Haasteen antoi Jatzie Finfanfunissa

Pairing: Draco/Tory

Genre: Romance
Rating: PG-13

sanat, saa taivuttaa:

kuumailmapallo
aamuyö
teini
muistipeli

lauseet:

"Itsehän sitä kaipasit!"
"En, mutta voin kertoa isällesi."
"Luulet etten uskalla vai?"
"Niin särkyvää vai?"
"Usko uniisi mihin liittyy McGarmiwa ja kermavaahtopullo!"

Juoni: Draco voittaa kilpailun, jonka palkintona on kuumailmapallomatka kahdelle. Toisen palkinnon saa Tory, ujo tyttö korpinkynsistä. Draco alkaa tuntea kiistämätöntä vetoa Toryyn, kun he matkaavat yhdessä kuumailmapallolla ja viettävät aikaansa Englannin hiljaisilla nummilla. Mitä tapahtuu, kun he palaavat Tylypahkaan? Onko kaikki yhtä ihanaa kuin matkallakin?

A/N: Tästä tulee sitten melko lyhyt tarina, mutta koettakaa kestää!

************

Oli aamuyö. Aurinko ei ollut vielä kokonaan noussut taivaalle. Oli hyvin viileää ja kylmä viima puhalsi heilutellen maassa lojuvia lehtiä sinne tänne. Viktoria, jonka kaikki parhaiten tunsivat Toryna, istuskeli Tylypahkan portailla ja katseli kuinka aurinko pikkuhiljaa nousi ylemmäs ja ylemmäs. Koko taivaanranta värjäytyi hehkuvan punaiseksi.

Hän odotteli parhaillaan Draco Malfoyta, vaikka ei oikein pitänyt siitä, että joutui koulun pahan pojan kanssa kuumailmapallomatkalle. He olivat kuitenkin voittaneet eilisiltaisen arvonnan, jonka takia he nyt pääsisivät yhdessä kokeilemaan, miltä tuntui lentää korkeuksissa ihan oikealla kuumailmapallolla.

Tory hymyili hiukan. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin voittanut mitään, vaikka olikin osallistunut lukuisiin kilpailuihin jännityksen ja hauskuuden vuoksi. Tuntui ihanalta voittaa jotain, vaikka joutuisikin sitten luihuisen kanssa jakamaan voittopalkinnon.

Hyvin pian Tory kuuli, kuinka takana olevat ovet avattiin ja joku astui ulos. Tory kietoi takkiaan tiukemmin yllensä. Hän arvasi, että Draco oli tullut.

Poika istahti hänen vierelleen eikä puhunut mitään. He vain tuijottivat eteensä, odottaen, että kuumailmapallo laskeutuisi Tylypahkan pihaan. Oli niin varhainen aamu, että kaikki muut olivat vielä nukkumassa. He olivat saaneet vapaaksi perjantaipäivän, jotta voisivat viettää sen päivän Englannin nummilla. Heidän oli tarkoitus jäädä sinne yöksi. Draco oli pakannut mukaansa teltan, jonka McGarmiwa oli heille antanut.

”Ainakin meillä on kaunis aamu. Toivottavasti ei tuule kamalasti”, Tory sai vihdoin suunsa auki. Draco vilkaisi häneen koleanharmailla silmillään, joita Tory sekä ihaili, että pelkäsi. Hän kohtasi Dracon tulkitsemattoman katseen ja käänsi päänsä nopeasti pois kuin katse olisi polttanut häntä.

Tory uskalsi tuskin hengittää Dracon läheisyydessä. Dracosta huokui miehekästä charmia, joka vetosi häneen täysin. Draco oli jo viimeisellä luokalla, Torya melkein yli vuoden vanhempi. Tory oli korpinkynsissä. Hän ei ollut kovin vilkas eikä  sykähdyttävän kaunis, mutta hän oli lempeä, ujo ja huumorintajuinen.

