Genre: Romance

Paring: Hermione/Harry

Rating: NC-17

Summary: Hermione ja Harry sattuvat samaan aikaan jästitavaratalon hissiin. Yhtäkkiä valot sammuvat ja hissi pysähtyy kahden kerroksen väliin. Sähkökatkos valtaa koko Lontoon eikä ole tietoa kauanko se kestää. Hississä ollessaan Harry ja Hermione kokevat intohimon huipun …

****

 

Tavaratalo kuhisi ihmisiä. Hermione Granger istuskeli jäätelöbaarissa ja nautti kylmää suklaavanilja tötteröä. Ulkona oli oikea intiaanikesä. Taivas oli pilvetön ja aurinko porotti kuumasti. Intiaanikesät olivat harvoja Lontoossa, missä yleensä aina satoi vettä. Hermione rakasti kesää, sen valoisuutta ja tuoksuja. Hän oli lomalla tällä hetkellä ja nautti vapaapäivistään suuresti.

Hermione oli töissä Tylypahkassa, muodonmuutokset opettajana. Hän piti työstään kovasti. Hän oli nuorena tyttönä viihtynyt paljon koulussa ystäviensä kanssa ja oli päättänyt, että jatkaisi siellä – opettajana. Hermione oli 24-vuotias ja edelleen naimaton.

Ron Weasley oli muuttanut Irlantiin vaimonsa kanssa, jonka oli tavannut ollessaan Irlannin maaseudulla sukuloimassa. Ron oli rakastunut ensisilmäyksellä vaaleahiuksiseen kaunottareen, joka oli myös tuntenut vetoa Roniin.

Hermione huokaisi. Hän tunsi yhä piston sydämessään muistaessaan, kuinka oli saanut kutsun Ronin ja Sandran häihin viime talvena. Hän oli mennyt. Oli tehnyt kipeää nähdä Ron niin onnellisena jonkun toisen käsivarsilla. Hän oli aina salaa rakastanut Ronia, muttei ollut uskaltanut näyttää tunteitaan. Ehkä hänen olisi pitänyt. Oliko Ron kyllästynyt odottamaan?

Hermione puisteli päätään ja karkotti ikävät muistot mielestään. Ronin tuore vaimo odotti heidän esikoistaan. Hermionen olisi täytynyt olla onnellinen Ronin puolesta, muttei voinut. Hänestä tuntui kuin Ron olisi pettänyt hänet.

Hermione katseli jäätelöannostaan. Hän oli tyystin menettänyt halun syödä ihanan jäätelötötterön. Samperin Ron! Hermione irvisti ja sipaisi ruskean hiussuortuvan korvansa taakse. Hän huokaisi ja yritti sinnikkäästi syödä jäätelönsä loppuun, vaikkei enää nauttinutkaan siitä.

***

Jäätelön jälkeen Hermione suunnisti yläkertaan. Hän kierteli putiikkeja ja löysi farkkushortsit ja kivan t-paidan, jotka hän osti saman tien. Sitten hän meni kirjakauppaan ja hankki kirjepaperia. Ehkä hänen pitäisi kirjoittaa Ronille ja kysellä kuulumisia. Hän ei ollut pitänyt yhteyttä sitten häiden. Ron varmasti kuvitteli hänen suuttuneen eikä Hermione tahtonut antaa sellaista vaikutelmaa.

Hermione teki ostoksensa ja meni odottamaan hissiä kuudenteen kerrokseen. Hän katseli kuinka hissi pysähtyi ekassa, tokassa ja viimein kolmannessa kerroksessa. Hissin ovet aukenivat ja hän astui sisään.

”Hermione! Odota!” Hermione kuuli huudon takaansa ja piteli hissin ovia auki, kun joku ryntäsi hissiin hänen seuraksi. Hän kohotti katseensa ja kohtasi parit kirkkaanvihreitä silmiä, jotka tuikkivat iloisesti. Hermione hengähti tunnistaessaan Harry Potterin, erään hyvän ystävänsä, joka oli lähtenyt kiertämään Eurooppaa huispausjoukkueensa kanssa parisen vuotta sitten. Sen jälkeen he eivät olleet nähneet.

