Rating: NC-17
Paring: Hermione/Ron
Juoni: Hermione ja Ron antautuvat kiihkolleen kasvihuoneen kuumuudessa

A/:N: Ookkei, tämä on sitten ensimmäinen ficcini, missä käytän näin tarkkaa kuvailua, siis heteroparilla. Taisin kerran tehdä slashista NC-17 jutun, mutta ei siitä sen enempää *punastuu* Älkää siis lukeko tätä, jos ette pidä tarkasta kuvailusta Olen ihastunut minä- muotoon, joten saatte tekin kärsiä siitä. Minä muodossa esiintyy Hermione

******


Professori Verson kimakka ääni kantautui korviini, kun yritin keskittyä edessä lojuvaan kasvirykelmään. Jostain syystä en tunnistanut millään, mistä kasvilajeista oli kysymys. Yritin selata kirjaa Tuhat ja yksi yrttiä, mutta siltikään ei onnistunut. Aloin joutua paniikkiin.

Kasvoni kylpivät hiessä, kun kyykin lattialla. Ron ja Harry työskentelivät lähelläni, Ron mutisi jotain ääneen ja haroi helakanpunaisia hiuksiaan. En saanut silmiäni irti hänestä. Miksi ihmeessä ajatukseni vaelsivat aivan muualla paitsi näissä hemputin kasveissa?

Seitsemäs vuosi Tylypahkassa oli ollut raskas ja aikaa vievä. Loppukokeet lähestyivät ja samalla oppilaiden paineet kiristyivät miltei äärimmilleen. Opettajat olivat vauhkoja, he yrittivät saada meidät tajuamaan taikuuden mystisiä kuvioita vielä viimeisillä hetkillä, mutta minusta alkoi jo vahvasti tuntua siltä, että aivoni olivat solmussa.

Ulkona porotti aurinko täydeltä terältä ja keväinen tuoksu tunkeutui sisään avoimesta kasvihuoneen ikkunasta. Se ei oikein helpottanut kenenkään oloa. Huoneessa oli kosteaa ja kuumaa. Koulukaavut olivat tukahduttavia, ne miltei kuristivat minut. Yritin höllentää ylimpiä paidan nappeja ja huokaisin helpotuksesta, kun pystyin jälleen hengittää vapaammin.

Sormeni tuntuivat jokseenkin tunnottomilta ja hervottomilta. Kasvit lipesivät käsistäni yksi toisensa jälkeen. Paiskasin jo yhden kasvin turhautuneena maahan, kun se jo toistamiseen putosi otteestani.

”Onko ongelmia, Granger?” Verson ääni kantautui takaa korviini. Pyyhin kädellä otsaani ja vilkaisin taakseni. Verso seisoi kädet lanteilla ja tiukka ilme kasvoillaan ihan takanani.

”Ei, professori”, mutisin ja professori nyökkäsi. Hän siirtyi seuraavaksi tarkkailemaan Ronin ja Harryn työskentelyä, jotka yrittivät ihan tosissaan saada selville, mikä kasveista oli mikäkin.

Vihdoin ihana ääni havahdutti minun apaattiset liikkeeni. Kello oli soinut. Nousin vaivalloisesti ylös ja professori Verso läpsytti käsiään yhteen vaientaakseen kasvavan metelin.

”Hiljaa! Kaikki hiljaa! Nyt, kun nämä ovat päivän viimeiset tunnit kaksi saa jäädä siivoamaan paikkoja. Ja ne kaksi ovat Weasley ja Granger. Sulkekaa paikat lähtiessänne”, Verso katsoi heitä ja kaikki tungeksivat itsensä vilpoiseen ulkoilmaan.

Katselin vihaisena Versoa, mutta nainen ei tuntunut huomaavan mulkoilujani. Ron näytti olevan yhtä äkäinen. Harry puolestaan yritti saada jäädä meidän avuksemme, mutta Verso ei suostunut siihen. Niinpä Harry lähti ja jätti meidät kahdestaan sekasorron keskelle.

Me tuijotimme toisiamme ja purskahdimme sitten nauruun.

”Tämä on ihan hullua”, hekottelin ja pyyhin naurunkyyneleitä silmistäni. En edes tiennyt, miksi nauroin. Olin kai vain niin väsynyt.

”Älä muuta sano. Siivota nyt kasvihuone tällaisessa kuumuudessa. Tässähän sekoaa vähemmästäkin”, Ron mutisi. Emme sen jälkeen puhuneet juuri mitään. Laitoimme kasveja oikeille paikoille ja lakasimme turhat roskat lattialta. Lattia oli tosin muutenkin lehtien peitossa, mutta sellaiset kasvit, mitkä eivät kuuluneet maahan, meidän täytyi lakaista pois.

”En jaksa enää”, valitin ja paiskasin harjan turhautuneena nurkkaan. Miksi olin unohtanut taikasauvan Rohkelikkotorniin? Ron vilkaisi minuun ja asteli luokseni.

”Piristy hiukan. Kohta pääsemme pois”, Ron sanoi, katsoen minua tiukasti. Unohduimme tuijottamaan toisiamme. Ron astahti hitaasti lähemmäs, katse lukittuna silmiini. Nielaisin kuuluvasti.