Torylla oli syvänmerensiniset, suuret silmät ja pitkät tummat ripset. Hänellä oli soikiot kasvot ja vaaleat, suorat hiukset, jotka putoilivat melkein kainaloihin asti. Hän piti niitä aina poninhännällä, koska ne tuppasivat tulemaan usein kasvojen tielle.

Tory oli hento ja hoikka. Hän oli tuskin sataaviittäkymmentäviittä senttiä pidempi, mutta osasi silti pitää puoliaan. Hänellä oli kolme hulvatonta pikkuveljeä, jotka pitivät siitä huolen. Hänen vanhin veljensä oli jo päättänyt opinnot Tylypahkassa.

Vihdoin kuumailmapallo saapui. Se laskeutui koulun pihaan ja Tory ja Draco nousivat seisomaan. He katselivat, miten kuumailmapallo asettui seisomaan tarpeeksi kauas linnasta. Pian korista loikkasi alas pirteännäköinen nuori mies, joka tervehti heitä iloisesti.

”Huomenta! Oletteko valmiit matkalle?” mies kysyi. Draco nyökkäsi, joten Tory teki samoin, vaikka häntä hiukan alkoikin jo pelottaa. Hän ei ollut koskaan matkustanut kuumailmapallolla, ei edes lentokoneella. Hän tunsi vatsanpohjassaan pientä kutkutusta, kuin tuhanset perhoset lentelisivät siellä.

Draco oli jo matkalla kuumailmapalloa kohti, kunnes huomasi, ettei Tory seurannutkaan häntä. Hän pysähtyi ja kääntyi levottomana katsomaan tyttöä, joka selvästi epäröi.

”Etkö tulekaan?” Draco kysäisi huvittuneena. Alkoiko Tory arastella?

”Luulet, etten uskalla vai?” Tory kysyi uhmakkaasti ja otti askeleen, sitten toisen eteenpäin. Draco naurahti ja kohotti kulmiaan.

”Sinä vapiset ja silmäsi ovat suuret kuin teevati. Minä en luule – minä tiedän”, Draco vahvisti. Tory nielaisi ja tunsi punastuvansa harmista.

”Sinun tietosi osuu väärään. Minä olen vain hurmiossa. En minä pelkää”, Tory vakuutti. Draco pudisteli huvittuneena päätään ja alkoi sitten kavuta koriin. Mies, jonka oli määrä lennättää heidät Levangstonen nummille, seisoi korin vieressä ja piteli sitä paikoillaan.

Draco kääntyi taas Torya kohti, joka oli ehtinyt jo korin vierelle. Poika ojensi äkkiä kätensä ja auttoi Toryn koriin. Tyttö tunsi Dracon lämpimän kosketuksen kämmenellään vielä senkin jälkeen, kun poika oli irrottanut otteensa hänestä.

Tory vilkaisi Dracoon, mutta tämä ei katsonut häntä, vaan kyseli Alexilta, mieheltä, joka heitä lennätti, kaikenlaista, mitä kuumailmapallolla lentämisen ihanuuksiin kuului.

Pian he lensivät jo korkealla linnan yläpuolella. Tory nojasi korin laitaan ja katseli lumoutuneena alas, miten linna jäi pikkuhiljaa taakse.

Pilvet lipuivat heidän ohitseen ja aurinko oli vihdoinkin kohonnut korkeuksiin. Oli melko lämmintä, enää ei tuullutkaan kovin paljoa. Ylhäällä ilma tuntui miltei seisovan. Tory riisui takkinsa ja vilkaisi Dracon suuntaan, miettien, mitä poika mahtoi ajatella hänen valkoisesta topistaan ja tiukista farkuistaan, jotka hän oli säästänyt joitain juhlia varten. Nythän niillä oli käyttöä.

