Paritus: Kyle/Tess
Rating:  PG-13
Genre: Romance, fluff
Summary: Tess ja Kyle jäävät viikonlopuksi kahdestaan Kylen luokse, ja huomaavat pitävänsä toisistaan ihan liikaa ...

Pakolliset lauseet:

"Ei olisi pitänyt tehdä noin"
"Mutta kun se nyt sattui olemaan siinä"
"Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta"
"En ole koskaan tuntenut näin"

Pakolliset sanat:

Kaksoisolento
Buddha-poika
Kivar
Jättiläinen

Ei saa sanoa:

Max
CrashDown
Valenti

Pakolliset henkilöt:

Zan [Maxin kaksoiolento Zan siis]
Isabel

**********


”Olkaa sitten kiltisti!” Jim huusi, kun Amy ja hän olivat lähdössä Los. Angelesiin viikonlopuksi. Tiesin, että saisimme olla Kylen kanssa kokonaiset kaksi päivää kahdestaan. Nyt oli perjantaiaamu. Aurinko oli jo noussut ja oli tulossa hyvin lämmin kesäpäivä. Leppeä kesätuuli heilutteli vaaleita hiuksiani, kun seisoin kuistilla vilkuttamassa Jimille ja Amylle, jotka näyttivät hyvin rakastuneilta.

Vilkaisin Kylea, joka näytti siltä kuin olisi halunnut lukita Jimin jonnekin turvalliseen kopperoon, missä mies pysyisi erossa Amy De Lucasta. Olin kuullut Marialta, että Amy suunnitteli jo häitä. Jimin ja Amyn häitä. Minusta olisi ihanaa päästä häihin. Kyle tuntui olevan eri mieltä asiasta.

”Tiedän, miksi he lähtevät Losiin. Jotta saavat kuherrella rauhassa”, Kyle oli murahtanut pari päivää sitten, kun Jim oli iloisena ilmoittanut matkastaan. He väittivät, että menisivät tapaamaan joitain ystäviään, jotka asuivat Losissa, mutta tosiasiassa he ”nukkuisivat” yönsä hotellihuoneessa. Mielestäni Kylella oli joskus turhankin likainen mielikuvitus. Poika-parka kärsi selvästi, että hänen isänsä ja yhden hyvän kaverin äitinsä olivat yhdessä ja luultavasti menisivät piakkoin naimisiin. Entä sitten jos Amy tulisikin raskaaksi ja he saisivat lapsen?

”Sinne menivät”, Kyle sanoi synkännäköisenä. Hymyilin innoissani.

”Tajuatko sinä lainkaan, mitä tämä merkitsee? Saamme olla kahdestaan koko viikonlopun”, sanoin. Hyppelehdin innostuneena sisälle, Kyle kintereilläni. Menimme keittiöön ja otin jääkaapista limsaa. Joka paikassa oli tukahduttavan kuumaa. Lämpötila oli korkealla niin sisällä kuin ulkonakin.

”Jippii”, Kyle mutisi. Mulkaisin poikaan.

”Etkö ole innoissasi? Voisimme vuokrata leffoja ja syödä sipsiä, popcornia, karkkia – mitä vain haluat”, sanoin silmät säteillen.

”Etkö sinä ole lainkaan huolissasi?” Kyle ärähti, istuutuen pöydän ääreen. Istahdin poikaa vastapäätä. Kyle todellakin oli huolissaan isästään ja Amysta.

”En. Miksi minun pitäisi, Kyle? He ovat onnellisia, eikö se ole tärkeintä?” tivasin. Kyle huokaisi, hiuksiaan haroen. Lopulta hän nyökkäsi, joskin hyvin vastahakoisesti.

”On. Mutta en vain tajua, miksi juuri heidän pitää seurustella. Tuntuu kummalliselta, että Mariasta voisi tulla minun sisarpuoleni”, Kyle huomautti. Myönsin, että se todellakin tuntui omituiselta, mutta sellaista elämä oli. Omituista.

Nappasin lehden käteeni ja avasin televisio-ohjelmat. Tarkastelin hetken aikaa, mitä tänä iltana tulisi telkkarista.

”Televisiosta tulee Pikku Jättiläinen”,  sanoin kiinnostuneena. Kyle tuhahti.

”Jos aiomme katsella elokuvia, katsomme jotain missä on hyvin paljon kauhua. Sitä minä kaipaan juuri nyt”, Kyle vakuutti. Tuijotin Kylea.

”Et voi olla tosissasi! Minä haluan katsoa jotain hyvin romanttista, en mitään teinikauhua”, murahdin. Kyle kohotti kulmiaan.