Harry oli totta totisesti muuttunut sitten kouluvuosien. Hermione antoi katseensa vaeltaa pitkin Harryn lihaksikasta vartaloa. Siitä pikkuisesta koulupojasta ei ollut tietoakaan. Silmälasit olivat kadonneet, Harry käytti nykyään piilolinssejä, koska niin oli parempi huispauksen kannalta. Hänen tumma tukkansa oli sekaisin kuten aina ja kirkkaanvihreät silmät eivät olleet muuttuneet. Salamanmuotoinen arpikin pysyi paikoillaan otsassa. Siltikään Harry ei ollut enää se sama rääpäle kuin nuorena poikana. Hän oli kasvanut kunnon mieheksi.

”Hei, Hermione”, Harry sanoi pehmeästi. Hermione tunsi punastuvansa tajutessaan, että tuijotti Harrya häpeilemättömästi. Harry hymyili hänelle ja he siirtyivät vihdosta viimein hissin puolelle.

”Hei. Mihin sinä olet menossa?” Hermione kysyi kädet nappien kohdalla.

”Ykköseen”, Harry kertoi, katsellen häntä päästä varpaisiin yhtä tutkivasti kuin hänkin äsken.

Harry näki edessään kauniin naisen, jonka ruskeat hiukset eivät enää olleet yhtä takkuiset ja korkkiruuvikiharat kuin koulaikoina. Nyt ne olivat suorat ja putoilivat kiiltävinä kainaloihin asti. Hermionen ruskeat silmät katselivat häntä varauksellisesti. Nainen oli hoikka, hänellä oli muotoja juuri oikeassa paikoissa. Rinnat olivat pyöreät ja paita kiristi juuri hiukan rintojen kohdasta. Hermione oli pukeutunut tiukkoihin farkkuihin ja valkoiseen toppiin. Hän oli ruskettuneen näköinen kuin olisi ollut ulkomailla.

”Mitä sinulle kuuluu?” Harry kysäisi, nojaten hissin ikkunalasiin. Hermione kohautti olkiaan.

”Ei ihmeellistä. Olen vapaalla, joten päätin tulla shoppailemaan. Kävin alkukesästä Kanarian saarilla”, Hermione kertoi ja Harry nyökkäsi.

”Minä tulin juuri eilen Bulgariasta. Olimme siellä parisen päivää muiden huispaustovereiden kanssa. Meillä oli aivan huikean upeaa koko Euroopan reissumme ajan”, Harry virnisti iloisesti. Hermione nyökkäsi hymyillen.

”Hieno juttu. Kerro lisää. Minä tahdon kuulla kaiken. Mentäisiinkö kahville ellei sinulla ole kiire jonnekin?” Hermione kysäisi. Harry pudisti päätään.

”Ei ole. Voisimme poiketa yhdessä Viistokujalla ensin, jos sopii?” Harry kysyi ja Hermionelle se sopi.

Hän vilkaisi hissin numeroita. He olivat juuri ohittaneet toisen kerroksen. Yhtäkkiä hissi nytkähti oudosti ja pysähtyi samassa kokonaan. Hermione horjahti ja Harry tarttui häntä käsivarresta.

”Mitä tapahtui?” Hermione kysyi kummissaan.

”Hissi taisi pysähtyä”, Harry epäröi ja kokeili painaa nappuloita. Hissi ei liikahtanutkaan.

”Voi ei! Mitä me nyt teemme?” Hermione hätääntyi.

”Rauhoitu. Onko sinulla puhelinta? Voisimme soittaa jonkun pelastamaan meitä”, Harry hymyili. Hermione nielaisi ja pudisti päätään.

”Ei ole. Onko sinulla?” hän kysyi. Harryn hymy hiipui.

”Ei. Pahus! Me taisimme nyt jäädä tänne loukkuun”, Harry hymyili pahoittelevasti. Hermione haroi hiuksiaan ja katseli miestä.

