Päähenkilöt: Liz, Max, Maria, Michael, Kyle, Isabel, Jesse ja joitain sivuhenkilöitä

HUOM! Sun Flower on mun keksimä saari
Ei liity mihinkään jaksoon, mutta Michael ja Maria ovat eronneet!

Maria DeLuca seisoi laivan kannella ja katseli tyynelle merelle. Aurinko porotti kuumana kirkkaan siniseltä taivaalta ja merilinnut kaartelivat laivan yllä. Oli kaunista. Maria ei ollut koskaan ennen ollut laivalla, aina oli ollut jotain muuta meneillä ja varsinkin nyt hänen elämänsä oli keikkunut elämän ja kuoleman välillä kun hän oli tutustunut Michael Gueriniin ja tämän ystäviin, jotka olivat avaruusolioita toiselta, Antar- nimiseltä planeetalta. Maria oli vastikään pistänyt poikki Michaelin kanssa ja se kirveli vieläkin, mutta hän ei saanut antaa tunteilleen valtaa. Hän ei saanut elää enää omaa elämäänsä vaan hän oli jotenkin aina sidoksissa Michaeliin ja tämän salaisuuteen. Nyt tosin Michael, Liz, Max, Kyle, Jesse ja Isabel olivat kaikki lähteneet Sun Flower- nimisellä laivalla Sun Flower- nimiselle saarelle lomailemaan. Sen he kieltämättä olivat ansainneetkin. Oli taas kesäloma eikä tarvinnut edes huolehtia koulusta. Opiskelu oli ollut sivuseikka viime vuosina ja se huolestutti hieman Mariaa. Hän olisi tosin halunnut toteuttaa omaa unelmaansa eli ryhtyä laulajaksi, mutta hän oli lopettanut laulamisen miltei kokonaan, kun hänen hyvä ystävänsä Alex oli murhattu. Maria ei mielellään ajatellut asiaa, eikä varsinkaan tyttöä, joka murhasi Alexin ja miltei tuhosi Maxin ja Lizin rakkauden. Liz Parker oli hänen pitkäaikainen ystävänsä ja koska heillä oli nyt yhteinen salaisuus, heistä oli tullut vieläkin läheisempiä kuin ennen. He olivat kokeneet uskomattomia asioita joita Maria ei unohtaisi koskaan. Maria hymyili hieman ja antoi raikkaan kesätuulen hyväillä kasvojaan. Max ja Liz olivat lähentyneet uudestaan vaikka rakkaus olikin kärsinyt Tessin tultua Roswelliin. Onneksi Tess oli lähtenyt pois ja toivottavasti ei palaisikaan koskaan... Maria huokaisi ja haroi pitkiä, kiharaisia hiuksiaan, jotka ylsivät olkapäille asti. Amy, hänen äitinsä ei oikein ollut pitänyt ajatuksesta, että hän lähtisi yksin saarelle, joka oli monelle ihmiselle miltei tuntematon. Siellä asui vain 200 000 ihmistä ja se ei ollut kovin suurikaan saari. Muistutti hiukan Islantia, mutta oli kooltaan ja pinnanmuodoiltaan erilainen. Maria nojasi kaiteeseen ja tuijotti meren pintaa. Hän aikoi sukellella saarelle päästyään ja ottaisi kaverikseen jonkun sukeltajan, joka tiesi sukelluksen niksit. Häntä oli kiinnostanut kovasti koralliriutat ja meren elämä, vaikkei hän mikään hyvä biologiassa ollutkaan toisin kuin Liz. Ehkäpä Liz lähtisi hänen seurakseen. Yhtäkkiä joku koputti häntä olkapäille ja Maria vilkaisi tuliaa. Kyle Valenti, Lizin ex-poikaystävä. Kyle oli ollut hieman ihastunut Tessiin, mutta Tess ei ollut tuntenut mitään poikaraukkaa kohtaan.

-Hei. Mitä sinä täällä yksinäsi teet? Kyle kysyi kohottaen aurinkolasejaan. Maria hymyili.
-Kunhan mietin asioita. Entä sinä sitten? Eikö muiden seura kiinnostanut? Maria kysyi.
-Nojaa. Max ja Liz eivät näe muita kuin toisensa, Jesse ja Isabel ovat jossakin ja Michael rypee itsesäälissä. Olit kyllä aika ilkeä. Pitikö sinun jättää Michael-parka sillain? Kyle ihmetteli. Maria tuhahti ja käänsi katseensa merelle.
-Vai poikaraukka? Minun elämäni menee ihan hukkaan, jos seurustelen Michaelin kanssa. Joudun kantamaan heidän salaisuuttaan lopun ikääni ja en saa tehdä koskaan mitä itse haluan. Haluan olla vapaa ja tavata erilaisia ihmisiä. Tämä loma tuli kuin lintu taivaalta. Oli se onni, että Liz keksi tällaisen idean. Ilman häntä miettisin yhä Michaelia ja teinkö nyt oikein ja mitä nyt tapahtuu, mutta nyt kaikki muuttuu, Maria päätti. Kyle tuijotti typertyneenä tytön päättäväistä ilmettä.
-Olet ainakin itsevarma. No, minä menen metsästämään tyttöjä. Pidä hauskaa, Kyle työnsi lasit takaisin silmilleen ja painui selkä suorana ja rehvakkaan näköisenä sisälle laivaan. Maria huokaisi ja katseli pojan perään. Kyle oli haksahtanut buddhalaisuuteen ja pojalla oli joitain erikoisia ominaisuuksia, mutta heitä yhdisti sama salaisuus, jota he kantoivat. Olisikohan tällä laivalla mielenkiintoisia miehiä?

Liz ja Max kävelivät käsi kädessä laivan kantta kohti. Raikas ulkoilma houkutti pitkän ajomatkan jälkeen. He olivat ajaneet kahdella autolla Roswellista Los. Angelesiin ja auto oli ollut tukahduttavan kuuma. Lizistä olisi ihanaa pulahtaa raikkaaseen veteen, mutta sekin maksoi. Laiva ei ollut kovin suuri. Siellä oli vain seitsemän kerrosta ja käytävät olivat kapeita. Kauppoja ei ollut paljoakaan, mutta eiväthän he olisi täällä kuin yhden yön ja aamulla he saapuisivat Sun Flowerin saarelle.
-Loma oli loistava idea. Viimeinkin saamme rentoutua, Liz huokaisi ja Max nyökkäsi hymyillen.
-Totta. Sun Flower on kyllä ihan outo nimi minulle. Jouduin etsimään siitä tietoa netistä ennen kuin edes harkitsin sinne lähtemistä. Onneksi se kuulosti hyvältä paikalta, Max tokaisi.
-On se hyvä, että joku tekee alustavat tutkimustyöt. Mihin aikaan me suunnilleen olemme aamulla perillä? Liz kysyi. Max mietti hetken.
-Olikohan se nyt yhdentoista aikoihin. Toivottavasti se mökki mihin me menemme pariksi viikoksi asumaan on tarpeeksi tilava, muuten me menetämme hermomme toisiimme alta aikayksikön, Max naurahti. He menivät kannelle ja etsivät sopivat paikan auringonottoon. Lopultakin sai olla rauhassa eikä tarvinnut pakoilla FBI: a!