”Kuka on puhunut mitään teinikauhusta, hömppä? Kunnon kauhua, ei todellakaan mitään teinikauhua”, Kyle vakuutti. Huokaisin.

”Miten vain. Lähdetään kävelylle. Minua ei huvittaisi istua koko päivää sisällä”, sanoin ja Kyle nyökkäsi. Otin kotiavaimen mukaan ja lukitsettuamme oven, menimme kävelemään.

***

Ostoskeskuksen kulmilla törmäsimme Isabel Evansiin, joka söi jäätelöä aviomiehensä Jessen kanssa. Isabel hymyili ilahtuneena nähdessään meidät ja huiskutti kättään.

”Mitä te täällä teette?” Isabel kysyi.

”Olemme kävelylle. Jim ja Amy lähtivät Losiin ja olemme koko viikonlopun kahdestaan”, kerroin. Isabel katsoi meitä merkitsevästi.

”Onko teillä jo suunnitelmia viikonlopuksi?” Isabel kysyi. Kyle pudisti päätään.

”Aiomme istua katselemassa elokuvia ja syömässä herkkuja”, Kyle virnisti. Isabel tuhahti.

”Miten tylsää!”

”Kenties”, kohautin olkapäitäni ja hymyilin.

”Me tästä jatkamme matkaa. Hei sitten!” huiskautin kättäni ja raahasin Kylen mukanani. Kyle ei olisi tahtonut lähteä, mutta ei mahtanut minulle mitään.

***

Päivä kului yllättävän nopeasti, vaikka välillä olikin tylsää. Illalla menimme vuokraamaan muutaman elokuvan ja nahisteltuamme mitä katsoisimme, päädyimme siihen, että katsoisimme yhden kauhuelokuvan ja yhden romanttisen elokuvan. Käperryimme sohvan ääreen nauttimaan limsasta ja popcornista. Kyle laittoi minun valitsemani elokuvan ensimmäiseksi pyörimään.

Minusta oli ihanaa loikoilla Kylen kainalossa. Pojan käsi kiertyi ympärilleni ja painauduin tiiviisti hänen lähelleen. Olin salaa kuvitellut, miltä tuntuisi suudella Kylea. Tuntea tämän huulet omiani vasten. Suljin silmäni ja yritin kuvitella kaiken tapahtuman mielessäni.

”Etkö sinä katselekaan?” Kyle kysyi huvittuneena. Avasin silmäni ja tuijotin pojan sinisiin silmiin. Kyle kohotti äkkiä kätensä ja sipaisi pehmeää poskeani. Sydämeni lähti laukkaamaan kuin pientareella villisti tanssahteleva hevonen. Tunsin miten puna kohosi poskilleni.

Sitten Kylen kasvot lähestyivät omiani ja samassa hänen huulensa tavoittivat huuleni. Jähmetyin hetkeksi aikaa liikkumattomaksi. Tapahtuiko tämä oikeasti vai oliko tämä vain omaa mielikuvitustani?

Sitten Kyle irrottautui minusta, miltei liian äkkinäisesti. Poika tuijotti minua miltei säikähtäneenä.

”Anteeksi! Ei olisi pitänyt tehdä noin! En tajua mikä minuun meni”, Kyle hengitti syvään rauhoittuakseen. Tunsin miten kasvoni liekehtivät.

”Ei se mitään haittaa”, mutisin, katse alaspäin luotuna. Puristin kädet nyrkkiin ja tuijotin niitä, uskaltamatta kohottaa katsetta Kylen silmiin. Olimme molemmat kiusallisen hiljaa pitkän aikaa.

”Mitä jos siirryttäisiin kauhun puolelle? Romantiikka saa meidät tekemään outoja asioita”, Kyle ehdotti. Nyökkäsin ja Kyle meni vaihtamaan kasetin. Tunsin itseni hylätyksi ja oudolla tavalla pettyneeksi. Ehkä näin oli kuitenkin parempi.

***

Yöllä säpsähdin yllättäen hereille. Tuijotin hetken kattoa, ihmetellen, mikä minut oli saanut näkemään unta Zanista, vaikken ollutkaan koskaan tavannut häntä. Olin sen sijaan seurustellut hänen kaksoisolentonsa kanssa, joka asui Roswellissa. Emme kuitenkaan seurustelleet enää, sillä hän ja Liz olivat päättäneet, että pysyisivät yhdessä ikuisesti. En halunnut olla kenenkään onnen tiellä. Kaiken lisäksi tunsin jotain Kylea kohtaan. Eikä se ollut mitään sisarellista.

