Paring: Herm/Draco
Rating: PG-13
Aika: Draco ja Hermione ovat kuudennella
Juoni: Draco ajattelee Hermionea (kuulostaapa tylsältä)


****

Day after day
Time passed away
N’ I just can't get you off my mind
Nobody knows, I hide it inside
I keep on searching but I can't find
The courage to show to letting you know
I've never felt so much love before

Makasin sängyllä, kädet ristissä niskani takana. Katselin kattoa sitä kuitenkaan näkemättä. Ajatukseni harhailivat aivan muualla, kuten Hermione Grangerissa.

Puristin huuleni tiukasti kiinni ja ummistin hetkeksi aikaa silmäni. En saanut Hermionea pois ajatuksistani. Missä tahansa olinkin, niin oli Hermionekin. Tuntui, että törmäilisin häneen kaiken aikaa. Ihan kuin Hermione seuraisi minua – tai minä seuraisin häntä.

Pidin salaisuuden sisälläni. Kukaan ei saisi ikinä tietää, mitä ajattelin Hermionesta. Hermione oli sentään kuraverinen eikä seurustellut Malfoyden kaltaisten puhdasveristen kanssa. Jos isä saisi tietää edes ajatuksiani, hän luultavasti häätäisi minut pois kotoa.

En ollut kuitenkaan tuntenut koskaan ketään kohtaan tällä tavalla. Minulla ei ollut tarpeeksi rohkeutta, jotta olisin voinut kertoa Hermionelle, kuinka paljon rakastin häntä. Kuinka sydämeni hakkasi hänen lähellään. Kuinka kämmeneni hikosivat ja polveni notkahtelivat. Ei. En voinut kertoa kenellekään.

And once again I'm thinking about
Taking the easy way out

Näin edessäni Hermionen hymyilevän Ronille, kun tämä kertoi jotain hauskaa. Se Weasley. Sylkäisin sanan suustani kuin kirouksen. Weasley oli aina tiellä. Hermione piti Weasleyn kakarasta enemmän kuin minusta. En oikein halunnut ajatellakaan moista.

Näin Hermionen lämpimien ruskeiden silmien tuikkivan hänen puhuessaan jostain aiheesta innostuneesti. Hermione oli aina niin innostunut. Tytön vartalon kaaret erottuivat aina selvästi kaavun alta. Olin huomannut, miten Hermione oli pyöristynyt kesän aikana juuri oikeista paikoista. Ajatus sai minut häpeämään itseäni entistä enemmän.

But if I let you go I will never know
What my life would be holding you close to me
Will I ever see you smiling back at me?
How will I know
If I let you go?

Jos kuitenkin päästäisin Hermionen lähtemään. Jos antaisin hänet Weasleyn vietäväksi, miten koskaan saisin tietää, mitä Hermione tunsi minua kohtaan. Ehkäpä inhoa? Ainakin Hermionen katseesta paistoi inho, joskus jopa pelko, kun me kohtasimme käytävillä. Se tuotti minulle suurta tuskaa, sillä minä en inhonnut Hermionea.

Jos en ryhtyisi tositoimiin, en varmaan koskaan näkisi Hermionen hymyilevän sillä ihastuttavalla tavalla kuin aina ennenkin. En saisi pidellä tyttöä lähelläni tai edes koskettaa tätä, jos antaisin Hermionen Weasleyn käsiin. Mitä minun siis pitäisi tehdä? Saattaa itseni häpeään vai noudattaa sydämeni ääntä?

Night after night I hear myself say
Why can't this feeling just fade away
There's no one like you
You speak to my heart
It's such a shame
we're worlds apart

Yöllä oli aikaa miettiä. Ajatukset vain harhailivat mieleeni kerta toisensa jälkeen. Hoin itsekseni, miksen vain voinut antaa tämän tunteen haalistua? Miksen voinut unohtaa? Miksi minun täytyi ajatella Hermionea kun olisin voinut ajatella vaikkapa Pansya?

Ei kuitenkaan ollut ketään kaltaistasi. Ei edes hehkeä Pansy, joka lirkutteli sillä lipevällä äänellään minulle. Ei. Minun sydämeni lauloi vain Hermionelle.

I'm too shy to ask, I'm too proud to lose
But sooner or later I gotta choose

Olin kuitenkin liian ujo kysymään Hermionelta, mitä tämä tunsi minua kohtaan. Entä jos Hermione alkaisi kiljua täyttä kaulaa, että pitäisin näppini erossa hänestä? En kestäisi sitä. Luultavasti sortuisin tuhansiksi palasiksi. Mitä siitä sitten seuraisi? Halveksivia katseita, hihitystä päivät pitkät. Karkotus kotoa.

Olin myös liian ylpeä häviämään. En voinut olla huonompi kuin Weasley. En vain voinut. Minähän olin sentään Malfoy. Olin parempi kuin Weasley, joka ei ollut mitään. Weasley oli arvottomasta perheestä, mutta minun isäni oli hyvin vaikutusvaltainen ja rikas. Eikö se jo saanut Hermionea lämpenemään? Ainakin takaisin Hermionelle toisenlaisen tulevaisuuden kuin Ron. Jossain vaiheessa minun olisi tehtävä päätökseni.

And once again I'm thinking about
Taking the easy way out

Käänsin kylkeä ja annoin unen hiipiä mieleeni. Viimeinenkin ajatukseni koski Hermionea. Tunsin, miten Hermionen kädet hivelivät vartaloani. Hymy oli lempeä, kutsuva, vihjaileva, täynnä taikaa. Hymyilin typerästi. Fantasiani kävisivät vielä jonakin päivänä toteen. Antaisin siitä sanani.


Night after night I hear myself say
Why can't this feeling just fade away
There's no one like you
You speak to my heart
It's such a shame
we're worlds apart

Loppu