Maria huokaisi. Hän istui Michaelin, Maxin ja Lizin kanssa laivan discossa myöhään samana iltana. Miten kukaan kiinnostava, seksikäs mies pystyisi hakemaan häntä tanssiin, kun hän kököttäisi muiden seurassa ja Michaelin katseen alla? Michaelhan ajaisi miehet pois katseellaan. Maria silmäili ympärilleen. Hän oli nähnyt jo pari seksikästä tyyppiä lähettyvillä, jotka olivat tuijottaneet häntä, mutta Michael oli ajanut heidät pois! Maria nousi ja heti Michaelin katse käännähti häneen.
-Mihin sinä menet? Michael kysyi. Maria tuhahti.
-Katsomaan seksikkäitä miehiä, Mari hymyili suloisesti ja hävisi ihmisvilinään. Turhaan Michael yritti seurata Mariaa katseellaan.
-Anna jo olla, Michael. Maria ei ainakaan haikaile perääsi jos seuraat häntä koko ajan. Esitä viileää, Max neuvoi. Michael tuhahti.
-Ja sinäkö esitit kun kyseessä oli Liz. Miltei kuolasit hänen peräänsä, Michael mutisi ja nousi. Max pyöräytti silmiään. Liz nauroi poikien jutuille. He menivät tanssimaan kun laivalla ollut poikabändi alkoi soittaa hidasta kappaletta.
Maria tanssi pitkän, hoikan, leveäharteisen miehen kanssa. Tämä oli häntä ainakin kymmenen vuotta vanhempi, paljon kokeneempi ja kiinnostavampi.

-Minä olen Rush Sanders. Entä sinä? mies kuiskutti hänen korvaansa ja Marian läpi kulki kylmiä väristyksiä.
-Maria DeLuca, Maria henkäisi ja Rush puristi hänet lähemmäksi itseään.
-Kaunis nimi kauniille tytölle, Rush myhäili ja Maria tunsi leijailevansa taivaassa. Michael ei ollut koskaan puhunut hänelle yhtä kauniisti kuin tämä mies... Olisikohan Rush hänelle Se Oikea? Tuskin... Ehkäpä vain pelkkää ajanvietettä... He poistuivat ahtaasta tanssisalista miltei tyhjälle kannelle. Tähdet loistivat kirkkaina tummalta taivaalta ja pyöreä kuu hohti heidän yläpuolellaan. Kuinka romanttista... Maria painautui kiinni mieheen. Hän ei tiennyt, että Michael seurasi heitä. Poika oli valmiina iskemään Rushilta silmän mustaksi, jos tämä vain uskalsi satuttaa Mariaa.
-Mistäpäin sinä tulet? Rush kysyi, kun he nojasit laivan kaiteeseen kuten Maria oli tehnyt päivällä.
-Roswellista, Meksikosta, Maria kertoi. Rush hymyili.

-Aika kaukaa. Minä tulen Losista. Oletko ennen käynyt siellä? Rush kysyi ja Maria pudisti päätään.
-Enpä ole tainnut. On ollut niin paljon muuta, Maria tokaisi. Miksei mies suutele häntä? Ihan kuin Rush olisi kuullut hänen ajatuksensa, tämän pää painui kuin hidastetussa filmissä häntä kohti ja Maria tunsi miehen huulet omillaan vaativina, nälkäisinä. Hän uppoutui suudelmaan koko sielun voimallaan ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille. Samassa hän tunsi Rushin kädet vaatteensa alla ja Maria rypisti kulmiaan. Ei, ehkä tämä eteni liian nopeasti? Maria pyristeli irti, mutta Rush tiukensi otettaan. Voi ei, nyt minä itseni liemeen laitoin, Maria ajatteli hivenen paniikissa. Eikä kukaan tulisi auttamaan häntä... Samassa Rush repäistiin irti hänestä kovakouraisesti ja joku iski Rushin kaidetta päin. Maria kirkaisi ja perääntyi. Hän huojentui nähdessään Michaelin mutta sitten kiukku hulmahti pintaan. Poika oli vakoillut häntä! Maria käännähti suuttuneena eikä välittänyt Rushin voihkivista ääntelyistä tai Michaelin kiukkuisesta sanatulvasta, kun tämä haukkui miehen pataluhaksi. Maria meni pois kannelta ja miltei juoksi omaa hyttiään kohden. Kohta hän kuuli askelia takaansa ja Michael pyöräytti Maria ympäri.
-Mitä hittoa sinä kuvittelit tekeväsi? En kaipaa sinun apuasi! Olisin selvinnyt tuosta itsekin, Maria vaahtosi silmät tulta iskien. Michael oli miltei yhtä kiukkuinen.
-Aijaaha. Ei se siltä näyttänyt. Se sika olisi raiskannut sinut, jos en olisi seurannut sinua, Michael tuhahti.
-Eikä olisi. Halusin sitä yhtä paljon. Nyt en saa mitään, kiitos sinun, Maria raivosi ja kääntyi kannoillaan, kadoten hyttiinsä, jonka hän jakoi Isabelin ja Lizin kanssa. Tytöt eivät olleet vielä tulleet. Koko ilta oli piloilla Michaelin takia. Maria riisuutui ja meni sänkyyn ja ihme kyllä nukahti saman tien.