Ronin huulet lähestyivät kutsuvina, pehmeinä. Tunsin aluksi vain höyhenkevyen kosketuksen huulillani. Olin kuuma joka puolelta. Poskeni punoittivat kuin ruusun terälehdet, huuleni olivat kosteat ja lämpöiset. Ron painoi minut kipeästi pöytää vasten, mutta en valittanut. Tunsin pojan käsien kietoutuvan ympärilleni. Ne sivelivät selkääni kaapuni päältä.

Hengitykseni salpautui miltei kokonaan. Kiedoin omat käteni Ronin kaulaan ja sivelin hänen takahiuksiaan. Ronin hiukset kihartuivat mukavasti niskaan. Hän oli antanut niiden pikkuisen kasvaa ja se teki Ronista jotenkin seksikkään.

Ennen kuin tajusinkaan, Ron oli alkanut kiskoa kaapua yltäni. En vastustellut, vaan autoin häntä riisumisessa. Pian kaapuni lensi lattialle. Vaatteeni tuntuivat jumiutuneen ihooni kiinni. Ne olivat nihkeät ja inhottavan hikiset, mutta saimmepahan ne vihdoin pois. Pian seisoin yläosattomissa Ronin silmien edessä.

Kohotin katseeni ja huomasin, että Ronin silmät katselivat minua palavan kiihkon vallassa. Ne olivat miltei tummat intohimosta. Hän kohotti lämpimät kätensä olkapäilleni ja siveli niitä hellästi. Nännini olivat kovettuneet melkein heti, kun Ron oli koskenut minuun.

Ronin kädet laskeutuivat pyöreille rinnoilleni. Ne sivelivät nännejäni hitain liikkein ja suljin silmäni nautinnollisesti. Yritin tukahduttaa voihkaisuni puremalla huuliani. Sitten Ron kumartui ja painoi huulensa rinnalleni. Korvissani humisi ja olin valahtaa kasaan lattialle.

Ronin ote käsivarrestani tiukkeni. Toisella kädellä hän piteli rintaani pystyssä ja liikutteli kielen kärkeä rinnallani. Sitten hän teki saman toiselle rinnalleni. Hengitin kiivaasti. Miten Ron osasikaan tämän kaiken?

Ron kohotti viimein katseensa ja hymyili hellästi. Hän sipaisi ruskean hiuskiehkuran hikisiltä kasvoiltani ja suuteli rajusti huuliani. Vastasin hänen suudelmaansa yhtä kiihkeästi. Kaipasin lisää Ronin kosketuksia.

Ron kohotti hamettani vyötäröni yläpuolelle. Sydämeni hakkasi niin hurjasti, etten kuullut miltei mitään muuta. Puristin pojan kättä kouristuksenomaisesti. En voinut uskoa, että menettäisin neitsyyteni kasvihuoneessa. Se tuntui jokseenkin käsittämätöltä. Mutta joskushan sen oli tapahduttava, joten miksei sitten nyt heti?

Ron laski pikkarini alas ja viskasi ne jonnekin. Mietin hetken löytäisikö professori Verso ne kenties jonkin kasvin mullasta, mutta sen jälkeen kaikki ajatukseni kaikkosivat. Ron työnsi sormensa sisääni ja parahdin. Hänen otteensa olivat varmoja. Ihan kuin hän tietäisi, mitä oli tekemässä.

Hänen kätensä sivelivät jalkoväliäni uskomattoman varovaisesti ja tunnustellen. Hän halusi selvästi painaa mieleensä jokaisen kohdan minusta. Ihoni oli nihkeä ja hikinen, mutta minä en välittänyt. Pian Ron kumartui ja alkoi nuolla minua. Silmäni pyörähtivät päässäni. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa tunnetta. Sitä ei osannut sanoin kuvailla.

Sitten Ron alkoi riisua omia housujaan. Käteni pujahtivat hänen lämpöisen paitansa alle ja sivelivät hänen vahvaa rintaansa. Ron katsoi minuun hellästi ja työntyi sitten sisääni. Tunsin kivun vihlaisun ja minun täytyi oikein purra huultani, etten olisi alkanut huutamaan.

Ronin ote minusta tiukkeni, kun hän muisti, että olin vielä neitsyt. Hän alkoi liikkua hitaasti sisälläni, katsellen koko ajan tutkivasti kasvojani. Huohotin ääneen enkä enää yrittänyt pysytellä hiljaa. Mitä väliä sillä oli, jos joku kuulisikin minut?

Saavutimme täyttymyksen huipun tismalleen samaan aikaan. Ron vavahteli kouristuksen omaisesti ja lysähti sitten makaamaan minua vasten. Emme jaksaneet liikahtaakaan. Lopulta työnsin Ronia lempeästi pois päältäni.

”Eiköhän siivota loput sotkusta”, sanoin niin asianmukaisesti kuin kykenin. Ronin suupieli nytkähti ylöspäin ja sitten taas kikatimme kuin pikkulapset. Puimme vaatteet päällemme emmekä puhuneet asiasta koskaan kenellekään.


Loppu