Ja haasteen antoi Granger90. Kiitokset hänelle.

Paring: Herm/Draco
Rating: PG-13
Genre: romance

Pakolliset lauseet:

"Kuinka sinä kehtaat?"
"Oletpa kaunis tänään"
"Hui! Olit tappaa minut!"
"Olet hauska, kiva ja kaikkea muuta ihanaa"
"Häivy silmistäni!"


Pakolliset sanat, joita on lupa taivutella:
 

- puukko
- joulutanssiaiset
- kaunis
- söpö
- Räiskeperäinen sisulisko

Sanat, joita ei saa mainita, ei sitten missään muodossa:

-taikasauva
-vesi
-pimeä
-ruma

Henkilöt, jotka tulee mainita:

Ginny Weasley
Draco Malfoy
Dudley
McGarmiwa

Summary: Joulutanssiaiset lähestyvät eikä Hermione tiedä kenet haluaisi pyytää tanssiaisiin, sillä Ron on jo varattu! Sitten apua saapuu yllättävältä taholta …

Jouluyö, juhlayö –

Hermione Granger kuuli kuinka jossain soi musiikki. Hän katseli ulos ikkunasta, miten tuhannet pienet lumihiutaleet putoilivat maahan, muodostaen korkeita kinoksia. Aamulla lunta olisi jo niin paljon, että heidän täytyisi kahlata lumessa eteenpäin. Mutta hän piti talvesta. Siinä oli jotain taikaa. Hyvin pian koululla järjestettäisiin joulutanssiaiset, mistä Hermione oli erittäin innoissaan. Viime tanssiaisissa hän oli ollut Victor Krumin kanssa ja nyt hän toivoi, että Ron pyytäisi häntä tanssiaisiin kanssaan. Poika kun tuntui huomanneen, että hän oli tyttö ja varsin kaunis sellainen.

Hermione haroi pehmeitä, hiukan sotkuisia ruskeita hiuksiaan, jotka valuivat olkapäille asti kurittomina kiharoina. Ruskeat silmät katselivat ulos ikkunasta haaveilevina. Hermionesta tuntui, että Harry ei ainakaan aikonut pyytää häntä. Ehkä poika pyytäisi Ginnya tai vaikkapa Chota, jos rohkaisisi tarpeeksi mielensä.

-Hermione, täällähän sinä olet, Harry ilmestyi tyttöjen makuusaliin Ron perässään. Hermione käännähti yllättyneenä ja tuijotti poikia.

-Ette te saisi olla täällä, Hermione sihahti. Ron virnisti.

-Emme me ketään vahingoita. Olimme äsken Hagridin luona, olisimme ottaneet sinutkin mukaan, mutta emme nähneet sinua missään. Hagrid oli taas hommannut jostain räiskeperäisiä sisuliskoja, Ron tokaisi ja Hermione naurahti.

-Niin Hagridin tapaista. No, mitä hänelle kuului? Hermione kysyi ja he lähtivät alakertaan oleskeluhuoneeseen juttelemaan.

Seuraavana päivänä Hermione alkoi olla jo huolissaan. Ron ei ollut edelleenkään tehnyt elettäkään pyytääkseen häntä tanssiaisiin, jotka olisivat jo kolmen päivän kuluttua. Oliko Ron unohtanut tanssiaiset? Pitäisikö Hermionen muistuttaa häntä niistä? Ei. Jos Ron ei muistanut pyytää häntä, hän pyytäisi jotakuta toista. Kyllä joku lähtisi hänen kanssaan. Vaikka sitten Neville, Hermione ajatteli, mutta ajatus kauhistutti häntä. Neville oli hyvä tyyppi, mutta ei hänestä ollut tanssipariksi.

-Tiedätkö sinä onko Ron unohtanut tanssiaiset? Hermione kysäisi Harrylta, kun he olivat yhdessä tulossa kirjastosta. Ron oli jäänyt Rohkelikkotorniin. Harry katsahti tyttöön.

-Ei. Me olemme kyllä puhuneet niistä, Harry tokaisi.

-No? Kenet Ron aikoo pyytää tanssiaisiin? Hermione tiukkasi. Harry tuntui menevän aika vaikeaksi. – Sinun kannattaisi kysyä häneltä itseltään, Harry mutisi. Hermione huokaisi.

-Niin kai minun sitten pitää tehdä. En vain haluaisi tyrkyttää itseäni hänelle, Hermione sanoi. Harry ei sanonut siihen mitään. Hermione alkoi jo aavistaa pahaa. Mikä Harrya vaivasi? Miksi hän oli niin hermostunut?

Hermione löysi Ronin oleskeluhuoneesta, pelaamassa veljensä Georgen kanssa shakkia.