Liz ja Max tanssivat tietämättä Michaelin ja Marian riidasta. Musiikki oli hyvää, ilta oli kaunis ja heillä oli hauskaa. Max painoi Lizin rintaansa vasten ja piti tyttöä lähellään. Hän tunsi Lizistä lähtevän tuoksun ja tunsi tämän pehmeät hiukset kättään vasten.
-Luoja, sinä tunnut hyvältä, Max mutisi ja Liz kohotti kasvonsa Maxia kohti ja hymyili. Hänen silmänsä loistivat kuin tuhannet tähdet taivaalla. Max tiesi aina Lizin silmiä katsellessaan, miksi hän oli rakastunut Liziin. Hän oli kerrankin elämässään taas hyvin onnellinen ja se kaikki oli Lizin ansiota.
-Jokohan Michael ja Maria lähtivät? Max pohti hetken kuluttua. Liz nojasi päätään Maxin olkapäätä vasten.
-En ole ainakaan nähnyt heitä, Liz mutisi.
He jatkoivat tanssiaan pitkälle yöhön, kun muu väki laivalla meni nukkumaan ja ihmisiä tuli ja meni, he eivät huomanneet sitä, vaan he keinuivat musiikin tahdissa ja näkivät vain toisensa.
 

Aamulla he näkivät jo Sun Fowlerin edessään. He seisoivat kannella ja katselivat saaren lähestymistä. Liian pian laivamatka oli ohitse. Maria huokaisi. Onneksi he saivat kaksi ihanan pitkää viikkoa rentoutua saarella, ottaa aurinkoa, syödä, uida ja tehdä kaikkea hauskaa. Maria vilkaisi Michaelia, joka käänsi päätään, kun hän katsoi poikaa. Maria huokaisi uudestaan, tällä kertaa turhuudesta. Hän ei halunnut olla riidoissa Michaelin kanssa mutta minkäs sille mahtoi, kun poika oli aivan mahdoton. Maria pudisti päätään ja kohensi mustia lasejaan. Hän oli kierrellyt tunnin aamulla kaupoissa ja löytänyt aurinkolasit, jotka hän oli unohtanut kotiin. Liz nojasi Maxiin ja heillä kahdella meni taas hyvin. Maria kadehti heitä ehkä hiukkasen. Mutta itsepähän hän oli tähän tilanteeseen joutunut. Se oli sinun vikasi! Mitäs pistit poikki Michaelin kanssa, pieni ääni kuiskutti Marian sisällä, mutta Maria ei halunnut kuunnella sitä. Hän aikoi nauttia matkasta, vaikka sitten ilman Michaelia. Isabelia ja Jesseä ei näkynyt. Isabel oli tullut vasta myöhään illalla hyttiin ja hyräillyt onnellisena. Oli se hyvä, että jollakin oli ollut hauskaa, Maria ajatteli jurona. Piristy hyvä nainen! Nyt on hauskanpidon aika! Maria päätti lopulta ryhdistäytyä.
-Mennäänkö jo alas valmiiksi, että pääsemme joskus ruuhkasta pois? Maria ehdotti muille ja heille sopi. He nostivat matkalaukkunsa, jotka olivat raahanneet ylös kannelle, pois siivoojien tieltä.

Vihdoinkin! He olivat saapuneet Sun Fowlerin satamaan ja odottivat juuri bussia, joka veisi heidät Sunshine- nimiseen mökkiin, jonka he olivat vuokranneet kahdeksalle. Joku tulisi siis heidän seurakseen sinne. Heitähän oli vain seitsemän. Lopulta bussi kaarsi pihaan ja se otti matkustajia kyytiin. Se pysähtyisi joissakin hotelleissa, siksi se oli niin täynnä. Onneksi paikalliset puhuivat englantia, sillä Maria ei osannut mitään muuta kieltä.
-Tuolla se mökki on! Kyle tokaisi. Hän istui Marian vieressä. Michael istui käytävän toisella puolella jonkun lihavan leidin vieressä, jonka suu kävi taukoamatta. Mariaa huvitti. Michael näytti jo nääntyneeltä ja tämä riemastui kun kuuli heidän olevan perillä. He kiskoivat kassinsa ulos matkatavarasäiliöstä ja veivät ne mökin eteen.
-Ei pahan näköinen, Max totesi, kun he seisoivat katselemassa sitä. Se oli kaksikerroksinen, punatiilitalo, missä oli kuisti. Se oli kuin oikea lomamökki!
-Sisään vaan! Max hoputti ja heitä ei tarvinnut kahdesti käskeä. Ovella seisoi mies, joka päästi heidät sisään ja jakoi heille avaimet. Sitten mies lähti. Se kahdeksas tyyppi ei ollut vielä tullut. Maria ja Liz jakoivat keskenään yhden huoneen. Max ja Michael toisen ja Isabel ja Jesse kolmannen. Neljäs huone oli sen yhden henkilön.

-Kukakohan se tyyppi on? Maria pohti, kun hän vaihtoi hikisiä vaatteitaan kevyempiin, keltaiseen toppiin ja farkkushortseihin.
-En tiedä. Ehkä hän tulee piakkoin, Liz arveli ja hän oli oikeassa. Ei kulunut kauaakaan kun alhaalta kuului kolinaa ja kiroustulva.
-Joku on pahalla päällä, Liz naurahti ja he livahtivat alas. Maria kurkkasi eteiseen ja hänen silmänsä levisivät.
-SINÄ? Maria älähti nähdessään tutut kasvot. Mies nosti päätään ja hänen hymynsä leveni.
-Maailma on hyvin pieni, neiti De Luca, mies nauroi ja Liz kohotteli hänelle kulmiaan.
-Kuka on kaunis ystäväsi? Rush kysyi. Maria mulkoili miestä. Kuinka tämä kehtasi esittää ystävää, kun oli eilen yrittänyt ties mitä.
-Olen Liz. Liz Parker, Liz sanoi ja aikoi kätellä miestä, mutta tämä vetikin Lizin käden huulilleen.
-Hauska tavata. Minä olen Rush Sanders, Rush hymyili ja suuteli Lizin kättä juuri kun Michael ja Max tulivat eteiseen.
-Ei voi olla totta! Sinä!

Ranta kuhisi ihmisiä. Lapset ryntäilivät kiljuen vesirajassa aurinko paistoi ja aikuiset vahtivat muksujaan. Maria huokaisi nautinnollisesti. Tällaistä elämää hän rakasti. Liz makasi hänen vierellään ja Isabel toisella puolella. Pojat olivat uimassa. Rushia ei ollut näkynyt sitten aamun. Maria irvisti muistaessaan tapahtuneen. Michael oli suuttunut miehelle ja uhkaillut tätä ihan avoimesti. "Jos et pidä näppejäsi irti meidän tytöistämme, saat tuntea sen nahoissasi!" jotain sen kaltaista. Maria pudisti päätään. Eikö Michael voinut ymmärtää, että hän ei ollut enää Michaelin omaisuutta, eikä liioin kenenkään muunkaan. Rushin katse oli kyllä hiukan tungetteleva. Mutta mies oli jumalaisen komea. Maria nousi istumaan ja siristi silmiään kirkkaassa auringonpaisteessa. Ollapa vielä lapsi, niin ei tarvitsisi miettiä mitään tosielämän ongelmia.