”Ei kai tässä muu auta”, hän jupisi.

Loistavaa. Hissiin hän tahtoikin juuttua Harryn kanssa. Miksi mies tuijotti häntä koko ajan? Hermione liikahteli levottomana ja yritti katsella kaikkialle muualle paitsi Harryyn. Miehen katse hermostutti häntä.

”Kuule. Nyt, kun olemme jumissa täällä, voisimme hiukan jutella”, Harry totesi ja nojasi peiliin. Hermione kohotti katseensa häneen.

”Todellako? Mistä?” hän kysyi. Harry naurahti pehmeästi.

”Vasta hetki sittenhän sinä itse ehdotit, että mentäisiin juttelemaan jonnekin. Mutta miksemme nyt voi jutella täällä, kun meillä siihen on mahdollisuus”, Harry kummasteli. Hermione veti syvään henkeä ja kohautti olkiaan.

”Kai me sitten voimme”, Hermione mutisi. Hän ei vain tiennyt mistä puhua. Hiljaisuus venyi ja venyi ja Hermione alkoi tuntea itsensä epätoivoiseksi. Miksei hän keksinyt mitään sanottavaa?

”Millaista oli matkustaa Euroopan ympäri?” Hermione kysyi varovaisesti. Harry alkoi kertoa upeista tapahtumista, joita oli kokenut matkan aikana. Hän oli nauttinut suuresti kaikesta, mitä oli tehnyt. Ihmiset olivat olleet mukavia.

”Tapasin kaikkia hyvin mielenkiintoisia tyyppejä. Oli melkein sääli, kun jouduin palaamaan Lontooseen”, Harry hymyili heikosti. Hermione hymyili takaisin.

”Uskon sen. Tapasitko sinä ketään – no tuota – naista?” Hermione kysyi viattomana. Harry virnisti.

”Moniakin naisia, mutta yksikään nainen ei kiinnostanut minua niin kuin sinä”, Harryn suusta pääsi.

He unohtuivat tuijottamaan toisiaan. Hermione ei oikein tajunnut, mitä oli juuri äsken kuullut. Oliko hän Harryn mielestä kiinnostava? Harryhan oli kuuluisa velho, joka oli maailmankuulu niin arvestaan kuin huispaustaidoistaankin. Entä hän sitten? Hän oli pelkkä hassu noita, joka opetti muodonmuutosta. Mitä kiinnostavaa siinä nyt sitten oli?

Hermione nielaisi. Harry taisi olla tosissaan. Mies tuijotti häntä sen verran intohimoisesti, että Hermionelta oli mennä jalat alta. Kaikki tuntui käyvän liian nopeasti. Yhdessä hetkessä hän oli hississä Harryn kanssa, toisessa Harry tunnusti, että oli kiinnostunut hänestä. Ihan kuin kaikki olisikin pelkkää unta.

”Oletko sinä kiinnostunut minusta?” Hermionen oli pakko kysyä ajatuksensa ääneen. Harryn hymy leveni ja mies veti hänet itseään vasten. Hermione haistoi miehekkään partaveden tuoksun. Käyttikö Harry partavettä?

”Totta kai olen. Olen ollut kiinnostunut sinusta aina, mutta minä kuvittelin joka hetki, että sinä ja Ron menisitte naimisiin ja perustaisitte perheen. Olin onneni kukkukoilla, kun niin ei käynytkään”, Harry virnisti. Hermione nielaisi.

”Hidasta nyt vähäsen. Tämä kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti. Sinä siis olet kiinnostunut minusta? Hyvä on. Olitko sinä kiinnostunut minusta jo koulussa?” Hermione kysyi epäillen. Harry huokaisi, kohotti kätensä ja silitteli hänen pehmeää poskeaan.