-Ron, minulla olisi asiaa, Hermione aloitti varovaisesti. Ron kohotti katseensa, vilkaisi Harryn levotonta ilmettä ja nousi seisomaan.

-Hyvä on sitten. Harry, jatkatko sinä? Ron kysyi ja Harry nyökkäsi, istuutuen Georgea vastapäätä. Ron ja Hermione katosivat käytävään, missä ei ollut muita.

-Oliko sinulla jotain asiaa? Ron kysyi. Hermione vetäisi syvään henkeä.

-Kenet ajattelit pyytää tanssiaisiin? Hermione kysyi. Ron rykäisi ja näytti hiukan nololta.

-Tuota … Parvati kysyi minua jo. En voinut sanoa ei, Ron sanoi ja Hermionen silmät levisivät.

-Parvati? Menetkö sinä Parvatin kanssa? Hermione rääkäisi. Ron liikahteli vaivautuneena ja levitteli käsiään.

-Minkäs minä sille mahdoin, kun Parvati yhtäkkiä pelmahti luokseni ja pyysi tanssiaisiin. Etkä sinä edes ollut pyytänyt minua, Ron puolusteli. Hermione aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla.

-Mutta, mutta – On poikien velvollisuus pyytää tyttöä! Minä niin toivoin, että me – Hermione puraisi huultaan, käännähti parahtaen kannoillaan ja ryntäsi pois ällistyneen Ronin luota.

Hermione juoksi käytäviä pitkin, yrittäen etsiä jotain paikkaa, missä olisi voinut itkeä rauhassa. Murjottavan Myrtin vessa ei ollut sopiva paikka, sillä Myrtti kiusasi häntä siellä ja muissa vessoissa käytiin. Yhtäkkiä Hermione törmäsi johonkuhun. Ensin hän kauhukseen kuvitteli törmänneensä Argus Voroon, mutta sitten hän kohotti katseensa ja näki Draco Malfoyn. Poika katsoi häntä pirullisesti hymyillen eikä tehnyt elettäkään auttaakseen Hermione ylös lattialta. Hermione nielaisi ja pyyhkäisi nopeasti kyyneleitä silmistään, mutta Draco oli jo ehtinyt nähdä hänen itkevän.

-Voi, pikku Granger-parkaa! Onko Weasley särkenyt sydämesi? Draco naljaili. Miten tämä saattoikaan arvata niin osuvasti? Hermione kohotti leukansa pystyyn ja tuijotti vihaisena Dracoa.

-Kuinka sinä kehtaat? Ron ei voisi ikinä särkeä sydäntäni, Hermione tiuskahti. Vaikka niin hän juuri oli tehnytkin. Tuntui kuin Hermionen sydän olisi revitty ulos rinnasta ja poljettu jalkoihin. Parvatin kanssa? Hermione pudisti päätään.

-Niinpä niin. Onko hän edes menossa kanssasi tanssaisiin? Draco kysäisi huolettomasti. Hermione liikehti vaivautuneen ja laski sitten katseensa. –Ei, hän sanoi hiljaa. Kun Dracon suunnalta ei kuulunut kalseaa kommenttia, Hermione kohotti katseensa ja näki Dracon mietteliään tuijotuksen.

-Minullakaan ei ole vielä paria. Lähde kanssani tanssiaisiin, Draco paukautti ja Hermionen suu loksahti auki ällistyksestä. Draco? Draco pyysi häntä tanssiaisiin?

-Kuka sinä olet ja mitä sinä olet tehnyt oikealle Malfoylle? Hermione henkäisi kasvot miltei kalpeina. Draco puhahti ja risti käsivarret rinnalleen.

-Annetaan Weasleylle oikein kunnon shokki. Minusta se olisi hyvä idea. Menemme tanssiaisiin yhdessä ja järkytämme koko koulua, Draco tokaisi. Hermione rypisti kulmiaan.

-Ettet vain suunnittelisi jotain, Hermione epäili. Draco pudisti päätään.

-En. No, tuletko vai et? Draco tivasi ja Hermione nyökkäsi hitaasti. Kyllä Ronilla olisi ihmettelemistä! Hermione tanssiaisissa hänen vihamiehensä kanssa. Hah!

-Joko sait parin itsellesi? Harry kysyi häneltä samana iltana, kun Hermione oli palannut takaisin Rohkelikkotorniin, toivottuaan ensi järkytyksestä. Hermione nyökkäsi silmät säkenöiden.

-Sain. Mutta en kerro kuka se on, Hermione tokaisi. Harry katsoi häntä.

-Ethän suuttunut kamalasti Ronille? Harry kysyi.

-En tietenkään, Hermione huitaisi kättään. Ei, ei hän ollut vihainen. Vain kamalan loukkaantunut ja pettynyt. Se ei ollut sama kuin vihaisena oleminen.