-Mennään mekin uimaan, Maria ravisteli Liziä, joka mutisi jotain hattunsa alta.
-Ei vielä. Mä lepään hiukan, Liz mutisi. Maria ei antanut periksi ja lopulta Lizin oli alistuttava ja he kömpivät pystyyn. Isabel jäi makaamaan ja he ryntäsivät veteen. Marialla oli yllään mustat bikinit ja hän veti katseita puoleensa, mutta niitä hän tuskin huomasi. He uivat kauemmaksi pojista. Merellä tuuli vain hiukan, mutta aallot olivat mukavia ja juuri sopivia surffaajille. Maria huomasikin pari surffailijaa kauempana, jotka ratsastivat aalloilla.
-Tota täytyy kokeilla! Maria kiljahti Lizille, joka kellui hänen lähellään. Liz vilkaisi siihen suuntaan, mihin Maria osoitti.
-Ai surffailua? Oletko tosissasi? Liz naurahti ja Maria nyökkäsi innostuneena.
-Olen. Kokeillaan sitä jos ilmat sallii. Tänään mä kuitenkin aion mennä sukeltamaan. Mä toivoisin, että sä tulisit mukaan, Maria katsoi vetoavasti Liziä, joka pudisti päätään.
-Sukellus ei ole minua varten, mutta Michael lähtisi mielellään seuraksesi, Liz arveli ja Maria mulkaisi häntä.
-Ei. En aio roikkua Michaelissa koko lomaani. Etsin sitten jonkun muun. Jospa Rush lähtisi? Hei, tuolla mies onkin! Maria hengähti. Liz rypisti kulmiaan.

-Minä en luota Rushiin. Hän on teeskentelijä. En ole varma miksi, mutta ole varovainen kun olet hänen kanssaan. Okei? Liz pyysi ja Maria nyökkäsi. Hän lähti uimaan rantaa kohti ja aisti Michaelin katseen selässään. Hän meni Rushin luokse.
-Hei, Maria hymyili hieman. Hän oli päättänyt unohtaa eilisillan kokonaan.
-Hei, Rush varjosti silmiään auringonpaisteelta.
-Lähdetkö sukeltamaan kanssani? Maria kysyi puhkuen intoa.
-Se sopii. Mennäänkö heti? Rush kysyi ja Maria nyökkäsi.

He vuokrasivat sukellusvarusteet ja veneen, jolla pääsisivät hieman kauemmaksi sukeltelemaan. Marian harmiksi Michael näytti tulevan heitä kohden, kun he olivat laiturilla, valmiina hyppäämään veneeseen.
-Taas tuo. Emmekö saa olla koskaan kahden? Rush mutisi ja Maria kohotteli kulmiaan, mutta hiljaa mielessään hän oli samaa mieltä. Liz oli tietysti puhunut Michaelille, että he aikoivat sukeltamaan, mutta Maria aikoi olla kuin poikaa ei olisi olemassakaan. Michael tuli heidän luokseen ja Rush ja Michael mulkoilivat hetken toisiaan.
-Minä lähden mukaanne, Michael sanoi muitta mutkitta. Hänellä oli myös varusteet mukana, joten Rush ei voinut keksiä mitään syytä kieltäytyä.
-Yritätkö sinä pilata lomani? Maria suhahti Michaelille, kun he kiipesivät veneeseen. Michael yritti esittää hämmästynyttä.
-En. Pidän vain sinua silmällä, siinä kaikki, Michael tokaisi viattomasti ja Maria mulkaisi häntä. Hän puhunut koko venematkan aikana mitään. Lopulta he pysähtyivät kaukana rannasta. Maria kiskoi sukellusasun päälleen ja Rush auttoi happinaamarin ja happisäiliön hänen ylleen. Ja tietenkin Michaelin oli tarkistettava, että kaikki oli kohdallaan. Poika ei itse ollut koskaan sukeltanut ja tuskin ymmärsi happilaitteitten päälle mitään, mutta Maria vain hymyili.
-Toivottavasti osaat sukeltaa, Maria sanoi.
-Tietysti. Olen ammattilainen, Michael tokaisi ja Maria pyöritti silmiään.
-Ei, kun menoksi! Maria hoputti ja he sukelsivat väärinpäin veteen, niin kuin elokuvissa konsanaan.

Maria tunsi rauhallisuuden leviävän sieluunsa, kun hän katseli merenalaista elämää. Kalat uivat parvissa heidän ohitseen, pari delfiiniä sukelteli kauempana, kisaillen keskenään. Kasvit kiehtoivat ja eriväriset kalat loivat oman tunnelman tähän hiljaiseen paikkaan. Maria toivoi, että elämä maallakin olisi tällaista, huoletonta ja rauhallista. Tietenkin kaloillakin oli omat vaaransa, mutta heillä oli silti paremmat oltavat meressä kuin heillä maassa, missä sodittiin, tapettiin toisia ja tehtiin vaikka mitä kamaluuksia. Maria katsahti Michaeliin, joka ui hänen lähellään, mutta kuitenkin hyvän matkan päässä, pitäen häntä silmällä. Tällä kertaa edes se ei olisi voinut häiritä Marian rauhaa. Rush sukelteli hiukan kauempana kameroineen. Maria uiskenteli kasvillisuuden suojaan ja huomasi luolan. Merenalainen luola. Vau ... Mitähän siellä oli? Maria sukelsi hiukan pidemmälle, kun tunsi jonkun tarttuvan nilkkaansa. Marialta pääsi kiljaisu... Tai olisi päässyt, jos hän olisi ollut maalla. Hän katsahti tulijaan ja huokaisi sisäisesti helpotuksesta. Michael. Poika viittoili häntä kääntymään, mutta Maria osoitti luolaa kohti. Michael taas pudisti tiukasti päätään. Maria mulkaisi poikaa ja riuhtaisi jalkansa irit tämän otteesta. Miksi pojan täytyi olla oikea ilonpilaaja? Maria lähti taas uimaan eteenpäin. Michael tuli hänen rinnalleen kiukkuisena ja pysäytti hänet taas. Hän yritti selvästi sanoa jotain ja osoitti ulospäin. Miksi? Maria olisi halunnut kysyä. Samassa hän jähmettyi liikkumattomaksi. Mikä siellä vilahti? Nurkan takana... Michael aavisti jotain ja kääntyi ympäri. Kauhunhuuto jähmettyi Marian huulille. Hai... se lähestyi. ..POIS!