Draco ihaili maisemia, mutta vilkaisi silloin tällöin Toryn hentoa hahmoa. Hän olisi halunnut vetää tytön kainaloonsa ja suudella tämän punaisia, täyteläisiä huulia. Draco ravisteli päätään karkottaakseen moiset ajatukset pois.

Tory ei ollut mikään typerä teinityttö, vaikka olikin vasta 15 –vuotias. Hän täyttäisi pian 16, sellaisen huhun Draco oli kuullut. Toryn isovanhemmat olivat hyvin rikkaita ja aikoivat viedä lapsenlapsensa Ranskaan – Rivieralle syntymäpäivien kunniaksi.

Draco tiesi, että Toryn omat vanhemmat olivat ihan tavallinen noita ja velho. Toryn isä oli rikkaasta suvusta, mutta ei itse ansainnut miljoonia, koska ei ollut jatkanut isänsä firmaa, joka valmisti luutia. Draco ei oikein ymmärtänyt sitä. Kuka hullu olisi kieltäytynyt moisesta? Toryn perheestä olisi varmasti tullut kovin rikas …

”Draco, katso!” Tory henkäisi, osoittaen jonnekin kauemmaksi. Draco kohotti katseensa ja näki parven joutsenia, jotka lensivät kuumailmapallon ohi, vilkaisemattakaan heihin. Draco hymyili Toryn innostukselle.

”Melko vaikuttava näky”, Draco sanoi. Tory virnisti iloisesti ja katseli joutsenien etääntymistä.

***

Kesti muutamia tunteja ennen kuin he saapuivat Livengstonen nummille. Siellä oli hyvin rauhallista ja avaraa. Alex auttoi heitä teltan kanssa ja hymyili heille sitten.

”Noudan teidät täältä huomenna kolmen aikoihin. Olkaa silloin valmiina. Hauskaa päivänjatkoa”, Alex nosti hattuaan ja astui takaisin koriin. Sitten kuumailmapallo katosi pilvien sekaan, jättäen Dracon ja Toryn seisomaan kahdestaan nummelle.

Heidän ylleen lankesi vaivautunut hiljaisuus. Tory ei uskaltanut katsoa Dracoon, vaan alkoi hääräillä reppunsa kimpussa, kuin etsien jotakin. Draco istahti rennosti nurmikolle ja katseli Toryn levotonta oleskelua.

”Mikä sinua vaivaa?” Draco tivasi. Toryn pää nytkähti ylös.

”Vaivaa? Minuako? Ei mikään”, Tory ihmetteli ja punastui samassa. Draco hieraisi niskaansa. Aurinko poltti hänen vaaleaa ihoaan.

”Miksi sinä sitten touhuat jotain kaiken aikaa? Rentoudu! Onko sinulla aurinkorasvaa?” Draco kysyi sitten ja Tory nyökkäsi. Hän ojensi purkin Dracolle, joka levitti rasvaa käsivarsilleen, niskaansa ja kasvoihinsa. Tory katseli pojan käden liikkeitä, toivoen voivansa itse koskettaa häntä.

Ajatus sai Toryn punastumaan entistä enemmän ja hän laski heti katseensa.

”Kävelläänkö vähän?” Draco kysäisi huolettomasti ja Tory nyökkäsi. Hän nousi seisomaan ja yhdessä he alkoivat astella nummella eteenpäin. Tory ei keksinyt mitään sanottavaa. Kuinka Dracolle piti puhua? Mistä asioista Draco halusi keskustella? Miksei poika puhunut mitään?

”Minä kuulin, että syntymäpäiväsi ovat pian”, Draco sanoi. Tory vilkaisi häneen ja nyökkäsi.

”Niin. Niin ovat. Olen ihan innoissani. Mummini lupasi viedä minut kesällä Ranskaan. Olisimme menneet silloin, kun täytän 16, mutta emme voi, kun minulla on koulua”, Tory huokaisi.