”Olin. Etkö koskaan epäillyt mitään? No, minä taisin sitten peittää tunteeni todella hyvin. Muistatko, kun kerran suutelin sinua ja väitin, että kävelin unissani?” Harry kysyi. Hermione henkäisi. Hän muisti tilanteen todella hyvin. Hän oli illalla myöhään istunut sohvalla rohkelikkojen oleskeluhuoneessa, kun Harry oli tullut hänen luokseen kummallisen näköisenä, suudellut häntä ja tuntunut ihan kuin heräävän unesta. Poika oli väittänyt kävelleensä unissaan ja Hermione oli uskonut. Mitä muita syitä Harrylla muka olisi ollut suudella häntä?

”Sinä et siis kävellyt unissasi?” Hermione kuiskasi. Harry pudisti päätään.

”En. Minä olin täysin hereillä. Minä tunsin, kuinka sinä vastasit suudelmaani. En voinut uskoa sitä todeksi. Mutta, kun tivasit, mitä oikein olin tekemässä, minun oli pakko keksiä jokin typerä tekosyy”, Harry kohautti olkiaan ja jatkoi:

”Meidän ystävyytemme oli todella tärkeä asia minulle. En tahtonut rikkoa sitä, sillä pelkäsin, että jos näyttäisin tunteeni, Ron suuttuisi ja lakkaisi puhumasta kanssani. Niinpä päätin, etten koskaan kertoisi kenellekään, mitä todella tunsin sinua kohtaan”, Harry paljasti.

Hermione oli pyörällä päästään. Tapahtuiko tämä todella hänelle?

”Onko joku lisännyt juomaasi jotain?” Hermione epäröi. Harry nauroi ja painoi otsansa hänen otsaansa vasten.

”En ole juonut mitään. Minä olen täysin järjissäni. Voin todistaa sen sinulle”, Harry vakuutti ja painoi suudelman hänen huulilleen. Hermione horjahti, tarttui kiinni Harryn paidan rintamukseen ja yritti saada tasapainonsa taas takaisin. Hän tajusi hiukan sekavasti vastaavansa Harryn tulikuumaan suudelmaan, joka sai hänen hengityksensä kulkemaan nopeammin, sydämen hakkaamaan kuin viimeistä päivää ja jalat vapisemaan. Koskaan aikaisemmin kukaan ei ollut suudellut häntä tällä tavalla. Ei hänellä tosin paljoa miehiä ollut ollutkaan.

”Tajuatko nyt, että puhun totta?” Harry kysyi hiukan hengästyneenä, silmät kiiltäen intohimon voimasta. Hermione veti syvään henkeä ja typerä hymy levisi hänen huulilleen.

”Voi, Harry, tajuan! Sinä todella olet kiinnostunut minusta! Sano, ettei se ole vain ohimenevää kiinnostusta”, Hermione miltei rukoili. Harry pudisti päätään ja suuteli häntä uudestaan.

He unohtivat täysin paikan, missä he olivat ja alkoivat repiä vaatteita toistensa päältä. Harry kosketteli häntä joka paikkaan, hänen rintojaan, lanteitaan, sääriään ja selkäänsä. Miehen kädet ehtivät kaikkialle hänen vartalossaan. Hermione vapisi miehen käsien alla.

Hississä oli hiukan viileää. Harry painoi hänet lasia vasten ja suuteli hänen kaulaansa. Hän alkoi sadella pikku suudelmia sinne tänne, kunnes päätyi pyöreille, kiinteille rinnoille. Nännit olivat kovat ja kiihottuneet. Hermione hengitti kiivaasti ja upotti sormensa Harryn paksuihin hiuksiin. Hän taivutti vartalonsa kaarelle, kun Harry imi ja suuteli hänen nänninpäitään.

Harry kohottautui hetken kuluttua uudelleen seisomaan ja hymyili hänelle. Hermionen kädet pujahtivat Harryn paidan alle ja tunnustelivat miehen lihaksikasta rintakehää. Harry oli todellakin nähnyt vaivaa ulkonäkönsä eteen. Hän alko avata miehen housujen vetoketjua, vaikka hänen kätensä vapisivatkin rajusti.