Liz ja Max istuivat hienossa ravintolassa ja söivät rapuja ja simpukoita. Jesse ja Isabel olivat liittyneet heidän joukkoonsa. Ravintola oli lähellä merta ja se oli hyvin suosittu paikka, missä ei tarjottu kuin merenherkkuja. Katkaravut maistuivat upealle. Max piti enemmän simpukoista ja ostereista ja Jesse ahmi mustekalaa suuhunsa. Isabel tyytyi kalaan ja tonnikalasalaattiin.
-Aivan upeaa. Mitenköhän Marian ja poikien sukellus sujuu? Liz mietti ääneen. Max hymyili.
-Toivottavasti hyvin. Mitä te aiotte tehdä tämän jälkeen? Max kysyi Isabelilta ja Jesseltä, jotka vilkaisivat toisiaan.
-Menemme tippukiviluolaan ja kiertelemme kaupungilla, Jesse kertoi. Liz innostui.
-Minäkin haluaisin nähdä tippukiviluolan, Liz sanoi ja Max nyökkäsi.
-Mahtuuko joukkoon mukaan? Max halusi tietää ja heille se kävi.
-Koska bussi lähtee? Liz tiedusteli ja Isabel kaivoi taskustaan matkaesitteen.
-Tässä on jotain päivänohjelmaa. Sen pitäisi lähteä kolmelta eli meillä on vielä tunti aikaa, Isabel tokaisi.
-Hienoa, Max sanoi.

Maria ja Michael tajusivat vaaran lähestyvän heitä. Hailla oli ilkeät pikkusilmät, suuri, valtava kita ja se oli todella pitkä. Maria ei halunnut tietää kuinka suuri se oli. Hänen piti päästä täältä vain äkkiä pois! Maria ja Michael uivat nopeammin kuin koskaan ulos luolasta. Maria viittilöi ylöspäin ja Michael kiskoi Mariaa jo mukanaan. Rushia ei näkynyt eikä Maria jäänyt pohtimaan mitä oli tapahtunut. Hai lähestyi heitä kita ammollaan. Marian sydän jyskytti haljetakseen. Kohta hän näki jo veneen tulevan. Se oli lähellä. Vielä hiukan... Lopulta he nousivat pintaan. Michael oli jo veneessä ja kiskoi Mariaa ylös. Maria potki jaloillaan ja huusi kauhuissaan kun tunsi hain kylmän kuonon jalkapohjaansa vasten...
-Nopeasti Michael! Se syö mut, Maria kiljui ja helpottui kun hän oli jälleen veneessä, Michaelin turvallisien käsien puristuksessa. Maria nyyhkytti helpotuksesta.
-Ki-kiitos, Maria värisi kylmästä ja pelosta. Hän heitti happinaamarin veneen pohjalle ja Michael riisui happisäiliön hänen yltään.
-Mihin Rush jäi? Michael tiukkasi ja Maria kohautti olkiaan.
-En tiedä. Jospa hai söi hänet? Maria kauhistui ja laittoi käden suunsa eteen. Michael nousi.
-Minä menen etsimään häntä, Michael päätti ja Marian silmät levisivät kauhusta. Hän takertui poikaan.
-Michael! Ei! Et voi! Hai syö sinutkin, Maria nyyhkäisi ja Michael katsoi häntä.
-Luulin ettet välitä minusta, Michael sukelsi meren syvyyksiin eikä Maria ollut koko elämänsä aikana pelännyt yhtä paljon kuin silloin.
 

Ei kulunut kuitenkaan pitkääkään aikaa kun Michael palasi Rushin kanssa. Mies näytti hivenen kiukkuiselta.
-Oletko kunnossa? tämä kuitenkin kysyi Marialta, joka nyökkäsi helpottuneena. Michael ja Rush kiipesivät veneeseen ja he päättivät palata takaisin maihin. Sukellus sai tältä erää riittää.

Sillä aikaa Liz, Max, Jesse ja Isabel odottivat bussia Flowers- hotellin edessä. Bussin oli määrä viedä heidät tippukiviluolan luokse. Liz oli kärsimätön. Ulkona oli kamalan kuuma ja vaikka hänellä oli sininen toppi ja farkkushortsit, hän tunsi paahtuvansa. Asteita oli jo auringossa lähellä neljääkymmentä.
-Bussi tulee, Isabel henkäisi ja Liz helpottui. Kuski nousi ja auttoi heitä bussiin. Liz istahti Maxin viereen aika taakse. Ihmiset pölisivät innoissaan. Matkalle oli lähdössä pääasiassa pariskuntia, mutta joillakin oli lapsiakin mukana. Matka luolille kesti tunnin verran. He nousivat bussista kauniin meren tuntumassa. Lempeä tuuli heilutti Lizin hiuksia ja raikasti kuumia kasvoja.
-Vihdoinkin, Liz huokaisi. He kerääntyivät kuskin ympärille, joka toimi samalla matkan oppaana.
-Hei, minä olen teidän oppaanne, Thomas Harvey, ja toivon, että ette lähde hortoilemaan yksiksenne mihinkään. Luoliin on helppo eksyä. Seuratkaa minua, opas johdatti heitä luolia kohti. Liz käveli Maxin vierellä ja hänellä oli kamera kaulassaan. Luolassa oli hyvin mielenkiintoista. Monet räpsivät kuvia innoissaan ja kuuntelivat Thomasin selosta tippukiviluolien historiasta.
-Tippukivet syntyvät veteen liuenneen kalsiumkarbonaatin saostuessa kalkkikiveksi ja ne voivat kasvaa yhteen stalagnaateiksi. Kuten näette on kahta eri tyyppistä tippukiveä. Katosta roikkuvaa stalaktiittiä ja lattiasta kohoavaa stalagmiittiä...
Liz vilkuili ympärilleen. Paikka oli lumoava. Katosta tippui tosiaan kimaltelevia tippukiviä ja ne näyttivät upeilta. Vettä tippui jostain tasaiseen tahtiin.
-Ihana paikka, Liz huokaisi. Hän luuli, että Max oli hänen lähellään, mutta Maxia ja muita ei näkynytkään. Liz pelästyi. Oliko hän jäänyt liian kauaksi aikaa katsomaan tippukiviä? Liz lähti kävelemään eteenpäin, mutta tuli tienristeykseen. Siinä oli kaksi käytävää. Kumpaa he olivat menneet? Voi ei, mitä minä nyt teen?