Huokaisin ja käänsin kylkeäni. Miehet olivat joskus outoja. Ensin Kyle oli suudellut minua, sitten irrottautunut ja pahoitellut tapahtumaa. En käsittänyt aina mitä heidän päässään oikein liikkui.

Yritin unohtaa unen, missä Zan ja minä olimme juosseet karkuun Kivaria, meidän vihollistamme. Kivar oli saavuttanut meitä koko ajan, uhaten tappavansa meidät. Sitten Kyle oli ilmestynyt uneen ja taikonut – kyllä, taikonut – Kivarin pois. Olin pitänyt Kylea sankarina ja Zan oli haihtunut.

Onneksi nukahdin pian takaisin. Heräsin aamulla lintujen iloiseen sirkutukseen, joita kantautui avoimesta ikkunasta. Joku oli käynyt avaamassa sen. Nousin istumaan sängylläni ja tuijotin silmät sirrilläni ulos ikkunasta, missä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Haukotellen vaihdoin yöpaidan shortseihin ja toppiin ja menin keittiöön. Kylea ei näkynyt, kunnes löysin hänet hänen omasta huoneestaan, lukemasta jalkapallolehteä.

”Hei, Buddha-poika”, sanoin. Kyle kohotti katseensa ja virnisti.

”Hei! Nukuitko hyvin?” Kyle kysyi ja nyökkäsin. Kyle ei puhunut mitään suudelmasta, joten en minäkään viitsinyt jauhaa siitä. Oli parempi unohtaa.

”Hmm .. Melko hyvin. Näin unta Zanista”, sanoin ja istahdin Kylen viereen. Kyle tuijotti minua ja rypisti kulmiaan.

”Zanista? Miksi ihmeessä?”

”En tiedä. Mietin sitä itsekin. Zanhan on kuollut”, huomautin.

”Onneksi minun ei tarvitse olla mustasukkainen”, Kyle mutisi, laskien katseensa lehteen. Sydämeni sykähti riemusta.

”Mustasukkainenko? Olisitko sinä minusta mustasukkainen?” kysyin pehmeästi.

”En tietenkään. Sanoinko minä jotain sensuuntaista?” Kyle kysyi viattomasti. Naurahdin.

”Et missään tapauksessa! Olen muuten ajatellut, että pyytäisin Derekiä ulos”, sanoin, hypistellen peittoa sormillani. Tunsin Kylen jähmettymän.

”Derek Morganiako? Sitä pässinpäätä?” Kyle henkäisi. Kohotin katseeni kummastuneena.

”Mitä vikaa Derekissä on? Hän on komea, hauska ja mukava”, selitin. Kyle tuhahti.

”Ja haluaa sänkyyn jokaisen Roswellissa asuvan tytön kanssa. Haluatko sinä olla yksi heistä onnekkaista - tai onnettomista?” Kyle kivahti. Minua hymyilytti, mutta pidin kasvoni peruslukemilla.

”Olen miettinyt sitä. Se ei kuulostaisi hassummalta”, nautin sanojeni vaikutuksesta. Vai ei Kyle ollut mustasukkainen? Poikahan kiehui sisältä.

”Ei kuulosta hassummalta! Sinun täytyy pilailla”, Kyle parahti. Aloin sääliä poikaa. Ei ollut oikein narrata tätä.

”Okei, minä vain pilailin. En aio mennä Derekin kaltaisen ääliön kanssa ulos”, väläytin hymyn kasvoilleni. Kyle vimmastui ja hyökkäsi kutittamaan minua. Kellahdimme sängylle. Nauroin hervottomana ja anelin Kylea lopettamaan.

Katseemme kohtasivat jälleen – aivan kuten eilen illallakin. Tiesin mitä oli tulossa, mutta silti se yllätti minut täysin. Sydämeni löi kylkiluita vasten ja kämmeneni hikosivat. Olin suudellut ennenkin poikien kanssa, mutta koskaan aikaisemmin en ollut tuntenut mitään tällaista. Kylen suuteleminen tuntui varpaissa asti.

”En ole koskaan tuntenut näin”, mutisin suudelman jälkeen. Kyle kohotti katseensa minuun kysyvänä. Hänen silmänsä olivat niin siniset, että pelkäsin hukkuvani hänen katseeseensa.

”Millälailla?” Kyle kysyi heikosti. Vedin syvään henkeä. Olisiko aika paljastaa tunteensa Kylelle? Mitä Kyle sanoisi siihen? Nauraisiko poika, jos sanoisin, että olin ihastunut tähän?

”Taidan olla ihastunut sinuun”, mutisin, tuijotellen Kylen paidannappeja. Kyle henkäisi.