Tanssiaisaamuna Hermione seisoi tyttöjen makuusalissa, peilin edessä ja viimeisteli kampaustaan. Hän oli laittanut hiukset nutturalle ja antanut muutamien hiuskiehkuroiden putoilla kasvoilleen. Hänellä oli yllään sininen koko hame, joka myötäili hänen vartalonsa muotojoa ja ylettyi puoliväliin reittä, paljastaen hänen solakoita sääriään. Silmät olivat kuitenkin apeat. Mitähän tästäkin illasta tulisi? Varmaankin oikea katastrofi. Päätään puistellen Hermione lähti alakertaan, missä ei enää ollut ketään. Dracon oli määrä saapua tuota pikaa paikalle, ja odottaa häntä Rohkelikkojen tuvan ulkopuolella. Heidän piti mennä saliin yhdessä ja viimeisinä.

Hermione kömpi muotokuva-aukosta ulos ja näki Dracon, joka näytti kieltämättä söpöltä juhlavaatteissa ja hiukset kammattuina. Hermione hymyili ujosti ja Draco tuijotti häntä.

-Oletpa sinä kaunis tänään, Draco tokaisi ja Hermione punastui syvästi. Draco virnisti, ojensi käsivartensa ja hetken epäröityään Hermione tarttui siihen. Mitä minä oikein teen? Menen tanssiaisiin Malfoyn kanssa? Hermione huokaisi ajatuksilleen, mutta päätti sitten kerrankin unohtaa, että Draco oli hänen vihollisensa.

He astelivat rinnakkain salia kohti, missä ovet olivat avoinna ja pareja vaelsi sisään punaista mattoa pitkin. Kun Hermione ja Draco astuivat saliin, päät kääntyivät ja kiihtynyttä supinaa kantautui joka puolelta salia. Hermione ja Draco?!? Hermione ei vielä nähnyt Ronia. Hän halusi niin kiihkeästi nähdä tämän ilmeen, kun tämä huomaisi heidät.

-Weasley ja Patil ovat tuolla Draco kuiskasi ihan Hermionen korvaan ja tuhannet väristykset kiirivät pitkin tytön selkää. Hermione käänsi päätään Dracon osoittamaan suuntaan ja siellä he olivatkin. Käsi kädessä, päät yhdessä. Hermione vetäisi syvään henkeä. Vai ei heidän välillään muka ollut mitään! Mitäs tuokin sitten tarkoitti? Sitten Ron nosti päätään ja katsoi häntä kohden, suoraan Hermionen silmiin. Ronin suu loksahti ällistyksestä auki, kun hän näki Malfoyn Hermionen rinnalla.

Draco huomasi Ronin tuijottavan, virnisti pojalle ja veti Hermionen omistavin elein kainaloonsa.

-Tämä ilta on meidän. Älä anna Weasleyn pilata sitä, Draco kuiskutti ja Hermione pudisti päätään, kääntäen katseensa pois Ronin ahdistuneista silmistä.  

He eivät saaneet olla kahdestaan kauaa, sillä Ron asteli heidän luokseen.

-Hermione, minulla olisi asiaa, Ron sanoi kädet yhteen puristettuina. Hermione vilkaisi nopeasti Dracoon, joka katseli virnuillen Ronia.

-Alkoiko Weasleyta potuttamaan? Sinun tyttösi on nyt minun tyttöni. Joten pysy erossa hänestä, Draco murahti. Ronin kasvot muuttuivat punaisiksi raivosta.

-Hermione ei ole sinun omaisuuttasi. Minä haluan vain jutella hänen kanssaan, Ron sihahti ja Hermione nyökkäsi. Draco päästi hänet menemään ja niin Hermione seurasi Ronia, uteliaista katseista välittämättä.

He menivät käytävälle, pois ovien edestä, jotta kukaan ei kuulisi heitä.

-Hermione? Mikä sinua oikein vaivaa? Tulit tanssiaisiin Malfoyn kanssa. En ajatellut sinun vajoavan niin alas, Ron tuhahti. Hermione risti käsivarret rinnalleen.

-Etpä sinä tuntunut välittävän minusta. Draco ainakin välittää, Hermione tiuskaisi.

-Varmasti juu. Draco ei edes huomaa, että olet tyttö, Ron sihahti. Hermionen silmät kaventuivat.

-Huomaapas! Oletko sinä mustasukkainen, Ron, vaikka sinulla on Parvatikin? Hermione irvaili.

-Mitä tuo oli tarkoittavinaan? Ron ihmetteli.

-Sitä vaan, että olitte niin läheisiä yhdessä. Oikein söpö pari, Hermione äyskähti. Ronin silmät kaventuivat. -Kukapas nyt on mustasukkainen?