Maria ja Michael makasivat rannalla. Aurinko laski hitaasti horisontin taa eikä Liziä ja muita ollut näkynyt aikoihin. Sukelluksen jälkeen Rush oli lähtenyt johonkin eikä ollut liioin näyttäytynyt, joten Maria ja Michael olivat päättäneet mennä rentoutumaan rannalle. Mariaa ei kerrankaan häirinnyt, että Michael oli hänen kanssaan. Poika oli pelastanut hänen henkensä. Ilman häntä Maria olisi kuollut.
-Mitä sinä aiot tehdä huomenna? Michael uteli. Maria kohottautui kyynerpäittensä varaan.
-En ole varma. Tahtoisin kyllä kokeilla surffaamista, jos huomenna tuulee. Lähtisitkö mukaan? Maria kysyi ja Michael nyökkäsi innostuneena.

Liz haroi hiuksiaan epätoivoisena. Mitä ihmettä minä NYT teen? Samassa hän kuuli jonkun kutsuvat itseään hätääntyneenä.
-Max! Olen täällä! Liz huusi ja kohta mies juoksi hänen luokseen oikean puoleiselta käytävältä. Liz syöksähti Maxin syliin ja Max rutisti häntä.
-Sinun piti pysyä lähelläni, Max mutisi Lizin hiuksiin ja Liz huokaisi.
-Olen pahoillani. En tajua. Olin liikaa ajatuksissani ja eksyin. Onneksi kaikki on hyvin, Liz hymyili ja he palasivat toisten luokse.

Seuraavana päivänä Michael ja Maria vuokrasivat surffilaudat. He suuntasivat paikkaan, missä ei ollut paljon muita uijia.
-Oletko ennen surffannut? Maria kysyi ja Michael pudisti päätään.
-En. Mutta kerta se on ensimmäinenkin. Eiköhän kokeilla? Michael kysyi ja he menivät veteen. Maria yritti nousta laudalle, mutta se näytti olevan turhaa. Hän nauroi.
-Ei tämä onnistu. Mickey, nosta vähän, Maria pyysi ja Michael suostui. Kohta Maria oli laudalla. Hän yritti nousta seisomaan, mutta molskahti nauraen veteen.
-Mahtavaa. Kokeile sinäkin, Maria kikatti ja Michael virnisti. He nauroivat pitkästä aikaa oikein kunnolla. Kumpikaan ei tahtonut onnistua pysymään pystyssä.
-MICHAEL! Minä onnistuin. Katso! Hups... Maria pysyi pystyssä hetken, mutta kun Michael katsoi häntä, hän kellahti veteen. Maria nousi pärskien pintaan.
-Sinä käytit minuun voimiasi, Maria syytti ja Michael pudisti nauraen päätään.
-En. Miksi olisin tehnyt niin? Michael virnisti ja Maria roiskutti vettä pojan päälle. Kohta oli kaikkien aikojen pisin vesisota vauhdissa. He olivat kuin pikkulapsia temmeltäessään vedessä eikä mikään olisi häirinnyt heitä.

Yöllä Maria heräsi kummallisiin ääniin. Hän nousi hiljaa vuoteesta ja hiipi alakertaan. Joku oli penkomassa Rushin laukkuja, jotka lojuivat olohuoneen lattialla. Tyyppi kiroili välillä karkeasti ihan kuin olisi tahtonut herättää koko talon! Maria rypisti kulmiaan. Mitä se haki?
-Hei, mitä sinä teet? Maria kivahti ja astui esiin. Mies säikähti, kiroili ja veti aseen esille. Maria jähmettyi ja tuijotti suoraan pyssyn piippua. Ase laukesi. Maria tunsi luodin lävistävän kehonsa. Hän kaatui taaksepäin ja hän ehti kiljaista ennen kuin tömähti lattiaan. Hengitys alkoi kulkea vaivalloisesti. Mies pakeni kiireesti ja jätti Marian yksin kuolemaan...

Michael kuuli laukauksen äänen uneensa. Hän nousi tyrmistyneenä ja laittoi valot päälle.
-Mikä se oli? Maxkin nousi ja samassa Michaelille tuli kiire. Hän oli varmasti kuullut Marian kiljaisevan. Max seurasi Michaelia ja he pysähtyivät eteiseen nähdessään Marian lattialla, juuri ja juuri hengissä. Michael polvistui järkyttyneenä tytön viereen. Marian kasvot olivat tuhkanharmaat, silmät melkein elottomat.
-Max, hän kuolee. TEE JOTAIN, Michael parahti hädissään ja Max laittoi vapisevan kätensä Marian haavan päälle.
-Koeta kestää, kulta. Veilä vähän, Michael hoki ja haroi hiuksiaan. Isabel ja Lizkin olivat heränneet ja tulivat paikalle.
-Voi ei, Maria! Liz kauhistui ja käänsi järkyttyneenä päätään.
-Mitä siellä tapahtuu? Rushin ääni kysyi poikien huoneesta ja Isabel lukitsi hänet sinne voimillaan.
-Hei, avatkaa ovi! Rush rynkytti ovea, mutta se ei hievahtanutkaan. Max katsoi Mariaa silmiin. Hän tunsi kaiken ja näki kaikki elämänvaiheet mitä Maria oli kokenut ja sitten hän heilahti taaksepäin. Maria räpytteli silmiään ja nousi voihkaisten istumaan.
-Voi, Maria, Michael veti Marian lähelleen. Hän vähät välitti olivatko he yhdessä vai ei, mutta koskaan elämässään hän ei ollut pelännyt yhtä paljon kuin nyt. Kukaan muu ei merkinnyt mitään. Maria oli hänelle tärkein elämässä. Maria vapisi ja kosketti veristä paitaansa. Hän veti syvään henkeä ja tarrautui Michaeliin. Nyt hän vasta ymmärsi miltä Lizistä oli täytynyt tuntua kun luoti oli osunut häneen. Kun Liz oli luullut kuolevansa, jättävänsä koko elämänsä taakseen.
-Oletko kunnossa? Isabel kysyi ja Maria nyökkäsi yhä hiukan täristen.
-Riisu paitasi. Meidän on pestävä veresi pois, ettei Rush tai Jesse huomaa, Max kuiskasi. Isabel kyykistyi Marian viereen ja pyyhkäisi kädellään veristä läikkää paidassa.
-Emme me mitään pesulaa tarvitse, Isabel virnisti. Liz halasi ystäväänsä tiukasti.
-Onneksi olet kunnossa, Liz huoahti ja Maria hymyili väsyneesti. Michael nosti tytön syliinsä ja kantoi tyttöjen huoneeseen.
-Jaksatko kertoa mitä oikein tapahtui? Michael kysyi, pyyhkäisten hiussuortuvan pois Marian silmiltä.
-No... Kuulin jotain meteliä ja menin katsomaan. Joku mies penkoi Rushin laukkuja. Kysyin siltä, että mitä sinä teet ja silloin se veti aseen esille ja laukaisi, Maria kertoi. Muutkin olivat tulleet kuuntelemaan.
-Miksi sinun piti paljastaa itsesi? Ajattele nyt, jos emme olisi olleet täällä, Michael kiivastui ja Maria puristi poikaa kädestä ja hymyili.
-Mutta olitte. Olen Maxille velkaa henkeni, Maria katsoi Maxia, joka heilautti kättään.
-Äh, unohda koko juttu. Olethan ystäväni, Max hymyili.
-Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Miksi minut ja Jesse lukittiin ovien taakse? Rush raivosi, kun hän ja Jesse ilmestyivät Marian ja Lizin huoneeseen.
-Rauhoitu Rush, Michael sanoi kylmästi ja tuijotti miestä. Koko sotku oli TUON idiootin syytä. Jos tämä ei olisi jättänyt laukkujaan olohuoneeseen tai edes ilmestynyt heidän elämäänsä, Mariaa ei olisi ammuttu. Hän ei halunnut edes ajatella mitä olisi tapahtunut, jos Max ei olisi ollut paikalla. Michaelin läpi kulki kylmä väristys ja hän karkotti ajatuksen nopeasti mielestään.
-Yritetään nyt nukkua ja selvitetään tämä sotku aamulla. Ja Rush? Joku tyyppi penkoi laukkuja, joten olisi ehkä parasta siirtää ne muualle, Max katsoi miestä tiukasti ja tämä jäi kerrankin sanattomaksi ja meni tarkistamaan että kaikki oli kunnossa. He saivat unta vasta pitkän ajan kuluttua.