”Se on varmaan upeaa! Ranska on mahtava maa. Olen käynyt Pariisissa muutaman kerran, kun isälläni oli siellä työasioita”, Draco hymyili. Tory vastasi hänen hymyynsä ujosti. Draco ei saanut katsettaan irti tytöstä. Hymy tuntui muuttavan Toryn arkipäiväiset kasvot kokonaan.

Draco veti tytön itseään vasten ja katsoi häntä silmiin. Tory tunsi, kuinka hänen sydämensä hakkasi kylkiluita vasten. Sitten poika kumartui ja painoi huulensa hänen huulilleen. Torysta tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. Hän pystyi tuskin hengittämään. Dracon huulet kutittivat häntä hiukan, mutta tuntuivat uskomattoman hyviltä.

Sitten poika päästi hänestä irti. Tory nuolaisi huuliaan ja katseli miltei pelästyneenä Dracoon.

”Miksi sinä suutelit minua?” Tory kuiskasi. Draco katsoi häntä.

”Itsehän sitä kaipasit!” Draco sanoi. Tory näytti kauhistuneelta.

”En varmasti! En edes sanonut niin”, Tory väitti.

”Et niin, mutta näin sen kasvoiltasi”, Draco sanoi. Tory nielaisi. Oliko hän niin läpinäkyvä? Ei hän edes ollut miettinyt, miltä tuntuisi saada Dracolta suudelma, ainakaan sillä hetkellä. Vaikka ajatus olikin pälkähtänyt hänen päähänsä lukuisia kertoja.

He palasivat teltalle vaitonaisina. Tory ei sanonut sanaakaan, koska pelkäsi mokaavansa itsensä pahanpäiväisesti. Hän ryömi telttaan ja alkoi lukea mukaansa ottamaa kirjaa. Hän käänteli kirjan sivuja, muttei pystynyt keskittymään mihinkään. Dracon kasvot kummittelivat hänen silmiensä edessä. Miksi tämä olisi kiinnostunut hänestä? Tylypahka oli täynnä kauniita, fiksuja tyttöjä, jotka olivat enemmän Dracon makuun kuin hän.

Tory huokaisi ja laski kirjan syliinsä. Hän tunsi itsensä typeräksi. Kukaan muu tyttö ei olisi kysynyt Dracolta kuin idiootti, että miksi poika oli suudellut häntä. Mutta hänpä oli idioottina kysynyt! Tory haroi hiuksiaan ja työnsi kirjan takaisin reppuun. Ei hän siihen pystyisi kuitenkaan keskittymään.

Tory meni ulos, muttei nähnyt Dracoa missään. Kummallista. Mihin poika oli mennyt? Tory vilkuili ympärilleen. Sumu alkoi laskeutua hiljalleen nummelle. Torya alkoi paleltaan. Pitäisikö hänen lähteä etsimään Dracoa? Entä jos tämä olisi eksynyt?

Tory lähti hitaasti kävelemään eteenpäin. Hän huhuili hiljaa Dracon nimeä, mutta vain tuuli ujelsi vastaukseksi. Torya alkoi pelottaa. Mihin Draco oli mennyt? Mitä hän tekisi yksin?

Hän nielaisi ja veti takkia tiukemmin yllensä. Nummella oli hiljaista, tuulen ulinaa lukuun ottamatta. Hän päätti pian palata takaisin, muttei nähnytkään telttaa missään.

”Draco?” Tory kuiskasi sumuun. Hän kauhistui tajutessaan, että oli itse eksynyt. Kaikkialla näytti aivan samanlaiselta. Mihin suuntaan hänen pitäisi mennä? Takaisinpäinkö?

Tory kääntyi ja lähti hädissään astelemaan takaisin. Ehkä teltta tulisi vastaan. Ei. Teltat eivät osanneet kävellä. Tory hillitsi pakokauhunsa. Hän ei ollut koskaan eksynyt mihinkään, vaikkei osannut edes suunnistaa. Sellaisia tilanteita vain ei ollut tullut vastaan.