”Anna minä autan”, Harry naurahti ja riisui housunsa. Hermionen kokemattomat kädet hyväilivät Harryn miehistä elintä ja Harry painautui kiihkeästi Hermionen alastonta vartaloa vasten. Hän siveli Hermionen haarojen väliä hitain liikkein ja Hermione puri huultaan epätoivosta. Vihdoin Harry upotti sormensa hänen sisäänsä ja Hermione vinkaisi nautinnosta.

Kaikki tuntui tapahtuvan liian nopeasti, kuin kiireellä. Harry työntyi varovaisesti hänen sisäänsä, tuntien hiukan vastusta. Hän katsoi kummaksuen Hermioneen, mutta nainen yritti vältellä miehen katsetta.

”Oletko sinä neitsyt?” Harry kysyi hellästi ja tarttui naista leuasta. Hermione nyökkäsi ja katsoi miestä silmiin.

”Voi, Herm”, Harry huokaisi. Hän tiukensi otettaan hänessä ja alkoi liikkua hyvin varovaisesti naisen sisällä. Hermione liikutti lanteitaan Harryn liikkeiden tahdissa ja vaati lisää. Heidän liikkeensä nopeutuivat hetki hetkeltä, kunnes kumpikin saavutti intohimon huipun.

Harry rojahti Hermionea vasten ja hetken aikaa he vain seisoivat toisiinsa kietoutuneina. Hermione hymyili typerästi. Oli tämäkin paikka menettää neitsyytensä. Hississä. Mutta se oli ollut vain lisännyt jännittävyyttä. Hermione ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut mitään vastaavaa.

”Sitten, kun pääsemme täältä ulos, mennäänkö teille vai meille?” Harry kuiskasi, suudellen Hermionen niskaa.

”Mennään meille”, Hermione kuiskasi kuin salaliittolainen. Hänen vatsanpohjassaan leijaili perhosia. Uskomatonta, että näin saattoi käydä hänellekin.

Samassa hissi nytkähti liikkeelle. Harry ja Hermione katsoivat toisiaan kauhuissaan, sillä he olivat vieläkin alasti. Kumpikin alkoi pukeutua ennätysmäisen nopeasti. Hermione ei ehtinyt laittaa rintsikoita päällensä, vaan tunki ne taskuunsa. He olivat juuri saaneet vaatteensa jotenkuten yllensä, kun hissi saavutti ykköskerroksen ja ovet avautuivat. Joitain ihmisiä seisoi hissin edessä ja heitä katseltiin kummaksuen.

Hermionen hiukset harottivat joka suuntaan ja hänen vaatteensa olivat rypyssä. Kaiken kukkuraksi rintsikoiden hihna pilkotti taskusta. Hermione punastui syvästi ja tunki sen takaisin taskuunsa. Harry tarttui rauhallisesti Hermionea kädestä, hymyili pöllämystyneille ihmisille ja kiskoi Hermionen ulos hissistä, jonka jalat tuntuivat olevan muussia.

”Ei kamala! Näytän ihan harakanpesältä”, Hermione voihkaisi ja yritti suoristaa hiuksiaan.

”Näytät kauniilta”, Harry vakuutti silmät loistaen. Hermione kikatti.

”Olet hassu. Mennään bussilla, sillä en tullut tänne autolla”, Hermione ilmoitti. Harry nyökkäsi.

”Hyvä on. Asutko sinä vielä Lontoon esikaupunkialueella?” Harry kysyi ja Hermione nyökkäsi.

”Asun. Siinä pienessä kaksiossa”, Hermione hymyili ujosti. He lähtivät kävelemään bussille käsi kädessä. Hermionesta oli uskomatonta, että vielä muutama tunti sitten hän oli harmitellut, ettei tapaisi ketään, että saisi asua koko ikänsä yksin. Hän oli ollut mustasukkainen Ronille ja tämän vaimolleen, mutta nyt hänestä tuntui kuin hän olisi leijaillut seitsemännessä taivaassa. Kaikki oli hyvin. Ainakin tänään.

Loppu