Aamulla kaikki oli taas niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mariasta tuntuikin kuin kaikki olisi ollut pelkkää pahaa. Hän ei halunnut ajatella koko yötä ja toivoi, ettei kukaan puhuisi siitä. Ennen kuin muut heräsivätkään, Maria hiipi ulos. Aurinko paistoi ja ruoholla oli vielä aamuista kastetta. Maria laittoi kädet taskuunsa ja käveli hiljalleen eteenpäin. Hän suuntasi rantaa kohti ja katseli ympärilleen. Harvat ihmiset olivat jaksaneet nousta. Lähinnä liikkeellä oli töihin kiirehtiviä ihmisiä. Maria huokaisi. Hän oli ollut yöllä vähällä kuolla ja oli nyt kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos äiti saisi tietää tästä, hän ei enää saisi olla tekemisissä Michaelin ja muiden kanssa. Maria pudisti päätään. Hän oli taas rikkonut oman lupauksensa, koska ei ollut voinut pysyä erossa Michaelista. Miksi se oli niin vaikeaa? Mikä Michaelissa veti puoleensa? Maria hymyili hieman. No, Michael oli Komea ja hänellä oli ihanat silmät ja... Kaikki oli Michaelissa ihanaa. Ei Maria voinut eritellä sellaisia asioita. Maria istahti aallonmurtajalle ja veti polvet koukkuun. Hän tuijotti lainehtivaa merta, missä ei näkynyt tistinsielua. Sun Flower oli upea saari. Se oli ihan erilainen paikka kuin Roswell, mutta kuitenkin täällä oli joitain yhtäläisyyksiäkin.

Maria ei tajunnut ajankulua. Hän vain istui mietteissään ja hätkähti, kun alkoi sataa vettä. Hän katsahti ällistyneenä taivaalle ja näki mustia pilviä, jotka olivat kasaantuneet auringon eteen. Missä välissä noin oli tapahtunut? Maria nousi ja vilkaisi kelloa ja pelästyi. Hän oli istunut tässä yli kaksi tuntia. Muut olivat jo huolissaan... Maria alkoi kävellä pikaista vauhtia eteenpäin ja saapui puolentunnin kuluttua mökille. Siellä oli valot jo eli muut olivat hereillä. Maria avasi oven ja heitti kengät jalastaan. Muut olivat kerääntyneet keittiön pöydän ääreen ja Maria kuuli eteiseen asti Michaelin vihaisen äänen.

-Eikö kukaan nähnyt mihin Maria meni?
-Ei, jospa hänet siepattiin, Liz kysyi kauhuissaan. Maria irvisti. hän oli taas aiheuttanut toisille huolta. Vaisuna hän meni keittiöön ja kaikkien katseet kääntyivät häneen. Michaelin kasvoilla näkyi helpotusta, mutta sitten poika kiukustui.
-Missä saamarissa sinä olet ollut? Michael kivahti ja tuli Marian eteen. Maria huokaisi.
-Halusin mennä kävelemään ja istuin rannalla. Unohdin vain ajankulun, Maria selitti kuin lapsi äidilleen pahoista teoista.
-Vai unohdit ajankulun. Tajuatko sinä kuinka huolissamme me olimme. Sinua ammuttiin viime yönä. Unohditko jo SEN? Michael karjaisi ja hänen olisi tehnyt mieli ravistella Mariaan.
-Michael, rauhoitu, Max sanoi. Hän aisti kuinka suuttunut poika oli. Michael mulkaisi Maxia.
-Älä sinä komentele minua, Michael murahti ja kääntyi taas Marian puoleen.
-Etkä sinä minua! Me emme ole enää yhdessä. Etkö sinä tajua? Minä saan tehdä mitä ikinä haluan! Maria huusi, kääntyi kannoillaan ja syöksyi ulos ovesta.
-Liz, mene puhumaan hänelle järkeä, Michael pyysi väsyneesti ja Liz nyökkäsi, painaen Marian perään.

Maria käveli ripeästi eteenpäin. Hän ei voinut ymmärtää Michaelia. Miksi pojan täytyi aina määrätä hänen elämäänsä? Maria kuuli askeleita takaansa ja oli varma, että Michael oli lähtenyt hänen perään.
-Maria! Odota, Lizin ääni kuuluikin takaa ja Maria hiljensi vauhtiaan, kunnes hänen paras ystävänsä tavoitti hänet. He kävelivät ensi ihan hiljaa ja sitten Maria puuskahti:-Mikä Michaelia vaivaa?
-Hän on vain huolissaan sinusta, Liz sanoi lempeästi.
-Hän määräilee elämääni. Eihän Maxkaan sano sinulle mitä saat tehdä ja mitä et, Maria huokaisi. Liz kietoi kätensä Marian hartioiden ympärille.
-Joskus kyllä. Mutta se on vain merkki siitä, että he välittävät meistä, Liz sanoi ja Maria hymyili hieman.
-MEnnäänkö ostoksille? Minulla on rahaakin mukana. Ja otin kameran, Liz näytti kaulassaan roikkuvaa kameraa.
-Okei, Maria naurahti.