-Äh, häivy silmistäni. En tahdo nähdä sinua, Hermione parahti. Ron yritti tarttua häntä käsivarresta, mutta sitten kylmä ääni hänen takanaan ärähti.

-Anna hänen olla, Draco sanoi. Ronin käsi pysähtyi puolitiehen ja hän kääntyi hitaasti ympäri.

-Mitä sinä siitä välittäisit? Et sinä pidä Hermionesta oikeasti, Ron tuhahti.

-Mistä sinä sen tiedät? Draco iski takaisin, asteli Hermionen luokse ja kietoi käsivartensa tuytön ympärille. Ron kihisi kiukusta.

-Hyvä on! Olkaa keskenänne! Mutta turha tulla minun luokseni valittamaan, jos Malfoy särki sydämesi, Ron huudahti vihaisena.

-Sinä teit sen ensin! Hermione huusi hänen peräänsä, mutta Ron ei jäänyt kuuntelemaan, vaan asteli vihaisena takaisin Suureen saliin.

Harry ei ollut voinut uskoa silmiään nähdessään Hermionen Malfoyn kanssa. Kuka tahansa muu, mutta miksi Hermionen oli valittava heidän vihamiehensä? Kuinka hän edes päätyi Malfoyn pariksi? Harry pudisti päätään.

-Mikä hätänä? Cho kysyi. Harry kohotti katseensa tyttöön ja hymyili. Ainakin häntä oli onnistanut. Cho oli vihdoin tullut hänen kanssaan tanssiaisiin.

-Ei mikään. Kaikki on kunnossa. Mennäänkö tanssimaan? Harry kysyi ja niin he tekivät. Astellessaan tanssilattialle Harry tuli ajatelleeksi serkkuaan Dudleya, joka olisi viihtynyt täällä upeiden ruoka-annosten ansiosta. Harry oli ottanut tanssitunteja Hermionelta, joka viime vuoden jälkeen oli opettanut häntä tanssimaan, jotta hän ei olisi tänä vuonna nolannut itseään muiden silmissä.

Opettajatkin olivat saapuneet juhlaan. McGarmiwa esimerkiksi tanssi professori Kalkaroksen kanssa. He olivat päättäneet unohtaa vihanpitonsa hetkeksi, sillä Luihuiset ja Rohkelikot olivat aina kilpailleet keskenään. Hermione ja Dracokin palasivat saliin ja liittyivät tanssivien joukkoon. Pomppiva joulumusiikki vaihtui rauhalliseksi joulusävelmäksi ja Hermione painautui vasten Dracon vahvaa rintaa, unohtaen hetkeksi Ronin, Harryn ja kaiken muun huolen. Hän eli vain sitä hetkeä varten.

Ilta tuntui kuluvan uskomattoman nopeasti. Kun Hermione ja Draco olivat ottamassa juomaa, eräs seiskaluokkalainen poika asteli heidän luokseen. Hän oli selvästi humalassa, mitä he eivät ymmärtäneet, sillä eihän tanssiaisissa saanut juoda alkoholia. Pojalla oli kädessään  puukko ja tämä horjahti juuri tullessaan Hermionen vierelle. Draco huomasi vaaran, ja kiskaisi Hermionen pois puukon alta. Hermionen sydän hakkasi.

-Hui, olit tappaa minut! Mistä sinä tuon puukon olet saanut? Hermione kysyi. Poika horjui ja virnisti. –Lö-löysin sen, tämä mumisi. Draco päätti hoitaa tilanteen ja talutti humalaisen pojan pois salista Dumbledoren luokse, joka vei hänet talteen toimistoonsa puhuteltavaksi.

-Oletko kunnossa? Draco kysyi, palatessaan Hermionen luokse. Tyttö nyökkäsi ja nojautui Dracoa vasten. – Kiitos, kun kiskaisit minut alta pois. Miksi teit niin? Hermione kysyi sitten.

-Olet hauska, kiva ja kaikkea muuta ihanaa, Draco kohautti harteitaan ja ennen kuin Hermione ehti vastata, poika kumartui ja painoi lämpimät huulensa Hermionen huulille. Hermione ällistyi ensin, mutta kietoi sitten kätensä Dracon kaulan ympärille. Sitten he vetäytyivät pois.

-Vau, Hermione ei osannut muuta sanoa. Draco naurahti, otti juomalasin pöydältä ja ojensi sen Hermionelle. –Juodaan malja joulun kunniaksi, Draco virnisti. Hermionen suupielet vetäytyivät hymyyn ja he kippasivat yhdessä. Draco ei ollut hassumpi. Ehkä Ronkin antaisi vielä anteeksi ja heistä tulisi taas ystäviä. Sillä yhdessä ollessaan he saivat vain särkyneitä sydämiä riesakseen.

The end  ~