”Mitä sinä sanoit?”

”Kuulit kyllä”, sanoin hiljaa. En vieläkään uskaltanut kohottaa katsettani. Pelkäsin nähdä Kylen ilmeen. Olisiko poika kauhistunut?

”Oletko sinä tosissasi?” Kyle kysyi. Sain vaivoin nyökätyksi. Nyt minut hukka perii, ajattelin voimattomana. Mitä olin oikein mennyt tekemään?

”Tess, katso minuun”, Kyle vaati. Kohotin katseeni, epäröiden. Tyrmistyin, kun en nähnytkään Kylen kasvoilla kauhistunutta ilmettä. Kyle katsoi minua intohimoisin silmin. Hänen kätensä kohosi ja sipaisi poskeani hyvin hellävaroen, kuin olisin ollut lasia.

”Olen todella iloinen että sanoit niin, koska minäkin pidän sinusta – hyvin paljon”, Kyle myönsi. Kasvoilleni levisi virnistys. Kylekin virnisti.

”Kadutko nyt tunnustasi?” Kyle kysyi. Pudistin kiivaasti päätäni.

”Enhän sentään sanonut rakastavani sinua … ”, kujeilin. Kyle henkäisi muka helpottuneena.

”Mikä helpotus!” poika virnisti ja painoi huulensa huulilleni. Suudelma kesti pitkään ja syveni hetki hetkeltä. Kylen kädet liikkuivat vartaloani pitkin, hyväilivät minua, kunnes tunsin palavani. Riisuimme toisemme hiljaisuuden vallitessa.

Rakastelumme oli kiihkeää. En ollut koskaan kokenut mitään yhtä ihanaa ja mahtavaa. Tuntui kuin olisin leijaillut seitsemännessä taivaassa. Makasimme pitkään sängyssä rakastelun jälkeen ja tuijotimme unisina kattoa. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Meillä oli koko elämä edessämme.

***

Illalla päätimme vihdoin nousta vuoteesta. Olimme maanneet ja rakastelleet koko päivän, ja tunsin oloni raukeaksi. Ulkona oli ihastuttava sää, taivas oli täynnä kirkkaita tähtiä, jotka sädehtivät ja loivat valonkajoa ikkunoiden raosta. Kyle katseli elokuvaa muskettisotureista ja minä tuijotin tähtitaivasta olohuoneen pöydän äärellä. Yritin samalla lueskella kirjaa, joka minulla oli kesken.

”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!” Kyle julisti yhdessä muskettisotureiden kanssa. Poika huokaisi perään ja virnisti minulle.

”Rakastan tuota lausetta! Olisi mahtavaa olla yksi muskettisotureista”, Kyle sanoi.

”Sinä olet minun soturini”, vakuutin hymy huulillani. Kyle painoi käden sydämelleen.

”Voi, kiitos, Tess! Saanko pelastaa neidon pulasta?”

”En ole pulassa”, nauroin. Kyle hymyili kujeellisesti ja nousi sohvalta. Hän lähestyi minua hitaasti. Kohottauduin seisomaan, valmiina pinkaisemaan karkuun.

”Etkö varmasti tarvitse apua?” Kyle kysyi pilke silmäkulmassaan.

”Ehkä sittenkin. Joku jahtaa minua. Joku, jolla on siniset silmät ja tummat hiukset. Joku joka on komea ja seksikäs ja josta pidän valtavan paljon”, selitin.

”Kuulostaa hyvin vakavalta”, Kyle sanoi. Kiersin pöydän toiselle puolen.

”Se on sitä. En muuten tarvitsisi ritaria”, virnistin. Kiersimme pöytää ja pinkaisin karkuun toiseen huoneeseen. Matkalla Kyle kompastui Jimin jättämään matkalaukkuun ja lensi päistikkaa lattialle, iskien leukansa lattiaan. Hän kirosi mojovasti. Riensin hänen avukseen.

”Tuon ei olisi pitänyt olla tuossa!” Kyle ärisi, leukaansa hieroen.

”Mutta kun se nyt sattui olemaan siinä. Sattuiko pahasti?” Kysyin huolissani. Kyle nyökkäsi.

”Voisit suukottaa sen terveeksi”, Kyle virnisti, kaapaten minut syliinsä. Nauroin ja painoin suukkoja Kylen leualle.

”Nyt se on taas terve”, Kyle hymyili ja suuteli minua suulle. Nousimme ja päätimme taas lähteä sänkyyn. Nukkumisesta ei kuitenkaan tulisi mitään. Sen me jo tiesimme.

Loppu