Parin tunnin kuluttua he kävelivät takaisin päin, kun kaksi mustiin pukeutunutta miestä syöksyi heidän kimppuunsa.
-Maria! Liz huudahti. Maria iski karatepotkun yhden miehen haarojen väliin ja tämä vingahti ja yritti päästä Marian kimppuun uudestaan.

Liz oli alakynnessä. Hän ei päässyt irti miehen otteesta. Mitä ne halusivat heistä? Hän tunsi miehen kopeloivan taskujaan. Kassit lojuivat koskemattomina maassa. Mies löysi rahapussin ja piteli sitä käsissään. Sitten hän tuuppasi Lizin maahan ja jätti hänet siihen makaamaan.

Maria kamppaili miehen kanssa. Hän ei aikonut antautua noin vain. Mies sai kuitenkin hänen rahapussinsa joka oli takataskussa. Sitten se jätti hänet rauhaan ja miehet karkasivat kassit mukanaan.
-Hei, antakaa kassien olla! Maria huusi vihaisena, mutta ei lähtenyt miesten perään. Hän kyykistyi Lizin viereen, joka juuri nousi.
-Oletko kunnossa? Maria kysyi ja Liz nyökkäsi.
-Mennään muiden luokse, Liz huokaisi ja he lähtivät ripeään tahtiin kävelemään mökille päin.
 

He saapuivat muiden luokse aika pian. Max ja Michael odottelivat heitä kuistilla hiukan huolestuneen näköisinä. Kun he näkivät tytöt, he nousivat.
-Mitä on tapahtunut? Max kysyi nähdessään Marian rikkinäisen paidan ja naarmun Lizin poskella.
-Jotkut idiootit hyökkäsivät kimppuumme, Maria puuskahti ja yritti saada hihaansa pysymään paikoillaan.
-Ketkä? Max rypisti kulmiaan ja Liz kohautti olkiaan.
-En tiedä. Niillä oli kommandopipot, Liz vastasi ja Max huokaisi. Hän laittoi kätensä Lizin haavan päälle, se alkoi hehkua ja haava parantui.
-Kiitos, Liz hymyili ja Max nyökkäsi.
-Kaikki tämä liittyy jotenkin Rushiin, Maria sanoi, nojaten päätään Michaelin olkapäähän. Michael hymähti.
-Nytkö sinä vasta tajuat sen? poika kysyi ja Maria mulkaisi häntä.
-No, en. Tajusin sen viimeistään silloin, kun näin sen hyypiön penkomassa Rushin laukkuja. Jospa nuo kommandotyypit olivat samoja, jotka ampuivat minua, Maria ehdotti ja Michael pudisti verkalleen päätään.
-Kuinka he voisivat? Sinä sanoit, että ampujia oli yksi. Ja eiväthän he tunnistaisi sinua, koska oli pimeää, kun se mies tunkeutui mökkiimme, Michael päätteli.
-Susta voisi tulla hyvä etsivä, Maria nauroi ja Michael virnsti.
-Siinäpä hyvä ammatti, Michael nyökkäsi.

Maria istuskeli keittiön pöydän ääressä, kun Rush tuli sisään vihellellen.
-Hei, Maria, Rush hymyili, mutta vakavoitui, kun näki Marian ilmeen.
-Mitä on tapahtunut? Rush kysyi. Maria nousi hitaasti ja otti taskustaan kasan pieniä timantteja. Rush kalpeni.
-Mistä sinä löysit ne? Rush henkäisi. Maria huokaisi.
-Teimme Michaelin kanssa alustavia tutkimuksia eli pengoimme tavaroitasi. Arvasimme, että olit jotenkin syyllinen tähän kaikkeen. Se viimeöinen tunkeutuja ja kaikki, Maria päätteli. Rushin ilme muuttui vihaiseksi ja mies lähestyi häntä. Maria ei liikahtanut.
-TE pengoitte luvatta minun yksityisiä tavaroitani, Rush sanoi silmät salamoiden. Maria nielaisi ja työnsi timantit taskuunsa.
-Oli pakko. Mistä sinä olet saanut nuo? Maria kysyi ja älähti kivusta, kun Rush tarttui häntä tiukasti ranteesta ja työnsi naamansa Marian kasvoihin kiinni.
-Sinä olet liian utelias. Se ei ole hyväksi terveydellesi, Rush kivahti ja otti esille aseen taskustaan. Maria valahti kalpeaksi.
-Mitä sinä aiot? Maria kysyi ja yritti irrottautua miehen otteesta. Tämä penkoi hänen taskujaan ja otti timantit sitten haltuunsa.
-Nämä ovat minun, neiti De Luca, Rush ärähti. Samassa Michael ja Max ilmestyivät heidän luokseen.
-Päästä Maria vapaksi, Michael käski vihaisena. Rush veti Marian rintaansa vasten ja pudisti päätään.
-Ehei. Olette saaneet selville salaisuuteni. Nyt minä häivyn Marian kanssa, Rush tokaisi virnistäen.
-Tuskin, Maria murahti, iski miestä kyynerpäällä mahaan ja miehen ase putosi. Tämä piteli voihkaisten kylkeään ja Maria pääsi vapaaksi. Michael ja Max ryntäsivät miehen luokse ja sitoivat tämän narulla, joka oli heidän mukanaan. Liz oli soittanut poliisit ja he kuulivat juuri poliisipillien ulinan.

Kahta tuntia myöhemmin koko porukka istui taas keittiön pöydän ääressä, kahvimukit kädessään.
-Uskomatonta, että Rush oli timanttivaras, Maria huokaisi ja hörppäsi kahvia. Michael virnisti.
-Arvasin, että miehessä oli jotain epäilyttävää, poika totesi.
-Hah, sinä olit vain mustasukkainen, kun Rush oli kiinnostunut minusta, Maria huomautti ja Michael näytti loukkaantuneelta.
-En varmasti, poika kiisti. He alkoivat kinastella, kunnes Max keskeytti heidät.
-Lopettakaa herrantähden! Meillä on vielä viikko edessä. Meidän on keksittävä jotain kivaa tekemistä ja unohdettava Rush ja kaikki, Max sanoi ja muille se sopi.

- Loppu -