”Draco?” Tory huusi lujempaa. Kukaan ei vastannut. Tory pureskeli huultaan. Minä en itke, hän hoki itsekseen. Isot tytöt eivät itke, Tory ajatteli hampaitaan kiristellen. Hänen isänsä sanoi aina niin. Joten hän pitäisi pintansa eikä itkisi. Mitä Dracokin sanoisi jos löytäisi hänet vollottamasta?

Dracon ajatteleminen sai hänen sydämensä hakkaamaan. Hän muisti pojan suudelman, miltei tunsi sen vieläkin huulillaan. Hän olisi halunnut, että Draco olisi jatkanut suudelmaa. Mutta eihän poika voinut välittää hänestä. Tory oli kuullut huhuja, että Pansy oli kietonut Dracon pikkusormensa ympärille. Ehkä Draco oli ihastunut Pansyyn. Olihan siinä tytössä kaikkea sitä mitä Toryssa ei ollut.

Syvään huokaisten Tory katsoi ympärilleen. Sumu oli kietonut hänet vaippaansa. Hän inhosi Englannin sankkoja sumuja, joita esiintyi liiankin usein. Ehkä hän harhailisi sumussa nyt koko loppuikänsä, kunnes luuhistuisi jonnekin makaamaan ja kuolemaan …

”Ei, älä ajattele sellaista. Sinä löydät perille ja takaisin Dracon luokse”, Tory vannoi ääneen. ”Sinun on pakko, koska Draco on niin ihana ja komea ja –”, Tory jatkoi jutteluaan itsekseen.

”Sepä hauska kuulla”, Dracon ääni kantautui aivan hänen takaansa. Tory kiljaisi säikähdyksestä. Hän kierähti ympäri, ryntäsi Dracon luokse ja kapsahti pojan kaulaan. Draco hölmistyi, mutta kietoi kätensä tytön hennon vartalon ympärille. Hän tunsi tämän vapisevan.

”Voi, Draco! Luulin, etten näkisi sinua enää. Pelkäsin, että eksyin tähän kamalaan sumuun. Lähdin etsimään sinua, kun en nähnyt sinua missään ja –”, Tory selitti hengästyneenä. Draco sipaisi hänen poskeaan.

”Vedä välillä henkeä. Oli hienoa, että lähdit etsimään minua, vaikka ei sinun olisi tarvinnut. En ollut kaukana. Sinä sen sijaan eksyit itse. Sumu voi olla petollinen. Olit kuitenkin oikeilla jäljillä. Katso”, Draco nyökäytti päätään jonnekin ja Tory katsoi taakseen. Hän näki heidän telttansa.

”Ihanaa! Emme olekaan eksyneet”, Tory kiljaisi ja painoi huulensa Dracon huulille.

Tällaista Draco ei ollut osannut odottaa. Hän häkeltyi hetkeksi aikaa niin, ettei tajunnut edes vastata suudelmaan. Sitten hän tiukensi otettaan Toryn pienestä vartalosta ja vastasi suudelmaan innokkaasti.

He hoipertelivat telttaa kohden toisiaan koko ajan suudellen. Tory ei ollut koskaan tuntenut itseään näin halutuksi. Hän olisi halunnut repiä vaatteet Dracon päältä ja nähdä tämän lihaksikas vartalo. Pojan käsivarsista päätellen tämä ei ollut maannut laakereillaan koko kesää. Koskaan aikaisemmin Tory ei ollut tuntenut mitään tällaista ketään kohtaan. Eikä hän, ujo tyttö korpinkynsistä, ollut edes haaveillut sellaisesta. Se olisi ollut liian sopimatonta.

He miltei kaatuivat teltan lattialle. Draco kiepahti ympäri, joten Tory ei iskenyt selkäänsä maahan vaan muksahti mukavasti Dracon rinnan päälle. He jatkoivat suutelemista ja kiskoivat toisiltaan vaatteita pois.

