtui kuin transsista ja huomasi kuinka pojat heidän takanaan taputtivat ja vislasivat.

-Hyvä, Draco! Tiesimme, että pystyisit siihen! Miltä maistui? Tylor irvaili. Draco puristi kädet nyrkkiin nähdessään Shawnin vihdoin tajuavan, että se oli ollut vain kepponen. Tytön silmät kyyneltyivät ja Dracosta tuntui kuin hänen sydäntään olisi puukotettu.

-Senkin sika! Shawn huusi vasten hänen kasvojaan, nauru loppui lyhyeen ja Shawn juoksi pois Luihuisten oleskeluhuoneesta, hiukan kompuroiden. Hänen rintaansa ahdisti, kun hän juoksi Tylypahkan pitkää käytävä eteenpäin, ainoana ajatuksena päästä pois koko koulusta. Draco ei ollutkaan suudellut häntä omasta aloitteestaan, vaan muiden poikien tekemän kepposen takia. Miksi häntä aina kiusattiin? Miksei hänen annettu olla rauhassa?

Shawn meni erääseen salakäytävään, jonka oli löytänyt harhailtuaan kerran Tylypahkassa. Hän näpäytti sormillaan seisovan patsaan mahaa ja patsas heilahti auki. Täältä häntä ei ainakaan löydettäisi. Shawn istahti kylmälle lattialle ja käpertyi keräksi.

Hän ei tiennyt kuinka kauan oli maannut, palellen, kunnes patsas heilahti taas sivuun ja joku astui käytävään. Shawn kohottautui pelästyneenä seisomaan ja tuijotti tyrmistyneenä Dracon hahmoa, joka sulki salaluukun perässään.

-Mitä sinä haluat? Shawn kysyi kylmästi ja pyyhki kyyneliään kämmeneensä. Draco katsoi häntä.

-Pyytää anteeksi, poika tokaisi ja astui hänen eteensä. Shawn nielaisi.

-A-anteeksiko? Shawn änkytti ja Draco nyökkäsi. Poika ei koskenut häneen, tuijotti vain.

-En olisi saanut tehdä niin, mutta tiedäthän millainen Tylor on, Draco kohautti olkiaan. Shawn ei sanonut mitään, katsoi vain varpaitaan. Sitten Draco tarttui häntä leukaan ja kohotti sitä hellästi, jotta heidän katseensa kohtaisivat.

-Olen pahoillani. Tiedän olevani melkoinen sika, mutta voitko mitenkään antaa anteeksi? Draco kysyi ja pieni hymynkare hiipi Shawnin huulille.

-En ole varma. En voi luottaa sinuun, Shawn kuiskasi epätoivoisesti. Draco huokaisi.

-Ymmärrän. Mutta muista, että minä nautin suudelmasta, sanoivat muut mitä tahansa, Draco sanoi kiivaasti. Shawn tuijotti häntä silmät suurina.

-Ihanko totta? hän kysyi. Draco nyökkäsi ja astahti häntä kohti.

-Voin näyttää sinulle miten paljon, Draco sanoi hiljaa, kumartui ja jälleen hänen huulensa painuivat Shawnin huulille. Shawn sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan koko sielullaan. Nyt Draco ei pelleillyt. Poika oli ihan tosissaan.

-Minä pidän sinusta, Miller, Draco hymyili ja sipaisi hänen poskeaan. Shawn punastui.

-Pidätkö? Etkö sinä ajattele yhtään, mitä muut sanovat? Shawn kysyi hiljaa kuin peläten rikkovansa lumouksen. Draco pudisti päätään.

-En. Minä lupaan pitää sinusta huolta enkä anna muiden päästä niskan päälle. Tule, lähdetään takaisin tupaan, Draco maanitteli ja niinpä he jättivät salaisen piilopaikan, mutta tapasivat siellä vielä monta kertaa sen jälkeenkin.

The end ~