Samassa jossain lähellä jyrähti ukkonen. Tory säpsähti ja kohotti katseensa teltan kattoon. Hänen silmänsä hehkuivat teltan pimennossa. Draco sipaisi hänen käsivarttaan.

”Et kai sinä ukkosta pelkää?” Draco kysäisi huvittuneena. Tory vimmastui.

”En! En pelkää mitään”, Tory laski katseensa Dracon koleanharmaisiin silmiin, jotka hehkuivat kuumina ja intohimoisina. Niissä ei ollut lainkaan sitä tuttua jäätä, mitä Tory oli tottunut näkemään.

Draco suukotti Toryn niskaa. Hänen kätensä pujahtivat tytön paidan alle ja koskettivat paljasta, sileää ihoa. Tory värähti. Samassa kuva Pansysta irvistämässä hänelle kohosi hänen mieleensä.

”Odota”, Tory tarttui Dracoa käsivarresta. Dracon käsi pysähtyi hänen rinnalleen. Poika katsoi häntä kysyvänä.

”Entä Pansy? Mitä teillä kahdella on tekeillä? Oletteko te pari vai?” Tory kysyi epäröiden. Draco naurahti ja pudisti päätään.

”Emme todellakaan! Pansy on ärsyttävä pimu, joka kuvittelee, että olen ihastunut häneen. On aika tehdä hänen haaveistaan sirpaileita”, Draco virnisti tunteettomasti. Tory rypisti kulmiaan.

”Mutta et voi tehdä niin. Tytön sydän särkyy”, Tory henkäisi.

”Niin särkyvää vai? Varmasti. Mutta kyllä hän siitä toipuu. Pidät minua varmasti tunteettomana ääliönä. Mutta minä olen ihastunut sinuun. Olet niin elävä, pirteä ja hauska”, Draco murahti ja suuteli häntä.

”Kaiken lisäksi maistut hyvältä”, Draco mumisi ja Tory kikatti, unohtaen Pansyn kokonaan.

***

Aamu sarasti aurinkoisena ja kirkkaana. Sumusta ei ollut tietoakaan. Tory heräsi Dracon kainalosta, tuntien olonsa raikkaaksi, kauniiksi ja vallan upeaksi. Hän kohtasi Dracon silmät, jotka katselivat häntä lämpiminä.

”Huomenta. Nukuitko hyvin?” Draco kysäisi ja Tory nyökkäsi.

”Näin vain merkillistä unta McGarmiwasta ja kermavaahtopullosta”, Tory nauroi. Draco virnisti.

”Usko uniisi, mihin liittyy McGarmiwa ja kermavaahtopullo”, Draco dramatisoi. Tory nauroi.

”Miksi? Pitääkö McGarmiwa kermavaahdosta?” Tory ihmetteli. Draco virnisti ja suuteli häntä.

”En todellakaan tiedä, eikä kiinnosta. On erittäin hyvä, ettet kuulu rohkelikkoon, sillä minä vihaan heitä”, Draco huoahti. Tory katsoi häntä uteliaasti.

”Miksi? Tiedän, että sinulla on jotain kränää Harry Potterin ja hänen ystäviensä kanssa, mutta eivät kai he nyt vihan arvoisia ole?” Tory kummasteli.

”Ovatpas! Minä vain menetän aina hermoni heidän kanssaan. Sinun seurassasi minun ei tarvitse esittää mitään”, Draco hymyili. Tory hymyili takaisin.

”Olen iloinen siitä. Mitäs nyt tehtäisiin? Pelataanko muistipeliä? Otin kortit mukaan”, Tory kiusoitteli. Draco murahti.

”Minä tiedän paljon parempaa ajankulua”, Draco mumisi ja suuteli häntä. Toryn ei auttanut muu kuin vastata hänen suudelmaansa. Eikä hän olisi muuta halunnutkaan.

***

 

He viettivät koko aamupäivän teltassa. Kolmen aikaan kuumailmapallo palasi hakemaan heitä. He olivat jo siihen mennessä ehtineet pakata tavaransakin ja purkaa telttansa. Aurinko paistoi kuumasti ja Tory hörppi välillä viileää limsaa, jota oli varannut mukaan.

”Hei! Miten aika sujui?” Alex hyppäsi korista ja asteli heidän luokseen. Draco virnisti.

”Loistavasti. Joko meitä kaivataan Tylypahkassa?” Draco kysyi. Alex naurahti.

”Varmasti. Dumbledore jopa muistutti minua pöllöpostilla, että hakisin teidät ajoissa. Hän kai pelkäsi, että unohtaisin teidät”, Alex naureskeli ja auttoi heitä lastaamaan tavarat koriin.

Matka takaisin Tylypahkaan sujui leppoisissa merkeissä. Alex vitsaili koko ajan ja Tory nauroi hänen jutuilleen. Dracon kädet olivat tiukasti hänen vyötäröllään eikä se jäänyt Alexiltakaan huomaamatta. Tory suorastaan hehkui onnesta.

Vihdoin Tylypahka levittäytyi heidän edessään koko komeudessaan. Oppilaita oli ulkona heitä vastassa ja kaikki huiskuttivat heille. Tory huiskutti takaisin. Draco ei irrottanut otettaan hänestä, vaan tiukensi sitä. Torysta se tuntui hyvältä. Ainakaan Draco ei teeskentelisi, ettei heidän välillään ollut mitään.

Sitten he olivat jo maankamaralla. Draco hyppäsi ensin korista ja auttoi sitten kädestä pitäen Toryn tukevalle maankamaralle. Väkijoukon seasta Tory erotti Pansyn myrskyisät silmät. Tory ei voinut kuin virnistää takaisin. Se sai Pansyn punastumaan raivosta. Tyttö kääntyi ja harppoi muualle.

”Hei! Oliko teillä kivaa?”

”Mitä te teitte? Millaista oli matkustaa kuumailmapallolla?”

”Oletteko te rakastuneita?” joku ekaluokkalainen kysyi silmät kirkkaina. Tory punastui syvästi. Draco vilkaisi ruskeita silmiä, jotka omisti kiharapäinen pikkutyttö.

”Taidamme olla”, Draco virnisti. Oppilaat kohahtivat.

”Voi, miten ihanaa. Koska häät järjestetään?” joku kysyi ivallisesti. Tory käänsi päätään. Pansy.

”Tulisitko sinä niihin?” Draco katsoi tyttöä. Pansy värähti inhosta.

”En ikinä! Minä kerron äidillesi, että huijasit minua”, Pansy kivahti.

”Et voi kertoa äidilleni. Ei hän siitä välitä”, Draco sanoi naurahtaen.

”En, mutta isällesi voin! Hän varmasti välittää, että seurustelet tuollaisen hiirulaisen kanssa”, Pansy kirkui. Draco näytti kyllästyneeltä.

”Lopeta jo, Pansy. Tuollainen ei johda mihinkään. Teet vain itsesi naurunalaiseksi”, Draco sanoi ja johdatti Toryn muiden ohitse Tylypahkaan. Tory ei ollut koskaan ennen tuntenut itseään yhtä onnelliseksi. Hän olisi voinut vaikka leijua.

”Kiitos, Draco”, Tory kuiskasi.

”Mistä hyvästä? Minä sanoin asiat vain niin kuin ne ovat”, Draco naurahti ja kumartui suutelemaan häntä. Eivätkä he lopettaneet, vaikka Kalkaros tuli rykimään heidän viereensä. Eivätkä edes, vaikka Riesu lällätteli jotain rakastavaisista pussauskopissa. Mikään ei olisi pysäyttänyt heitä.

Loppu